Lasten oikeuksilla ei ole ollut tässä taistelussa mitään merkitystä enään pitkään aikaan.
Homona olen sitä mieltä että isä ja äiti ovat paras vaihtoehto lapsille.Kaikki muut vaihtoehdot ovat lapsen kehitykselle enemmän tai vähemmän haitallisia. Erityisesti yksinhuoltajuus on lapselle vahingollista,tämä on nähty useammankin yh-lapsen kohdalla. Homojen toimimista vanhempien korvikkeena ei ole tutkittu läheskään tarpeeksi ja asiaan kriittisesti suhtautuvat tutkimukset on vaennettu homolobbarien toimesta.
Muissa kuin ns. heteroydinperheessä kasvaneita lapsia on ollut maailman sivu. Tällainen heteroydinperhekuvio on ollut vain lyhyt häivähdys historiaa. Aiheesta on kyllä aika runsaasti selvitystä.
Nykytilanteessa lapsen oikeus toiseen äitiinsä ei toteudu heti syntymästä lähtien. Äitiyslailla saataisiin yksi ongelma korjattua.
"Minusta noiden 19000 artikkelin pohjalta tehdyt johtopäätökset eivät ole tarkoituksenmukaisuuden mitta tai perustelu hyväksyä isättömyyttä perheessä."
Tai:
"Edellämainitun kaltainen katsaus voitaisiin tehdä myös tutkimuksista, joissa on tutkittu lasten ja vanhempien hyvinvointia sellaisten lasten välillä, joista osaa on kasvatettu (lievän) ruummillisen kurituksen voimin ja osaa ei. Todennäköisesti mahdottoman suuria eroja - ongelmista puhumattakaan - ei löydy."
Lapsi on tuotettu maailmaan, jossa hänelle ei suoda tahoa, joka vastaa karkeasti puolesta hänen genotyypistään ja siten ominaisuuksistaan. Tämäkin voi olla katkaistu ketju ja katkaistu itseymmärryksen mahdollisuus.
Smo,lapsella ei ole toista äitiä,lapsella on vain yksi äiti ja yksi isä ja toisin kuin ideologian sävyttämät tutkimukset väittävät,niin näin on ollut aina. Homojen ja lesbojen toimiminen sijaisvanhempina on erittäin uusi ilmiö ihmiskunnan historiassa,jota ei ole tutkittu läheskään tarpeeksi. Erityisesti lesbojen parisuhteissa lähisuhde väkivalta on merkittävä ongelma ja useilla homoilla on mielenterveydellisiä ongelmia,mitkä asettavat oikeutettuja kysymyksiä heidän kyvystään toimia vanhempina. (Huom.Mielestäni myös tasapainottomien heterojen lapset tulisi huostaanottaa.)
Tuovatko "vastakkaiset" sukupuolet vanhempina lapselle tarpeellista tai merkittävää lisäarvoa verrattuna samaa sukupuolta oleviin vanhempiin? Sukupuolittuneet roolit ovat ehkä muinoin olleet jossain määrin arjen käytännön sanelemia, mutta meikäläisessä nykykulttuurissa on vaikea keksiä, että mikä olisi lisäarvo. Vermeisiin liittyvästä itseymmärryksestä tuskin tarvitsee erityisesti huolestua, ellei jälkikasvua pidetä ihan tynnyrissä. Vanhemmat eivät tietääkseni tapaa esittää lapsille suvunjatkantanäytöksiä. Äiti kyllä tuo vastasyntyneelle lisäarvoa vaikkapa nyt imettämisen kautta, joten imetysikäisen kohdalla imettävän äidin puuttumista ei voi pitää hyvänä tilana.
LauriQueer; Aikanaan (ja vielä tänäkin päivänä) suuntautuneisuutensa kätkeneet homot ja lesbot solmivat heterosuhteita. On menty yhteen kun on kuulunut toimia niin ja on ollut harkitumpia kulissiratkaisuja. Toisinaan tällaisissa suhteissa on syntynyt lapsiakin ja vanhemmuuteen on sitten kyetty. Heterosuhteesta huolimatta yksilöt ovat voineet olla homoja, lesboja tai biseksuaaleja.
Missä tahansa suhteessa väkivalta voi olla ongelma. Naisten välisissä suhteissa väkivaltaa esiintyy selvitysten mukaan enemmän kuin heterosuhteissa tai miesten välisissä suhteissa. Kun kaikista suhteista tarkastellaan vain vakiintuneita suhteita (joissa lapsen hankintakin ajankohtaistuu), pienenevät erot. Samoin avoimuus suuntautuneisuudesta näyttää vähentävän ongelmia. Tässä aihepiirissä luotettavien tutkimustulosten tiellä ongelmana on kuitenkin kunnollisen vertailukelpoisen otoksen saavuttamisen vaikeus. Tuota lähisuhdeväkivalta-aihepiiriä on käsitelty tälläkin sivustolla ( http://ranneliike.net/teema/vakivalta-seksuaalivahemmisto-parisuhteissa?aid=6269 ).
Smo,On se jännä miten homojen mielenterveysongelmat on aina muka yhteiskunnan homofobian syytä. Tästä jaksetaan ämmämäisesti valittaa vaikka maailman tappiin asti.
Todellisempi syy niihin ongelmiin lienee se että suurin osa homoista tulee rikkinäisistä perheistä ja ovat taipuvaisia hedonismiin ja narsismiin. Tyhjempiä ja sieluttomampia ihmisiä saa hakea kuin mitä vaikkapa Helsingin homo-skenestä löytyy,kuka sellaisia ihmisiä voi rakastaa?
Oikein täydeltä laidalta näyttää nyt pukkaavan ennakkoluuloja.
Yhteiskunnan asenteet näyttäisivät etunenässä olevan syynä siihen, että hlbti-vähemmistöihin kuuluvilla on keskimääräistä enemmän haasteita henkisessä hyvinvoinnissa.
Perhetaustoissa tuskin on suuriakaan eroja.
Onko LauriQueer itselläsi mahdollisesti pahojakin pettymyksiä "Helsingin homo-skenestä"? Ja tuliko mieleesi, että niissä karkeloissa pyörii lähinnä se "skene", mikä ikinä sitten määritelmällisesti onkaan.
"Tuovatko "vastakkaiset" sukupuolet vanhempina lapselle tarpeellista tai merkittävää lisäarvoa verrattuna samaa sukupuolta oleviin vanhempiin?"
Toki näin voi spekuloida. Jo pelkästään mieshenkilön läheltä tapahtuva tarkkailu voi olla tärkeää. Positiivinen tunneside lapsen ja isän välillä antaa hyvät lähtökohdat kanssakäymiseen puolen ihmiskunnan kanssa riippumatta missä mielessä. Peili, esikuva, turvallisen kumppanin malli jne. Itsetuntemus sisältää paljon muutakin kuin vermeet. Geneettinen äiti omaa kuitenkin vain karkeasti n. puolet lapsen ominaisuuksista, joita ovat esim. tempperamentti, älykkyys, jne.
Pointtihan tässä oli kuitenkin se, että koska jollekin on juolahtanut mieleen, että lapsi tarvitsee biologisen isän läsnäolon perheessä, koska muutoin jokin linkki katkeaa, niin sitten asia pitäisi tutkia tarkoin, ennenkuin isättömyyttä tarkoituksella tuotetaan.
"Äiti kyllä tuo vastasyntyneelle lisäarvoa vaikkapa nyt imettämisen kautta, joten imetysikäisen kohdalla imettävän äidin puuttumista ei voi pitää hyvänä tilana."
Naisen ylempiarvoinen vanhemmuus kiteytyy siis suureksi osaksi laktoiviin maitorauhasiin? Äidinmaitoa myös lahjoitetaan. Yleensä esim. kohtulahjatilanteessa kantaja luovuttaa maitoa. Imettäjiä käytetään monissa kulttuureissa edelleen.
Ymmärrän kyllä, mitä ajat takaa. Mutta kyllä äidillä yleensä on enemmän kuin puolet lapsen älykkyydestä. Olen siitä melko vakuuttunut.
Vakavammin; turvallisen kumppanin malli löytyy kyllä biologisen äidin samaa sukupuolta olevasta puolisostakin. Ja tuskin miehen mallistakaan pulaa lähtökohtaisesti on.
Ei sellainen voi katketa, mitä ei koskaan ole ollut olemassa.
Ja kyllä se maito maistuu parhaalta suoraan tisusta, ei keinosäiliöstä!
Smo,onko faktat nykyisin ennakkoluuloja? On kai silloin kun ne eivät sovi ideologiaan.
No jaa samapa tuo,jos lesbot haluaa leikkiä äitejä,lapset on kuitenkin jo nykyään muutenkin niin sekaisin vasemmistolaisen ideologian ja monikulttuurisuuden tuputtamisen,ynnä rikkinäisten perheiden takia että tuskinpa ne homojen ja lesbojen lapset joukosta erottuu.
Ja toivotaan että lesbot saa tyttäriä ettei niiden tarvitse tehdä niinkuin amerikassa missä yksi pariskunta pojan saatuaan päättivät että poika haluaa olla tyttö ja aloittivat hoidot 8-vuotiaalle pojalle. ( Toivotaan että lastensuojelu korjasi poika paran). Ja sitten on tietysti tää tunnettu rakastava lesbopariskunta jotka saivat klinikalta omasta mielestään väärän värisen miehen spermaa ja haastoivat puljun oikeuteen.Että tälläisiä rakastavia vanhempia.
Olen tavannut lesbopareja, jotka ovat ihan oikeita äitejä. Tuo vähättelysi on aika törkeää ja osoitus lähinnä omasta tietämättömyydestäsi ja omista ennakkoluuloistasi. Taidat olla otollista maaperää ilmiölle, jossa yksittäistapaus saa todisteen arvon koko ilmiötä vastaan. Sinulta LauriQueer näyttää puuttuvan kyky katsoa asioita laajempina kokonaisuuksina.
Mielenkiintoinen tuo nimimerkki muuten; yhtäällä tunnustaudutaan kuuluvaksi lgbt-vähemmistöön tarkemmin sitä määrittelemättä, ja nimimerkissä sitten on "queer", jonka mukaan oltaisiinkin asetettu kaikenlaisen sukupuolisuuden yläpuolelle - johon taas eivät vahvan sukupuolijaon sisältävät puheenvuorot millään istu. Joiltain homomiehiltä olen kyllä kuullut vastaavia kommentteja, mutta nämä eivät todellakaan ole "queer".
Aiempaan vielä viitaten; minusta perheitä rikkovien huostaanottojen ei koskaan pitäisi olla ensisijainen tai pienen kynnyksen työkalu, vaan ensin kaikin keinoin annettu muu apu. Tiedän, se tulee kyllä lyhyellä aikavälillä kalliiksi.
"Ei sellainen voi katketa, mitä ei koskaan ole ollut olemassa."
Voi spekuloida, että linkki omiin ominaisuuksiin ja itsetuntemukseen kärsii, jos lapselta poistetaan mahdollisuus tutustua läheisesti tahoon, joka kantaa puolta omista ominaisuuksista. Kun tarkastelee, arvostaa ja rakastaa omien ominaisuuksiensa kantajaa, oppii samalla ymmärtämään ja arvostamaan noita ominaisuuksia myöhemmin itsessään.
"Ja kyllä se maito maistuu parhaalta suoraan tisusta, ei keinosäiliöstä!"
Kaipa mun täytyy yrittää uskoa maistelusi tulokset tässä asiassa. Ravitsemuksellisesti eroa ei ole.
Tuo tarina 8 vuotialle tehdystä pakotetusta sukupuolenkorjauksesta on höpöhöpöä. Sitä levitellään suurella kiihkolla magneettimedian yms keskuudessa sivuttaen sen ikävän faktan että mitään pysyviä muutoksia ei tehdä vasta kuin 18 vuotiaille ja silloinkin vain ja ainoastaan tämän omasta tahdosta. Asiasta on kirjoitettu mm täällä http://equalitymatters.org/factcheck/201110190006
Kannatusilmoitusten yhteismääräksi on ilmoitettu 55 816, joista 51 114 on siis sähköisiä vahvan tunnistautumisen nimiä. Näiden lisäksi ilmoitettiin muualla kerätyiksi (ts. paperilomakkeita) kaikkiaan 4 702 kannatusilmoitusta. Seuraavaksi väestörekisterikeskus tarkistaa ne. http://www.kansalaisaloite.fi/fi/aloite/1669
Karkeasti puolet. Genetiikka on monimutkaista, mutta resessiiveissä ja dominanteissa ominaisuusksissa tai säätelygeenien suhteen tilanne on aika selkeä. Kodominanssissakin puolet piirteestä tulee kummaltakin vanhemmilta.
Mutta palatkaamme argumentaatioon. Yritä nyt SMO jo vihdoin vastata ainakin tähän:
"Minusta noiden 19000 artikkelin pohjalta tehdyt johtopäätökset eivät ole tarkoituksenmukaisuuden mitta tai perustelu hyväksyä isättömyyttä perheessä."
Tai lopeta tieteellisen aineiston valikoiva käyttö, se on väärinkäyttöä.
On tosiaan tietysti asioita, mitkä voivat jäädä oppimatta, kun perheessä ei ole (aikuista) miestä omasta takaa "läheltä tapahtuva tarkkailua" varten. Sellaista "peiliä" ja "esikuvaa" ehkä tarvittaisiin ainakin yhden perin tarpeellisen taidon opettelemisessa: "kuka opettaa pojan pissaamaan seisten tai silloin kun ollaan paikassa, jossa ei ole vessaa" ( http://www.iltalehti.fi/uutiset/2016060221666336_uu.shtml ).
"Vastaan: minulle on aika yks'hailee miten sinä hyväksyt "isättömyyden" perheessä. Tässä laajasti selvittelyssä asiassa näyttää olevan vahva konsensus."
Pippelinkäyttöesimerkkisi hymyilyttää, mutta enemmän siksi, että ylläolevan perusteella mieheys näyttää ajatuksissasi kovasti pyörivän niiden vermeiden ympärillä.
Kasvattajana ja vanhempana naisella ja miehellä ei ole sellaista eroa, millä nyky-yhteiskunnassa olisi merkitystä. Tässä pystypissakysymyksessä nousi asian suuruusluokassa selvästi mittava ongelma esiin.
Että nostit sitten esiin kielteisen kantani sijaissynnytykseen ja näemmä kiukuttelet siitä, että en ole muuttanut kantaani esittämäsi "toistaiseksi kattavimman, tuoreimman ja laajimman yhteenvedon" perusteella. Itse lähden siitä, että vastasyntyneen erottaminen äidistään aikuisten halujen vuoksi on lapsen esineellistämistä, eikä sitä pidä sallia.
Sinulle näytettiin, kuinka epäjohdonmukaisesti argumentoit ja että käytät tieteellistä näyttöä valikoiden. Tämän jälkeen leimasit yhden keskustelijan kiukuttelijaksi.
Lopeta tieteellisen näytön käyttö tämänkaltaisissa keskusteluissa, koska itse muualla viittaat siihen kintaalla. Valikoivuus näytön suhteen on väärinkäyttöä. Koska itse puhut arvoista ja omista lähtökohdista (eli moraalista), niin tämä käytäntösi on lisäksi kaksinaismoralistista.
"Itse lähden siitä, että vastasyntyneen erottaminen äidistään aikuisten halujen vuoksi on lapsen esineellistämistä, eikä sitä pidä sallia. "
Tämänkaltainen mielipide on se, mitä voit enää tuoda esiin. Vastaavasti voit ketoa oman mielipiteesi samansukupuolisten vanhemmuudesta.
Ei kuitenkaan ole enää uskottavaa, jos käytät tieteellistä näyttöä argumentaatiossasi.
Näemmä ajat minua avaamaan tätä asiaa vielä täälläkin :)
En aio lopettaa tieteelliseen näyttöön tukeutumista, mikäli tieteellinen näyttö vastaa juuri esitettyihin kysymyksiin. Mikäli esitetyllä tieteellisellä näytöllä todisteltavia yksityiskohtia yritetään tavallasi laventaa koko aihepiiriä määrittäväksi mittapisteeksi, katson aiheelliseksi tuoda tämän esiin.
Minusta lapsen esineellistämistä ja äidin tarkoituksellista riistämistä vastasyntyneeltä ei voi perustella sillä, että lapsi voi toipua tästä täysin. Sen sijaan ei-biologisen äidin äitiyden vahvistamisen salliminen on perusteltua, koska äiti ja tämän kumppani elävät pysyvästi yhdessä, eikä lapsi ole lähtökohtaisesti menettämässä yhteyttä biologiseen äitiinsä. Yksin elävän naisen ja naisparin hedelmöityshoidot ovat perusteltavissa samoilla asioilla kuin heteroparin hedelmöityshoidot; lapsi syntyy lapsesta huolehtivalle/huolehtiville vanhemmalle/vanhemmille kehityttyään äitinsä kohdussa.
Vielä nykymaailmassakin lapsi syntyy äidille ja tämän mahdolliselle perheelle - mukana voi toki olla muitakin lähisuhteita. Mikäli tällainen ei syystä tai toisesta ole mahdollinen pysyvä tilanne, on sitten muita korvaavia keinoja pyrkiä lapsen parhaaseen. Elämän heittelemälle lapselle voidaan tarvittaessa lapsilähtöisesti etsiä adoptioperhe, jossa tämä voi mahdollisimman hyvissä oloissa kasvaa aikuiseksi.
Näytät Yesman tulkitsevan tieteellisen näytön merkitystä kulloisenkin asian suhteen valikoivasti, riippumatta siitä kuinka vahvasti tai kuinka tarkasti näyttö vastaa asiaan liittyviin kysymyksiin.
1. Spekuloit lapselle aiheutuvan haittaa siitä, ettei siitä pidä huolta tämän kantaja.
2. Sinulle annetaan lukuisista artikkeleista koostettu näyttö siitä, etteivät kohtulahjan avulla maailmaan tulleet lapset poikkea muista lapsista psykologisesti. (Lapsesta ei siis ole huolehtinut kantaja.)
3. Ohitat näytön.
4. LauriQueer spekuloi lapselle aiheutuvan haittaa siitä, ettei siitä pidä huolta sekä isä että äiti.
5. Sinä itse annat LauriQueerille lukuisista artikeleista koostetun näytön siitä, ettei samaa sukupuolta olevien vanhempien kasvattamat lapset eroa psykologisesti muista.
"Minusta lapsen esineellistämistä ja äidin tarkoituksellista riistämistä vastasyntyneeltä ei voi perustella sillä, että lapsi voi toipua tästä täysin."
Samalla tavalla voi todeta, että "isyyden tarkoituksellista riistämistä lapselta ei voi perustella sillä, että lapsi voi tottua isättömyyteen täysin".
"Vielä nykymaailmassakin lapsi syntyy äidille ja tämän mahdolliselle perheelle "
Nimenomaa nykyisissä länsimaissa lapsi syntyy pääsääntöisesti MOLEMMILLE vanhemmille. Yleensä sekä äidille että isälle.
"Näytät Yesman tulkitsevan tieteellisen näytön merkitystä kulloisenkin asian suhteen valikoivasti"
Yllä osoitan, että asia on juuri päin vastoin. Sinä valikoit näytön omien mielikuviesi perusteella: toisaalla argumentoit psykolgoiseen näyttöön perustuen, toisaalla ohitat psykologisen näytön. Lapsen arvionnissa käytettävät psykologiset mittarit tuppaavat olemaan samoja.
Ykköseen ja kakkoseen en rohkene kommentoida juuri mitään, kun tuolla lailla "minulle annetaan" lukuisia artikkeleita näytöksi.
3. En ohita "minulle annettua" näyttöä. Sen sijaan kritisoin sitä, että olet tästä yhdestä asiasta tehnyt kysymyksen, jolla oikeutat syntyneen lapsen esineellisestämisen ja äidin riistämisen.
Nelonen ja vitonen; romahtiko maailmasi kun asioita ei ruoditakaan sinulle mieluisassa Järjestyksessä?
Ja mitä järjestykseen tulee, syntyy lapsi aina äidilleen - ja yleensä isälleen. Muu perhe ja mahdollinen lähiyhteisö on tarinassa usein myös mukana.
Lopputuloksen (l. arvion lapsen täysipäisyydestä) ohella on muitakin "hyvän elämän" mittareita - niin hetkiin kuin ajallisesti pidempään aikajaksoon liittyviä.
"Ykköseen ja kakkoseen en rohkene kommentoida juuri mitään, kun tuolla lailla "minulle annetaan" lukuisia artikkeleita näytöksi."
Selvä. Vastaavasti sinun on turha odottaa kommenttia LauriQueerin suunnalta ja edes yrittää käydä keskustelua hänen suuntaansa tarjoillessasi hänelle lähdemateriaalia. Tuollaisista pelisäännöistä ei tosin keskustelua synny. Siitä syntyy pelkästään omien mielipiteiden raportointia. Ja sellainen onnistuu kyllä ilman näennäistieteellisyyttäkin.
"romahtiko maailmasi kun asioita ei ruoditakaan sinulle mieluisassa Järjestyksessä?"
Turhauduitko? No voi.
"Lopputuloksen (l. arvion lapsen täysipäisyydestä) ohella on muitakin "hyvän elämän" mittareita - niin hetkiin kuin ajallisesti pidempään aikajaksoon liittyviä."
Pointti uudestaan: jos ajattelet näin, niin saman ajatuksen tulisi päteä myös näyttöön samasukupuolisten vanhempien haitattomuudesta. Eli kerätty näyttö menettää merkityksensä. Näin et voi käyttää sitä ylläolevalla tavalla argumenteissasi.
Toinen vaihtoehto on, että hyväksyt psykologisen näytön molemmissa tilanteissa, koska metodologia on sama. Molemmissa testataan hypoteesia "lapselle koituu psykologisin mittarein havaittavaa haittaa asiasta X".
Vanhempien samaan sukupuoleen ei liity minkään katkeamista tai pois viemistä. Siltä osin sinun on ihan turha koettaa rakennella näiden luonteeltaan erilaisten asioiden välille rinnastuksia.
Jos lähtee siitä ennakko-olettamasta, että lapselle syntyy haittaa sellaisen tahon poissulkemisesta, joka kantaa karkeasti n. puolta lapsen ominaisuuksista, niin voi spekuloida katkeamisilla.
Itsehän spekuloit jonkin sikiöaikaisen katkeamisella.
Mutta itse asiassa tämäkään ei ole pointti. Vaan pointti on se, että koska metodologia näiden haittojen mittaamisessa on sama, niin joko näyttö hyväksytään molemmissa tai hylätään molemmissa. Riippumatta tarkastelun alla olevasta ilmiöstä.
Niin. Halutessaanhan sitä voi tarkastella vaikka vesikrassin kasvuun liittyviä asioita samoilla menetelmillä. Ja määritellä kantansa sen pohjalta, jos mainitun menetelmän antaman tuloksen näkee ainoana merkityksen sisältävänä asiana.
Iso kuva näyttää siltä, että lapsuudenaikainen kaikenlainen ihmissuhteisiin ja elinympäristöön liittyvä pysyvyys/jatkuvuus on hyvästä, kun taas muutokset eivät. Muutoksia voinee pitää stressitekijänä. Useimmiten suuristakin muutoksista on mahdollista toipua, mutta muutoksen yhteydessä tilanne voi silti tuntua epämiellyttävältä.
Oletuksesi näyttä olevan, että syntymän hetkellä lapsi on "kirjoittamaton kirja". Sitä vastasyntynyt ei kuitenkaan näyttäisi olevan, joten lapsen kannalta eroon joutuminen äidistä on muutos; epäjatkuvuus ja pysyvyyden katkeaminen. Yksilö on olemassa jo ennen syntymäänsä. Ohitat tämän tosiasian.
Vanhempien (sama) sukupuoli ei lähtökohtaisesti johda mihinkään muutoksiin pysyvyydessä.
Kuinka hieno reaktio, toivottavasti olet tyytyväinen itseesi.
Vaikka sikiöllä kuinka olisi aistimuksia kohtuympäristöstään, ei voida sanoa, että lapselle aiheutuisi emotionaalista stressiä tai psykologista haittaa ympäristön vaihdoksesta. Tätä puoltaa jo aiemmin mainittu kokooma-artikkeli, jossa kohtulahjan kautta maailmaan tullut lapsi ei poikkea muista psykologisesti. Tätä samaahan argumenttiahan käytät suhteessa samansukupuolisiin vanhempiin.
Yksilö ei ole olemassa ennen syntymäänsä, koska sikiö ei voi tehdä eroa oman itsensä ja muiden yksilöiden välillä. Vaikka sikiöllä riittäisikin neuroverkon kapasiteetti (ei vielä riitä), niin yksilöityminen ei ole mahdollista siitä yksinkertaisesta syystä, ettei sikiö voi havainnoida itseään suhteessa muihin / muiden yksilöiden joukossa.
Oma oletuksesti puolestaan näyttää olevan, että sikiöllä ja kantajalla olisi kiintymyssuhde, jonka katkeaminen aiheuttaisi lapselle haittaa. Näin ei ole.
Jos puolestaan mennään kiintymyssuhteiden ulkopuolelle, niin vain taivas on rajana kaikenlaisiin imaginäärisiin linkkeihin. Vastaavasti voidaan spekuloida, että geneettinen linkki esim. isän ja lapsen välillä on tärkeä ja sen katkaisu haitallista.
Jos sikiön ja kantajan välillä olisi kiintymyssuhde, niin argumenttisi pätisi. Tuolloin tosiaan kohtulahjassa katkeasi kiintymyssuhde ja tuosta tapahtumasta olisi odotettavissa psykologista kuormaa vastasyntyneelle.
Sikiöaikaisten aistihavaintojen, muistijälkien - spekulatiivisia itsessään - muuttuminen toisiksi ei ole sellainen asia, josta voisi odottaa haittaa lapselle. Ne muuttuvat joka tapauksessa radikaalisti syntymässä.
Artikkelien perusteella pyskologista haittaa ei ole osoitettu olevan kohtulahjan avulla maailmaan tulleessa lapsessa.
"Meillä on erilainen käsitys siitä, mistä lähtien ihminen on yksilö."
Niin. Tämäkin käsityksesi näyttäisi olevan erilainen mainstream kirjallisuuden ja asian parissa työskentevien tahojen kanssa. Pääsääntöisesti ajatellaan lapsen alkavan tunnistaa itsensä erillisenä entiteettinä n. 6:n kk:n kohdalta lähtien. (Ensimmäiseksi tunnistetaan omat kädet ja jalat).
Minusta on perusteltua puhua yksilöstä viimeistään siitä lähtien kun sikiö pystyisi elämään kohdun ulkopuolella. Ilman apuahan ihmislapsi ei pärjää vielä pitkään aikaan. Minusta olennaista yksilöyden määrittelemisessä ei ole kyky tunnistaa itseään erilliseksi.
Silti se reagoi yksilönä. Se ei tunnista naapurin vesikrassiin kohdistuvaa kosketusta, mutta kylläkin itseensä kohdistuvan - vaikka oletettavasti ymmärtämättä jotta mää, sää vai hää.
LauriQueer, jos käsityksesi homoseksuaalisista ihmisistä rajoittuu pääkaupungin homosceneen, olisi viisainta pitää suu kiinni ja kädet pois näppäimiltä. Suuri osa homoista ja lesboista ei ole mitään sceneä koskaan nähnytkään, ja kykenee vahvaan ja rakastavaan vanhemmuuteen täysin huolimatta siitä, millaiset vehkeet puolison jalkovälistä löytyy -ne kun eivät määritä yksilön henkisiä ominaisuuksia edes heteroilla.
"Silti se reagoi yksilönä. Se ei tunnista naapurin vesikrassiin kohdistuvaa kosketusta, mutta kylläkin itseensä kohdistuvan - vaikka oletettavasti ymmärtämättä jotta mää, sää vai hää."
Niin. Vesikrassikin reagoi ympäristöönsä. Se kääntyy valoa kohti. Jos vesikrassia silittelee edes takaisin säännöllisesti, muodostuu siitä vankempi. Ympäristön vaihdos tuskin aiheuttaa vesikrassille kuitenkaan kärsimystä, eikä sillä kaikella todennäköisyydellä ole sellaista suhdetta kastelijaansa, jonka katkeamisesta koituisi sille haittaa.
Kasvi ei toki ole reilu verrokki sikiölle. Esimerkin tarkoitus on kuitenkin kertoa, että ympäristöön kohdistuvat reaktiot eivät automaattisesti ole merkki emotionaalisesta suhteesta.
Edit: vielä muistutus siitä, että ihmisyksilön "kiinnittymistä" toiseen ihmisyksilöön käsitellään edelleen länsimaissa kiintymyssuhdeteorian puitteissa. Kiinnittyminen vaatii toisen ihmisen reaktioiden havainnoimista suhteessa itseen. Kun reaktiot ovat johdonmukaisia, ennustettavia, läheisyystarvetta täyttäviä, jne. niin puhutaan turvallisesta kiintymyssuhteesta. Inhimillisen kiintymyssuhteen edellytys on hyvinkin korkea neuroverkon kehitysaste.
