katolisellekin kirkolle tässä muistutus siitä, mitä todellinen lähimmäisenrakkaus on ja mikä onni näille lapsille, suuren laman aikaan 1920-luvulla se, että tämä homo-mies-pari otti nämä orvoiksi jääneet tai vanhempiensa hylkäämät lapset kotiinsa ja huolehti heistä
http://farm4.staticflickr.com/3400/3639538237_bd6f4ee029_o.jpg
Ihmiset antavat yhteiskunnalleen ihan parastaan silloin, kun yhteiskunta arvostaa ihmisiään parhaalla, yhdenvertaisella tavalla.
Suurinhan on Rakkaus.
"Vaikka minulla olisi profetoimisen lahja, vaikka tuntisin kaikki salaisuudet ja kaiken tiedon ja vaikka minulla olisi kaikki usko, niin että voisin siirtää vuoria, mutta minulta puuttuisi Rakkaus, en olisi mitään.
Rakkaus on kärsivällinen, Rakkaus on lempeä. Rakkaus ei kadehdi, ei kersku, ei pöyhkeile, ei käyttäydy sopimattomasti, ei etsi omaa etuaan, ei katkeroidu, ei muistele kärsimäänsä pahaa, ei iloitse vääryydestä vaan iloitsee totuuden voittaessa."
Lieneeköhän vatikaanin "oppineelle" tuttua tekstiä lainkaan tuo?
- - -
Vaikka itse sanonkin; kyseinen kuva, sen tarina ja tuo uskomuskirjan kohta voisi olla varsin ajankohtainen lähettää kansanedustajillemmekin; etenkin eräisiin katolisia, lestadiolaisia ja helluntailaisia viliseviin puolueisiin ja ihan erityisesti kannastaan jostain syystä empiville.
Kommenttia muokattu: 12.10.2014 klo 15:08