Olen vähän yllättynyt siitä, että poliittinen kenttä ei saanut kovin yhtenäistä tai tasaista ulostuloa asiasta aikaiseksi. Mielestäni olisi tarvinnut sanoa, että meillä ei Suomessa ole enää tapana muiluttaa ihmisiä, jotka kuuluvat vähemmistöön ja/tai julkisesti osoittavat olevansa jotain mieltä jostain asiasta. En odottanut mitään bunkkerista lähetetyä, Finlandian sävelten taustoittamaa, ääni sentimentaalisuudesta väristen luettua tuomiota poliittista järjestelmäämme kohdanneeseen iskuun. Yhtä vähän kaipasin hiljaisuutta, asian ohittamista päähänpistona. Ensimmäinen olisi tehnyt kärpäsestä härkäsen, jälkimmäinen taas antaa tilaa "katsotaan sitten jos sattuu jotain pahempaa" -ajattelulle (sivullisten, erityisesti lasten kaasutus taitaa olla joidenkin päättäjiemme mielestä helposti ohitettavissa). Annan moraalisen pisteen jokaiselle poliittiselle toimijalle joka älysi, että juuri tässä kohtaa pitää sanoa jotain ennen kuin kukaan ulkoiluttaa paprikatölkin ohella pesäpallomailaa.
Periaate kuitenkin on se, että rauhanomaisesti ja luvallisesti mielipiteensä kertoneen vähemmistön osan fyysistä koskemattomuutta loukattiin välinein, jotka vielä alkuvuodesta luettiin ampuma-aseeksi, ja jonka juurruttaminen hyväksyttäväksi lauseeksi on raikas tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Tapahtuneen kuittaaminen kertaluonteisena satunnaisena päähänpistona voi olla yhtä osuva kuin se kuuluisa "ei koske Suomea", joka laukaistiin taloustaantuman alkumetreillä.
Periaate kuitenkin on se, että rauhanomaisesti ja luvallisesti mielipiteensä kertoneen vähemmistön osan fyysistä koskemattomuutta loukattiin välinein, jotka vielä alkuvuodesta luettiin ampuma-aseeksi, ja jonka juurruttaminen hyväksyttäväksi lauseeksi on raikas tuulahdus menneiltä vuosikymmeniltä. Tapahtuneen kuittaaminen kertaluonteisena satunnaisena päähänpistona voi olla yhtä osuva kuin se kuuluisa "ei koske Suomea", joka laukaistiin taloustaantuman alkumetreillä.
