Meidän ns. tavisten kaapistatuloilla on suuri merkitys oman lähipiirin asenteiden muutoksen kannalta. Mitä enemmän kaapit ovat auki, sitä harvempi pystyy sanomaan, ettei tunne ainuttakaan homoa.
Ymmärrän kyllä kaapissaolijoita ja perusteita pitää kaapin ovia kiinni. Silti pidän sellaista hieman itsekkäänä, koska jokainen kaappinsa aukaissut tasoittaa muiden tietä.
Erinomainen manifesti. Tavalliseksi, jokapäiväiseksi, hyväksytyksi tekeminen on asia mitä nuo päiviräsäset pelkäävät eniten.
smo iskee ytimeen: "Meidän ns. tavisten kaapistatuloilla on suuri merkitys oman lähipiirin asenteiden muutoksen kannalta. Mitä enemmän kaapit ovat auki, sitä harvempi pystyy sanomaan, ettei tunne ainuttakaan homoa."
Kaapissa oloon voi olla monia syitä, eikä aina pelkästään itsekkäitä.
Asiassa on lipsahdettu oikein kliseitten sekamelskaan, joista olisi hyvä päästä eroon, esim.
"homojen oikeudet"? - kyse ei ole mistään erityisistä "homojen oikeuksista", vaan yhdenvertaisista ihmisoikeuksista ja sitäpaitsi biseksuaalit ja transseksuaalit/sukupuoliset eivät ole homoja, eivätkä heteroita
"homoavioliitot" - sellaisiahan ei ole, vaan kyse on avioliitoista, avioparista ihan yhtälailla myös naisparilla, miesparilla, kuin naismiesparillakin. Jopa hlbt-mediassa tuputetaan kirjoituksissa, jostain syystä eriarvoistavaa "homoavioliitto" -termiä, eikä vastaavasti kirjoitetan "heteroavioliitto" -termillä, jostain syystä, mikä lie.
"homo" -sanaan on ängetty muitakin kuin homoja, mikä on hoopoa. "homo" -sanasta on tehty jotain kaikkea "ei-heteroa", mistä on se ikävän huono seuraus, että "hetero" kylläkin kuvaa heteroa, mutta "homo" -sanan käyttö ei enään kuvaakaan oikeasti homoa, vaan kaikkea muutakin ihan ei-homoa. Jopa jotkut hlbt-ihmisetkin pakkomielteissään lokeroivat ei-homoja muka "homoiksi", mikä vain sekoittaa kuvaa erilaisuudesta, kun asioita vääristellään (etenkin kun nuo lokeroijat lokeroivat "homoiksi" tai "heteroiksi" ja sitten kiivailevat ettei saa kuulemma lokeroida ihmisiä ... ).
Tuossa jutussakin kirjoitetaan "Nyt on valittu enenevässä määrin vihan kohteeksi transihmiset, joihin halutaan liittää noita kielteisiä merkityksiä ja syrjiä monella eri tavalla. Myös transihmisten on tultava kaapista ulos tavallisiksi tavallisten joukkoon." ... mutta miksi sitten väenväkisin lokeroidaan esim. Conchita Wurstia muka "homoksi", eikä avoimesti kaapista ulostullen transpersoonaksi?
Lisäksi kaien ei-heteron niputtaminen "homo":ksi, jopa joidenkin hlbt-ihmisenkin omasta toimesta, antaa eväitä yhdenvertaisuuden vastustajille, heidän mustavalkoiseen 2-napaiseen ajatteluunsa, lietsoa mielikuviaan "hyvä" kristillis-hetero vs "paha" "homo". Sen sijaan pysyttely aidommin monimuotoisuudessa ei ruokkisi niin tuota uskonnollistahojen 2-napaisuutta, ei antaisi heille eväitä niin siihen. Moninaisuus on parempi, kuin yksimiesjumalisuus.
"suuntautuminen" on sanana ja ajatuksena myöskin mätä, sillä ei heterosta tule homoa, eikä homosta heteroa, ei varsinkaan minään suuntautumisen muodossa. Kyllä nuo asiat menevät identiteetillä.
Noh, "suuntautumista" voisi ehkä käyttää biseksuaaleille, joissa ehkä naismieskiinnostusta käytännössä "suuntaudutaan" enemmän tai vähemmän miehiin tai/ja naisiin. Heillähän tuo on konkreettisemminkin valintaa tekemisistään.
"suuntautumisesta" on tehty pakkomiellettä, johon homot ja heterotkin halutaan pakosti ahtaa, vaikka kyse on enempikin identiteetistä. Ehkä biseksuaali Kinseyn, omasta naismieskiinnostus-näkövinkkelistään kehittelemällä kiinnostuksen biseksuaalisella toteutusastevaihtelun Kinseyn asteikolla on ollut umpioiva vaikutus.
Valitulle opiskelu- tai työalalle yms suuntaudutaan, mutta identiteettiä ollaan ja eletään. Ei hetero suuntaudu muuksi elämässään. Eikä homo suuntaudu muuksi elämässään. Suuntautumisiin lokeroinnit ovat siis heille epärelevanttia höpinää.
"Tavistahan" ei ole olemassakaan, kuten ei myöskään "normaalia", vaan jotkin ovat vain yleisempiä, harvinaisempia tms, kuin toiset.
Esim mustahiuksisuus on maailmassamme yleisintä ja vaaleat, ristiveriset, punapäät ovat harvinaisempia aka. vähemmistöjä.
Hiustenvärin ei kuitenkaan saisi erottaa ihmisiä ihmisoikeuksissa,
kuten ei emotionaalisseksuaalisen identiteetinkään.
Yhdenvertaisuudesta puhuminen on tietenkin myrkkyä erityisesti umpi-uskovaisille ja muille, joiden aatemaailma perustuu eriarvoistamiseen, mustavalkoisuuteen, pakana/uskovainen-, synti/hyve -lokerointiin. Uskovaisille on perustavaa laatua vaikeaa ajattelu, että eri uskontojen harrastajat ja myös uskonnoista luonnostaan vapaat ihmiset ovat yhdenvertaisia ihmisoikeuksissaan.
"Kukakohan provosoisi Pentti "hauveli" Oinosen tai Mika Niikon ottamaan kantaa vaikkapa Apple-tuotteisiin."
Niin. Eduskunnassahan kansanedustajilla on Applen tabletit, joten niissäpä Eduskunnan ääriuskovaisilla on hiplattavaa nyt homo-Timin firman työ-kaluina.
Harmi kun Jobs Appleen palatessaan hetimiten poisti Applen vanhan "sateenkaarimaisen" omenalogin ja korvasi sen sillä pikkumustalla.
Itse kylläkin karsastan ja säälittelen sitä kristinuskovaisten, kristinuskovaisten hlbt-ihmistenkin kaksinaismoralismia, missä "silkkihansikkain" kohdistetaan arvostelu tiettyihin uskovaisiin ihmisiin, kun ongelman ydin on se itse uskonto, sekä etenkin kun se uskonto hlbt-ihmisten sortamisen ja eriarvoistamisen lisäksi uskomus-aatteessaan sortaa ja eriarvoistaa vieläkin pahemmin naisia, sekä muita uskontoja ja uskomuksista vapaita ihmisiä. Uskontojen aate-aivopesu on osunut ja uponnut myös hlbt-ihmisiin, ristiriitaisuutena, ikävä kyllä. Äiti-jumalakin tekisi terää ja tylsää kun raamatun ja koraanin kaikki sadut on näytelty vain Lähi-idässä, suppeassa "kanavatarjonnassa".
Identiteetti on radikaalisti eri asia kuin suuntautuneisuus (tai suuntautuminen). Noiden kahden asian sekoittaminen on laajalti käytössä eheytysideologian oikeutuksen perustelemisessa. Jos noiden kahden ilmiön eroa ei hahmota, näyttäytyy "eheytymisen" mekanismikin loogisena silloin.
Ties monennenko kerran, human: Seksuaalinen suuntautuneisuus tai suuntautuminen on pysyvä osa ihmistä, kätisyyden kaltainen ominaisuus. Identiteetti taas liittyy ns. minä-kuvaan. Identiteetti syntyy oman kasvun ja ympäristön vuorovaikutuksesta. Identiteetti voi olla vaikkapa seksuaalisuuden saralla varsin erilainen kuin myötäsyntyinen seksuaalinen suuntautuneisuus.
***
Tavis on sekin olemassa. Kyse ei ole siitä, että kaikki "tavis" olisi samaa muottia, vaan että erilaisuus tai harvinaisuus olisi kohdattavissa tavallisena asiana.
Kyllä syrjinnän ja sorron ydin on nimenomaan ihmisissä, jotka vallanhaluisina haluavat kontrolloida erilaisina, ja siksi "vääränlaisina" joko ajatuksiltaan, olemukseltaan tai käyttäytymiseltään pitämiään kanssaihmisiä.
Se, perustellaanko tuota sortoa sitten uskonnolla, politiikalla, etnisyydellä vai jollakin muulla, täysin hatusta vedetyllä mutu-asialla, on toissijaista.
En ole kuullut valtauskonnosta, jonka keskeisiin ja ehdottomiin opinkappaleisiin kuuluisi toisenlaisten ihmisten alistaminen. Sen sijaan moniin uskontoihin kuuluu lahkoja, joiden perustajat ovat omien tarkoitusperiensä ajamiseksi halunneet uskontoonsa tällaisia määräyksiä lisätä. Kummassa silloin on syy, uskonnossa vai ihmisessä?
Ties monennenko kerran smo, "suuntautuminen" viittaa valintaan, identiteetti niinkään ei.
Eheytysajattelussa nimenomaan ajatellaan että he voisivat "korjata väärään" "suuntautumista" ("valintaa", heidän mielestään "oikeaksi suuntautumiseksi" ("oikeaan valintaan")).
Identiteetti on ajatuksena pysyvämpi, aidompi, kullekin ominainen, luontaisen omaksi kasvava, eikä niinkään mikään suuntautumisella valittava tai muutettava.
Samoinhan puhutaan opiskelualan valinnasta, tietylle alalle suuntautumisesta, jossa valiitaan, suuntaudutaan tiettyyn vaihtoehtoon, eri vaihtoehdoista. Ja voidaan sitten suuntautua toisellekin alalle, valiten.
Public eye: "En ole kuullut valtauskonnosta, jonka keskeisiin ja ehdottomiin opinkappaleisiin kuuluisi toisenlaisten ihmisten alistaminen."
Miksi sitten esim. raamatussa nimitetään sen "kaikkiavaltiasta, kaikkitietävää" satuolento-jumalaa mieheen viittaavilla ilmaisuilla? Ja ainoaksi oikeaksi ja vain yhdeksi satuolento-jumalaksi ja kielletään muut jumalat?
Miksi raamatussa profeetta jesse määrittelee että miehen tulee palvoa jumalaa ja sitten että naisen pitää totella miestään kuin jumalaa? Eli miksi tuollainen arvoasterakennelma? (toki jesse puhui monesta asiasta puutaheinää ja itseään pussiinkin ja voihan olla ettei kristinuskomus perustu jessen ja raamatun juttuihin..)
Miksi sitten raamattu&koraaniuskomuksessa luvataan, kaupitellaan niihin uskoville, niiden satuolentojumalia palvoville jotain lopullisen tuomioajan taivaspaikkoja ja muiden joutumista jonnekin helvettiin? Tai jos se kaikki on soopaa, miksi niitä juttuja siellä satukirjasessa, raamatussa&koraanissa yhä pidetään mukana?
Ja tuohon esittämääsi siten ennenkaikkea se, miksi kristin&islaminuskovaisia niiden aatteissa kehotetaan käännyttämään muita, alistamaan uskontoonsa? Miksi ne harrastavat sitten lähetystyötään, jossa ei pidetä muiden kulttuureja ja uskontoja ja uskonnoista vapautta yhtä arvokkaina, vaan halutaan niitä alistaa. Miksi ne nimittelevät muita "pakanoiksi tai uskonnottomiksi"?
Toki hyvä tietää jos kristinuskovaiset eivät pidä uskomustaan ainoana oikeana, eikä edes mielestään parhaana. Mutta sellaistahan kuvaa kristinuskovaiset eivät esitä.
Vai oletko jostain sellaista Public eye kuullut?
Onhan se aikamoista totuuden kieltämistä, ellei näe että nimenomaan abrahamiset uskomukset ovat se pääsyy, miksi meitä hblt-ihmisiä on vainottu ja syrjitään yhä.
Olisihan noiden uskomusten hyvä tervehenkistyä, eikä olla niin luonnottoman pakanallisia, kaikkipahavoimaisia ja kaikkitietämättömiä.
Identiteetti on olemukseltaan hyvinkin tilanteisiin mukautuva, eikä erityisen pysyvä. Kun henkilön seksuaalisuutta tarkasteellaan vain identiteetin, siis minä-kuvan kautta, on (myötäsyntyinen) seksuaalinen suuntautuneisuus aika helposti ajateltavissa asiana, jota voisi aivopesun kaltaisilla toimenpiteillä muokata. Aivopesuhan kohdistuu juuri identiteettiin; olevan murtamiseen ja uuden rakentamiseen. Seksuaalinen suuntautuneisuus on kuitenkin identiteetistä paljon syvemmällä, eräänlainen aivojen fyysinen ominaisuus. Vaikka homoseksuaalisuus olisi saatu identiteetistä pääosin piilotettua torjunnan taakse, niin silti homoseksuaalisuus on yhä luonnollisin seksuaalinen suuntautuneisuus.
Suuntautuminen ei viittaa valintaan, vaan suuntaan - kuten sanojen keskinäisestä suhteestakin voidaan päätellä. Suuntautuminen voi toki olla yhtä hyvin aktiivista kuin passiivistakin. Seksuaalisuuteen suuntautuneisuus (tai suuntautuminen) liittyy siten, että vallalla olevassa kaksinapaisessa (fyysisiin ominaisuuksiin perustuvassa) sukupuolikäsityksessä kiinnostumisen näkökulmasta yhdellä suunnalla on oma sukupuoli ja toisella ns. vastakkainen sukupuoli. Kiinnostus kohdistuu tuosta näkökulmasta johonkin suuntaan.
Ja itse aiheeseen liittyen...
Minustakin kyse on siitä, että esimerkiksi homojen kohdalla homot on niputettu ei-taviksiksi, toisiksi ja muiksi kuin meiksi. Tavikset taas ovat meitä ja samaa ryhmää. Muita on helpompi sysiä marginaaliin ja työntää alempaan ryhmään - joko tietoisesti tai tiedostamattaan.
Joka tapauksessa tähtääminen kaapistatuloilla "tavikseksi" on fiksumpaa kuin mukautuminen massaan. Tällaisella "ovet auki" -taktiikalla toteutu ajatus siitä, että olemme kaikki erilaisia, mutta yhdenvertaisia.
En edelleenkään tiedä, että esimerkiksi kristinuskon _keskeisiin opinkappaleisiin_ kuuluisi toisenlaisten ihmisten alistaminen. Islaminuskoa tunnen vielä huonommin, mutta maailmassa on tiettävästi myös miljoonia islamilaisia, jota tunnustavat uskoaan mutta eivät siitä huolimatta halua sortaa muita. Juutalaisuudesta tiedän yhtä vähän, mutta tuskinpa senkään uskonnon valtavirtaan kuuluu islamilaisten tai kristittyjen vainoaminen, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöistä puhumattakaan.
Ensimmäisen käskyn määräys on kaiketi lähtökohtana sille, että ihminen pitää itseään kristittynä. Ja toinen käsky lienee se, jota itse itseään uskovaisimpina pitävät kaikkein ahkerimmin rikkovat. Vaikka en mihinkään uskontokuntaan kuulukaan, pidän käskyjä 3-10 varsin järkeenkäypinä kenen tahansa noudatettaviksi.
"Kummassa silloin on syy, uskonnossa vai ihmisessä?"
Uskontoja harrastavissa ihmisissä tietenkin, koska ilman uskonnot sepittäneitä ja niitä harrastavia ihmisiä ei uskontoja olisi olemassakaan.
Uskontojen "saatanalliset säkeethän" ovat kaikki ihmisten sepustamia. 10 hyvempää ja 100 pahempaa uskomusjuttua ei saa aikaan hyvää kokonaisuutta.
Uskontojen ongelmista etupäässä vastuu on uskontoja harrastavilla ihmisillä.
Edesmenneet ihmiset ovat jonain aikana sepustaneet uskomusten jutut, kehitelleet uskomusasiat päästään. Nykylään elävillä uskovaisilla olisi vastuu korjata, eheyttää aiemmat uskomus-sepustelut, mutta uskovaisilla on "muuttamattomine uskokomuskirjoineen" laiskuutta ja vastuunväistelyä hoitaa uskontojenssa sisältämiä ongelmallisuuksia parempaan kuntoon.
Juuri mitäänhän niin älytöntä ei ole kuin nojautua yhä pari tuhatta vuotta sitten sepustettuihin kirjasiin ja "kaikkivoipaisen" jumalan nimissä harrastaa älyvapaita uskomusrutiineja.
Uskovaiset kiittävät jumalaa ruoasta - vaikka aito kiitos kuuluu mm. maanviljelöille, kauppiaalle, resepti kehitelleelle ihmiselle, ruoan laittajalle ja kanssaruokailijoillekin yms.
"jumalan lahja", "jumalan viisaus", "jumalan armo", "jumalan luoma" ovat suurinta sanahelinä-potaskaa, vastuun kiertämistä, toduudesta lipsumista, mitä on.
juutalaisten kristittyjen ja islaminuskoisten keskinäisistä touhuista on melko kuvaavaa esim. nämä tapahtumat
Noista em. on varsin mielenkiintoista lukea siitä, miten eri uskontokuntien edustajat kohtelivat toisiaan - jo tuolloin, eikä tahti ja tyyli ole hirmuisesti uskonnoilla, eli uskontoja harrastavilla kehittynyt, kuten Venäjältä, Isiksestä ja "perheiden puolesta" -liikkeiltä yms. koemme.
Itse "manifestiin". Itseasiassa Quentin Crispillä oli samainen "agenda": puhua ihmiset kyllästymisiin asti kunnes pyytävät vaihtamaan aihetta ja samalla tulevat hyväksyneensä sen.
Homo on aina ollut "tavis", valitettavasti näkyvimmät yksilöt ovat aina olleet "yhteisön" kannalta hieman problemaattisia, vieläkin kuulee miten framilla on "vääränlaisia" homoja. Milloin ammutaan omaan nilkkaan pukeutumalla hassusti, milloin vaatimalla oikeuksia.
"Tavis-manifesti" on sinänsä hieman hankala, se viestii siitä että homot itse olisivat syynä siihen, että eivät saa "oikeuksiaan" ja hyväksyntää? Kyse on kumminkin uskonnosta, politiikasta, uskon kuitenkin että aika moni "tavis" kansalainen "antaa" hyväksyntänsä.
Takaisinloikkaus oikeuksissa on sinänsä ollut hämmentävä 2000-luvun ilmiö, edelsihän tuota aika edistyksellinen post-Aids kausi, joka kriisinä kosketti monia myös yhteisön ulkopuolelta. Menetyksistä huolimatta se loi uudenlaista yhteisöllisyyttä ja lähensi suhteita myös valtaväestöön.
Juttu homojen tekemisestä taviksiksi sivuaa viestimiä ja niiden käsittelyportaiden asenteita. Somesta huolimatta toimituksilla on edelleen vaikutusvaltaa. Viime vuosien Tom of Finland -renessanssi on ruokkinut kapeaa mielikuvaa. Sitä ennen Seta ja sen lähipiiri oli onnistunut luomaan mielikuvan homoista "ihan tavallisina" perhe- ja koti-ihmisinä, (jotka jos mahdollista ovat lähes aseksuaalisia).
Tavis-homot eivät ole erillisten juttujen aihe, mutta keskeistä on pienten yksityiskohtien/arjen tason esiintyminen viestinnän sisällössä.
Eduskuntavaalien tulos vaikuttaa läpäisyperiaatteella viestimiin - ja etenkin Yleisradioon. On selvää, että laajaa osaa yhteiskunnasta edustava homofobia-Suomi saa jollain viiveellä osia Ylestä sielujensa peiliksi. Kehitys tuohon suuntaan on ollut hidasta, varmaan osittain siksi, että toimittajakunta muodostaa melkoisen väliaineen vastuksen, fysiikan termein.
Nimimerkki gayfin kirjoitti: "Kaapissa oloon voi olla monia syitä, eikä aina pelkästään itsekkäitä."
Totta, ihmisten elämäntilanteet ovat monenlaiset. Tietenkin on tilanteita ja olosuhteita, joissa ei yksinkertaisesti ole viisasta tulla ulos kaapista. Jokaisen on se mietittävä itse tykönänsä, että mikä on mahdollista.
Rohkaisen kuitenkin mahdollisimman monia tulemaan kaapista ihan vain yhteisen edun nimissä.
Joskus päätöksentekoon kaapista ulostuloon ei ole juurikaan aikaa.
Muutama kuukausi sitten jouduin viikonloppuna Espoon Jorvin sairaalan päivystykseen. Päivystyssalin vuoteet olivat kaikki käytössä. Muutama vuode oli jopa siirretty tilanpuutteen vuoksi käytävälle. Yksityisyys oli vain ohuen verhon suojassa. Kaikki keskustelut kuuluivat jokaiselle.
Sairaanhoitaja tuli ilmoittamaan, että lääkäri oli antanut minulle luvan lähteä kotiin. Totesin hänelle, että auto odottaakin jo. Naapurivuoteelta mies hihkaisi, ai että vaimo tuli noutamaan? Mielikuva kymmenistä korvapareista ympärillä sai minut vain kohteliaasti toivottamaan hänelle parempaa vointia ja pikaista paranemista. En siis vastannut lainkaan hänen kysymykseensä. Aikaa päätöksentekoon oli siis vain sekunteja.
Kun pääsin ulos, olin niin vihainen, että olisin voinut potkaista itseäni. Kerrassaan mainio ulostulotilanne meni sekunneissa ohi.
Lähtökohtaisesti ajatus ”homosta tavis” ei toimi, sillä homon elämä ei ole taviksen elämää. Homoille väkivalta, syrjään joutuminen ja erilaiset elämän riskit ovat arkea, toisin kuin heteroilla.
Kuinka moni heteronuori joutuu pelkäämään, että vanhemmat heittävät ulos kotoa, kun hän kertoo seksuaalisesta suuntautumisestaan? Ei varmaan kovinkaan moni.
Kuinka moni hetero saa päällensä pilkkaa ja pitkiä katseita, kun kävelee kadulla samansukupuolisen kumppanin kanssa käsi kädessä? Uhkaako heteroita väkivalta, jos he suutelevat omaa rakastaan julkisesti?
Kuulevatko heterot jatkuvasti uskovaisten taholta, että he eivät ole kunnon ihmisiä? Joutuvatko heterot keräämään nimiä kansalaisaloitteeseen päästäkseen naimisiin?
Onko heteronuorelle riski kertoa seurustelukumppaninsa sukupuoli ystävilleen?
Kuinka moni hetero tekee itsemurhan seksuaalisen suuntautumisensa vuoksi?
Minusta homojen ja heteroiden elämän määrittävät reunaehdot poikkeavat niin paljon toisistaan, että homosta ei saa nykytilanteessa tavista vaikka kuinka yrittäisi. Olihan toisaalta 80-luvulla tällainen joidenkin homojen ajama suuntaus, josta irvailtiin ”Homo on kuin kuka tahansa, paitsi että sillä ei ole seksiä!”.
---
Yleisesti ottaen minusta olisi parempi, että kenenkään ei tarvitsisi muuttua tavikseksi tai miksikään muuksi kelvatakseen muille. Pitäisi pyrkiä siihen, että erilaiset ihmiset hyväksyttäisiin sellaisina kuin he ovat.
Yleisen hyväksynnän ei pitäisi riippua siitä onko ”tavis”, neitimäinen tyyppi tai nahkahomo.
Eikä hyväksynnän pitäisi riippua siitäkään haluaako joku mennä naimisiin yhden kanssa vai toinen panettaa itseään puistossa anonyymisti.
---
Osa homoista ja lesboista on taviksia, mutta minusta on aika ikävää, jos kaikkien halutaan muuttuvan taviksiksi.
Jukalla oli ihan kunnioitettava lista niitä ongelmia, joita erityisesti hlbti-vähemmistöihin kuuluva henkilö usein kohtaa. Nykytilanteen ei kuitenkaan välttämättä tarvitse niiden osalta olla myös tulevaisuutta. Luulenpa, että Juhani juuri se mielessä haluaisi tehdä homosta taviksen.
Minä tulkitsen Juhanin ajatusta siten, ettei tämä haluaisi kirjaimellisesti muuttaa ketään miksikään - kaikkein vähimmin toistensa klooneiksi, vaan enemmänkin tehdä hlbti-ilmiöstä arkipäiväisemmän.
Mieleeni tulee lähinnä Francis Baconin oivallus: "Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo."
Kun emme voi emmekä halua muuttaa yksilöiden moninaisuutta, yritetään tehdä moninaisuudesta arkipäivää.
Olen asunut vapaassa maailmassa 20v.
Täältä katsoessa näyttää siltä, että Suomessa on menossa jokin kehitysvaihe.. en ihan ymmärrä. Jotain on jäänyt väliin (verratessa vapaaseen maailmaan). Siellähän saadaan samankaltaisia 'skodeja', jos joku nousee raitiovaunuun väärästä ovesta.
Savonlinnassa käydessäni huomasin puhuvani yksin, kun kaverit olivatkin jääneet seisomaan punaisiin valoihin..
Minulla on sellainen olo, että tämä on monokulttuurin turva-asia.
Voimia niille, jotka siellä jaksas pakertaa!
En ole pystynyt manifestillani viestimään sittenkään riittävän tarkasti sitä, että on kysymys vain ja yksinkertaisesti tulla näkyväksi yhteiskunnassa juuri sellaisina kuin olemme. Tässä keskustelussa jotkut painotukset ovat tyypiltään sellaisia, että "olen elänyt koko ikäni mutakuopassa, enkä täältä lähde minnekään. Kuopan reunatkin ovat niin jyrkät". ;-)
Monenlaisia ajatuksia herättävä keskustelu. Ihan kaikkea en osaa edes pukea sanoiksi. Mutta yritetään.
Taviksena luulisin saaneeni kiinni siitä, mitä JuhaniV ajaa takaa. Uskoisin elämässä pätevän sen, että mitä enemmän kannamme salaisuuksia ja tabuja, sitä enemmän ne syövät energiaa ja ruokkivat itse itseään. Ja kuten kaikessa henkilökohtaisessa tunnustamisessa on oma aikansa.
Vielä vuosi, pari sitten oma poikani kyseli kiihkeästi kaikenlaista homoista ja homoudesta. Nyt tuo sama poika on hiljentynyt, vetäytynyt. Ei enää kysele. Hihkaisi vain ilosta, kun Eestissä hyväksyttiin se parisuhdelaki, ja Putouksen Antti Holma on toki kiinnostava. Liekö tuo vaikeneminen osa jotakin kehitysprosessia, mutta en oikein osaa häntä nyt lähestyä.
Tavisten kommentteja kuunnellessa alkaa ahdistamaan. Ei lapsi voi tietää, että onko se homo. Nuoruus nyt on semmoista aikaa, että kokeillaan rajoja. On siitä homoudestakin tullut joku muoti-ilmiö. Joka paikassa ne homot ovat esillä. Sitä en kyllä hyväksy, että ne vielä lapsia alkavat hommaamaan.
Piakkoin alkava keskustelu ja äänestys eduskunnassa se vasta ahdistaakin. Siellä se tavisenemmistö äänestää asiasta, jossa harvalla on omakohtaista kokemusta, ja silloinhan on vaarana äänestää täysin idioottimaisesti.
Homouden arkipäiväistymisessä on vinha pointti. Ylipäätään kaikessa seksuaalisen moninaisuuden arkipäiväistymisessä piilee hyväksyvän yhteiskunnan ydin.
En taida olla sittenkään aivan onneton näissä nopeissa kaapista ulostuloissa.
Tänään punttisaliharjoituksen jälkeen kävin saunassa. Siellä oli vain yksi mies. Hän avasi keskustelun. Keskustelu meni jotenkin seuraavasti. Pohdimme hetken maailman menoa. Hän kysyi, josko minulla on omia lapsia. Vastasin, ettei ole. Kysyin, onko hänellä lapsia. Hän totesi samoin, että ei ole. Sen jälkeen hän kysyi, josko se oli vaimon kanssa yhteinen päätös vai joku muu syy. Kerroin eläväni yhdessä miehen kanssa. Lapsen hankinta on meille hiukan monimutkaisempi asia kuin heteroilla. Sen lisäksi heräsimme ajatukseen omista lapsista aivan liian myöhään ikämme vuoksi.
En lähtenyt kyselemään hänen tilannettaan tarkemmin, koska arvelin taustallla saattavan olla kipeitäkin asioita. Miehet eivät hevin lähde kertomaan toiselle miehelle tuolla tavoin mahdollisista epäonnistumisistaan.
Kerroin vanhemmuuden kuitenkin toteutuneen meidän kohdallamme. Vaikka omia lapsia ei olekaan, Pienperheyhdistyksen mieskaveritoiminnan kautta vanhemmuutta on tullut yltäkyllin. Suosittelin sitä hänelle, jos hän haluaisi kokea vanhemmuutta.
Kun lähdin, hän oli pukeutumassa toisella puolen pukuhuonetta syvissä mietteissä. Moikkasin ja lähdin.
Onnistuu se pikaulostulo myös näinkin hitailla hoksottimilla. ;-)
Transsukupuolinen on homo tai hetero siinä missä alunperinkin oikeaksi kokemaansa sukupuoleen syntynyt. Transsukupuolisuus ei sanana ota kantaa siihen, kummasta sukupuolesta henkilö on kiinnostunut.
Tavis tai ei, kaapista ulkona on hyvä olla - niin oman itsen kuin koko ympäröivän maailman kannalta.
Passista löytyvän henkilöni työkaverit, sukulaiset, naapurit, kaikki:
heillä on ollut ja on ja tulee olemaan mahdollisuus kokea tällainen yksi homo osana maailmaansa.
Sellainen maailma on avarampi ja isompi, sekä minulle että heille.
On ollut miellyttävää havaita, kuinka muutamat äidit ovat keskustellessaan kanssani lastensa tulevaisuudesta, käyttäneet ilmaisua tyyliin "sitten kun Ville alkaa seurustella tytön tai pojan kanssa" ja tytöstä puhuttaessa myös näillä vaihtoehtoisilla mahdollisuuksilla.
Näyttää siltä, että koulutus/esimerkki tuottaa tulosta.
Isien kanssa tällaisia keskusteluja ei ole käyty viime aikoina.
Arkipäiväisyydestä kertoo myös se, miten sukujuhlissa pähkäillään sitä, että seuraavaksi tanssitaan Judyn häitä. Tämä alkoi rekisterilain tullessa voimaan, kun isä ilmoitti siskon häissä että nyt meidän poikakin pääsee naimisiin. Biologinen kello (aikapommi?) kiihtyy tikittämistä kun lakiesitys on tulossa käsittelyyn.