Haluaisin vastata tähän ketjuun kokemusasiantuntijana, olenhan itse Setan periaateohjelmatyöryhmän 1974-76 vetäjä, Kallion seurakuntaneuvoston jäsen 2010-2014 sekä Mielenterveysyhdistys Helmin puheenjohtaja vuodesta 2011 sekä siinä ominaisuudessa myös Mielenterveyspoolin jäsen (yhdessä mm. Suomen Mielenterveysseuran, Suomen psykiatriyhdistyksen, Suomen psykologiliiton sekä useiden mielenterveysyhdistysten kanssa).
Olen se henkilö, joka nosti maallikkosaarnaaja Pirkko Jalovaaran toiminnan julkisen kritiikin kohteeksi heti saatuani tietää siitä. Jalovaara ei ole erityisemmin kalliolainen demonienjahtaaja, vaan hän on useiden vuosien aikana kiertänyt useissa kymmenissä seurakunnissa pitämässä Sanan ja rukouksen iltoja, joissa on viime vuosina ryhdytty harjoittamaan skitsofreniaa, masennusta ja homoutta aiheuttavien demonien ulosajamista ja tehokasta rahankeräystä.
Aikaisemmin kukaan ei ollut uskaltanut, kehdannut tai viitsinyt puuttua Jalovaaran demonienjahtaamiseen, vaikka se oli ollut tuhansien tiedossa. Heti kun itse sain kuulla toiminnasta, menin parin Kallion seurakuntaneuvoston jäsenen kanssa tutustumaan siihen, mitä Jalovaaran illoissa tapahtuu.
Otin asian esille myös Mielenterveyspoolissa, joka välittömästi totesi demonien ulosajamisen mielenterveyshoitona olevan epätieteellistä ja vaarallista.
Kirjoitin asiasta lausunnon Kallion seurakuntaneuvostolle ja Kallion uudelle kirkkoherralle Teemu Laajasalolle, joka oli pyytänyt lausuntoja kaikilta neuvoston jäseniltä. Omassa lausunnossani toin esille kolme näkökohtaa: 1) tieteellistä mielenterveystyötä edustava Mielenterveyspooli pitää demonien ajamista epätioeteellisenä ja kohteensa vaarantavana toimintana, 2) muistutin evankelis-luterilaisen kirkon hyväksymistä sielunhoidon eettisistä suuntaviivoista, joissa kirkko on irtisanoutunut sananmukaisesta demoniuskosta jota pidetään vanhentuneena ja taikauskona, 3) muistutin luterilaisen kirkon eronneen katolisesta kirkosta koska uskonpuhdistaja Luther vastusti teeseissään henkilökohtaisen pelastumisen lupaamista rahalahjoituksia eli anekauppaa vastaan.
Liitin myös lääketieteen historiaa käsitteleväni väitöskirjan, jossa kuvasin miten kaksi militanttia katolisen kirkon munkkia olivat kirjoittaneet demonioppia käsitelleen perusteoksen Malleus Maleficarum, joka käynnisti noitavainot ja juutalaisvainot 1487 (
http://en.wikipedia.org/wiki/Malleus_Maleficarum) sekä homoihin kohdistuvan laajamittaisen tuhoamisen.
Malleus Maleficarumista tuli vuosisadoiksi katolisen kirkon opillinen käsikirja, jonka mukaan miehen kylkiluusta muotoiltu nainen oli lihallisen heikkoutensa vuoksi myös hengellisesti heikompi ja siksi altis synteihin ja kelpaamaton katolisen kirkon opettajaksi.
Katsoin Lutherin irtisanoutuneen uskonpuhdistuksellaan Malleus Maleficarumin demoniopeista.
Tämän perusteella ehdotin demonien ulosajamisen kieltämistä evankeli-luterilaisen kirkon tilaisuuksissa.
Samalla kuitenkin huomautin siitä, että Jalovaaran tilaisuudet selvästi vetoavat suureen yleisöjoukkoon, joka kokee olevansa syrjäytetty ja syrjitty. Täynnä oleva (900 henkeä) Kallion kirkko oli täynnä apua hakevia ja stigmatisoituja ihmisiä, joihin karismaattiset herätysliikkeet ovat perinteisesti kohdistaneet sanomansa, mm. erilsisia etnisiä vähemistöjä.
Huomautin, että pelkkä kieltäminen jättäisi nämä ihmiset pulaan. Ehdotin, että näiden ihmisten sielunhoidollisiin tarpeisiin kehitettäisiin Agricola-messun tyyppistä toimintaa, joka tarjoaa aktiivista toimintaa, kuitenkin ilman epätieteellistä ja mielenterveyttä vaarantavaa uskomushoitoa. Teemu Laajasalolla on kokemusta juuri Agricola-messujen järjestämisessä oltuaan Agricolan kirkon kirkkoherra ennen Kalliota.
Teemu Laajasalo teki itsenäisesti päätöksen kieltää Pirkko Jalovaaran demonien ajamisen, minkä Kallion seurakuntaneuvosto hyväksyi 12.3.2013.