Journal of Gay and Lesbian Psychotherapy no.1/2 2003 kokosi sarjan artikkeleita homouden sairausleiman historiasta ja tilasta. Siinä kirjoittivat mm. Jussi Nissinen ja Olli Stålström Suomen tilanteesta ja muinaisesta kehotuskiellosta.
Kiinan sairausluokituksesta kirjoitti sosiaalityöntekijä Jin Wu. Hänen historiakatsauksensa mukaan muinaisessa Kiinassa homous oli yleistä, tunnustettua ja melko siedettyä. Sen jälkeen kun läntiset vallat olivat valloittaneet ja alistaneet Kiinan 1800-luvulla, kiinalaiset intellektuellit alkoivat pitää kiinalaisia perinteitä "jälkeenjääneinä" ja tappionsa syinä. Siksi otettiin mallia länsimaisesta lääketieteestä, jossa vallitsi synkkä patologisointi.
Ensimmäiset kristilliset lähetyssaarnaajat saapuivat Kiinaan Ming-dynastian aikana myöhään 1800-luvulla. He olivat järkyttyneitä siitä, miten avoimesti Kiinassa toteutettiin miesten välistä erotiikkaa. Suuren Ooppiumisodan jälkeen lähetyssaarnaajat pystyivät melko vapaasti levittämään oppejaan homoudesta syntinä.
Tilanne paheni huomattavasti kulttuurivallankumouksen aikana ja vuodesta 1949 homoutta alettiin vainota 1950-luvulta 1970-luvulle. Homouden rikosleima jäi voimaan vuoteen 1997 saakka. Poliisi ja naapurikytät partioivat tapaamispaikkoja. Ankara yhdenmukaisuuden vaatimus vallitse koko yhteiskunnassa. Avoimesti homoja uhkasi häväistys, kasvojen menetys. Kommunistisen puolueen jäseniä uhkasi jäsenyyden menetys kun taas ei-jäsen saattoi joutua vankilaan.
Homous oli luokiteltu kiinalaisessa sairausluokituksessa CCMD-2-R "omituiseksi sairaudeksi, joka ansaitsee tuomion". 1980-luvulla jotkut psykiatrit katsoivat aidsin olevan "luonnon" keino rangaista moraalittomuudesta".
Vuonna 1992 Lu ym. kokosivat yhteenvedon tuhannen kiinalaisen homon avohoidosta. Siinä tekijät katsoivat homouden johtuvan löysästä kurinpidosta lapsena, miehen mallin puutteesta ja dominoivan äidin vaikutuksesta.
Kiinan psykiatriyhdistys poisti homouden sinänsä sairausluokituksestaan vuonna 2001. Siihen kuitenkin lisättiin diagnoosi "itseä häiritsevä homoseksuaalisuus".
Kirjoittajan mukaan homous Kiinassa tänään "ei ole sairaus, mutta se ei myöskään ole normaalia".
Olisi kiinnostavaa tietää, että jos sellainen oli, niin mitkä olivat todelliset syyt siihen, että Euroopassa saman sukupuolen välinen seksuaalisuus joutui aikoinaan huonoon valoon. En tarkoita virallista "se lukee raamatussa" syytä, vaan sen todellisen.
Ehkä se auttaisi ymmärtämään nykyisiä ennakkoluuloja ja auttamaan ihmisiä niistä irti.
Juvosen Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia kartoittaa homoseksuaalisuuden rakentumisesta toisen maailmansodan jälkeen. Väitöskirjassa käydään läpi homoseksuaalisuutta koskevat uskomukset 1950-60 lukujen populaari- sekä skandaalilehdistöissa. Nämä muokkasivat näkemyksiä homoseksuaalisuudesta.
Käsittääkseni raamatulla lyöminen tuli vasta niinkin myöhään kuin 1980-luvun aidskriisin myötä toden teolla( AIDS was a punishment from God- tyyppiset lausunnot).
Raamatulla lyöminen tuli Euroopan lainsäädännölliseen historiaan siten, että keisari Justinianus I ollessaan Itä-Rooman keisarina 527-565 j.a.a. teki kristinuskosta Rooman valtakunnan uskonnon ja otti käyttöön kuolemantuomion homoudesta. Siitä rangaistavuus levisi eri Euroopan maihin ja saavutti Ruotsi-Suomen 1609, joka oli voimakasta ruotsalaisen imperialismin aikakautta. Götan hovioikeus käytti kuolemantuomion perusteluna Mooseksen lakia, jossa käsketään teloittamaan homoutta harjoittavat ihmiset.
Kuningatar Victoria levitti tuomiota brittiläisessä lainsäädännössä ja levitti sitä brittiläisiin alusmaihin ja brittien vaikutuksen alaisiin maihin, kuten Kiinaan ja Afrikkaan.
Homouden kuolemantuomiota Euroopassa alettiin poistaa Ranskan suuressa vallankumouksessa 1789, mikä kodifioitiin Lex Napoléonissa:
Ja transvetismi on kyllä lähinnä biseksuaalisuuden ilmenemismuoto - homomiehiähän ei naiset, eikä naisena olemiset kiinnosta.
Kummallisen usein puhutaan historiassa ja yhteiskunnissa "homoudesta"; vaikka aina on ollut tietty osuus homoja ja heitä enemmän biseksuaaleja, joista jälkimmäisillä on ollut naisjuttujensa kera olennaisen erilaista käyttäytymistä miesseksimielessä, kuin homomiehillä, joilla emotionaalisuus ja eroottinen puoli yhtyvät vain miehen kanssa.
Ollin sinällään hyvissä kommenteissa tämä ei pidä aikamääreensä osalta paikkaansa: "Ensimmäiset kristilliset lähetyssaarnaajat saapuivat Kiinaan Ming-dynastian aikana myöhään 1800-luvulla. "
sillä tämä tapahtui kiinassa 1800-luvun puolivälissä:
Taiping-kapina: https://fi.wikipedia.org/wiki/Taiping-kapina
raamatun yksi ikävä kesto-ongelmahan on sen homo/bi-vastaisuus, naisvastaisuuden ja muiden uskontojen ja kulttuurien vastaisuuden lisäksi.
raamatussahan valitettavasti näkyy myös, siihen vaikuttaneen roomalais-välimerellisen asenneilmaston välinpitämättömyys lapsista.
Tosiasiahan on myös se että uskonnoissa lapset raiskataan henkisesti mm. pakkokastamalla vauvat uskomukseen, josta he pahimmassa tapauksessa eivät pääse eroon ennen täysi-ikäisyyttäkään, vaan joutuvat lapsina ja opiskelussa aivopesujen kohteiksi, myös tuollaisten oppikirjojen kautta.
Valitettavaa on se Suomessakin, että meillä valtiota ei ole vieläkään erotettu uskonnoista, joten kouluissa tai muuallakaan ei voida kunnolla käsitellä, opettaa ja antaa tietoa uskontojen ongelmista. - mutta yhä, uskonnot voivat syytellä muita vaikka mistä ja uskovaiset voivat vättää että heitä loukataan, jos heidän uskomustaan arvostellaan.
Nykyisinhän kannattaa muistaa että esim. naapuri-Venäjällä voi saada isot sakot tai jopa pitkän vankilatuomion, jos Venäjällä "loukkaa uskovaisten tunteita". Siitäkin huolimatta että uskovaiset saattavat käyttäytyä hyvinkin tunteettomasti.
uskomukset olivat ennen parempia, koska ihmiset olivat läheisemmässä suhteessa luonnon kanssa ja he näkivät varmasti silloin muustakin luonnosta että homorakkaus on ihan luonnollista, muillakin elänlajeilla, ihmiseläinten lisäksi.
Mutta sitten tulivat temppeleissä ja hallitsijapalatseissa liikaa viihtyvät satukirjailijat, sepittämään luonnottomia uskontoja.
Sinälläänhän Kiinan väestössä on miehillä enemmistö, yhden lapsen politiikan seurauksena, joten koska ainakaan vaimoja ei riitä kaikille, Kiinan kannattaisi hiffata oma etunsa ja arvostaa miesparienkin pariutumista. Kulissiavioliitot eivät ole ainakaan hetero-miesten edun mukaisia.
Kiitän nimimerkki "human"ia mielenkiinnosta ja tarkasta lukemisesta. Otin tuon aikamääreen hänen artikkelinsa alaviitteestä 9, jossa hän kirjoittaa "The first Christian missionaries came to China during the late Ming Dynasty (late seventeenth century).
Sinänsä tuo kirjoittaja Jin Wu on mielenkiintoinen ja ajan tasalla oleva tutkija, joka on itsekin aktivisti ja pyrkii muuttamaan kiinalaista luokitusta ja kielenkäyttöä.
Hän kertoo miten Kiinassa on jouduttu puhdistamaan kieli kahdesta autoritaarisesta jäänteestä: kristillisten lähetyssaarnaajien ja Stalinin vaikutuksesta.
Nykyisin Yhdysvalloissa itse asuva Jin Wu kertoo artikkelissaan niistä ongelmista, joita psykiatrisen kielen uudistamisessa on ollut Kiinassa, jonka kulttuuri on erilainen kuin Yhdysvaltain.
Hän kertoo, että termi, jota homoaktivistit itse haluavat käyttää, on "tongzhi", jolla pyritään korvaamaan vanhat termit, jotka viittaavat syntiin, sairauteen tai porvarilliseen paheeseen.
Tongzhi sisältää kaksi tavua (tong = sama), (zhi=tahto, mielenkiinto). Kirjoittajan mukaan kiinalainen kulttuuri on hyvin sosiaalinen ja arvostaa kollektiivia yksilön sijaan, jonka takia on valittu tämä myönteisiä konnotaatioita sisältävä termi, eikä esimerkiksi englannin "Queer"-termiä vastaavia, alunperin kielteisen tunnesisällön omaavaa termiä.
"keisari Justinianus I ollessaan Itä-Rooman keisarina 527-565 j.a.a. teki kristinuskosta Rooman valtakunnan uskonnon ja otti käyttöön kuolemantuomion homoudesta."
Ajattelinkin, että kyseessä olisivat ensimmäiset vuosisadat jaa. Kiinnostaisi pureutua asian todelliseen laitaan. Raivasiko esim. Justinianus toimenpiteellään kilpailijakuntaa tieltään? Loivatko homosuhteet liian vahvoja liittoja poliitiikkaan? Antoiko pederastia liikaa valtaa nuorille miehille? Tapahtuiko jotain muuta?
"... Sinänsä tuo kirjoittaja Jin Wu on mielenkiintoinen ja ajan tasalla oleva tutkija, joka on itsekin ..."
Olen tuntenut useita kiinalaisia, myös homoja, ja yksikään heistä ei ole ollut erityisemmin tietoinen länsimaisista ajattelijoista; sen enempää Freud kuin Einstein eivät ole kiinalaisille tunnettuja nimiä. Rousseauta, Kantia tai Jeesusta on turha edes mainita. Syystä tai toisesta maa porskuttaa eteenpäin, ehkäpä siksi että heillä on muutama tuhat vuotta vanhempi pohja mistä ponnistaa, ja Kiina on tarkka sen suhteen, että tuo pohja pysyy, eikä huku ulkomaisen tuonnin alle. Kauko-itähän on ollut perinteisesti resistenttiä aluetta mm. kristinuskon lähetystyön suhteen.
Sekä homoliike että psykologia ovat yhtälailla kiinalaisille länsimaista tuotantoa, kuten myös kristinusko liitännäisineen. Melkoiselle varmuudella voi sanoa, että Kiinan keskushallinto aikonee pitkää jatkossakin ohjakset käsissään sen suhteen, millaisia "kulttuurillisia ilmiöitä" se aikoo päästää maahansa.
Homouttakin on ollut niin monenlaista maailman historiassa; kiinalaisessa kirjallisuudessa on useitakin viitteitä ilmiöön liittyen. Kiinan keskushallinto muokannee näistä sitten aikanaan oman versionsa homoudesta, jos se tuon suhteen aikoo höllentää ohjaksia. Eivät ne siihen mitään amerikkalaisia stonewalleja, castro streetejä tai act up -aktivisteja aio ottaa mukaan. Esimerkki queer-termistä antaa esimakua tulevasta.
"... Rooman valtakunnan uskonnon ja otti käyttöön kuolemantuomion homoudesta ..."
Jaa, minäkö luulin, että se oli siihen aikaan rangaistus sodomiasta. Virallisen selitysmallin mukaan homous keksittiin vasta modernismin kynnyksellä 1800-luvulla, kun yhteiskunnan medikalisaatio synnytti luokitukset. Sitä ennen ei ollut homoja. Lieneekö tässä Foucalt sitten taustalla, tiedä häntä.
Näin syy homouden rangaistavuudesta siirtyy kätevästi kristinuskon sijasta ensiaskeleitaan ottaneiden luonnontieteiden harteille. Ja varsinkin luokittelu, se on kaiken pahuuden alku ja juuri ihmiskunnan historiassa. Jako bi-, homo ja heteroseksuaalisuuteen on sekin kiusallista ja synnyttää turhia raja-aitoja. Mieluummin pitää ajatella, että seksuaalisuus on liukuva ominaisuus vähän kuin sukupuolisuuskin. Hen-filosofia on kaikenkattava paketti, jolla päivitetään GLBTI-kysymykset uudelle vuosituhannelle, halusit tai et.
Tämän selitysmallin humanistipiireissä läpiajaneelle taholle pitäisi antaa propagandapalkinto. Erityinen kunniamaininta ja papukaijamerkki myös siitä, miten meemi on päässyt vaivihkaa leviämään ilman sen suurempia kyseenalaistamisia. Tavishomo näkee enintään tulokset viihteellä, kun hän huomaa olevansa homobaarissa mielipiteineen epätoivottu henkilö. Homobaarit kuuluvat nyt kaikille ja joutaisi mieluiten lopettaa, julistaa Hen-aatteeseen perehtynyt aktivisti opettavaisella äänellä.
Melkoisella varmuudella voi sanoa, että Kiinan keskushallinto vetäisee ovensa tältä ruotsalaistyyliseltä variaatiolta kiinni. Hyvä esimerkki kuitenkin siitä, että jos homouden biologinen perusta työnnetään takavasemmalle, niin kulttuurillis-poliittisena ilmiönä "homoudesta" on olemassa useita variaatioita.
"Virallisen selitysmallin mukaan homous keksittiin vasta modernismin kynnyksellä 1800-luvulla, kun yhteiskunnan medikalisaatio synnytti luokitukset."
Tällainen ajattelumalli lienee tosiaan esimerkki humanistisesta käsitesopasta, kuten ironisesti tuot esiin. Lenee aika palauttaa seksuaalisuus jälleen kotiinsa, kaikkine moninaisuuksineen, koska se lisännee objektiivisuutta suhteessa kyseiseen ilmiöön.
Homoseksusaalisuutta on mahdollista tarkastella saman sukupuolen edustajien välisenä sukupuolisuutena riippumatta siitä, millä nimellä se on tunnettu tai mitä merkityksiä sille on eri aikoina annettu ihmisyhteisöissä. Iältään homoseksuaalisuus lienee yhtä vanhaa kuin on heteroseksuaalisuus. Sitä lienee ollut aina ensimmäisistä suvullisen lisääntymisen tapahtumista lähtien, yksisoluisilla, kun sukupuoli oli vasta syntymässä.
On kyseisellä ominaisuudella toki sosiaalipsykologinenkin dimensio: tällainen voisi olla vaikkapa se, että huolestunut Justinianus I käyttäisi uuden trendiuskonnon pyhästä kirjasta löytyneitä lauseita poliittisiin tarkoituksiinsa. Voisi myös kysyä, että miksi raamattuun kanonisoitiin pari arsenokoitai-lausetta. Oliko lähi-idän nomadikansoilla jokin erityinen syy kavahtaa miesten välistä sukupuolisuutta? Onko syy kavahtamiseen sama, kuin on syy moniavioisuuteen? Oliko Lähi-Idässä joskus aika, jolloin miehiä oli niin vähän, että kaikkien panosta lisääntymiseen tarvittiin?
"..Ja transvetismi on kyllä lähinnä biseksuaalisuuden ilmenemismuoto - homomiehiähän ei naiset, eikä naisena olemiset kiinnosta."
Sinua homomiehenä näyttää kuitenkin kiinnostavan loputtomasti, vaikka transvestisuus on sukupuolisuuden ilmiö, jolla ei ole selvää yhteyttä seksuaalisuuteen.
Kumma kyllä, homomiehet ovat kautta aikain nostaneet ikoneiksi naisia. Laulajiin ja näytteliöihin on samaistuttu, heitä on kunnioitettu drag-hamoissa. Tuossa nyt ei välttämättä ole mitään seksuaalista viehätystä tai samaistumista naiseuteenvaikka niin näytät pelkäävän. Naislaulaja tai näyttelijä saattoi pukea salatut tunteet tai kaipuun miestä kohtaan sanoiksi niin miten muutoin ei voinut kuvitellakkaan. Kumma kyllä tämä ei ole muuttunut vapautumisen myötä, "liittolaisia" löytyy enemmän naisartistien joukosta, tosin viimeaikainen kaipuu hyväksymiseen löytyy jostain joukkueurheilun parista.
"Tuossa nyt ei välttämättä ole mitään seksuaalista viehätystä tai samaistumista naiseuteenvaikka niin näytät pelkäävän."
Minä en ainakaan taida pelätä meikkaavia ja mekollisia miehiä, mutta kiinnostaa aina pureutua todellisuuteen.
Minusta kovasti näyttää siltä, että drag-artistiudessa yleensä on kyse prinsessaleikille annetusta tilasta. Tavallaan prinsessaleikin ammatillinen, tuota, manifestaatio ja tekosyy. Jälleen: tässähän ei ole mitään pahaa. Joitakin asia kiinnostaa.
Niin, voisikohan naiset homomiesten ikoneina johtua osin siitä, että ei ole paljon ollut muuta tarjolla. Tämäkin voi muuttua, kunhan homoseksuaalisten miesten kuvasto alkaa varioida niin että nuorille on yhä enemmän erilaisia roolimalleja ja idoleja tarjolla.