Lahden pride-kulkueessa satoja osallistujia (juttukommentit)

Olin Lahdessa lauantaina, kulkueessa ja puistojuhlassa. Tunnistin aidosti sateenkaariväen ja ystävien tapahtumaksi.
  • 4 / 39
  • Jorma Hentilä
  • 11.8.2016 13:53
Kirjoittamani viesti näköjään karkasi ennen aikojaan. Lahdessa oli tämän viestin lähettäjä.

Kulkueessa ja puistojuhlassa oli ystävien joukossa myös neljä pappia virkapaidassa, mikä uskonnollisesti - ja vähän muutenkin - konservatiivisessa Lahdessa herättää huomiota. Sateenkaarimessulle ei suotu kirkon tilaa, vaan messu toimitettiin NNKY:n salissa, joka oli ääriään myöten täynnä.

Puistojuhlassa sekä Vapaa-ajattelijoilla (sic!) että Yhteys-liikkeellä ja Sateenkaariyhdistys Malkuksella oli infopisteensä.
  • 5 / 39
  • Havainnoija
  • 12.8.2016 1:33
Ilahduttava tieto, että Vapaa-ajattelijain liitolla tai jollain sen paikallisyhdistyksistä oli infoteltta pridessa. Vapaa-ajattelijat ovat jo kauan toimineet sateenkaarikansalaisten oikeuksien puolesta, viime vuosina tietenkin tasa-arvoisen avioliittolain ja sen liitännäislakien toteutumisen puolesta.

Ilahduttavaa on tietenkin myös, että yhä useammat itsensä kristityiksi ja uskovaisiksi mieltävät ovat hylänneet naisia ja homoja alistavan, syrjivän ja demonisoivan uskontonsa käsitykset ja omaksuneet elämänsä perustaksi vapaa-ajattelijoiden ihmiskäsityksen, joka perustuu inhimillisyyteen, järkeen ja moraaliin. Useimmat suomalaiset ovat tehneet niin jo aiemmin.

Tasa-arvoisen avioliittolain ja sen liitännäislakien hyväksyminen todisti ilahduttavasti uskonnon vaikutusvallan rapistumisen. Evlut kirkko ja kaikki muutkin uskontokunnat tietenkin vastustivat antamissaan lausunnoissa tasa-arvoista avioliittolakia, mutta niin kansa kuin sen edustajatkin olivat toista mieltä. Liitännäislakien käsittelyssä yhä useampi kansanedustaja tajusi, että epämääräiset ja monilta osin ihmisyydenvastaiset uskonnolliset opit on hylättävä.

Tähän mennessä hyväksyttyihin liitännäislakeihin sisältyy myös se myönteinen kohta, että tasa-arvoisen avioliittolain tullessa voimaan 1.3.2017 äidin yksinoikeus määrätä kasteesta poistuu. Tarkoittaa sitä, että jatkossa vaaditaan molempien vanhempien hyväksyntä. Jos yhteistä tahtoa ei löydy, lasta ei kasteta minkään uskontokunnan jäseneksi. Jotkut kiihkouskovaiset ovat olleet lievästi sanoen nyreissään.

Kansanedustajat pohtivat myös sitä, onko ylipäätään oikein liittää vastasyntynyt jonkin uskontokunnan jäseneksi. Yhä useammat kansanedustajat ovat sitä mieltä, että uskonnonvapaus lisääntyy, kun vauvaa ei liitetä mihinkään uskonnolliseen yhteisöön, vaan lapsi saa sitten itse päättää, kun ikää ja kokemusta on kertynyt.
"Evlut kirkko ja kaikki muutkin uskontokunnat tietenkin vastustivat antamissaan lausunnoissa tasa-arvoista avioliittolakia, mutta niin kansa kuin sen edustajatkin olivat toista mieltä. "

Evlut ei vastustanut, lakia kannattavat papit tekivät videonkin: http://m.mtv.fi/uutiset/kotimaa/artikkeli/papeilta-video-tasa-arvoisen-avioliittolain-puolesta-jokainen-on-vahan-homo/4523222

Ja arkkipiispa Mäkinen kannatti sitä julkisesti: http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/art-2000000840297.html
  • 7 / 39
  • Havainnoija
  • 12.8.2016 21:58
Nimimerkki Tomppa on väärässä.

Tasa-arvoista avioliittolakia vastustivat kaikki uskonnolliset yhdyskunnat, evankelis-luterilainen kirkko, katolinen kirkko, islamilainen neuvosto, helluntaikirkko jne. Näiden lisäksi emerituspiispa Eero Huovinen, Suomen evankelinen allianssi, prof. Puolimatka ja keitä niitä olikaan.

Tässä on evlut kirkon lausunto lakivaliokunnalle:
https://joelrouvinen.files.wordpress.com/2015/02/ev_lut_kirkko_kirkkohallitus_keskitalo_jukka_020414.pdf

Erityisen törkeää ja halpamaista oli mielestäni uhkailla (verhotusti) lainsäätäjiä. Evlut kirkko uhkaili lopettavansa avioliittoon vihkimiset kokonaan, jos tasa-arvoinen avioliittolaki säädetään. Helluntaikirkko puolestaan uhkasi vähentää yleishyödyllistä toimintaansa. Ensin lyötiin Raamatulla päähän ja sitten vielä nämä.

Kommenttia muokattu: 12.08.2016 klo 22:34
Älyttömän (ja) lapsellisen kiukuttelun ja syyttelyn asemesta rakentava lähestyminen kirkkoa kohtaan voisi olla hedelmällisempi tie jouduttaa myönteisiä asioita. Kirkko koostuu jäsenistään, ja erityisesti evlut-kirkon kohdalla se on varsin merkittävä juttu.
Älyttömän ja lapsellisen relativismin ja pään silittelyn asemesta uskontokunnille ja heidän edustajilleen tulisi tehdä aukottoman selväksi yhteisön demokraattiset päätökset. Sekulaarisen demokratian tulisi valtion sisällä olla aina pohjimmaista.

On ihan hyvää kehitystä Suomessa, että ev.lut. kirkko ja ortodoksikirkko ajetaan sellaiseen kulmaan, että joko ne riisutaan erityisrooleistaan tai sitten ne muokataan sekulaarisen demokratian päätösten mukaisiksi.

Menisin asiassa niinkin pitkälle, että päätökselle tämän suhteen asetettaisiin ajallinen takaraja: loogisimmin se olisi 1.3.2017. Muutoinhan tilanne 1.3.2017 lähtien olisi se, että demokratiassamme olisi räikeitä kaksoisstandardeja.
Demokratia toteutuu kirkon suhteen ihan lain mukaan mitenkään erityisesti tekemättä "aukottoman selväksi yhteisön demokraattiset päätökset". Pihvi on jo kääntynyt ja nyt sen on paras antaa kypsyä sopivalla lämmöllä ilman hiilloksen kuumentamista väkisin.

Mitään "kaksoisstandardia" ei tässä ole. On laki, jonka mukaan kirkko tekee omat päätöksensä omien prosessiensa kautta.

Jos kuulut kirkkoon, niin tiedät kyllä miten voit kehitykseen vaikuttaa. Jos et, niin voit edelleen viestiä ulkopuolelta toivotusta kehityksestä, kuten minäkin.
  • 11 / 39
  • Jorma Hentilä
  • 14.8.2016 1:08
Pari kommenttia:

Vapaa-ajattelijain liitto on marginaalinen vaikuttaja avioliittolain muuttamisen - ja minkä tahansa muun eduskunnan käsittelemän lain suhteen. (Eikä sen kaula homoasiassa ole puhdas.)

Sekulaari pakkovalta, jota nimimerkki Yesman näyttää ihannoivan, on samaa maata teokratian kanssa: yhtä paha ja tuomittava. Vestigia terrent!

Ateistinen fundamentalismi ja uskonnollinen fundamentalismi ovat saman lantin eri puolet.
"Mitään "kaksoisstandardia" ei tässä ole."

Toki on. Tämä on kirkkolaista (2 § 2): "Kirkolliskokouksen ehdotuksen tutkiminen ja vahvistaminen on tasavallan presidentin ja eduskunnan tehtävä."

Ei voi olla niin, että tasavallan presidentti ja eduskunta tutkii ja vahvistaa kirkolle omanlaisensa käytännön avioliiton suhteen, kuin, jonka se itse on aiemmin säätänyt.

a) jos kirkolliskokous ehdottaa, että mitään ei muuteta kirkon käytännöissä ja presidentti ja eduskunta siunaavat tämän, on kyseessa kaksoisstandardi. Samoin on jos koko asiaa ei käsitellä kirkolliskokouksessa, vaan asia yritetään suhmuroida harmaalle alueelle.

b) jos kirkolliskokous ehdottaa, että Suomi ja ev.lut. kirkko erotetaan kokonaan toisistaan, eikä tasavalta hyväksy tätä, niin sitten palataan kohtaan a)

c) jos kirkolliskokous ehdottaa, että kirkko alkaa uuden lain mukaisesti vihkimään avioliittoon samansukupuolisia pareja, niin sitten ev.lut. kirkko on muutettu sekulaarisen demokratian päätöksen mukaisesti.

En antaisi kyseisen instituution keitellä keitoksiaan asiassa yhtään pidempään, kuin 28.2.2017 asti. Kiire tulee, ja hyvä olisi, että tämä asia piirtyisi terävänä kirkon taholla ja suomalaisten taholla. Kaksoisstandardit rapauttavat.

Tulee muistaa, että ev.lut. kirkon työntekijät ovat virkasuhteessa ja käyttävät täten julkisoikeutta eli heidän tulee "ilmaista toimissaan Suomen lainsäädäntöä". Kirkkolaki (6 § 2): "Virkasuhteella tarkoitetaan julkisoikeudellista palvelussuhdetta, jossa seurakunta, seurakuntayhtymä, tuomiokapituli tai kirkkohallitus on työnantajana ja viranhaltija työn suorittajana."
Jorma Hentilälle: kirkkokuntien ja valtion erillään olon malli on käytössä suurimmassa osassa länsimaita. Näistä Ranskan historia lienee tunnetuin. Oletko todella sitä mieltä, että esim. Ranskassa valtio noudattaa "sekulaaria pakkovaltaa"?

Hiljainen joka suuntaan nyökkäily tai asioiden painaminen villasella on kestämätöntä.

Euroopassa valtio ja jokin kirkko ovat jonkinlaisessa yhteydessä enää kourallisessa maita.

Jos Suomessa halutaan ylläpitää kirkon ja valtion yhteyttä, niin sitten ainoa looginen vaihtoehto on, että kirkko alistetaan sekulaarisen demokration päätöksille. Toisin päin ei voi olla. Eikä voi olla niin, että valtion yhteydessä oleva taho tai sen virkamiehet eivät ilmennä Suomen lakien mukaisia käytäntöjä.

Selkein vaihtoehto on, että Suomi liittyy enemmistövaltioiden joukkoon: valtio on erillään uskonnollista yhteisöistä. Tällöin periaatteelliset ja lainsäädännöllliset ristiriidat puolin ja toisin lakkaisivat.
Olisi kiva jos asiat tapahtuisivat heti nyt just.

Kirkolliskokous ei ole ehdottamassa nyt asian suhteen mitään, kun suuntaan tai toiseen ei ole riittävää kannatusta. Presidentti ja eduskunta eivät saa mitään siunattavakseen tähän hätään.

Muutos on kypsymässä, mutta se vaatii oman aikansa. Irtiottoja nähtäneen.

Virkasuhteessa oleviin kirkon työntekijöihin pätee tietysti Suomen laki, mutta sen osa on kirkkolaki. Kirkkolain perusteella tehdyt päätökset ovat taas ihan loogisesti vaikuttavat kirkon työntekijöiden liikkumavapauteen.

Ei nyt pidä hötkyillä, vaan antaa asioiden edetä nätisti. Tulee siistimpää jälkeä. Homoparit pääsevät 1.3.2017 lähtien naimisiin ja saavat kyllä liitolleen siunauksenkin.

Kirkollinen vihkiminen tulee kyllä ennemmin kuin huomataankaan. Se vaatii kirkon sisäisen keskustelun uudessa tilanteessa.
"Presidentti ja eduskunta eivät saa mitään siunattavakseen tähän hätään."

Tämän otin huomioon kohdassa a). Kaksoisstandardi.

"Kirkkolain perusteella tehdyt päätökset ovat taas ihan loogisesti vaikuttavat kirkon työntekijöiden liikkumavapauteen. "

Tämän ristiriitaisen kaksoisstandardin vuoksi selkeä ehdotukseni on, että valtiollisen erityisaseman kirkko alistestetaan sekulaarisen demokratian päätökselle. Tai sitten tuo valtiollinen erityisasema puretaan. Tämä olisi vasta melko kevyt harjoitus Suomen viemisestä läpinäkyvän kansanvallan suuntaan.

"Ei nyt pidä hötkyillä, vaan antaa asioiden edetä nätisti. Tulee siistimpää jälkeä. "

Kyse ei ole aikatauluista, nätteydestä tai siisteistä jäljistä. Asia on suorastaan mekaaninen. Demokratia on puhunut. Suomenkin on opittava, ettei ole ookoo siirrellä asioita "harmaalle alueelle" kannanottoa vältellen tai että asiat käyvät ilmi "rivien välistä" sen sijaan että ne ilmaistaisiin suoraan tai että ylläpidetään useita standardeja.

Linjan luulisi olevan kaikille suomalaisille selvä: joko kirkon työtekijät alkavat virkamiesvelvollisina ilmaista Suomen lakia 1.3.2017 alkaen tai sitten kirkko erotetaan valtiosta kokonaan. Tämä looginen mekaniikka on suora seuraus tehdyistä demokraattisista päätöksistä.
Mitään ei ole "yritetty suhmuroida harmaalle alueelle", vaan asia nyt vain on siellä päätöksentekoprosessin ominaisuuksien vuoksi. Samanlainen tilanne voi joissain tapauksissa olla eduskunnassakin, jos jotain asiaa koskeva päätös edellyttää määräenemmistöä.

Keskustelu kirkon sisällä on käynnissä ja se varmasti kiihtyy.

Kirkon ja valtion eroa ei kuitenkaan ole nyt tapahtumassa, ja silti mennään ihan demokraattisten päätösten saattelemana.

Sen paremmin ei ole mahdollista asettaa kirkon avioliittokannalle aikarajoja kirkon ulkopuolelta, vaikka yksi Yesman sellaisen haluaisikin.

Minusta alkaa näyttää sille, että vapaamielisissä hiippakunnissa ruvetaan vihkimään homopareja piankin ja lopulta kirkolliskokous on toteutuneen edessä ja joutuu ottamaan kantaa. Ratkaisu syntyy kirkon sisällä.
"vaan asia nyt vain on siellä päätöksentekoprosessin ominaisuuksien vuoksi."

Jos tässä asiassa toimittaisiin proaktiivisesti, olisi kirkolle annettu päätöksentekoprosessiinsa aikaraja. Ei saisi olla niin, että 28.2.2017 jälkeen ristiriitatilanne jää yksittäisen papin vastuulle: joko hän toimii kirkkoa tai valtiota vastaan. Hänen oikeusturvansa vuoksi hänellä tulee olla selkeä käsitys siitä, mitä hänen työnantajansa asiassa määrää.

Huolestuttavampaa on se, että 28.2.2017 jälkeen Suomeen on mahdollisesti luotu jälleen virallinen kaksoisstandardi: valtio tunnustaa samansukupuolisen liiton, kun taas siihen liitetyn instituution sallitaan jäädä kellumaan lainsäädännölliseen virhetilaan. Luulenpa, etteivät tällaiset kelluvat lainsäädännölliset virhetilat ole kovin tuttuja muualla läntisessä maailmassa. Tai ainakin niitä pyritään koko ajan aktiivisesti kampaamaan auki.

"silti mennään ihan demokraattisten päätösten saattelemana"

Ei ihan, koska kirkossa voimassaoleva järjestys avioliittokysymyksessä - se, jonka eduskunnan ja presidentin tulee hyväksyä - sotii Suomen lainsäädäntöä vastaan. Ajatus siitä, että voisi olla molemmat - sekä valtioon sidottu kirkko että valtiosta autonominen kirkko - on suoraa kaksoispuhetta. Pidemmän päälle rapauttaa demokratiaa, jos kaikkien virkamiesten ei tarvitse ilmentää Suomen lakeja yhtäläisesti.

"Sen paremmin ei ole mahdollista asettaa kirkon avioliittokannalle aikarajoja kirkon ulkopuolelta, vaikka yksi Yesman sellaisen haluaisikin."

Tietenkin on. Kirkkolain muutos, sen lisäys tai poisto olisi voitu sisällyttää niihin liitännäislakeihin, joiden muutoksiin varattiin ylimenokausi. Se voidaan edelleen tehdä.

"Ratkaisu syntyy kirkon sisällä."

Ja jos ei synny, kirkko pitää pakottaa noudattamaan Suomen lakia tai sitten Suomen lakia tulee ev.lut. kirkon osalta muuttaa. On tärkeää, että virhetilojen hiljaisen sietämisen sijaan demokratian vahtikoirat ovat tarkkaavaisina ja nousevat tarvittaessa vaatimaan oikaisuja. Niin tässä kuin niin monessa muussakin asiassa.

Edit: typo ja kielioppi

Kommenttia muokattu: 14.08.2016 klo 13:23
Tässä lisää Suomen lakipykäliä.

Kirkkojärjestys:

1 § 4: "Kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi kirkon pyhistä toimituksista ja seurakunnan tarjoamista muista eduista kirkkolain ja kirkkojärjestyksen säännösten mukaisesti."

2 luku listaa "kirkon pyhät toimitukset", joihin kirkon jäsenellä on oikeus päästä osalliseksi.

"D. Avioliittoon vihkiminen"

Itse asiassa näyttäisi siltä, ettei kirkon päätöstä asiassa tarvita: 1.3.2017 lähtien 2:lla kirkon täysi-ikäisellä jäsenellä, riippumatta sukupuolista, on oikeus avioliittoon vihkimiseen. Toivottavasti tämä koetellaan heti, että asiasssa päästään nopeasti tavalliseen päiväjärjestykseen.
Kirkkolain muutokset hyväksyy eduskunta kirkolliskokouksen ehdotuksesta. Seuraava kirkolliskokous taitaa olla marraskuussa. Lienee mission impossible ehtiä missään tapauksessa 1.3.2017 mennessä.

Eduskunta voi (halutessaan) päättää, ettei pappien tarvitse vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. Se ehkä helpottaisi yksittäisen papin tuskaa. Ei kuitenkaan ole keinoa, jolla kirkon voisi määrätä tekemään päätöksen asiasta, puhumattakaan siitä, että kirkon päätöksen laatua voitaisiin ulkopuolelta määrätä.

Oletettavasti tosiaan kirkko joutuu asian eteen, kun keväällä oletettavasti joku pappi vihkii samaa sukupuolta olevan parin. Silloin asia on kirkon sisäinen asia.
"Ei kuitenkaan ole keinoa, jolla kirkon voisi määrätä tekemään päätöksen asiasta, puhumattakaan siitä, että kirkon päätöksen laatua voitaisiin ulkopuolelta määrätä."

Itse asiassa, nyt, kun olen lukenut Finlexiä, tämä ei pidä paikkaansa. Liitännäislakipakettiin olisi voitu sisällyttää Kirkkojärjestys. Oltaisiin voitu kirjata vaikkapa: ev.lut. kirkon tulee esittää ehdotuksensä kirkkojärjestyksen ja/tai kirkkolain uuteen versioon ennen uuden avioliittolain voimaanastumista.

"Eduskunta voi (halutessaan) päättää, ettei pappien tarvitse vihkiä samaa sukupuolta olevaa paria. "

Toki eduskunta voisi muuttaa Kirkkojärjestystä muotoon: "jokaisella virkapapilla on oikeus kieltäytyä suorittamasta "kirkon pyhiä toimituksia", mutta se olisi niin räikeästi eduskunnan itsensä tekemän lain periaatetta ja kansalaisten yhdenmukaisuuden periaatetta vastaan, että tätä ei oikein voi kuvitella.

No, mutta niin tai näin: kirkko ja Suomi muuttuvat vääjäämättä. Vuodet 2016-2017 olisivat vain olleet oikein hyvä kohta ajaa kaikki suomalaiset miettimään suhdetta, jonka haluavat valtion ja kirkon välille. Suomi kun täyttää pyöreitä.

Edit: lakien nimet sekaisin

Kommenttia muokattu: 14.08.2016 klo 14:27
Kansalaisaloitteessa erityisesti haluttiin jättää kirkko (ja muut uskonnolliset yhdyskunnat) avioliittolakiin tehtävien ratkaisujen ulkopuolelle. Tällä haluttiin varmistaa lain läpimenoa - siis että kansalaiset pääsevät puolison sukupuolesta riippumatta osalliseksi yhdestä ja samasta maallisesta avioliittoinstituutiosta.

Se, että sittemmin on käynyt ilmi, että kirkkovihkimystä ei olekaan lailla määritelty vain eri sukupuolta olevien väliseksi ja että papin vihkimän homoparin liitolla on juridinen pätevyys, on oma tarinansa. Kirkolla ei kuitenkaan ole vihkikaavaa "työkaluksi", joten papeilta ei ehkä sen vuoksi voi edellyttää homoparin vihkimisen suorittamista. Lisäksi kirkolliskokous on joitain vuosia sitten todennut, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto.

En keksi, miten eduskunta voi sisällyttää lakiuudistushankkeisiin vaatimuksia kirkkojärjestyksen ja kirkkolain muuttamiseksi, kun kirkolla on kuitenkin lain mukaan yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. Kirkkojärjestyksen säännökset taas tulevat voimaan kirkolliskokouksen päätöksellä, mutta muutosehdotuksen voimaantulo vaatii kolme neljäsosaa annetuista äänistä. Tuossa on syy siihen, että avioliittokysymyksen suhteen ei ihan heti ole luvassa muutosta - vaikka koko eduskunta laulaisi kuorossa virsikirjan kannesta kanteen. Mutta jos jokin tie on, niin kerro.

Toki ajat muuttuvat. Muuttuvat myös lakipykälät, kirkko ja varmasti jossain mitassa kirkon ja valtion suhde. Minusta kirkon nykyinen asema ei kuitenkaan ole lainkaan häiritsevä.
  • 22 / 39
  • Jorma Hentilä
  • 14.8.2016 23:09
Yesman,

kaikesta käy ilmi, että käsityksesi lainsäädännöstä ja niistä prosesseista, joilla lainmuutokset eduskunnalle valmistellaan, ovat varsin hataralla pohjalla, samoin ev.lut. kirkkoa ja ortodoksikirkkoa sekä uskonnollisia yhdyskuntia koskevasta lainsäädännöstä. Lakipykälien lukeminen ja siteeraaminen Finlexistä ei riitä, vaan sinun kannattaisi perehtyä asiaan laajemmin ja perusteellisemmin.

Minusta sinulla on totalitaristinen yhteiskuntakäsitys. Pakottaminen näyttää olevan sinulle keskeinen keino saada aikaan sinulle mieluisia ratkaisuja.

Ajat pakkokeinoja kirkon suhteen. Mihin muihin instituutioihin olisi käytettävä pakkoa? Suomessa on voimassa tasa-arvolaki. Naisjärjestöt ottavat jäsenikseen vain naisia; toimivat siis vastoin tasa-arvolakia. Pakkokeinot käyttöön, jotta myös miehet pääsevät jäseniksi. Niinkö?
"Kirkolla ei kuitenkaan ole vihkikaavaa "työkaluksi", joten papeilta ei ehkä sen vuoksi voi edellyttää homoparin vihkimisen suorittamista. Lisäksi kirkolliskokous on joitain vuosia sitten todennut, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto."

Mm. tällaiset muodollisuudet juuri ovat sellaisia, joita kirkon jo kovin kiireellä pitäisi johtajiensa ohjaamana valmistella 1.3.2017 silmällä pitäen. Törmäämme auttamatta kaksoissatandardiin. Sellaiseen tarkoituksella ajautumista voidaan pitää melkoisena suhmurointina. On oikeusturvan kannalta ongelmallista, että yksittäinen virkapappi joutuu käsittelemään avioliittopyynnön ja tekemään yksittäisen ratkaisun asiassa. Niin kauan, kuin kirkko kieltäytyy vihkimästä avioliittoon kahta samaa sukupuolta olevaa kirkon jäsentä, toimii se lainsäädännöllisessä virhetilassa. Tarvittaessa tämä virhetila tulee korjata sekulaarisen lainsäädännön kautta. Jos muu ei auta, niin kirkko tulee erottaa valtiosta kokonaan.

"En keksi, miten eduskunta voi sisällyttää lakiuudistushankkeisiin vaatimuksia kirkkojärjestyksen ja kirkkolain muuttamiseksi, kun kirkolla on kuitenkin lain mukaan yksinoikeus ehdottaa kirkkolakia kaikesta, mikä koskee ainoastaan kirkon omia asioita, sekä kirkkolain muuttamista ja kumoamista. "

Esim. näin: eduskunta vaatii kirkolta uutta esitystä kirkkolaiksi/kirkkojärjestykseksi tai näiden kumoamisesta. Jos uutta, Suomen lakien kanssa yhteensopivaa esitystä ei tule, eduskunta järjestää äänestyksen siitä, aloitetaanko ev.lut. kirkon ja valtion erityissuhteiden purku.

"Minusta kirkon nykyinen asema ei kuitenkaan ole lainkaan häiritsevä."

Yksittäisen henkilön tunne-elämä ei liene kovin hyvä mittari kirkon asemaa puntaroitaessa. Järkevämpi mittari lienee se, mihin ristiriitoihin nykytilanne johtaa ei pelkästään suhteessa avioliittoon, vaan myös muihin uskonnollisiin yhdyskuntiin Suomessa. Helsingissä ev.lut. kirkon jäseniä vuoden 2015 lopussa oli 55,5% ja ennusteiden mukaan kirkkoon kuuluvat ovat pääkaupungissa vähemmistö vuonna 2021. Muu Suomi seuraa perässä.

"Minusta sinulla on totalitaristinen yhteiskuntakäsitys. Pakottaminen näyttää olevan sinulle keskeinen keino saada aikaan sinulle mieluisia ratkaisuja."

Tämä on mielenkiintoinen väite. Suomen uusi avioliittolainsäädäntö kun perustuu demokraattiseen prosessiin. Ei yksinkertaisesti saa olla niin, että jokin virkamieskunta ei noudattaisi demokraattisen prosessin lopputulemia. Joko tuo virkamieskunta lakkautetaan, tai suomen demokraattiset päätökset pakotetaan tuolle virkamieskunnalle. Tätä jälkimmäistä tehdään käytännössä.

Mihin johtaisi esim. se että lääkärikunta kieltäytyisi hoitamasta ihmisiä Suomen lakien mukaisesti (tasapuolisesti)? Mitä tapahtuisi, jos tuomarit kieltätyisivät tuomitsemasta tai poliisit suorittaisivat järjestystehtäviä valikoiden? Tässä juuri tullaan vahvoihin kaksoisstandardeihin.

Myöskään tässä kohtaa yksittäiselle ihmiselle mieluisat asiat eivät ole merkityksellisiä.

"Mihin muihin instituutioihin olisi käytettävä pakkoa?"

Yllämainitut esimerkit poikivat pakkokeinot tarvittaessa julkisiin sairaaloihin, oikeuslaitokseen ja poliisivoimiin. Ja näin toimitaankin: Kaikkien virkamiesten tulee noudattaa Suomen lainsäädäntöä ja jos he eivät näin tee, syyllistyvät he virkavirheeseen.

"Naisjärjestöt ottavat jäsenikseen vain naisia; toimivat siis vastoin tasa-arvolakia. Pakkokeinot käyttöön, jotta myös miehet pääsevät jäseniksi. Niinkö?"

Naisjärjestöt eivät tietääkseni koostu virkamiehistä. Mutta tässä heikossa analogiassasi tulet tuoneeksi esiin juuri sen varteenotettavan toisen vahtoehdon: ev.lut. kirkosta tehdään naisjärjestöä vastaava yhdistys. Tällöin kenelläkään ei oikein ole nokan koputtamista siitä, mitä siellä tapahtuu, jos yhdistyksen periaatteet ovat perusteltavissa esim. historiallisin seikoin.
Ikuisuuden kanssa työskentelevä kirkko etenee avioliittokysymyksellä varmasti etevällä aikataululla. On lisäksi huomioitava, että kirkon ratkaisut eivät vaikuta siihen, voivatko samaa sukupuolta olevat solmia avioliiton yhdenvertaisin oikeuksin verrattuna eri sukupuolta olevien kanssa.

Kirkko ei voi rankaista homoparin avioliittoon vihkivää pappia, joten huolesi papin oikeusturvasta on ylimitoitettu. Joskus työntekijä tai viranhaltija joutuu tekemään ratkaisuja. Sellaisesta maksetaan palkkaakin.

Eduskunta ei vaadi kirkolta yhtään mitään esityksiä. Kirkko antaa esityksen sitten, kun sen koneistossa asiat etenevät sopivaiseen pisteeseen.

En ole missään yhteydessä esittänyt, että minun tunne-elämää tarvitsisi tässä käyttää mittarina. Ehkäpä enemmistön suomalaisista kuitenkin joudutaan käyttämään. Toki maailma ajan myötä muuttuu ja kirkon asemakin.

Vaikka pappi toimiikin julkisessa virassa, on tämä kumminkin virkasuhteessa kirkkoon, ei valtioon tai kuntaan. Vain sotilaspapit ovat virkasuhteessa valtioon.
"Ikuisuuden kanssa työskentelevä kirkko..."

Hih. (Suomen itsenäisellä ev.lut. kirkolla näyttäisi olevan ikää n. 200 vuotta).

"Kirkko ei voi rankaista homoparin avioliittoon vihkivää pappia, joten huolesi papin oikeusturvasta on ylimitoitettu."

Eli kirkko kirjaa avioliiton "1:n miehen ja 1:n naisen väliseksi" ja kun virkapappi vihkii kirkollisin menoin avioon 1:n naisen ja 1:n naisen, niin kirkko katselee tätä tyynenä sivusta? Ok.

"Eduskunta ei vaadi kirkolta yhtään mitään esityksiä. "

Kysyit mekanismia sekulaarisen kansanvallan vaikuttaa kirkon toimintaan. Esitin sellaisen.

"En ole missään yhteydessä esittänyt, että minun tunne-elämää tarvitsisi tässä käyttää mittarina."

Ahaa, sitten en ymmärrä, miten keskusteluumme liittyi tunnetiloistasi raportoiva kommenttisi "Minusta kirkon nykyinen asema ei kuitenkaan ole lainkaan häiritsevä."

"Vaikka pappi toimiikin julkisessa virassa, on tämä kumminkin virkasuhteessa kirkkoon, ei valtioon tai kuntaan."

Mutta eikös se Kirkkojärjestys (= Suomen lainsäädäntö) todennut, että kirkon jäsenellä on oikeus "kirkon pyhiin toimituksiin", joista yksi on avioliittoon vihkiminen. Tätä Suomen lakipykälää on papin noudatettava. Riippumatta siitä, onko Kirkkokäsikirja ajantasainen tai ei.

No entäpä jos avioliittoon haluava samansukupuolinen pari pyytää vihkimistä sotilaspapilta?
Kuka tyynestä puhui? Oletettavasti ensimmäinen homoparin kirkkovihkiminen sysää käyntiin kirkon sisällä erinäisiä kiinnostavia prosesseja, ja se johtaa aikaa myöten päätöksiin ja ratkaisuihin.

Eduskunnan suhteen esitit mekanismin jollaista ei oikeastaan ole käytettävissä.

Miksikö esitin oman mielipiteeni kirkon nykyisestä asemasta suhteessa valtioon? Ehkä siksi, että keskustelussa usein tulee mainittua omia huomioita ja mielipiteitä? Ehkä vielä kerran ymmärrät.

Kirkon jäsenen oikeuteen pyhiin toimituksiin vastaa kirkko, ei yksittäinen pappi. Eivät heteroparitkaan kävele Herran huoneeseen kuin hollitupaan ja pistä pappia vihkimään.
Ehkäpä tämä asia sitten leikitään läpi tuomioistuinten kautta. Joku kapiainenhan voisi vaikka saada päähänsä pyytää samaa sukupuolta edustavan kaverinsa kanssa kirkollista vihkimystä sotilaspapilta...
Eppäilen ettei tätä tuomioistuimessa ruodita.

Jos itse haluaisin kirkollisen vihkimisen, niin en varmasti haluaisi sitä vastentahtoiselta papilta. Siitä jäisi paha maku.
  • 29 / 39
  • Jorma Hentilä
  • 16.8.2016 3:13
Oikeusvaltiossa lainvalmistelua ja lakien säätämistä koskevat tietyt muotomääräykset, joiden tarkoituksena on taata toiminnan asianmukaisuus. Eduskunta ei voi noin vain ottaa jotakin asiaa käsiteltäväkseen, vaan se tapahtuu pääosin hallituksen esityksen, kansanedustajan aloitteen tai kansalaisaloitteen pohjalta tahi sellaisen instanssin esityksestä, jolla on esitysoikeus.

Niinpä Yesmanin idea eduskunnan kirkolle esittämästä vaatimuksesta selvittää kantansa muutettuun avioliittolakiin sen voimaanastumiseen mennessä menee eduskunnan kompetenssin ulkopuolelle.

Kirkkojärjestys ei ole yhtä kuin Suomen lainsäädäntö, kuten Yesman näytää kuvittelevan.

Ev.lut. kirkkoa koskee kirkkolaki, johon tehtävistä muutoksista eduskunta päättää kirkolliskokouksen esityksestä. Kirkkojärjestys käsittelee kirkon sisäistä toimintaa ja järjestystä. Sen hyväksyy kirkolliskokous. Se ei siis ole yhteiskunnan sekulaaria lainsäädäntöä.

Kirkkokäsikirjoissa (Jumalanpalvelusten kirja, Evankeliumikirja ja Kirkollisten toimitusten kirja) määrittävät ja ohjaavat varsin yksityiskohtaisesti kirkon käytännön toimintaa. Kirkollisten tomitusten kirjassa on kaavat kasuaalitomituksille, kuten avioliittoon vihkimiselle. Kirkkokäsikirjat ovat kirkolliskokouksen hyväksymiä.

Kirkolliskokouksesta ei ole tällä hetkellä löydy riittävää enemmistöä päättämään siitä, että kirkko vihkisi myös samaa sukupuolta olevia pareja, eikä siitä, että samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen nimenomaisesti kiellettäisiin. Asia on siis avoinna. Ja kuten edellä jo kirjoitin, eduskunnan kompetenssissa ei ole hätyytellä kirkkoa tässä asiassa - ja vaikka olisikin, sellaista päätöstä tuskin syntyisi.
"Niinpä Yesmanin idea eduskunnan kirkolle esittämästä vaatimuksesta selvittää kantansa muutettuun avioliittolakiin sen voimaanastumiseen mennessä menee eduskunnan kompetenssin ulkopuolelle."

Sanotaan sitten, että kansanedustaja tekee aloitteen ja/tai hallintovaliokunta tekee asiasta mietinnön.

"Kirkkojärjestys ei ole yhtä kuin Suomen lainsäädäntö"

Kirkkojärjestys on osa tämänhetkistä Suomen valtion lakikokoelmaa.

"Asia on siis avoinna."

Juuri tämä virhetila on kritiikkini kohde. Se on tarpeeton tilanteessa, jossa demokratia on puhunut. Toki kirkko voi jäädyttää kaiken avioliittoon vihkimisen siihen asti, että virhetila on korjattu tavalla tai toisella, mutta koska kirkon jäsenellä on oikeus avioliittoon vihkimiseen, niin tämä sotisi Suomen lakipykälia vastaan.

"ja vaikka olisikin, sellaista päätöstä tuskin syntyisi."

Nimenomaa tästä on kyse. Tasavallan tulisi tarvittaessa asettaa lakiensa mukaiseen ruotuun ne uskonnolliset yhteisöt, joilla on valtiollinen erityisasema. Toinen vaihtoehto on pitää kaikki uskonnolliset yhteisöt täysin irrallaan valtiosta, jolloin kaikki saisivat itsenäisesti päättää esim. vihkiasioista. Tämä jälkimmäinen olisi järkevää myös siitä syystä, että se asettaisi ev.lut.- ja ortodoksisen kirkon lähtökohtaisesti samalle viivalle muiden uskonnollisten yhteisöjen kanssa.

"Eppäilen ettei tätä tuomioistuimessa ruodita."

Jospa joku kuitenkin koettelisi "maan tavat" tässäkin asiassa.

"Jos itse haluaisin kirkollisen vihkimisen, niin en varmasti haluaisi sitä vastentahtoiselta papilta. Siitä jäisi paha maku."

Jotkut taitavat ajatella omien tuntemustensa ulkopuolelle.
Ei tässä nyt ole oikein tietä ilman kirkon sisäisiä prosesseja ja kirkon omaa aloitteellisuutta jouduttaa kirkon ja avioliittolain suhteen muotoutumista, varsinkaan ennen kuin 1.3.2017 avioliittolain uudistus astuu voimaan.

Mikäli asiaa käsiteltäisiin (avioliittolakiuudistuksen tultua voimaan) oikeudessa, voisi kirkolliskokouksen vuoden 2010 päätös siitä, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen instituutio, olla kirkolle peruste olla ryhtymättä välittömiin toimenpiteisiin asian suhteen. Tämä on toki spekuaatiota ja ihan oma arvio.

Maaliskuusta 2017 lukien lähinnä oikeusasiamihellä on mahdollista esittää kehotuksia kirkon suuntaan, mikäli joku kokee tulleensa kohdelluksi väärin ja valittaa oikeusasiamiehelle asiasta. Toki oikeusasiamies voi yhtäläisesti päätyä sille kannalle, että kirkolla on peruste edetä asiassa omaa tahtiaan.

Samaa sukupuolta olevilla pareilla on 1.3.2017 lähtien pääsy yhdenvertaisesti maallisen avioliittoinstituution piiriin. Kirkkovihkimisen suhteen tulee varmasti omalla ajallaan ratkaisu kirkon sisäisten prosessien kautta. Siihen asti kirkko ei voi kieltää yksittäisiä pappeja vihkimästä homopareja avioliittoon, mutta kirkon hyväksymää vihkikaavaakaan ei ole.

Kaverinsa vihille vievä kapiainen voi oikeasti joutua naimisiinkin, vallankin jos sotilaspappi oikein innostuu. Toivottavasti muistavat tutkituttaa esteet ajoissa... :)

Avioliittoa solmiessa puolisoiden tuntemukset ovat useimmiten vahvassa roolissa - eikä minun tarvitse kovin omien tuntemusten ulkopuolelle asiassa seikkailla. Kirkollista vihkimistä haluavan voi olettaa myös toivovan, että vihkivä pappi on ainakin jossain mitassa "sydämellään" mukana toimituksessa. Kuuluuhan toimitukseen hengellinen ulottuvuus. Ymmärrän toki, että myös avioitumisen ns. käytännölliset ulottuvuudet voivat olla motivoimassa.
"Mikäli asiaa käsiteltäisiin (avioliittolakiuudistuksen tultua voimaan) oikeudessa, voisi kirkolliskokouksen vuoden 2010 päätös siitä, että avioliitto on vain miehen ja naisen välinen instituutio, olla kirkolle peruste olla ryhtymättä välittömiin toimenpiteisiin asian suhteen."

Voisipa käydä niinkin, että muodostuisi ennakkotapaus. Juttu sotilaspapin suunnalla olisi ihan mielenkiintoinen: siinä tavallaan haettaisiin oikeuslaitoksen näkemys valtion (pappi on valtion virkamies) ja ev.lut. kirkon (sotilaspappi näyttäisi olevan kirkon virkaan vihitty pappi) suhteesta. Jos sotilaspapin ei tuomioistuimen mukaan tarvitsisi noudattaa valtion lakia (tai lain henkeä), niin eikö sitten muidenkaan virkamiesten tarvitse? Jos vihityn papin pitää tuomioistuimen mukaan suorittaa avioliittoon vihkiminen Suomen lakien mukaisesti häneltä tätä pyydettäessä, on asiassa muodostunut tuomiovoimainen ennakkotapaus.

"Kaverinsa vihille vievä kapiainen voi oikeasti joutua naimisiinkin, vallankin jos sotilaspappi oikein innostuu."

Tämähän se lienee tarkoituskin.

Kansalaistenko pitää ottaa asiassa ohjat käsiinsä, mikäli johtajat eivät toimi? Otaksun, että asiassa tullaan näkemään kirkkoon liittymistä ja avioliittonvihkimisvaatimuksia ja eroamisia (sekä kirkosta että vihkipartnerista). Näinkö tämä halutaan leikkiä läpi?
Kirkon jäsenillä on mahdollisuus vaikuttaa instituution johtajiston koostumukseen. Toki henkilövaihdosten tahti on hidas. Koeta nyt vaan hyväksyä tosiasia, että päätöksen kirkollisten vihkimisten suhteen tekee kirkko omien prosessiensa kautta. Halutaan tai ei.

Avioliittolaissa kerrotaan, ketkä saavat toimittaa kirkollisen vihkimisen ja ketkä ovat velvollisia toimittamaan siviilivihkimisen. Sotilaspapin vihkimisoikeus tulee nimenomaan pappeuden kautta, ei velvollisuutena virkamiehenä olemisen kautta. Näin muidenkin pappien kohdalla. Myös eläköityneellä papilla on oikeus suorittaa vihkiminen.
Vaikka ollaan pahasti alkuperäisesta aiheesta sivussa, niin avaanpa vielä sen, miten tämä kirkollinen avioliittovyyhti minun käsitykseni mukaan näyttäytyy:

Siviilivihkimisen toimittamiseen ovat velvoitettuja laamanni, käräjätuomari, käräjänotaari, käräjäviskaali, maistraatin päällikkö, henkikirjoittaja ja maistraatissa toimiva julkinen notaari. Siviilivihkiminen kuuluu em. tehtävissä virkavelvollisuuteen. Avioliittolain muutoksen voimaantulosta 1.3.2017 lukien myös homoparien vihkiminen kuuluu velvollisuuksiin. Velvoitetta vastaan toimiminen on virkavelvollisuuden rikkomista. Toki yksityisesti viranomainen voi ajatella asioista mitä haluaa, kunhan hoitaa virkaansa kuuluvat asiat.

Evlut-kirkon papilla on avioliittolaissa määritelty oikeus toimittaa kirkollinen avioliittoon vihkiminen (ja näyttää siltä, että 1.3.2017 lukien myös samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen, koska sitä ei näytetä missään erikseen kiellettävän). Sen sijaan samaa sukupuolta olevien parien vihkimiseen papeilla ei ole velvollisuutta, koska kirkko ei ole tällaista tehtävää papin virassa toimiville määrännyt.

Vaikkapa opettajat ja poliisit ovat virkamiehiä. Heillä ei virkansa vuoksi kuitenkaan ole oikeutta saati velvollisuutta vihkiä ihmisiä avioliittoon. Virkamiehen virkavelvollisuuksiin kuuluu se, mikä virassa olevalle on velvollisuudeksi määrätty. Papeille laki sallii avioliittoon vihkimisen, mutta ei velvoita.

Evlut-kirkolla on lain mukaan oikeus päättää siitä, keitä se vihkii avioliittoon ja kenen avioliiton se siunaa - ja minkälaiset ovat näihin liittyvät menettelyt. Kirkon itsemääräämisoikeuden yli käy Suomen laki, jossa kielletään vihkimästä avioon esim. alaikäisiä, lähisukulaisia ja jo avioliitossa tai rekisteröidyssä parisuhteessa olevia. Kirkon itsemääräämisoikeuteen liittyvät käytännöt asiassa perustuvat kirkkolakiin ja muuhun lainsäädäntöön, kirkkojärjestykseen, kirkkokäsikirjaan ja kirkolliskokouksen tekemiin päätöksiin.

Kirkkokäsikirjassa ei ole tarjolla kaavaa homoparin vihkimiseen ja lisäksi kirkolliskokous on vuonna 2010 tehnyt päätöksen, minkä mukaan avioliitto on vain miehen ja naisen välinen. Kirkko voi käytännöissään (vihkikaavojen säätämisen ja tilan luovuttamisen suhteen) vedota tuohon päätökseen, koska tältä osin avioliittoasia kuuluu kirkon omaan harkintavaltaan. Vuoden 2010 avioliittopäätöksen kumoaminen voisi ehkä muuttaa tilanteen toisenlaiseksi - ja kumoaminen ehkä luontuisi kirkolliskokouksessa yksinkertaisellakin enemmistöllä. Homoparien vihkimisen kieltäminen tai salliminen kirkkojärjestyksessä vaatii 3/4 enemmistön, joten kumpaankaan suuntaan kallistuvaa päätöstä tuskin kannattaa ihan heti odottaa.

Kirkkolaki (tai muukaan lainsäädäntö) ja kirkkojärjestys eivät siis ota kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimiseen. Sitä ei erikseen sallita, mutta ei myöskään erikseen kielletä. Siksi kirkolla on vähäiset/olemattomat mahdollisuudet estää yksittäistä pappia vihkimästä homoparia avioliittoon, kun papin tekemänä toimitus kuitenkin on 1.3.2017 jälkeen juridisesti pätevä, koska papilla on toimitukseen maallisen lainsäädännön antama oikeus.

Jos jonkin hiippakunnan tuomiokapituli ryhtyy toimenpiteisiin jotakuta homoparin vihkinyttä pappia vastaan, voi pappi valittaa kohtelustaan hallinto-oikeuteen. Korkeimmassa hallinto-oikeudesa siitä voisikin syntyä ennakkopäätös. Vapaamielisemmissä hiippakunnissa papeilla olisi senkin jälkeen käytännössä toimintavapauksia asian suhteen.

Kirkko on autonominen osa yhteiskuntaa ja sen rakenteissa vaikuttavat henkilöt ovat demokraatian pelisääntöjen mukaan valittuja. Kirkon päättäjät ovat lopulta kirkon jäsenten valitsemia. Ruohonjuuren ja huipun väli on monipolvisempi ja mutkittelevampi kirkossa kuin kansalaisten ja valtion johdon välissä. Siksi muutokset ovat hitaampia. Silti kirkon johto peilaa kirkon jäsenistöä.

Kirkon päätökset avioliittokysymyksessä eivät ole ulkoa vaadittavissa tai ohjattavissa. Kirkko tekee päätöksen samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimisestä sitten kun se on siihen valmis.
En vaan edelleen ymmärrä miksi homoparit edes haluaisivat kirkkovihkimisen. Jos raamattu sanoo että olet syntinen ja samaa sanoo kirkko ja uskovaiset niin miksi kukaan itseään arvostava ja kunniottava homoseksuaali haluaisi moisessa paikassa tulla vihityksi.

En ymmärrä.
"Koeta nyt vaan hyväksyä tosiasia, että päätöksen kirkollisten vihkimisten suhteen tekee kirkko omien prosessiensa kautta."

Ja koeta itse puolestasi hyväksyä se, että jotkut saattavat olla otteissaan dynaamisia sen sijaan, että jäisivät hyväksymään epäoptimaalisia "tosiasioita".

"Evlut-kirkon papilla on avioliittolaissa määritelty oikeus toimittaa kirkollinen avioliittoon vihkiminen (ja näyttää siltä, että 1.3.2017 lukien myös samaa sukupuolta olevien parien vihkiminen, koska sitä ei näytetä missään erikseen kiellettävän)."

"Papeille laki sallii avioliittoon vihkimisen, mutta ei velvoita"

Suomen laki (kirkkojärjestys) näyttäisi muotoilevan asian niin, että kirkon jäsenillä on oikeus vihkitoimitukseen.

"Evlut-kirkolla on lain mukaan oikeus päättää siitä, keitä se vihkii avioliittoon ja kenen avioliiton se siunaa - ja minkälaiset ovat näihin liittyvät menettelyt. "

Ev.lut. oikeuksien sijaan kirkkojärjestyksessä seisoo, että kirkon jäsenellä on tiettyjä oikeuksia. Esim. oikeus kirkolliseen vihkimiseen.

"Kirkon itsemääräämisoikeuteen liittyvät käytännöt asiassa perustuvat kirkkolakiin ja muuhun lainsäädäntöön, kirkkojärjestykseen, kirkkokäsikirjaan ja kirkolliskokouksen tekemiin päätöksiin."

Näistä kirkkokäsikirjalla ei näyttäisi olevan todellista juridista aspektia. Sen luonnehdista kuuluu: "Kirkkokäsikirja on kirkolliskokouksen 3/4 määräenemmistöllä hyväksymä sitova kirkollisia toimituksia säätelevä ohje". Kirkon ohjeen ei tulisi mennä Suomen lakipykälien ohi.

"Kirkko voi käytännöissään (vihkikaavojen säätämisen ja tilan luovuttamisen suhteen) vedota tuohon päätökseen, koska tältä osin avioliittoasia kuuluu kirkon omaan harkintavaltaan."

Ja jos tämä vetoomus käsitellään tuomioistuimessa, saadaan ennakkopäätös siitä, että kumpi vihkimisasiassa on etusijalla: Suomen lakiin kirjattu kirkon jäsenen oikeus vihkimykseen, vai kirkolliskokouksessa 2010 annettu lausunto, jota ei löydy Suomen lakikokoelmasta. Jos kyse on sotilaspapista, niin asiaan tulee muitakin harkittavia asioita. Pappisvihkimys voi tuossa tilanteessa vertautua vaikkapa lääkärinvalaan: ymmärsipä yksittäinen lääkäri valansa miten tahansa, säätää Suomen laki tietyistä tilanteista. Esim. abortin suorittamisesta. Lääkäri ei voi kieltäytyä siitä, vaikka katsoisi, että "primum non nocere kieltää abortin".

On muuten homoseksuaalien miesten kannalta melkoista luettaavaa tuo kevätistuntokauden 2010 kirkolliskokouksen pöytäkirja. http://sakasti.evl.fi/sakasti.nsf/0/987DF93C5804285BC2257909002867CA/$FILE/ATTH8QL7.pdf

"Homoparien vihkimisen kieltäminen tai salliminen kirkkojärjestyksessä vaatii 3/4 enemmistön, joten kumpaankaan suuntaan kallistuvaa päätöstä tuskin kannattaa ihan heti odottaa."

Kirkolliskokouksen päätöstä ei tulisi edellyttää asiassa, jossa tasavalta on päättänyt, että avioliitosta tulee sukupuolineutraali. Tämän päätöksen tulisi sitoa kaikkia valtion aspekteja ja näin myös sellaisia uskonnolisia yhteisöjä, joilla on valtiollinen erityisasema. Mikäli valtiollista erityisasemaa nauttiva uskonnollinen yhteisö ei noudata valtion tekemän ratkaisua (tai sen henkeä), tulee kyseinen taho irrottaa valtiosta, jotta ei muodostuisi kaksoisstandardia valtiollisesti tunnustettuihin rakenteisiin.

"Kirkkolaki (tai muukaan lainsäädäntö) ja kirkkojärjestys eivät siis ota kantaa samaa sukupuolta olevien avioliittoon vihkimiseen."

Itse asiassa se tulee ottaneeksi kantaa. Kirkkojärkestyksessä sanotaan, että kirkon jäsenillä on oikeus vihkimykseen, mikäli esteellisyyyttä ei ole. 1.3.2017 lähtien juridinen este ei ole samansukupuolisuus. Jos tämä ei miellytä ev.lut. kirkkoa, oletan, että siellä valmistellaan muutosta joko kirkkojärjestykseen tai kirkkolakiin. Ehkä jopa harkitaan ehdotusta kyseisen uskonnollisen yhteisön valtiollisen erityisaseman purkamisesta, koska sen jälkeen ev.lut. suunnassa ei enää ole valtiollisen ohjauksen/painostuksen vaaraa asiassa. Itse kannatan Suomen valtion irrottamista kokonaan kaikista uskonnollisista yhteisöistä. Tämä antaisi kaikille uskonnollisille yhteisöille yhtäläiset oikeudet ja velvollisuudet sekä poistaisi avioliitoasian kaksoisstandardiongelmat.

"Kirkon päätökset avioliittokysymyksessä eivät ole ulkoa vaadittavissa tai ohjattavissa. "

Jos näin todella on, niiin asia täytyy muuttaa. Ei saisi olla niin, että valtiollista tunnustusta nauttiva taho kieltäytyy noudattamasta valtion lakeja, edes lain henkeä.
"Jos raamattu sanoo että olet syntinen ja samaa sanoo kirkko ja uskovaiset niin miksi kukaan itseään arvostava ja kunniottava homoseksuaali haluaisi moisessa paikassa tulla vihityksi."


Raamattu taitaa sanoa kaikkien olevan syntisiä, ei ainoastaan homojen - vaikka jotkut tahot erityisesti näin tulkitsevat. Uskovaisia homoja löytyy myös, heille kirkon siunaama liitto lienee tärkeää. Ehkä laajempi vastaus lienee tässä kohdin tasa-arvo, kuin se mitä nyt "halutaan". Itse kannatan tasa-arvoista avioliittolakia, vaikka avioliittoa tuskin tulen solmimaan. Samalla kannatan kirkon siunausta niille, jotka sitä liitolleen kaipaavat.

Näin ihan homosti ateistina.
Minusta on turha etsiä teoreettisia porsaanreikiä kirkon autonomian murentamiseksi - muka optimoidakseen tilannetta. Olen vakuuttunut, että kirkon sisäisten prosessien kautta kirkko aikanaan alkaa vihkiä samaa sukupuolta olevia pareja avioliittoon. Vastapuolilla on varmasti jo esitykset valmiina sekä homoparien vihkimisen puolesta että sitä vastaan.

Olen ymmärtänyt, että sata vuotta sitten ja sitä aiemmin Venäjänmaalla oli paljonkin sellaista henkeä, ettei oikein hyvällä katsottu Suomen autonomista asemaa. Tuota asemaa haluttiin murentaa. Ei ymmärretty, ei haluttu ymmärtää, ei hyväksytty, ei kunnioitettu. Pyrkimyksiä oli alistaa koko subjekti Venäjän valtaan.
"Olen ymmärtänyt, että sata vuotta sitten ja sitä aiemmin Venäjänmaalla oli paljonkin sellaista henkeä, ettei oikein hyvällä katsottu Suomen autonomista asemaa. Tuota asemaa haluttiin murentaa. Ei ymmärretty, ei haluttu ymmärtää, ei hyväksytty, ei kunnioitettu. Pyrkimyksiä oli alistaa koko subjekti Venäjän valtaan."

Kansallisvaltioiden syntyhistoriat ovat käymämme keskustelun suhteen virheellisiä verrokkeja, koska valtioiden synty pelaa sekulaariselle tasolla. Uskonnot ja niiden ilmentymät ovat hyvin erilaisia entiteettejä kuin sekulaarinen valtio.

Esimerkki entiteettien eroista on sekin, että 1.3.2017 tapahtuva avioliittolain muutos koskee myös autonomista Ahvenanmaan maakuntaa.

Varsinaisestihan tässä keskustelemme siitä, mitkä tulisivat olla sekulaarisen demokraattisen kansanvallan ja jumaluusopin määrämien käytäntöjen väliset suhteet.

Tällä hetkellä Suomi tunnustaa valtiollisesti kaksi jumaluusopillista järjestelmää ja suhtautuu muihin jumaluusjärjestelmiin yhdistyksinä.

Avioliitto tulee keskusteluun mukaan siten, että se on tärkeänä pidetty yhteisöllinen järjestelmä, jolla on tällä hetkellä sekä maallinen että uskonnollinen ulottuvuutensa. Jälkimmäinen ei ole ongelma sinänsä. Ongelma syntyy siitä, että tässä(kin) asiassa Suomi näyttää haluavan ratsastaa kahdella hevosella eri suuntiin: 1.3.2017 demokratia sanoo, että avioliitto on kahden täysi-ikäisen instituutio ja valtiollisesti tunnustettu ev.lut. kirkko sanoo, että avioliitto on naisen ja miehen välinen instituutio. Tässä on valtiollinen kaksoisstandardi, koska valtio tunnustaa ev.lut. kirkon erityisasemaa.

Tämä ristiriitatilanne on hyvä esimerkki virhetilanteesta demokratiaan ja jumaluusoppiin sidotun systematiikan välillä. Vastaavia ristiriitoja on useita, usealla eri tasolla. Loppujen lopuksi nämä kaksi järjestelmää johtavat sisäsyntyisesti toistuviin ristiriitoihin, koska niiden luonteet ovat pohjimmiltaan erilaiset. Demokratiassa (periaatteessa) enemmistön valinnat määräävät päätösten suunnan ja jumaluusoppijärjestelmissä pyhät dogmat määräävät päätösten suunnat. Tässä on suuri periaattellinen ero.

Miksi demokratian kannattaisi sitoa itseensä luontojaan epädemokraattisen järjestelmän? Jumaluusoppien mukaisesti toimivat suomalaisethan saavat ilmaista näkemyksensä demokratian mukaisesti tasavallassa joka tapauksessa. Suomessa on uskonnonvapaus.

Erillinen jumaluusopillinen kylkiäinen demokratiassa on tarpeeton ja luo ristiriitoja. Ellei sitten demokratian päätöksiä pakoteta tuolle epädemokraattiselle instituutiolle.

Vaikka valtioiden syntyyn liittyvä verrokkisi on virheellinen, niin jos haluat ottaa sen mukaan keskusteluun, niin sitäkin kautta tulemme siihen toiseen vaihtoehtoon ratkaista ristiriidat sekulaarisen ja jumaluusoppiin perustuvan hallinnon välillä: kirkon autonomia muutetaan itsenäisyydeksi, eli se irroitetaan "emämaastaan" tasavallasta kokonaan. Yhdistykseksi muiden uskonnollisten yhteisön tapaan.