Tää kuoro saa julkisuutta vain siksi, että se on homokuoro. Tasoltaan se on ainakin ollut keskinkertaisen mieskuoron alapuolella. Tosin ehkäpä taso on kohentunut, kun kuoro on laajentunut pienen porukan sisäpiiristä isommaksi. Kuoro esittää viihdemusiikkia, mutta voihan sen ylevöitää musiikiksi, joka kertoo "ihmisten kohtaamisesta". Ilmeisesti viihde ei ole tarpeeksi ylevää gay-kuorolle.
Tietenkin asia on näin, että valtakunnan ainoalla gay-kuorolla on näkyvämpi imago, kuin vaikkapa Perähikiän Seuraintalon Marttakuorolla.
On erittäin hieno idea, että homoille on tarjolla muutakin tekemistä, kuin notkua homokapakassa. Juuri tämän kaltaisia vaihtoehtojahan on homoyhteisössä toivottukin jo kauan aikaa sitten.
Kuorojen tasosta sellainen ajatus, että nykaikaisten sähköisten medioiden ansiosta jokainen voi saada kotiinsa kuunneltavaksi stereona maailman huippukuorojen esityksiä. Mielestäni tilanne ei ole lainkaan reilu harrastajakuoroja kohtaan, eikä sellaista vertailua pitäisi edes tehdäkään. Niiden toimintaan liittyy paljon muutakin kuin vain hienoviritteisen musiikin tuottaminen. Siinä on kysymys mahdollisuudesta oman laulutaidon kehittämiseen. Se on myös sosiaalinen yhdessäolon muoto ja uusien kontaktien luominen vaikkapa kuorovierailujen myötä.
Kasvoin lapsuuteni maalla. Oli varsin ylevää kuulua paikallisen kirkon poikakuoroon ja laulaa luikautella parvelta jumalanpalvelusten ja muidenkin tilaisuuksien yhteydessä vaikkapa Jerusalemista, vaikka sen merkitys ei oikein auennutkaan suomalaisen maalaispitäjän pojalle. Taso ei ollut kaksinen, mutta harrastuksena meille tärkeä. Vanhempamme istuivat alhaalla kirkkosalissa rinta rottingilla, kun "meidän poika esiintyy poikakuorossa". Olimmepahan edes hetken aikaa jossakin muussa toiminnassa, kuin vain pahanteossa. Maalla ei noita mieltä kohottavia tilaisuuksia ollut tarjolla juuri lainkaan.
Tuttavapariskuntamme miehellä on hyvä lauluääni. Hän kuuluu erääseen mieskuoroon, joka esiintyy usein myös kirkon tapahtumissa. Kirkkoakustiikka ja -ympäristö antavat kuorolaululle lisää muhkeutta. Vaimo ei ole ollenkaan innoissaan miehensä harrastuksesta: "Perkele, että kundi käy laulamassa Jeesuksesta, vaikka ei edes kuulu kirkkoon!!!" :-)
Ehdotan, että arvostamme kaikenlaisia kuoroja ja gay-kuoroa myöskin niiden kokonaismerkityksen vuoksi.
Juhani on erinomaisen oikeassa. Out 'n loud on edelleen harrastelijakuoro ja sellaisena pysyykin. Meillä oli kivaa, kun tehtiin levyä, ja on kivaa, kun ollaan lavalla. Ja on kivaa, kun ollaan yhdessä. Siinä samalla opitaan laulamaan vähän paremmin. Monet tykkäävät meistä, rohkaisevat meitä ja tulevat katsomaan esityksiämme. Jos onnistumme itsemme lisäksi saamaan edes osan katsojista/kuulijoista hyvälle tuulelle, niin olemme ansainneet paikkamme.
t. yksi kuorolainen
En verrannut kuoron tasoa ammattilaisiin, ammattikuoroja Suomessa on todella vähän. On ihan ok olla harrastelijakuoro ja pyrkiä kehittymään niissä puitteissa. Minusta on vaan hieman kummallista, että tämä kuoro saa niin paljon huomiota suhteessa vaikka sitten kaikkiin peräkylän marttakuoroihin. On kiva, että kuorolla on faneja ja se saa kannustusta, mutta tässä tulee sellainen olo, että koska se on gay-kuoro siitä "kuuluu tykätä", jos se olisi tavallinen mieskuoro, se ei ylittäisi mitään uutiskynnystä eikä sitä pyydettäisi esiintymään esim. uudenvuodenaattona Senaatintorille. Jotenkin on se niin söpöä kun ne homot laulaa. Ja kaikki saa tykätä ja olla tykkäämättä, kunhan ihmettelin. Mutta tässä varmaan on hyvä esimerkki positiivisesta syrjinnästä. Ihmettelen edelleen myös miksi pitää yrittää naamioida viihdemuksiikin keskinkertainen esittämien joksikin muuksi kuin mitä se on?
Mutta tällä logiikalla: " Ehdotan, että arvostamme kaikenlaisia kuoroja ja gay-kuoroa myöskin niiden kokonaismerkityksen vuoksi." mihinkään "gay" etuliitteellä varustettuun ei saa suhtautua kriitiisesti. Samaa logikkaa noudatten kaikkia muitakin harrastelijaryhmiä pitäisi esitellä julkisuudessa niiden harrastajilleen tuoman kokonaismerkityksen vuoksi paljon enemmän.
Uskoisin että avainsanana tässäkin on erottautuminen muista. Kiinnostusta herättää varmasti se, että kuorolaiset mielletään keskivertotallaajaa rohkeampina ihmisinä, jotka ovat pää pystyssä julkisesti oma itsensä, vaikka kaikkien tiedossa on, että heidän minuuttaan ei jokainen tässä maassa pysty hyväksymään.
Toista samaan viiteryhmään kuuluvaa ainakaan yhtä aktiivisesti toimivaa kuoroa ei tietääkseni Suomesta löydy. Kuorolaulu on valtavan suosittua, ja siinä ei harrastelijatasolla todellakaan pääasiana pidä olla tiukan virheetön esitys vaan halu onnistua ja esiintymisen ilo, joka välittyy myös yleisölle. Tässä on mielestäni aivan riittävästi kokonaismerkitystä sekä kuorolaisille että heidän kuulijoilleen.
Kuuntelin pätkän Matteus-passiota erään kansainvälisen huippukuoron esityksenä. Se on todella viimeisen päälle hiottua ja vaikuttavaa. Olen ymmärtänyt, että nuo kuorot valitsevat laulajiksi vain valmiita soololaulun ammattilaisia.
***
Tuli tästä keskustelusta mieleen sellainen ihmetys, että maailmalla esiintyy homomieskuoroja pilvin pimein, mutta missään yhteydessä en ole kertaakaan törmännyt tietoon lesbokuorosta. Verkkohaun avulla huomaan, että näitä kuoroja on toki maailmalla, mutta miksi ne ovat homomieskuoroja näkymättömämpiä julkisuudessa? Tietenkin yksi mahdollisuus on sellainen, että seuraan medioita liian rajoittuneesti.
Muuten sekakuorojakin sateenkaaren väreissä on tuon haun perusteella.
