Noiden julkilausumista huolimatta etenkin kokoomuksen kansaedustajien mielipiteet poikkeavat epäedullisen paljonkin puoluekokousten päätöksistä ja puolueitten kannattajien mielipiteistä:
"Stubb toteaa puolueen piirissa vallitsevat erilaiset näkemykset. Stubb muistuttaa, että keväisen kyselytutkimuksen perusteella 70 prosenttia puolueen kannattajista tukee tasa-arvoista avioliittolakia."
Kokoomuksen kansanedustajista vain 59 % on antanut ymmärtää kannattavansa tasa-arvoista avioliittolakia - josko sitten ymmärtävät äänestää siten, kuin mitä ovat antaneet ymmärtää.
Demari Mikael Jungner myöhästyi Lakivaliokunnan äänestyksestä, jolloin varajäsenensä saattoi äänestää kansalaisaloitetta vastaan - mutta sitten Jungner kyllä ehti Pride-kulkueeseen marssimaan. Asiat kannattaisi Jungnerinkin pitää työssään tärkeysjärjestyksessä, eikä myöhästellä sieltä, missä asioista päätetään.
Kirjoitin artikkelin “Kokoomuksen puheenjohtajaksi Alexander Stubb” muun muassa seuraavan kommenttiosion:
“Kokoomus on hauska puolue sinänsä kun sen omat kansanedustajat toimivat oman puolueensa päätöksiä vastaan. Ei mielestäni lisää uskottavuutta, toivottavasti niin ei tapahdu tämän uuden puheenjohtajan aikana“.
Tapahtuipa kuitenkin että lakivaliokunnan äänestyksessä sitten toimittiin “omantunnon mukaan” ilmeisesti taivasosuudenkin toivossa vastoin puheenjohtajan kantaa.
Entisen AY-johtaja Antti Rinteen kanta tasa-arvokysymyksiin on paljon johdonmukaisempi kuin Alexander Stubbin. Jos Antti Rinne syksyllä saa johtamansa puolueen kansanedustajat todella tehokkaasti paimennettua ratkaisevassa äänestyksessä lakivaliokunnan laatimaa kielteistä esitystä vastaan tasa-arvoisen avioliittolain hyväksymisen puolesta niin se hänelle on sulka hattuun.
Itse en kannata missään puolueessa enkä missään tilanteessa sitä, että puheenjohtaja tai joku muu auktoriteetti määräisi puolueen kansanedustajille heidän äänestyskäyttäytymisestään vastoin yksittäisten edustajien omaa kantaa.
Eri asia on, jos puolue onnistuu perustelemaan asian edustajilleen tavalla, joka saa heidät aidosti muuttamaan aiemman mielipiteensä puoluejohdon kannan mukaiseksi.
Kokoomus voi sanoa ihan mitä tahansa. On jo nähty, että homojen puolesta he eivät toimi.
Valehteleva puolue, joka vain yrittää maksimoida äänimääränsä.
Arvostan paljon enemmän Päivi Räsästä ja hänen puoluettaan. He sentään kertovat etukäteen miten äänestävät ja toimivat. Kokoomus sanoo yhtä ja tekee toista.
---
Minulle on ihan OK, että Kokoomuksen edustajat äänestävät homojen ihmisoikeuksia vastaan ("ei ryhmäkuria"). Mutta on todella väärin, että puolue väittää olevansa homojen asialla. Tuollainen väite on törkeää valehtelua.
Ja nyt ei tarvitse tulla lässyttämään jotain puoluekokouksen päätöksestä. Teot puhuvat puolestaan!
Itse näen asian siten, että Kokoomuksessa on useita hlbti-vähemmistöjen puolesta toimivia henkilöitä, joilla on myös käytännön näyttöjä toimimisesta homojen (ja muiden hlbti-vähemmistöihin kuuluvien) puolesta. Sitten on valitettavasti henkilöitä, jotka eivät ole hlbti-vähemmistöjen puolesta toimivia henkilöitä.
En ole kokenut, että Kokoomus olisi erityisesti "väittänyt olevansa homojen asialla" - tai sitten minulta on mennyt jotain pahasti ohi.
Minäkin olen pettynyt siihen, että mainitut kolme kielteisen kannan ottanutta Kokoomuksen lakivaliokunnassa vaikuttavaa eivät tosiasioiden edessäkään kykene tarkastelemaan kriittisesti ennakkoluulojaan.
Katkeroituneesta paasaamisesta ei kuitenkaan ole mitään hyötyä.
Olin itse erittäin pettynyt kaikkeen lakivaliokunnassa tapahtuneeseen ja ymmärrän myös monien kokeman syvän turhautumisen tilanteeseen.
Mielestäni Holmlund ja muut vastustajat siellä käyttivät ensin valtaansa kutsua kenet tahansa kadunmiehen/naisen kuultavaksi ehtana jarrutustaktiikkana. Kun sitten vihdoin kaikki kuviteltavissa olevat mahdolliset tahot oli kuultu, oli lopulta pakko äänestää. Sen ajankohta valittiin luultavasti aivan tarkoituksella hetkeen, jolla "homoyhteisöä" potkaistiin oikein kunnolla. Sitä vastustajat eivät kenties osanneet laskelmoida, kuinka suuri äänestystuloksen jatkovaikutus olisi yleiseen mielipiteeseen: marssilla oli tupla määrä ihmisiä mihinkään aikaisempaan marssiin verrattuna! Se oli hyvä ja vahva signaali vastustajien leiriin.
Nyt omissa joukoissamme sormella on osoiteltu turhautuneena syyllisiä. On tähän mennessä jo kaikkien tiedossa ketkä vastustivat.
Muistan hyvin parisuhdelain alkutaipaleelta vastaavan tapaisen tilanteen. Tein verkossa silloin jonkin kyselyn, jossa yhtenä vaihtoehtona oli, ettei lakipaketti pitäisikään sisällään adoptiota. Minut lytättiin rajusti siihen paikkaan ja kysely pantiin boikottiin argumentein, että ellei adoptiota saada mukaan koko lakia ei pidä säätää. Tuollainen oli täysin lyhytkatseista. Loppuratkaisussa otettiin toivottua lyhyempi askel (parisuhdelaki ilman adoptio-oikeutta), jonka jälkeen otettiin seuraava lyhyt askel jne.
Katson tätä tilannetta huomattavan pitkältä aikajaksolta, rikollisesta, sairaasta aina tähän päivään rekisteröidyssä parisuhteessa olemiseen asti. Merkittävän paljon myönteisiä muutoksia on tapahtunut.
Minulle tässä näyttäytyy nykynuorten malttamattomuus (minulle kaikki heti ja nyt). Tuossa katsannossa taustalla vaikuttaa olevan turhautumisen tunne, että kun nyt mitään ei tapahdu, vaikka kuinka yritetään. Sellainen on energian tuhlaamista ja pitkän tähtäyksen lopputuloksen kannalta jopa haitallista.
Näen, että kaikki mahdollinen energia ja osaaminen tulisi tästä eteenpäin kohdistaa sellaiseen, mikä edistää tavoitettamme. Syyllisten etsiminen ja heidän haukkumisensa ei vie yhteistä asiaamme eteenpäin pätkän vertaa. Vastakkainasettelun vahvistaminen antaa vastapuolelle lisää paukkuja ja voimaa. Politiikka on taitolaji ja vaatii katsomista hiukan kauemmas eteenpäin, kuin vain seuraavaa askelta.
Ehdotan, että nyt lähdetään etsimään niitä keinoja, tapoja ja ystäviä, joilla asiaa viedään eteenpäin ja jätetään nyt sormella osoittelu tähän, vaikkapa vain vastapuolen kiusaksi.
Minäkin olen pettynyt Kokoomuksen toimintaan. Silti täytyy kyllä sanoa, että tunnen sympatiaa pridekulkueen kokoomuslaisia kohtaan. Heidän pettymyksensä lienee katkerin. Uskon, että he ovat koko sydämestään seksuaalisen ja sukupuolellisen tasa-arvon kannalla. Kokoomuksen kohdalla puoluekokouksen linjauksen arvo on mitätöity siihen pisteeseen, etteivät edustajat koe sillä olevan merkitystä, vaikka kyllähän puolueet syystä ottavat kantaa. Toiminnan takana on varmasti niin pragmaattisuutta kuin vallanhimoakin, kenties joidenkin kohdalla sinisilmäisyyttä myös. Rinteeltä tuli erittäin hyvä ja kerrankin sopivan ärhäkkä kannanotto: mielipiteenvapaus ei vapauta noudattamasta muita lakeja, kuten perustuslakia yhdenvertaisuuden perusoikeuksineen.
Parisuhdelain valiokuntakäsittelyn aikaan ja ennen lain tuloa suureen saliin ratkaisevaan käsittelyyn meillä oli Setassa epävirallinen työryhmä, joka kartoitti kansanedustajien kantoja asiaan. Tarkoituksena oli löytää teitä ja keinoja vaikuttaa "horjuviin" kansanedustajiin. Pinttyneisiin vastustajiin emme haaskanneet ruutia.
Ennen ratkaisevaa äänestystä olimme varmoja, että laki menee läpi. Uhkana näimme kansanedustajien mahdolliset poissaolot. Jos äänestys menisi tiukoille, ja monia lakia kannattavia edustajia olisi poissa, esimerkiksi jonkin valiokunnan matkalla, kansainvälisissä kokouksissa tai sairaana, poissaolot saattaisivat kääntää tuloksen. Näin ei käynyt, vaan laki meni läpi varsin selvin numeroin, kuten olimme ennakoineetkin.
Parisuhdelain ensimmäisen kierroksen aikaan vein eduskuntaan suurelle osalle kansanedustajista kirjeen, jossa kuvailin elämäntilanteemme ja millä tavoin parisuhdelaki vaikuttaisi myönteisesti meidän elämäämme. Satu Hassi luki tuosta kirjeestä eduskunnan puhujapöntöstä pitkän otteen.
Sillä erää laki ei mennyt läpi. Toisella kierroksella lähetin lähes kaikille sähköpostiviestin, paitsi niille, joiden en otaksunut muuttavan missään tapauksessa kantaansa. Otsikointi oli laadittu harkitun myönteiseksi, koska olin kuullut edustajille ropisevan uskonnollissävyisiä uhkauksia sähköpostilaatikot täyteen. Sanomani sai selvästi huomiota, koska sain yllättävän monta myönteistä palautetta kansanedustajilta. Sillä kerralla laki meni sitten läpi. Läpimenoon vaikutti varmasti kaikkien monella tapaa tekemä työ.
Olisi paikallaan, että lopettaisimme keskinäisen nokittelemisen ja paneutuisimme siihen, mitä nyt voidaan ja pitää tehdä asian hyväksi.
