Keskustelu Tukholman Priden ympärille: miten suvaitsevainen priden tulisi olla (juttukommentit)

Kummastuttaa tuo halu pysyä "homojen alueella". Tuskinpa yhteiskuntaan sulaudutaan ghettoutumalla omalle alueelle omaan kivaan sisäpiiriin.

Joskus kyllä tuntuu valitettavasti siltä, että meidän(kin) joukostamme löytyy sellaisia ihmisiä, jotka ovat tehneet jonkin asian ajamisesta elämäntehtävänsä.
Sinänsä ihan kunnioitettavaa ja ihailtavaa, mutta jos todellakin koko elämä pyörii yhden tavoitteen ajamisen pohjalla, ja tämä tavoite/nämä tavoitteet onkin jo saavutettu (ainakin suurimmaksi osin), niin mitä sitten?
Elämältähän putoaa pohja!

Ymmärrän, että tässä tilanteessa kyseisen kaltainen yksilö haluaa etsiä väen väkisin uusia ristiriitoja ja barrikadeille menon aiheita, mutta homopoliisien ja -sotilaiden (itsekin sellainen) solvaus on mielestäni yksinkertaisesti kuvottavaa ja tuomittavaa.

Kommenttia muokattu: 07.08.2013 klo 18:48

Pete kirjoitti: "koko elämä pyörii yhden tavoitteen ajamisen pohjalla".

Ja mihin tällä lausumallasi tarkemmin ottaen viittaat? Esimerkkejä, kiitos?

Viittasin erityisesti niihin Tukholman Pridea terrorisoineisiin homosotilaiden ja -poliisien kiusaajiin sekä myös Helsinki Pridessa viime tai toissa vuonna esiintyneisiin "anarkistihomoihin".
Tarkoitin todellakin yksilöitä, joilla "kaiken mahdollisen vastustamisen vaihde" on jäänyt päälle, ja joille on oman, edes suhteellisen selväjärkisyytensä ylläpitämisen kannalta välttämätöntä keksiä uusia, usein täysin tuulesta temmattuja epäkohtia, kun vanhat on jo korjattu.

Enkä todellakaan viitannut sen enempää sinuun, SMO:hon kuin Stålströmin Olliinkaan ; DDD

Koin lausumasi jossakin määrin epätarkaksi yleistykseksi. Siksi pyysin tarkentamaan ajatustasi.

Jatkoajatuksena seuraavaa: Meidän tulisi jotenkin osoittaa arvostusta myös niitä sateenkaari-ihmisiä kohtaan, jotka ovat antaneet vuosikymmenten kuluessa merkittävän panoksen meille tärkeiden asioiden viemiseksi eteenpäin ja suvaitsevaisuuden lisäämiseksi yhteiskunnassa. Osa heistä on jo poistunut joukostamme, osalle sellainen henkilökohtainen huomionosoitus ehtisi vielä. Esimerkiksi Setan jakama vuosittainen palkinto kohdentuu mielestäni lähiaikaan ja sateenkaariyhteisön ulkopuolisiin toimijoihin. Meidän olisi aika muistaa kunnolla myös omaa väkeämme.

Tähän varsinaiseen uutisjuttuun palatakseni lohdutuksen sana huolestuneille. Joidenkin asioiden vuoksi hilluvat nuoret ihmiset rauhoittuvat ajan myötä, perustavat perheen, ryhtyvät "kunnialliseen" ammattiin jne. Heistä tulee siis pliisuja. Juuri näin on käynyt monen poliittisesti radikaalin 60-70-lukulaisen itseäni suuresti hämmästyttäneellä tavalla.

Osa on toki kääntänyt takkinsa vaikkapa stalinistista aidoksi oikeistolaiseksi. Ennen vanhaan hyvään aikaan he palvoivat Neuvostoliittoa. Siellä jopa "roska-astiatkin olivat kauniita". Nyt he mieluusti ihannoivat vaikkapa Yhdysvaltoja. Silloin oltiin sokeita yhteen suuntaan, nyt sitten toiseen suuntaan.