Uimonenhan pääsi jo aiemmin ranneliike.netin uutiseen vaalikamppailun alkuvaiheessa homo-ongelmaisuutensa takia.
Nyt Uimonen on ollut riemuissaan, ja otti heti yhteyttä tiedotusvälineisiin tuodakseen julki ennakkoluulonsa. Uimonen tosiaan haluaa, että suomalaiset olisivat homovihamielisiä, mikä käy ilmi hänen aiemmista päänavauksistaan. Ongelmaa tuntuu Uimosella piisaavan.
Kotimaa24-sivusto kertoi Uimosen sanoneen, että presidentinvaalin ratkaisevia tekijöitä oli se, että Niinistö kuuluu kirkkoon. Tätä käsitystä eivät enää edes uskovaiset lukijat hyväksyneet. Otteita 3 kommentista:
”Epäilen Uimosen analyysiä. Halosen kohdalla kuulumattomuus ei estänyt.”
”Onhan se melko omituista alkaa analysoida vaalin tulosta tuolta pohjalta.”
”Tietääkö joku mihin Uimosen asiantuntemus perustuu?”
Uimosen ihastuminen heterouteen ja kirkollisveron maksajaan huipentuu siihen, että nyt hän ilmoitti kirjoittavansa kirjan Niinistöstä, jossa hän aikoo kertoa, kuinka ”pikkukaupungin pojasta tuli kansansuosikki”.
Nyt ei parane Uimosta arvostella, ettei joudu Julkisen Sanan Neuvoston eteen jumalanpilkasta syytettäväksi. Pitää vain kehua Uimosen todella syvää asiantuntemusta ja ylistää hänelle valittua pressaa oikein IsäAurinkoisena.
Veikkaanpa että Uumosen kirjassa pkkukaupunkia verrataan betlehemiin ja sivutaan muutenkin erästä - kuulemma - kansansuosikin tarinaa.
Ehkäpä Haaviston seksuaalisella suuntautumisella olikin merkitystä vaalin tulokselle. Itsestäni on vaikea kuvitella, että Haavisto olisi saanut yhtä suurta äänivyöryä kasaan, jos olisi ollut vain heteroseksuaalinen porvarillinen vihreä.
Luin juuri, että Uimonen kirjoittaa toisesta presidenttiehdokkaasta kirjan. Miten monta erilaista tekstipipoa hänellä mahtaa olla tuulikaapissaan? Ja millainen valaistus siellä tuulikaapissa on, että muistaa ottaa just oikean myssyn mukaansa? Tv-studioissa on hyvät valaistukset, eikä minulle aina auennut, että mikä myssy milloinkin oli päässä. Toivottavasti ei ainakaan foliomyssy.
Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen toimi vaaliasiantuntijana Ylellä, vaikka hänellä oli toisesta ehdokkaasta kirjahanke työn alla. Nyt hän joutuu selittelemään.
Selittelijä-Uimonen selittää :- Ihmisillä on vaikeuksia erottaa sitä, missä roolissa kulloinkin esiinnyn.
Valitettavasti julkisissa esiintymisissä asia ei ole noin yksinkertainen kuin Uimonen väittää. Niinkin merkittävässä tehtävässä kuin JSN:n puheenjohtaja, tulisi välttää useita rinnakkaisia rooleja. Itse pidän Uimosen rinnakkaisrooleja ongelmallisena.
Jos joku (Pekka tässä tapauksessa) todella väittää, ettei Haaviston homous ratkaissut vaaleja; ei tiedä mistä puhuu. Tai sitten ei halua kohdata totuutta. Tästä maasta löytyy valtava määrä ihmisiä; eri puolelta Suomea, joille Haaviston homous oli liikaa. Turha väittää muuta. Piste.
(terv. Pekan äänestäjä).
Vaikutus vaalitulokseen ja vaalituloksen ratkaiseminen ovat kaksi eri asiaa. Totta kai kaikki ehdokkaiden ominaisuudet vaikuttavat yksittäisten äänestäjien äänestyspäätöksiin. Eri ominaisuuksien painoarvoilla on kuitenkin selvästi eroa.
Ajatellaanpa vaikka, että meillä olisi ollut toisella vaalikierroksella Kokoomuksen ehdokkaana entinen eduskunnan puhemies, valtiovarainministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja Niinistö, joka olisi homo, puolisonaan Kokoomuksen tiedottaja Marco Bjurström. Häntä vastassa olisi ollut entinen Vihreiden puheenjohtaja, ympäristöministeri ja YK:n rauhansovittelija Haavisto, joka olisi hetero, puolisonaan ecuadorilainen kampaajatar Antonina Flores.
En olisi ollut valmis lyömään vetoa hetero-Haaviston voiton puolesta, vaan kyllä se vaaka olisi tainnut kallistua homo-Niinistön puolelle.
Toinen asia sitten on se, olisiko homo-Niinistö koskaan noussut Kokoomuksessa puheenjohtajaksi, valtiovarainministeriksi ja eduskunnan puhemieheksi. Tuskinpa. Ja vielä - olisiko hetero-Haavisto koskaan päässyt toiselle kierrokselle?
Luulenpa, että homous ratkaisi näissä vaaleissa vain sen, että juuri erottumalla avoimesti homoseksuaalina muista ehdokkaista Haavisto sai taakseen hänet toiselle kierrokselle vieneen kansanliikkeen, vastajytkyn, koska niin moni oli lopen kyllästynyt viimeksi kuluneen vuoden aikana jyränneeseen perussuomalaiseen suvaitsemattomuusmyllytykseen. Vastajytky ei kuitenkaan riittänyt kaatamaan Niinistöä, joka katsottiin - monen ranneliikkeen kirjoittajankin mielestä - monessa mielessä aivan kelvolliseksi ehdokkaaksi.
Haaviston suurin synti oli vihreys, joka on suurelle osalle kansasta paljon vaikeammin sulatettava asia kuin homous.
Vielä kerran tästä kummallisesta monen roolin Uimosesta.
Uimonenhan kertoi kirjoittavansa kirjan Sauli Niinistöstä, pikkukaupungin pojasta, josta tuli kansansuosikki.
Nyt on käynyt ilmi, että Niinistö ei ole tietoinen, että hänestä kirjoitetaan kirjaa. Uimonen kirjoittaa siis ilman presidentin lupaa, kuten sanotaan.
Kustantaja Niklas Herlin ihmettelee myös Uimosen käytöstä:
"Julkisen sanan neuvoston puheenjohtaja kirjoittaa kirjaa tuoreen presidentin vaalikampanjasta kysymättä tuoreelta presidentiltä koko asiasta mitään. Ja tämä sama journalisti (Uimonen) antaa Julkisen sanan neuvoston puheenjohtajana toimiessaan meille ohjeita siitä, miten jutun kohdetta saa tai ei saa kohdella julkisuudessa."
