YLE Urheilu on homo-ongelmainen (juttukommentit)

Olen veltto hinttari.

Kyllä olisi ilmanraikasteelle tarvetta Ison Pajan urheilutoimituksen huoneissa. Jotenkin Radio 1:n hartausohjelmatkin ovat avarakatseisempia.

No voi herranjestas... Miten oikeasti kehtaatte aina valittaa siitä, jos juuri teidän ajamia asioita ei oteta esille? Jos joku ei ole erityisemmin kiinnostunut jostain homofobian vastaisesta teemasta, niin heti leimataan homofobiksi. Ehkä urheilutoimituksella on vähän tärkeämpiäkin uutisoinnin kohteita kuin jotkut kaapista tulemiset? Tarkoitus on keskittyä asiapitoiseen urheilujournalismiin, eikä mihinkään seiska-lehden kaltaisiin homojulkisuuslööppeihin.

Ammattilaisfuteri Anton Hysen? Kaveri pelaa Ruotsissa kolmosdivaria. Olisiko tuo tosiaan pitänyt uutisoida, että Ruotsin kolmosessa pelaa homo kaveri fudista? Toki Anja Pärson on eriluokan urheilija, mutta eiköhän tässä puhuta urheilijan siviilielämän ja urheilu-uran erottamisesta kuin homovastaisuudesta. Vai onko YLE Urheiu jossain kertonut heterourheilijoiden perhe-elämästä?

No juuri homojulkisuuslööpeistä ei ole kysymys, vaan korkeatasoisesta asiapitoisesta urheilujournalismista, jossa todella mennään tulosten taakse. Sellainen Yle Urheilulta tuntuu puuttuvan. Yle Urheilun anti on ollut lähinnä tuloksia, doping-skandaaleita ja varsin pinnallista diibadaabaa esimerkiksi otteluiden kuvioista.

Ja kyllä esim. NHL-pelaajien perheiden mukaanlähtö maailmalle on uutisoitu.

Kommenttia muokattu: 24.06.2012 klo 10:42

Voikohan tuosta vetää noin jyrkkiä johtopäätöksiä? Ehkä Yle ei vain katsonut aiheiseksi uutisoida erikseen Pärsonista. Kyseessähän ei suoranaisesti ole varsinainen urheilu-uutinen. Toisaalta olisi kyllä hyvä, että seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia urheilijoita pidettäisiin sen verran näkyvillä, ettei stereotypia urheilun homofobisuudesta istuisi niin tiukassa.

Ja hyödytön väittely homofobin kanssa se vain jatkuu, kun ei moderointi ole tarpeeksi tiukkaa. Käsittääkseni Ranneliike on edelleen tarkoitettu "homoille ja heidän ystävilleen", mutta se ei näemmä estä homofobeja julkaisemasta roskaposteja. Sinänsä olisi tietysti suotavaa, että eräs kyseinen asiaton törppö vetäisi oikeat johtopäätökset ja ottaisi hatkat. Ei ole olemassa mitään yhtä tekopyhää ja törkeää, kuin homofobi ripittämässä homoja totuuden vääristelystä ja huomionhakuisuudesta. Ikään kuin olisi yhtään mitään varaa, mutta hei, ei että homofobit sen koommin kuin rasistitkaan piittaisivat pätkän vertaa ilmaan heittämiensä syytösten ja väitteiden loogisuudesta, perusteltavuudesta tai edes johdonmukaisuudesta. Tarkoitushan on vain saada se vihan viesti perille. Ei sillä ole väliä, onko se oikeutettua, perusteltua tai korrektia, senhän on tarkoitus loukata!

Viikonlopun Iltalehden otsikko oli muotoiltu kiinnostavasti; "Tanja Poutiaisen kilpakumppani kertoi naisrakkaastaan". Pärsonin nimi tuli vasta itse jutussa esille.

----------------

Sadepäivän ratoksi, homonäkökulma YLE urheilussa on tulkinnanvarainen ainakin otsikoissa;

"Pitkämäki rannalle - antaa himon yltyä"

"Pikkuisen jäi hampaankoloon"

"Englannin kapteeni ammentaa menneistä pettymyksistä"

"Hän on juuri etsimämme mies"

"Minusta tuli pelinappula"

"Tulen olemaan raaka"

”Voitto tyydyttää, suoritustapa ei”

"Vimpeli armoton isäntä Kiteelle"

"Ihan mukavaahan se oli"

"En ole voinut harjoitella 12 viikkoon"

"Uusi kausi, kujeet selvillä!"

"Ravurit herkistelevät kesän ykköskisoihin"

"Ruuskanen: Viiden sakki mahdollinen"

"Utriainen keihäskarnevaalien kuningatar"

"Kaksi EM-paikkaa vielä auki pituudessa"

"Kimmo Kinnunen: Keihäs ei nappaa nuoria naisia"

"Britit kurittivat jälleen lentisnaisia"

"Tunnelmia Jukolan öiseltä rastilta"

"Loeb hengittää Hirvosen niskaan - Ketomaalla synkkää"

"Mäkihypyssä kokeillaan ihonmyötäisiä hyppypukuja"

"Viro taipui käsipallomiesten käsittelyssä"


Palautetta voi YLE:n uutisiin lähettään sivun alareunasta.

Miksi ihmeessä Yle Urheilun pitäisi kertoa, että ruotsalainen urheilija tuli kaapista ulos? Onko se jokin uutiskynnyksen ylittävä asia?

Kyllähän se on uutisarvoinen asia, kun ottaa huomioon sen, miten vaikea kysymys tämä aihepiiri huippu-urheilun piirissä on.

Yle Urheilussahan se ei ole ollut uutiskynnyksen ylittävä juttu, mutta monessa asioita paremmin seuraavassa kylläkin.

Kommenttia muokattu: 24.06.2012 klo 13:50

Heteroperhe näkyy vahvasti Ylen urheilulähetyksissä. Kun tulee olympia-, MM- tai EM-kisojen kultamitalleja, ollaan heti kolkuttelemassa vaimon ja lasten sekä vanhempien ja mummien ja vaarien ovilla. Tunnelmat kotona rekisteröidään tunnontarkasti. Urheilijan perhe on ykkönen. Kakkosena on kunnanjohtaja, joka osaa kertoa, onko luvassa tontti ja kansanjuhla. Hieman kiusallisia ovat olleet ne nuorten mäkikotkien kultamitallitilanteet, kun ei ole löytynyt edes tyttöystävää haastatteluun. Ei tätä perheen mukaan ottamista kukaan pidä seiska-lehti-journalismina. Perhe on osa urheilua.

Yle Urheilu seuraa myös entisten huippu-urheilijoiden myöhempää elämään. Onhan yhteiskunnallisesti ja sosiaalisesti tärkeää, että aktiiviuran lopettaneita ei hylätä vaan heitä autetaan uuteen alkuun. YLE Urheilu on parina viime vuonna tehnyt laajasti selkoa urheilusankareiden myöhemmistä vaiheista. "Kiveen hakatut" -ohjelmasarjassa on oltu urheilijan haudan äärellä ja mietitty, miten elämä sujui ja mitkä suoritukset olivat ns. ikimuistettavia.

Urheilussa on oma arvomaailmansa, mutta kaikki eivät siihen alistu. Kun kävelijä Valentin Kononen voitti kultaa, YLEn haastattelija lähestyi ja halusi kuulla, miltä tuntui, kun maalinauha läheni: "Ne viimeiset sekunnit olivat varmaan elämäsi tärkeimmät hetket?". Kononen oli epätavallinen urheilija ja vastasi eri tavalla kuin piti: "Ei ollenkaan. Elämässä on paljon tärkeämpiä asioita, vaikkapa perhe ja lapset".

Kommenttia muokattu: 24.06.2012 klo 14:23

Ei tässä ole kyse yksittäistapauksesta vaan Yle Urheilun linjasta, joka on vuodesta ja henkilöstä/ilmiöstä toiseen ollut sama. Onneksi vaihtoehtoja on eli tulokset voi tsekata muualtakin kuin Urheiluruudusta.

Ilmiöistä voi mainita vaikka NHL:n You Can Play -kampanjan. Vastaavaa tähtien oma-aloitteisuuteen perustuvaa kokoontumisajoa ei ole ikinä nähty. Mukana oli kymmeniä NHL-pelaajia, mukana mm. monia ruotsalaisia. Suomalaisia NHL-kiekkoilijoita ei luonnollisestikaan nähty. Eikä sen puoleen Yle Urheilukaan ollut aiheesta kiinnostunut. Yle Urheilu on lyhyesti sanottua kadottanut kosketuksen todellisuuteen ja laadukkaaseen urheilujournalismiin.

Jos Yle ajattelee touhuillaan tekevänsä palveluksen urheilulle, niin sitä se tekeekin - oikein kunnon karhunpalveluksen. Maksava yleisö, harrastajat (ts. osa potentiaalisia tulevaisuuden ammattilaisia) ja sponsorit ovat alkaneet tasaisesti harventua Suomessa ja muualla. Pitäisi ihan vakavissaan kysyä, että onko suomalaisella urheilulla kovin paljon varaa karkottaa turhan takia ketään. Jos on ongelmia, niin niistä pitää puhua. Jos ongelmia ei ole, niin se pitää tehdä selväksi. Perinteiset vahvat urheilumaat ovat asian jo oivaltaneet. Huippu-urheilu on bisnestä ja 20 prosentin sääntö pätee: jos liikevaihto putoaa 20%, niin homma alkaa levitä käsiin. Jos pyöritään niin pienilllä summilla kuin Suomessa pyöritään, niin tuo 20% notkahdus voi käydä helposti.

Samoin tämän ovat hoksanneet monet ulkomaiset urheilijat ihan yksilötasollakin. Aika moni (tarviiko edes sanoa että ulkomainen) urheilija on haalinut ison "vaaleanpunaisen kannattajakunnan". Se on toimiva symbioosi. Ja kuka urheilija ei haluaisi lojaalia ns. fan basea, joka käy otteluissa, ostaa fanirompetta, osallistuu laumoittain tilaisuuksiin, fanittaa hulluna ja jopa nostaa yksittäisen urheilijan ikoniksi, jonka rinnalla Chuck Norris -vitsit on pliisuja? Eikä siitä urheilijan äijä-imago kärsi (kysykää vaikka esim. Henrik Lundqvistilta). Vaikka Ylen metodeilla tietysti urheilija ei tarvitse muuta kuin ruisleipää, mustikkasoppaa ja vuoden 1972 almanakan.

Yle Urheilussa on lentokonelastillinen kommentaattoreita, kolumnisteja ja bloggaajia. Mutta kun pitäisi sanoa se h:lla alkava ikävä sana, niin rikkomaton hiljaisuus laskeutuu. Eipä silti, jos arvokisojen televisiointioikeuksia ei lasketa, niin Yle Urheilu on hyvää vauhtia ajamassa itsensä marginaaliin. Jos kuulette rahisevaa ääntä, niin ei hätää - se on vain Yle Urheilu, joka sahaa omaa ja suomalaisen urheilun oksaa.

Ottaa muuten päähän, että Ylen onnetonta urheilu"journalismia" aletaan pian rahoittamaan pakollisella verolla.

Koska asiakkaiden aktiivisuutta pidetään nykyään arvossa, niin Ylen urheilullekin voi lähettää palautetta (linkki vie suoraan palautelomakkeeseen): http://yle.fi/urheilu/palautetta_yle_urheiluun/6189875
Eihän sitä kukaan lue, mutta ehkä sitä tuntee edes tehneensä jotain.

Kommenttia muokattu: 24.06.2012 klo 20:27

Nyt YLEURHEILUN kaappihomot vapisevat

Miten oikeasti kehtaatte vaatia jotain homojounalismia Ylen urheilutuotantoon?

"Ottaa muuten päähän, että Ylen onnetonta urheilu"journalismia" aletaan pian rahoittamaan pakollisella verolla."

Eiköhän vähän suurempaa osaa ihmisistä ottaisi päähän se, jos Ylen urheilujournalismin tilalle tulisikin sitä teidän vaatimaanne homojournalismia. Ihmiset haluavat nähdä ja saada tietoa urheilusta, ei homoista. Jos homoista haluaa saada tietoa, niin kannattaa kääntyä viihdelehtien puoleen.

Tästä Yle uutisoi pari viikkoa sitten:
http://yle.fi/urheilu/cassano_toivottavasti_joukkueessamme_ei_ole_homoja/6178832

Muuta asiaan liittyvää en kyllä ole huomannut.

Palaan Tiilikaisen lainattuun lausuntoon 70-luvun alusta. Kyllähän siellä vanhassa Ylessä vilisi kaappi- ja seurapiirihomoja, eikä Tiilikainen ollut erityisen tyhmä, kuulema kuitenkaan.

Vastaan tähän kauniiseen trollaukseen: "Miten oikeasti kehtaatte vaatia jotain homojounalismia Ylen urheilutuotantoon? (...) Eiköhän vähän suurempaa osaa ihmisistä ottaisi päähän se, jos Ylen urheilujournalismin tilalle tulisikin sitä teidän vaatimaanne homojournalismia. Ihmiset haluavat nähdä ja saada tietoa urheilusta, ei homoista. Jos homoista haluaa saada tietoa, niin kannattaa kääntyä viihdelehtien puoleen."

Pitää olla todella tarkoitushakuinen, jotta aikaisemman kommenttini saa väännettyä tuohon. Ylen urheilutoimitukselta perättiin vain tasapuolisuutta, ei mitään nimimerkin vaatimaa "homojournalismia". Urheilussa on muutakin kuin suorituksia ja monista eri aspekteista raportoi myös Yle. Julkisen palvelun laitoksena Ylellä on jopa erityinen velvollisuus tasapuolisuuteen ja "sivistävyyteen". On ihan totta, että moni urheilu-otiskon alle laitettu uutinen olisi enemmän viihdesivujen heiniä, mutta ei kaikki. En tiedä onko Yle Urheilussa jokin henkilökohtainen luutunut linja vai, kaunistellen sanotusti, "asia päässyt unohtumaan".

Uutiset -myös urheilusellaiset- pohjautuvat yleensä faktoihin. Niitä ei julkaista sen mukaan, että moniko niistä pitäisi tai ei pitäisi. Tiedämme esim. lehtiä, jotka vääristävät kokonaiskuvaa kirjoittamalla korostetun paljon aiheista, joista toimitus itse pitää tai joiden ajatellaan olevan monen lukijan mieleen.

"Miten oikeasti kehtaatte"

Ihan helposti.
Ja vaikka Ylen urheiluohjelmat pysyisivät vastedeskin hiljaa, tämä jos joku on sellainen sivusto jossa suomeksi voidaan asiasta sentään puhua.
Ja hyvä kun puhutaan.
Kehtaamisesta puhuminen sen sijaan saisi mielestäni liittyä pikemminkin huonoon käyttäytymiseen kuin asioiden ihmettelyihin.

Kahden venäläisjalkapalloilijan lomanvietto Floridassa on kohauttanut Venäjän urheilumaailmaa ja luultavasti koko maata moraalimiliisiä myöten.

Moskovan Dynamossa pelaava Aleksander Kokorin ja Moskovan ZSKA:ssa pelaava Pavel Mamajev julkaisivat lomakuviaan, jotka aiheuttivat meneillään olevan kohun.
Kuvista päätellen loma Miamissa oli onnistunut ja tunnelma vapautunut:

http://www.sports.ru/tribuna/blogs/socialfootball/403100.html