Ottaen huomioon, miten miestenkeskinen ja miehiä palvova raamattu on, sekä miten narsistinen sen jumalakin oli (loi kuulemma ensin vain yksistään miehen omaksi kuvakseen, heh heh), onhan täysiin epäloogista se, että raamattu-uskomus tuomitsisi miesten keskistä syvää rakkautta.
Siinä Lähi-Idässä asustaneen yhden heimokunnan uskomus-kirjasessahan on myös valtavan paljon enemmän tarinaa tappamisesta, joukkosurmista, vihaamisesta ja tuomitsemisesta, kuin rakastamisesta, rakkaudesta ja elämän hyvistä arkisista asioista, joten elämänfilosofiana se on kyllä aika mätä juttu.
Hulluintahan on sitten vielä se, että siihen jotkut uskovat vielä nykyäänkin ihan muuallapäin maailmaa.
Euroopassahan kävi nykyajanlaskun ensimmäisellä vuosituhannella myöskin niin ikävästi että tuo kristinuskon kreikkalais-roomalaistettu aate peitti alleen keskisen, läntisen ja muun Euroopan sitä aiempia elämän- ja yhteiskuntafilosofioita, kuten vaikkapa kelttien lakien sukupuolten tasa-arvoa ja heikompiosaisista välittämistä, verrattuna roomalaiseen naisten ja vammaisten oikeudettomuuteen ... Sitten nykyajanlaskun toinen vuosituhat ollaankin otettu takaisin sitä alkuperäisempää henkistä eurooppalaisuutta.
Toki kristinuskomuskin on pikkujutuissaan muuttunut, sillä nykyäänhän heikkonäköiset rillipäät voivat toimia pappeina, kuukautisten aikaan naiset voivat mennä sinne kirkonpenkille ja avioliiton ulkopuolella syntyneitten ei tarvitse odottaa 10 sukupolvea seurakuntien ulkopuolella, puhumattakaan joulupossukinkun syömisestä.
Siellä raamatussahan se jumala on myös umpi-itsekäs, kieltää niissä 10 käskyssä ihmisiä tappamasta, mutta itse kertomusten mukaan tappaa ja käskee tapaamaan liki koko ajan.
Samoin siellä 10 käskyssä kielletään varastamasta ja ottamasta luvatta mitään, mutta sitten (luukkaan evankeliumi 19:29-34) se jeesus käskeekin niitä opetuslapsiaan mennä ottamaan hevosvarsa käyttöönsä - eli käskee vain mennä ottamaan, eikä pyytämään sitä hevosvarsan omistajalta. Omistaja sitten ihmetteleekin siellä raamatussa, miksi häneltä varsaa otetaan. Sitten omistajalle sanotaan että menee jeesuksen ja herran käyttöön - eli raamatun jumaluus varaa itselleen varastamisoikeuden ja jopa varastamaan kehoittamisoikeudenkin, käskee ottamaan lupaan kysymättä.
Hupaisinta on raamatussa se, että siellä liki kaikista asioista, mitkä jossain kohtaa tuomitaan, niitä toisessa kohtaa liki kehoitetaan tekemään tai ei ainakaan tuomita. Siellähän uuden testamentin puoliskossa (kun trilogian valmistumista on vielä odoteltu) määritellään kaikki oletus-syntisiksi, eikä synneillä tehdä eroa - mutta sitten liki kaikkien eri kirkkokuntien edustajat, johtohenkilöitään myöten ovat laatineet jotain ihme syntien hierarkiaa. Siinä hierarkiassa on kummallista se, että vaikka raamatussa oletusheteroparin, aatamin ja eevan kerrotaan tehneen perisynnin, eli heteroudensa harjoittamisella syyllistyneen synnintekoihin, joiden seuraukset langetettiin sitten koko ihmiskunnalle, tai no, ainakin kristinuskovaisille, on silti homoista tehty heteroita muka suuremmin syntisiä. Tuohan on täysin raamatun tekstin vastaistakin syyllistämistä.
Toki koko jeesuksen olemassaolohan on vain uskomusten asteella ja raamatun tekstit ovat ristiriitaisuudessaan "vertaansa vailla":
http://www.vapaa-ajattelijat.fi/kritiikki/raamattu/raam1.html
http://www.vapaasana.net/artikkelit/2007/11/raamatun-julmuuksia-ja-ristiriitoja
Käytännössä pahimpia asioita raamattu-uskossa ja sen harjoittamisessa oat olleet naisten eriarvoistaminen, uskonnon aliarvostaminen (oma uskonto vs muut uskonnot), sekä edistyksen, kehityksen ja tieteen arvostamattomuus (siitähän raamattu ei puhu juuri mitään).