Sana lesbo

Mielenkiintoista kyselyä.. Uteluus heräsi :)

Kaikki jotka lesboiksi itsensä mieltävät: käytättekö itsestänne tai yleisesti puheessa sanaa lesbo? Mites muut? Millasia variaatioita sanasta käytetään?

Itse olen aina sanasta pitänyt ja sitä käytän. Olen myös tavannut naisia, jotka sanaa jostain syystä inhoavat, ja käyttävät pelkästään ilmaisua lepakko tms.

Jostain syystä kuulostaa aina hienolta kun kaverit tai sukulaiset käyttävät ilman vaikeuksia sanaa lesbo. Eikä sitä varmasti tutuksi tullutta "niin noh, niinku semmoset niinku sä tai siis tykkää naisista, niinku.."

Minäkin olen törmännyt monta kertaa siihen että lesbo-sanan käyttö tuottaa monille ongelmia, oli lesbo tai ei. Itselläni ei ole ongelmia sitä käyttää, tai eri muunnelmia. Kuitenkin kun kerroin vanhemmilleni, sievistelin ja varmistin että he tietää että olen "homoseksuaali". Nyt voisi tuonkin sanoa eri tavalla, ehkä ihminen (myös lesbo;) vanhetessaan kehittyy. Olen jättänyt jopa suuntautuneisuus-sanan käytön vähemmällä.

Lesbo-sana sisältää jotenkin kuvan tosi miehekkäästä naisesta, joka on superfeministi ja vihaa miehiä jne. Sen vuoksi en tahdo oikein sanoa itseäni lesboksi, vaikka sellainen olen. Mutta naisellinen lepakko.=)

Sanon itseäni lepakoksi tai naisista pitäväksi naiseksi, lebeksi.

Enkä kyllä osaa kutsua tyttöystävääni vaimoksi, vaikka yhdessä asummekin. Vaimo-sana on niin outo!! mielestäni ja hetskumainenkin lisäksi.

"maril kirjoitti: "Lesbo-sana sisältää jotenkin kuvan tosi miehekkäästä naisesta, joka on superfeministi ja vihaa miehiä jne. "

Vaikka suuri osa tuosta kuvauksesta pitää paikkansa omalla kohdallani, en halua kutsua itseäni lesboksi. On tuo julkinen kuva lesboudesta kaikkine muotilesboineen ja pornoleffoineen joka on kovin kaukana minun arjestani ja sitten on ne lesbot mitä näen jossain Kaisiksessa vetämässä kaljaa ja nekin ovat kovin kaukana minusta. Oli miten oli, sana on värittynyt liikaa.

Mä en kutsunut ladyani vaimoksi enkä koskaan tule rakastani koskaan sillä tavalla kutsumaankaan, koska se sisältää heteroseksistisen rooliasetelman jossa vaimo on arvoltaan alempi.

oon starlingin kanssa aika samaa mieltä. mulle sana lesbo ei edusta mitään kielteistä. tuntuu näin tosiaan mietittyäni oikeasti hyvältä, kun joku käyttää sitä sanaa sujuvasti... "lesboa" on ehkä monen vaikeampi käyttää kuin vaikka homo-sanaa...?

ehkä sillä sitten on enempi arvolatauksia? tulee mietityksi ihan näiden muutaman vastauksenkin pohjalta.

itse käytän lesbo-sanaa ihan sujuvasti, jos tiedän että sitä voi käyttää... ainaski tuollaiset itteen kohdistuvat änkytykset korjaan ystävällisesti, "niin...siis lesbo"-kommentilla. ;) mutta monesti sitä on oikeasti vaikea käyttää, jos ei tiedä onko joku lesbo/bi/mikä. silloin puhun useasti naisrakkaudesta, musta se on nätti sana.

lesbisin terveisin... :)

Niin no, minähän en ole lebo, joten kommentoin ihan vain näppituntumalta. ;-) Lesbo kuulostaa jossain mielessä kauhean kliiniseltä ja ikävältä. Varmaan kyseessä on opittu juttu, sillä jos vertaa esim. sanaan "homo", niin kyllä se soljahtaa jo nykyään luontevammin (ja oikeassa merkityksessä) suupielestä kuin vaikka 20 vuotta sitten. Lesboista ei puhuta ihan samaan sävyyn mediassa, sana ei ole ehkä vain ehtinyt "kotiutua" kielenkäyttöön.

Lepakko on hauska termi, rennompi. Tribadi-sanaa tuskin kukaan käyttää enää, vaikka sekin olisi tyylikäs vaihtoehto.

minä olen lepakko, tykkään siitä sanasta... lesbo on jotenkin ääniasultaan töksähtävä... tosin käytän kyllä sitäkin, ei siinä mitään negatiivisia latauksia minulle ole.

Minusta lesbo-sana on paljon, paljon kauniimpi ja feminiinisempikin kuin sana lepakko. Itse en valitettavasti koe olevani kuitenkaan lesbo, vaan olen kai bisse. Asun ja elän toisen naisen kanssa, eikä ole tarkoitus miestä etsiä. Olen nimittäin kuullut aika suoraan päin naamaa, itseään lepakoksi kutsuvan suusta sanovan, että bisset hyppää miesten kanssa jos sitten naistenkin, vaikka henkilöllä olisikin vakikaveri - ja tuo kyllä loukkaa. Ja sitten nämä lepakot, ainakin useimmat niistä tuntuvat jopa kerskuvan sillä että ne hyppää kuka kenenkin kanssa sänkyyn, ja mitä milloinkin tapahtuu. Hieman moraalikäsitykset voivat tässä törmätä. Mutta ei siis yleistetä - kukaan jos ei siihen sortuisi.
Ja todellakin mitään inhottavampaa en tietäisi kuin että kutsuisin rakastani vaimoksi tai hän minua; yök! MIEHELLÄ ON VAIMO! Puoliso-sana ei ole aivan niin paha. Mutta nämä ovat minun mielipiteitä, ja jokaisella on omansa joita kai kuitenkin jossain määrin pitäisi yrittää kunnioittaa.

niinjoo, en mäkään tuota "vaimoa" käyttäisi. koska ärsyttää jo se, että "mies-vaimo"... mies pysyy miehenä, mutta vaimon suhteen nainen-sana katoaa johonkin, ja hänet määritellään miehen kautta.

mutta toisaalta, jos lesbotuttava sanoo rekisteröidystä puolisostaan "vaimo", niin itse asiassa siinä on minun korvissani positiivinen sävy. että vaimo se on minullakin; naissuhteessa sitä paitsi on kaks vaimoa, että se purkaa tuon toisen kautta määrittelyn. ;)

hiukan naurattaa, kun esittelisi että tässä on minun vaimo ja minä olen vastaavasti hänen vaimonsa, tai meni se sitten miten menikin. mutta kaksi vaimoa - hiukan kuulostaa oudolta, oli sitten rekisteröity tai ei, niin ei positiivista sävyä minulta. kutsutaanhan sitä: avopuoliso, aviopuoliso niin miksei vaikka... rekisteröity puoliso - vitsi vitsi tuo vimppa.

kukin taplaa kuitenkin tyylillään.

juu, siis, itse en varmaan tuota vaimo-sanaa käyttäisi. mutta kuitenkin, jos nainen sanoo puolisostaan että vaimo, niin siinä tallataan aika mahtavasti heteromaailman ytimeen... siitä välittämättä. musta se on rohkeeta. (ei tietty mikään "oikein" ratkaisu.)

siis, pilkunnuohoomista, mutta ei kai esitellessä; "hän on mun vaimo" määritellä myös itseä "ja mä oon hänen vaimo"...;)

että sikäli... voipi olla ihan hyvä keino taistella heteronormatiivisuutta vastaan niiden omilla keinoilla ("vaimo") kunnes asiat voi määritellä toisinkin...

ja siihen pilkun... noh, ei niin toki esitelläkkään, mutta se siinä välittyisi, minun mielestäni.

minä en mielestäni kuitenkaan halua taistella mitään vastaan, vaan kaiken puolesta: tasa-arvon ja oikeellisuuden - mitä se itse kullekin sitten onkaan.

Mä käytän termiä avopuoliso kun haluan virallisemmassa tai ei niin tutussa ympäristössä kertoa jotain tyttöystävästäni=avopuolisostani. Puoliso-sana on sukupuolineutraali ja sopii siten lähes tilanteeseen kuin tilanteeseen. Aina ei ole tarpeellista korostaa puolisonsa sukupuolta ja omaa suuntautumistaan. Puoliso-sana ei korosta, mutta ei myöskään peittele mitään.

Ja vastausta alkuperäiseen kysymyksen lesbo-sanan käytöstä. Mä olen mieluummin kavereiden kesken lepakko tms, lesbo kalskahtaa korviin liian muodollisena sanana, lepe/lebe taas kuulostaa vaan yksinkertaisesti kamalalta...

lesbo on aina mielestäni kuulostanut jotenkin hieman hankalalta, joten ilahduin kun tapasin tämän väännelmän "lepakko". käytän sitä itsestäni ja samoin monet ystäväni (siis minusta puhuessaan). myös homo tai gay tulee joskus sanottua. en siitä pahastu, jos joku lesboksi sanoo, mutta jotenkin se ei vain minun suuhuni sovi.

vaimo olisi sana, jota ehdottomasti käyttäisin, jos olisi joku jolle niin sanoa. olen itse senverran maskuliininen, että vaimo on mielestäni mukava sana. mutta saisi minuakin silti vaimoksi sanoa.

Lesbo kuulostaa mustakin jotenkin kankealta ja niinpä käytämme kavereiden kanssa siitä lempinimiä: Lepaani, Lepakko, Lepardi.

Rakastettuani kutsun sanalla vaimo/rakas/yms... ja hän kutsuu muakin vaimoksi... Meillä on siis vaimo-vaimo -asetelma.:)

lempinimiä lesbosta on kiva käyttää ainaski "lesboyhteisöissä", itse ajattelinkin lesbo-sanaa noin yleisemmin. kiva jos ihmiset saa sen suustaan ulos..

ja selvennän sitä etten tarkoittanut naissuhteessa vaimo-sanan käytöllä jotain suurta vallankäyttöhässäkkää... vaan sitä, että jos vaimoa nyt yleisesti käytetään, niin mikseivät myös lesbot? jos se tuntuu sopivalta.

Minunkin mielestä sanana lesbo ei jotenkin sovi suomenkieliseen puheeseen (jotenkin ruotsin sekaan sen osaisin paljon paremmin ujuttaa vrt. sambo), mutta alkuaikojen kankeus ja epävarmuuden muuttuminen itsevarmuudeksi on saanut minutkin sitä käyttämään.

Omassa kaveriporukassani on teini-iän jälkeen muutaman vuoden välein tyttö/tyttöpari tullut kaapista ulos - minä itsekin siinä vähän parin kympin jälkeen - ja olen huomannut että kaikille meistä ekat 1-2- vuotta on mennyt asian ja sanaston sulattelemisesssa... Muistan selvästi kun joku näistä kamuista, joka oli oman seurustelunsa nimennyt muutama vuosi aikaisemmin tyttörakkaudeksi, sitten minun etsikkoaikanani puhui Esplanadessa kovaan (ts.tavalliseen) ääneen lesboista ja meikäläinen kuvitteli, että kaikki naapuripöydät hiljenee kuuntelemaan... Eihän niin toki käynyt. Samalla tavalla muistan, ekan tilanteen jossa julkisesti viittasin itseeni tai kumppaniini lesbona ja viime viikonloppuna huomasin että viimeisimpänä naisystävän löytäneelle julkinen keskusteleminen mm. lesboista tuntui kovin vaivaannuttavalta. Ehkä vuoden parin päästä... Tosin pääsääntöisesti itsekin käytän muita kepeämpiä sanoja joista osa on omia osa puoliskon suosikkeja lepakko, leppis, lese, lebardi jne.

Hmm vaimoa en taas koskaan ole miettinyt omissa suhteissani heteromatriisin läpi -> eihän mun tapauksessa vaimo viittaa mitenkään tuohon mies-vaimo jutskaan... Toisaalta omassa porukassani jostain syystä heteroaikojenkin kämppis kulki vaimokkeen nimellä minun ja muiden suussa, joten tottumusta on taustalla;) Pitääpä tarkentaa avovaimolta mikä häntä eniten ko. sanassa ärsyttää.. Ehkä en ole tosiaan miettinyt sanan etymologiaa yms. kovin syvällisesti vaikka jotkun tuttavapiirin heterovaimot ovat kovinkin perinpohjin selittäneet kuinka tärkeää on eritellä avIo- ja avovaimot jne.. Mulle kun tuo vaimo-nimike kai vain kuvaa satunnaista tyttöystävyyttä vakaampaa sitoutumista yhteiseen perheeseen...
Virkistvävää pohdintaa.

Ehkä se on se b joka tekee sanasta vaikean. Sanan sisällössä on sitten oma sulattelunsa. Useimmat ihmiset kun haluavat vaan olla ihan itsejään, edustamatta sen kummemmin mitään jota pitäisi selitellä. Kun olemisen muoto on kuitenkin "minä".

Semmoinen kokemus minullakin on että lepakkoidentiteetin ja varmuuden löytäminen vie oman aikansa. Sitten kun minän ja lesbon pystyy yhdistämään, ei lesbo-sana tai lesbous tunnu enää niin painavalta. Päinvastoin, siitä alkaa olla ylpeä, b:llä tai ilman.

Olen heteronainen ja aluksi kyllä oli tosi vaikea käyttää ystävästäni lesbo-nimitystä. Se oli juuri tuota "tykkään niinku naisista" takeltelua. Kuvittelin nimittäin ensin, että lesbo-sanalla on negatiivinen lataus. Tämä ajatus johtuu ehkä haukkumislesbottelusta, jota kuulee lasten ja nuorten (aikuistenkin) suista. Oli hyvä kuulla, että lesbo on ihan hyvä sana. Tätä voisitte ehkä enemmänkin kertoa lähipiirillenne. Olisi myös kiva, jos näistä asioista voisi tosiaan puhua normaaliin ääneen julkisillakin paikoilla, joskus...

Vähän olen ihmetellyt tuota teidän vaimo-sanan määrittelyä heterosuhteisiin kuuluvaksi ja alempiarvoiseksi. En minä niin ajattele, mutta en tietenkään voi ottaa tähän kantaa lesbona. Mielestäni vaimo+vaimo on ihan käypä asetelma. Minusta vaimous viittaa enemmän juuri suhteen sitoutumisasteeseen eli ajattelisin, että kyseessä on rekisteröity suhde tai avioliitto. Pikemminkin minusta olisi hauskaa ja selventävää, jos kuulisin vieraalta naiselta, että hänellä on vaimo/avovaimo. Minulla kun on kotona aviomies ja silti minulla on tyttökavereitakin ei-eroottisessa mielessä. Naisen vaimo kertoisi minulle lesbouden mukavasti yhdellä sanalla esittäytyessä. Jokainen tietenkin tavallaan ja niinkuin itsestä sopivimmalta tuntuu.

Iloista kevättä lesboille, lepakoille, tyttökavereille, vaimoille ja muille samanmielisille.

Mä en useinkaan käytä mitään nimeä kuvaamaan seksuaalisuuttani, hyville ihmisille kerron seurustelevani ja sanon sitten daamini nimen, ei mitään kummaa hohkausta asian ympärillä vaan ihan simppelisti tuon asian esiin. En usko, että heteroporukoissakaan tuodaan esiin sitä heteruutta erikseen vaan asia selviää aika helpolla mainitsematta sanaa hetero. Sama pätee siis mun kohdallani lesbo sanaan. Ihan ookoo sana, mutta aika turha.

lesbosanan tiukan määritelmän (butch, miesvihaaja, etc...) voisi ajan myötä muunnella jos ihmiset, kaikenlaiset lesbot, käyttäisivät sitä sanaa itsestään Meitä on moneksi ja sen tuon sanankin pitäisi kertoa. Itse kyllä käytän tuota sanaa, mutten itsestäni kun nyt olen bi... ehkä "puolilesbo" sopisi?^^'

Minä käytän itsestäni sanaa lesbo, vaikka lepakko ja muut 'variaatiot' kuulostavat ihan hauskoilta (positiivisella tavalla). Kaverit alkuaikoina, jos asiasta satuttiin puhumaan - mikä kyllä tapahtuu vieläkin hyvin harvoin, ei ole tarvetta siihen - onnistuivat pitkittämään lauseitaan sen verran, että itse "armollisesti" täydensin sanan lesbo niihin. *pyörittelee silmiään*
Nykyään he kyllä sanovat ihan nolostumatta lesbo. Tiedä sitten, mikä siinä sanassa on, ettei sitä voi ko. laisesta henkilöstä käyttää - onko se tosiaan sitten niin negatiivisilla merkityksillä ladattu?

Toisaalta, Kat 201:n tapaan, jos joku kysyy seurustelenko (ja yleensä sen jälkeen kumppanini nimeä), en mainitse erikseen olevani lesbo vaan sanon vain kumppanin nimen.

minä kutsun itseäni lepakoksi, vinokiksi tai sateenkaaren lapseksi.
kultaani kutsun virallisissa tilanteissa avopuolisokseni, mutta meille (minulle ja hänelle) hän on tyttörakkaani, oma leidini, rakas lepänkäpyni..
rakkaalla ihmisellä on monta nimeä, ja muistan kuinka kauan sitten ylpeänä esittelin hänet veljelleni vaimona. ja hän kutsuu minua miksi milloinkin haluaa, vaimoksi, ihan miksi vain kunhan sanoo sen rakkaudella eikä herjaten.
että näin meillä. ja onnellisesti yhdessä jo yhdeksättä vuotta.

Sana lesbo on minullekin hieman vaikea käyttää. Lepakko on kivempi, jotenkin pehmeämpi.

Hetskukavereideni kanssa ilmaisen usein lesboutta käyttämällä ilmaisua "tykätä tytöistä/naisista". Tosin en tuostakaan ilmaisusta niin tykkää, jotenkin liian teinimäinen.

Itse en koe mitenkään ongelmalliseksi kutsua itseäni/määritellä itseäni lesboksi. On ruvennut ärsyttämään monien naisten tapa kierrellä asiaa sellaisella "en halua lokeroida/lokeroitua" -roskalla. Mielestäni on parempi käyttää jo vakiintunutta termiä joka kertoo asian niin kuin se on eikä ruveta vääntelemään tai kehittelemään jotain uusia sanoja. Sillä tavalla ei päästä eroon mistään ennakkoajatuksista vaan annetaan muitten määritellä miten itsestään voi puhua.

hmmm... voisin kutsua itseäni sapphiseksi. Englanninkielen "sapphic" käytetäänhän "sellaisista naisista"

Kun runoilija Sapfo sattui elämään Lesboksen saarella ja tykkäämään tytöistä, sai naishomoseksuaalisuus nimityksen lesbolainen rakkaus, lesbolaisuus tai lesbous. Jos ei kuulosta korvaan kivalta, on soimaaminen muinaisia kreikkalaisia saaren nimeäjiä.

Saphinen/saphisti olisi varmaan sitten suomenkielinen muoto? Ihan jees, vaikka menee samaan kategoriaan kuin lesbo ja tribadi, nimittäin siksi että kaikissa on joku jonkun mielestä hankala vieras kirjain.

Käytän itse ongelmitta sanaa lesbo ja lepakko-muunnos lähinnä ärsyttää minua. Se tuo mieleen vain ne koivistaan puussa roikkuvat elukat. Miksei asiaa sanota niinkuin se on? Tunnen minäkin monia lesboja jotka eivät halua nimittää itseään siten. Kuulemma niin rumalta kuulostava sana. Monet eivät halua tänä päivänä identifioitua mitenkään. Sama juttu feminismin kohdalla: kannatetaan tasa-arvoa mutta sanoudutaan samassa lauseessa irti feminismistä. Tykätään tytöistä mutta ei olla lesboja. En aina jaksa ymmärtää mutta ei kai minun tarvitsekaan.

sana lesbo,miksen pitäisi siitä?

minulle se merkitsee rakkautta, intohimoa, iloa, surua, kaipuuta, unelmia,pettymyksiä,kauneutta...
sitä mitä tunnen
ja mikä minä olen

siksi olen iloinen, jos joku sanoo minua lesboksi
ja harmistun jatkuvista hetero-olettamuksista
vaikka se onkin vain sana muiden joukossa

Musta sana lesbo ei istu kovin hyvin suomen kieleen, se vaan kuulostaa minusta töksähtävältä. Sanassa ei sinänsä mitään vikaa, ja se saa kyllä puolestani olla se virallinen sana ja joskus käytän itsestäni sitä, eikä haittaa, jos muut käyttävät. Mutta puhekielessä useimmiten käytän kaikenlaisia muita ilmauksia. Lepakko sopii vähän paremmin suuhuni, vaikka sen kakkosmerkitystä ei kaikki aina tajuakaan. Olen myös homoseksuaali, homo ja tutussa ja saman henkisessä porukassa käytän usein myös niitä negatiivisia sanoja kuten pervo, vinokas, epänormaali yms. Muissakaan kielissä en pahemmin käytä virallista termiä, vaan enlgannissa tykkään dyke tai queer sanoista ja ruotsissa flata on aika luonteva ilmaus. Itsen tarkemman määrittelyn kartan joskus sanomalla että elän nyt lesbosuhteessa. Tyttöystävää kutsun usein yksinkertaisesti naisekseni, puolisoksi, puoliskoksi, rouvaksi ja vaimoksi, tottakai! Tyttöystävä kuulostaa vähän hassulta, kun ollaan oltu yhdessä jo useampi vuosi, eikä kumpikaan olla enää kaksikymppisiä. Riippuu tilanteesta mikä sana sopii parhaiten kulloinkin ja tietenkin miten se istuu omaan kielenkäyttöön.

Toisinaan näkee sanamuotoa "lespo", mikä kertoo paljon sanan hankaluudesta suomenkielessä :D

lesbo olen. Mutta yleensä en kutsu itseäni sellaiseksi, koska se sana on vähän (niinkun on jo sanottu) töksähtelevä. Lesbo -sanan mielikuviin en ota mitään kantaa. Mutta kun sen ääntää, siihen tulee omituinen sointi.

Usein sanon, että tykkään tytöistä. Ja kaverit sanoo mua sateenkaaritytöksi ^_^.

Olen samaa mieltä niiden kanssa, jotka kokevat, että "lesbo" on suomessa töksähtävä sana. Olen toisaalta myös samaa mieltä niiden kanssa, jotka huomauttivat, että "lesboksi" ei haluta kutsua itseä lähinnä sen negatiivisten konnotaatioden takia, joilla lienee juurensa lapsuuden nimittelyissä (ja että tämä rinnastuu "feministi" sanan yleiseen inflaatioon). Henkilökohtaisesti koen, että "lesbo" on ruma sana, mutta vielä rumempi sana on "lepakko"... nahkasiipiset mustat nilviäiset ei oikein innosta - enkä ainakaan itse ole kovin eläimellinen. Mielenkiintoisesti Englannin "lesbian" ja "dyke" ovat sanoja, joista pidän, ja ruotsin "lesbisk" on minulle luonteva tapa kuvailla itseäni; jopa saksan "lesbisch" on melkein ookoo (mutta ei ihan). "Queer" on myös aika vonkea.

Ottaen huomioon, että "Lesbos" tuskin Sapfonkaan aikoihin oli sinänsä saari lesboille, on aika inaccurate kutsua ko. seksuaalivähemmistöä näiden mukaan... itse käytän useimmiten nimitystä "vähemmistöseksualisti", vain, koska minusta on hauska käyttää "isti" -sanaa ironisesti ko. yhteydessä ja näin en leimaa itseäni/henkilöä jota kuvailen tasan vain yhteen muottiin (... kun en enää ole täysin varma, olenko 'täysin' lesbo vai sittenkin hieman bi, ja olisi varsin ikävää joutua syömään sanansa). Toisaalta, kun on asiallista sanoa "lesbo" ennemmin kuin "vähemmistöseksualisti", käytän ko. sanaa - tai sanon, että "homonainen" - en koskaan kutsu ketään "lepakoksi". Olisipa suomessa jokin ikioma sana, joka olisi aikojen alusta tarkoittanut tätä yhtä ja samaa...

mitä mieltä olette ilmaisusta "kumppani"?

Kumppani on tyttöystävälle hyvä sana, mutta jos haluaa kertoa, että se kumppani on samaa sukupuolta, niin sitä ei keskivertohetero ymmärrä. Ne meinaa, että mikä pelikumppani tms. ;)

Mielestäni sana lesbo ei oikein synnytä mitään mielikuvaa kohteestaan, se ei vain jostain syystä ole kovin kuvaava. Se ei kerro oleellista Sensijaan kuvaavampia nimityksiä lesboille olisivat esim. sittisontiainen tai haisunäätä.

PiiskaHallussa kirjoitti: "Sensijaan kuvaavampia nimityksiä lesboille olisivat esim. sittisontiainen tai haisunäätä."

Kaunista, suorastaan herkkää ;)
Miten olet oikein päätynyt näinkin runolliseen johtopäätökseen?

Häh, oliko tuo jotenkin runollista? Jos oli, en tiedä, pitäisikö arviosta olla mielissään vai ei. Tarkoitin näet, että nämä kaksi oliota tuovat suunnilleen samanlaiset tunnelmat eli "feelingit" kuin lesbokin, siinä määrin ihastuttavia otuksia ne ovat kaikki kolme.

Taidat olla, PiiskaHallussa, vähän väärillä sivuilla, jos tuota mieltä olet.

Ei taida Piiska Hallussa ymmärtää edes ironiaa...voi pientä.

Olin joku aika sitten sitä mieltä että piiskahallussa tyyppiset viestit pitäisi poistaa. Vaan ehkä niden kommentointi on paras ase, kunhan hihhuloijat eivät ketjuja kokonaan tuki. Tässä ketjussakin kun on ollut ihan mielenkiintoista asiaa

Englanti on helpompaa. Itse englanniksi sanon yleensä "I'm gay," sillä seurauksella että minusta "olen lesbo" suomeksi tuntuu oudolta, vaikka sanon sen silti. Englanniksi se artikkeli "I'm A lesbian" tekee lauseesta tyyppimäärittelyn, eikä ominaisuusmäärittelyn.
"I'm gay" = "I'm blue-eyed." = mitä on
"I'm a lesbian" = I'm a Republican/I'm a stamp-collector" = mitä on valinnut itselleen

Minulle on myös sanottu, että suomeksi "tyttöystävä" vanhemman sukupolven kesken tarkoittaa naisten välistä ystävyyttä tai vain jotain teinisuhdetta, ja pitäisi sanoa "partneri" tai "kumppani"? Onko tosiaan näin? Molemmat kuulostavat minusta buisness-termeiltä. Siinä mielessä "vaimo" sana on selkeämpää...mutta mitä pitäisi sanoa, kun tyttöystävä ei ole vaimo?

HUOM: Kaikki PiiskaHallussa-tyyppien viesteihin vastaajat: Miksi tuollaisia viestejä pitäisi poistaa? Kylähullu juoksee mustien kaupunginosaan, huutaa "Niggers!" ja odottaa jännittyneenä huomiota. Annetaan raukan olla. Warning: Do not feed the Troll.

(goy: fellow native English speaker, I presume?)

Ilahduin löytäessäni tämän keskustelunaiheen, koska asiaa on pohdittu niin kumppanini kuin kavereiden kanssa. Itse vierastan lesbo-sanaa, vaikkakaan en koe sitä mitenkään negatiivisena sinänsä, mikäli joku sattuu moista ilmaisua käyttämään. Samoin olen huomannut monen muunkin lepakon ajattelevan. Eli tuossa on siis mun sanavalintani. Heteroystäväni, joilla ei ole itse asian suhteen mitään ongelmaa, ovat myös välillä hämmentyneitä yrittäessään puhua 'siitä, mitä minä olen'. Ovat olleet helpottuneita, kun olen ottanut asian suoraan puheeksi ja todennut, että lepakko on ainakin omalla kohdallani 'poliittisesti korrekti' ilmaisu.

Ja tuosta vaimo-sanasta. Itse voisin kuvitella käyttäväni ilmaisua huumorimielessä, tyyliin 'vaimo, keitäpä kahvia'. Vaikea kuvitella vakavalla naamalla puhuvansa vaimosta. Avopuoliso tai kumppani ovat nimityksiä, joita käytän viralllisemmissa yhteyksissä. Normaalisti toki puhun nimellä. Kumppani on sanana vain sellainen, että kuulija arvaa hyvin nopeasti, että kysymys on samaa sukupuolta olevasta puolisosta, vaikka ei olisi asiasta tietoinenkaan.

Aihetta sivuten: mitä ilmaisua käytätte puhuessanne parisuhteen rekisteröinnistä? Mielestäni se näet kuulostaa niin 'paperiselta', vähän samalta kuin hakea asumistukea tms. Itse kyllä puhun naimisiinmenosta, vaikka saattaakin kuuulostaa turhan heterolta.

zero: Minulle on myös sanottu, että suomeksi "tyttöystävä" vanhemman sukupolven kesken tarkoittaa naisten välistä ystävyyttä tai vain jotain teinisuhdetta, ja pitäisi sanoa "partneri" tai "kumppani"? Onko tosiaan näin? Molemmat kuulostavat minusta buisness-termeiltä. Siinä mielessä "vaimo" sana on selkeämpää...mutta mitä pitäisi sanoa, kun tyttöystävä ei ole vaimo?
--
(goy: fellow native English speaker, I presume?)
....

('fraid not, but I've become bilingual... I have a 'native' command of the language due to three and a half years of education in English & prior wide reading.)

Tyttöystävä tarkoittaa minun äitini kielenkäytössä naisten välistä ystävyyttä. Hän täytti 50 vuotta tänä vuonna, joten kovin vanhaksi häntä ei voitane kutsua. Mutta hänen esimerkkinsä myötä lienee vastaus kyllä, kyllä tyttöystävä on ihan neutraali sana monelle epävinokkaalle. Partneri ja kumppani kuulostavat minustakin bisnestermeiltä, mutta kumppani vähemmän, koska ko. sanaa käytetään myös heterosuhteissa "seurustelukumppani" -muodossa. Seurustelukumppani on toisaalta niin virallinen termi, että mieluummin kai sanoisi naisystävä. Naisystävä on hyvä termi ja tekee kyllä selväksi, ettei kyseessä ole "pelkkä" ystävyys.

Noin aikaisempaa viestiäni kommentoidakseni: en käytä enää sanoja noin, vaikka sanasta "lepakko" olenkin samaa mieltä kuin aikaisemminkin. Vaikka sana lesbo on melko ruma, on se nyt minulle neutraalimpi, ja käytän sitä myös luontevammin puheessani. Olen jossain määrin alkanut käyttää sanaa "homo" tarkoittamaan sekä miehiä että naisia. "Vähemmistöseksualisti" -termiä käytän niin kuin sanaa "queer", silloin tällöin ns. sateenvarjoterminä. "Vinokas" on sen sijaan muodostunut ihan tavanomaiseksi osaksi sanastoani, joskin aika usein törmään siihen, että heterot tai jopa jotkut epäheterot eivät ymmärrä sanaa, ja sitten joutuu selittämään, mistä on kyse. Ai niin, kyllä minä käytän myös näitä negaatiosanoja - "epähetero" tai "epävinokas".

Vaimon sijasta käyttäisin mieluummin sanaa puoliso, koska vaimon puolisoksi oletetaan kaikkialla aviomies, enkä hypoteettisen puolisoni kanssa haluaisi omalla kielenkäytöllä vahinkoluokitella suhdettamme butch-femme/mies-nainen -akselille... mutta toisaalta vaimossa on myös se puoli, että se voi mahdollisesti normalisoida homovarautuneiden ihmisten mielikuvia tällaisista parisuhteista.

onnellinen: mitä ilmaisua käytätte puhuessanne parisuhteen rekisteröinnistä? Mielestäni se näet kuulostaa niin 'paperiselta', vähän samalta kuin hakea asumistukea tms. Itse kyllä puhun naimisiinmenosta, vaikka saattaakin kuuulostaa turhan heterolta.

Mielestäni rekisteröinti on inhottava juridinen termi, jonka eduskunta heitti päällemme ihan ahdasmielisyyttään :P. Joo ei (mutta miksei sitä voitu kutsua Laiksi samaa sukupuolta olevien avioliitosta/jostainsiitäväännetystäsanasta... päh). Naimisiinmeno kai se nyt on... muuten menee hassuksi: "Institutionalisoimme parisuhteemme 26.6.2006, tervetuloa juhlimaan neoliittoamme!"

Äh, ei sitä vain keksi :|.

En tiedä, mutta kun kerroin ystävilleni olevani lesbo, he ottivat asian suht hyvin..Mutta nyt minua on ruvennut ihmetyttämään, kun he keksivät minulle vain "lempinimiä" kuten lepakko,lisko ym...Eli monet kammoksuvat kyseistä sanaa..

Vinokas-sanaa taas en minä käytä kun en omasta mielestäni elä mitenkään vinosti.

(zero: olen samaa mieltä että huomiottajättäminen on useimmiten paras tapa suhtautua provoihin, muttei aina. Muutaman kerran täällä on pistetty hihhuleille 6-0)

No se nyt ei niin kovin suuri saavutus ole, jos pistää kuusnolla sellaiselle, jonka vasta-argumenttien ei edes täällä anneta olla. Sivuston ylläpito kun suosii räikeän yksipuolisesti lesboilun edistäjien tekstejä ja sensuroi konservatiivien kirjoitukset pois.

en käytä sanaa lesbo, kuulostaa jotenki rumalta..siitä tulee suussa "lespo" tai "lesBO"(siis suunnaton painotus loppuun)ja se vaan kuulostaa typerältä. hmph., hankala sana.
lepakko tai vähän yleisemmin gay(en tiedä pitäisikö sitä käyttää vain miehistä..?). ja yleensä onnistun kiertämään seurusteluasian(siis sellaisten ihmisten kohdalla joille ei ole tarpeellista kertoa seurustelukumppanin sukupuolta)jotenkin viittaamalla tyttöystävään ilmaisuilla "se yks" tai ihan vaan "hän"..tai nykyisessä tilanteessa "exä". "partneri" tai "kumppani" antaa liian paljon terävä-älyisille heteroyksilöille..ja näiden termien käyttö tuntuu muutenkin oudolta näin nuorena(20).
onneksi muuten suomen kielessä ei tuo sukupuoli näy sanoissa (eng.he/she), se vasta kävisikin vaikeaksi :) muuten käytän ihan suosiolla tyttöystävää.

Konservatiiville: Oletko huomannut, että nämä keskustelusivut on tarkoitettu seksuaalivähemmistöille ja heidän ystävilleen? Jos suhtaudut kovin negatiivisesti homoihin, lesboihin ym., lienet väärässä paikassa kommentteinesi. Erilaisia mielipiteitä saa toki olla, mutta mielestäni on kuitenkin kohtuullista, että edes vähemmistöjen omilla sivuilla saa 'olla suhteellisen rauhassa'. Muut yleisönosastot yms. pitävät kyllä huolen siitä, etteivät 'meikäläiset' erehdy kuvittelemaan itseään normaaleiksi. ;)

Kaikella kunnioituksella erilaisia näkemyksiä kohtaan, mutta uskon edelleen vanhaan sanontaan 'elä ja anna toisten elää'. Eli: jos minä en yritä käännyttää ketään mihinkään suuntaan (esim. uskonto, politiikka), niin miksi jollakulla muulla on tarve tai oikeus yrittää käännyttää minua?

Itselläni on ollut kauheita ennakkoluuloja lesbo-sanaa kohtaan jo ihan sen ääntämisen takia. Jostain syystä äänne sBo siinä lopussa on herättänyt ällöttäviä mielleyhtymiä(enkä tosiaan tiedä miksi). Ja myös sen rehellisyys ennen vähän hirvitti. Oli jotenkin helpompi ajatella itseään lepakkona kuin lesbona. Nykyään sana on normalisoitunut, ja ennen käyttämäni sana lepakko on saanut vähän teinimäisen vivahteen.

Eli siis: puhumme naiseni kanssa rehdisti lesboista. Lepakkoa en käytä juuri koskaan, koska se tuntuu jotenkin siltä, kuin meissä kunnon lesBoissa olisi jotain hävettävää. Eipä silti, minusta lepakot ovat oikein suloisia pieniä eläimiä ja ne kuuluisat heijastimetkin todella söpöjä;) En vain enää viitsi itse sellaista ostaa, kun se tuntuu niin kamalalta liputtamiselta.

Minusta meidän naisten pitäisi puhua lesboudesta ja lesbisyydestä rinta rottingilla. Meissä ei kuitenkaan ole mitään hävettävää, vaan luulen että me olemme siinä onnellisessa asemassa että voimme saada ihanan hellän ja syvän suhteen toisen naisen kanssa(harva heteronainen siihen miehensä kanssa pystyy). Lisäksi sanan alkuperä lesbos-saaren mukaan on minusta aika hieno tarina ja osoittaa että meitä naisia rakastavia naisia on ollut kautta aikojen.

Toinen sana jolla puhun erityisesti heräämisestäni on vinoutuminen. Sana on minusta niin hauska siksi, että siinä on mukavaa itseironiaa. Muita kuin meitä vinoutuneita/kenoja ei tuttavapiirissäni juuri olekaan. Ja sanaa voi ehdottomasti käyttääkin vain toisten kenojen kanssa :)

Elämänkumppanistani puhun joko tyttöystävänäni tai naisenani. Eniten puhun hänestä kuitenkin ihan etunimellä. Vaimoksi en koskaan rupea ketään kutsumaan, jo ihan siksi, että minusta aviovaimo ja aviomies kuuluvat yhteen, enkä halua kuulua siihen kuvioon. Jos jotain, niin vaimoke voisi menetellä. =) siihen on kuitenkin vielä matkaa, joten ei tarvitse pohtia tosissaan. Nykyään tuo tyttöystäväkin jo vähän hämää, kun minun naiseni on kyllä ihan aikuinen ihminen, joten kaiketi naisystävä olisi parempi. Kaikkein paras on kuitenkin tuo nainen. Hän on minun naiseni :) Se kuulostaa kivalta, lämmittää tällaisen terveen omistushaluisen lesbon mieltä ;)

Kuulostaa muuten tosi söpöltä tuo 'minun naiseni'. :) Miehen sanomana jostain syystä kyllä särähtäisi ainakin mun korvaani.

Satuin näkemään eilen jonkin espanjalaisen dokumentin pätkän, jossa haastateltiin lesboparia ja heidän tyttäriään. Nämä tyttäret totesivat, että sana lesbo kuulostaa rumalta ja että he käyttävät mieluummin ilmausta, että heillä on kaksi äitiä. Kysymys ei ole siis ainoastaan meidän kulttuuristamme, missä osa ihmisistä kokee sanan negatiivisena.

Tämän keskustelun myötä olen kylläkin ruvennut tietoisesti opettelemaan ko. sanan käyttöä. Esiin on tullut sen verran hyviä argumentteja sen puolesta. Eli kiitokset keskustelijoille. :)

kiitos micce, sait minut nauramaan :) jäin nimittäin itsekseni lausumaan noita painotuksia lesbo-sanan kanssa...
Kuulostaa hassulta. Mun korvaan särähtää lesbo-sana..se on suomenkielellä jotenkin todella kova ja saa aikaan mielikuvat rekkabutchista harvoine hampaineen..mä käytän mieluummin ilmauksia gay, leppis tai lepander...jotenkin vain tulee vaivattomammin...tosin olen seurustellut muutaman ulkomaalaisen naisen kanssa, joten heidän kanssaan ja kaveripiirin kanssa gay- on se yleisin sana...mä tykkään sanana termistä dyke..mut sitten taas esim. englantia äidinkielenään puhuvat kovevat useasti sen loukkavana.

Itse puhun kavereiden kanssa lepakoista joskus lesboista.Mutta vaimo nimike ei oikeasti sovi.Mitä muuten vihkiessä sanotaan vaimoksi molemmille vai mitä?Seurustelu kumppanista käytän sanaa tyttöystävä tai likkafrendi joskus myös jotain hellittely nimeä esim kullannuppu,rakas,päivän paiste tai jotain muuta yhtä imelää .Palkkioksi isku kylkeen tai rangaistus illalla (ne ovat hyvin julmia uskokaa vaan ;) )

Tuolla joskus aiemmin väitin minäkin, etten osaisi käyttää sanaa vaimo puolisostani. Vaan niinpä nuo näkemykset muuttuvat. Menimme naimisiin nyt alkuvuodesta ja kummasti olen huomannut puhuvani vaimostani aivan sujuvasti.:) Samoin muuten puhuvat kaverinikin.

en pidä `lesbo` sanasta. hankala sanoa ja kuulostaa oudolta. mulle kaikki lesbot ja nämä on vaan homoja. enpä lepakkoakaan käytä.

miulla on vähän ristiriitainen suhde lesbo-sanaan. joskus se kuulostaa ihan hyvälle sanoa niin mutta toisaalta taas se on jotenkin niin kova. käytän sitä ja lepakko-sanaa vaihtelevasti riippuu vähän kelle puhun.

seurustelukumppani on joko tyttöystävä tai miun tyttöni plus sitten ne kaikki hellittelynimet. hyvin usein puhun vain tytöstäni jos tulee jotain seurustelukumppaneista puhe.

Tätä keskustelua lukiessani sain käsityksen, että lesbot tykkäävät puhua itsestään lepakkoina, mutta jos sitä käytettäisiin mediassa, olisiko se epäasiallinen ja loukkaava termi?

Media on vähän virallisempi ja suuremman yleisön foorumi, joten ehkä se mitä nimitystä käytetään niin isoissa yhteyksissä, on vähän eri asia kuin se, mitä voidaan käyttää epävirallisesti vaikka kaverien kesken. Tai jotain sinne päin.

norjassa tuli vastaan tilanne että minut luokiteltiin "homofiiliksi". jaigs. eikö tuo sairaudenmääritelmää tarkoittava loppuliite olekaan historiaa!? järkytys oli suuri. puuh. meni tovi selittäessä että lesbo on korrektimpaa kielenkäyttöä. itse kerron alkuun asuvani naisen kanssa. ja yleensä siitä seuraava kysymys on luonnollisesti että "oletko lesbo". ja sitähän minä olen.

kun puhun tuosta paremmasta puolikkaasta, käytän sanaa puoliso tai ilkeillessäni "emäntä". usein sanon myös tyttöystävä. saas nähdä koska siirrymme siihen ikään ettei tytöttely enää käy ;) mitäs sitten?

Hmmm... Tämä on vain minun mielipiteeni ja jaan sen nyt teidän kanssa!!! Ensinnäkään en ymmärrä miksi tyttöystävää/kumppania tai mitä nimitystä haluaa käyttääkkän niin pitää kutsua vaimoksi??? jos kyseessä on seurusteluseuhde niin eihän se mikään vaimo olekkaan!! Itse menin naimisiin lokakuussa ja sanan:tahdon jälkeen kyllä hän vaimoni on...ja minä hänen...
joo,nyt tulee sitten kommenttia miten se on niin heteromaista...tätäkin olen miettiny...
välillä tuntuu että me itse haluamme pysyä omana pikkuheimona ja kaikki mikä vähääkään viittaa joidenkin mielestä heterouteen niin on hyi iik apua!!! me vaaditaan ja pidetään meteliä siitä miten meidät pitää hyväksyä yhteiskuntaan...mitä jos ihan ensiksi me hyväksyttäis yhteiskunta...
enkä todellakaan nyt yleistä, on vaan niin suunnattomasti alkanu suututtaa kun kovasti valitetaan ja naristaan mutta mitään ei tehdä!!!ja koko ajan kuitenkin pitää lokeroida kaikki...miten olis jos vaan oltaisiin ihmislauma...
saakohan kukaan tästä nyt mitään selvää...ajatuksia päässä mutta ulosanti heikko ;)
mutta kesän jatkoja kaikille...

Mä en ota kantaa tuohon "vaimo"-nimityksen käyttöön, mulle on aika sama miksi kukin kumppaniaan kutsuu. Kunhan ei eukoksi :DD

Lesbo-sana ei mahdu mun suuhun mitenkään. Jotenkin sitä aina ajattelemattaan korostaa sitä B:tä ja se taas kuulostaa hassulta. Lepakko on nykyään jo erittäin yleinen sana. Kaikki puhuvat lepakoista kun on meikäläisistä kyse. Kaikki, paitsi mä. Oon yrittänyt miettiä mistä tämä lepakko-termin vastaisuus kohdallani johtuu. Joku sanoi aiemmin ketjussa saavansa samat vibat "lesbo"-sanasta - mielikuva miehekkäästä tyttödiggarista. Mulla se on "lepakko", joka tuon saman mielikuvan antaa. Miksi? - Sitä mä en tiedä.

Mä puhun yleensä MEIKÄLÄISISTÄ...Siis jos puhun sellaisen kanssa, joka tasan tietää mitä mä tarkoitan. Daikki ja tyttöhomo on myös käytössä (joskin vähäisessä, mutta kuitenkin..) :)

Bisset on semihomoja.

Jotkut puhuvat lepsoista, joka on kyllä helppo sanoa, mutta mulla tulee aina vaan mieleen Uuno Turhapuro Menettää muistinsa- leffan kohtaus, jossa Uuno hätääntyneenä pyytää muka-lekurilta "lepsopilleriä" ja "lepsopulveria" samalla pohtien miksi hänen "pitää olla lepso" :DD Loistokohtaus, mutta siitä kammo lepso-sanaan :)

Itselleni taas tuo sana "meikäläinen" saa niskavillat nousemaan pystyyn. En tiedä miksi, mutta se sana vaan inhottaa. En ikinä halua tulla tituleeratuksi meikäläiseksi. Ilmeisesti tuo sana on(ainakin aiemmin,ehkä myös yhä) ollut "lesbomaailmassa" yleisemminkin käytössä. Omasta mielestäni se kuitenkin viittaa liikaa siihen, että "meikäläisillä" olisi jotenkin erityisen paljon yhteistä. Ja kun itselläni nyt ei muiden lesbojen kanssa ole välttämättä yhtään mitään yhteistä. Paitsi tämä naisista tykkääminen.

Joskus tuttavapiirissäni kuulee hieman ironisoivan nimityksen "alan nainen". Mutta se nyt ei ole mitenkään fiksu sanonta ja toimii vain muiden "alan naisten" kanssa käytettynä. Ja sitäpaitsi siitä voi helpostii saada muitakin (hieman vähemmän mairittelevia) assosiaatioita. Mutta joskus olen suustani tuonkin sanahirvityksen päästänyt.... mutta siis tosi harvoin tietysti ;)

Lesbo on ihan hyvä sana!

Joo-o, "alan naista" on munkin tullut kavereiden kanssa käytettyä :D Ehkäpä toisistamme tietämättä liikumme Baezin kanssa samoissa piireissä taikka jossakin leikkauspisteessä...

Ahaa, taidamme olla Baezin kanssa vähän eri ikäpolvea, näin lisäyksenä. Eli "alan nainen" käytössä niin nuorilla kuin vanhoillakin.

Onhan siinä ilmauksessa jotain vastustamattoman huvittavaa.

Venny hyvä,

Öh...nyt minä olen kyllä hieman närkästynyt. Siis vanhako muka? Minä? No, riippuu tietysti kehen vertaa. Mutta sen verran nuori olen vielä, että opintotukipaperit ovat tutumpia kuin eläkehakemuksen täyttökaavakkkeet. Enkä muutenkaan ole vielä ehtinyt huolestua eläkekertymästäni ;)

Mutta samoissa piireissä emme varmaankaan liiku. Minulla on kyllä paljonkin lesbotuttuja, mutta ns. "piireistä" (mitä ne sitten ovatkin) pysyn niin kaukana kun vain suinkin kykenen :)

Tämä repi nyt kyllä taas ikäkriisihaavaumani auki. Mutta toisaalta...mieluummin vanha kuin aikuinen ;)

Voi, anteeksi Baez. En tarkoittanut tosiaan loukata. Huomasin itsekin, että tuo "vanha" oli aika oudosti sanottu, mutta olin niin väsynyt että annoin jäädä. "Piirit" taas, niin, mitä ne ovat, tunnen ihmisiä sieltä täältä, mutta onko se sitten "piireissä" olemista, en tiedä.

Oon usein ollut sun kanssa aika samoilla linjoilla joissakin keskusteluissa, siis kun oon näitä nyt viime aikoina taas selannut, ja mietin siksi että entäpä jos tiedämmekin toisemme livenä. Olit kommentoinut jotain keskustelua, jossa "vanhemmat" lepakot valittelivat seuran löytymisen vaikeutta, ja siitä tein sitten sen johtopäätöksen, että olet ehkä eri ikäpolvea kuin minä. Vaikka kuuluupa omiinkin kavereihin kaikenikäisiä ihmisiä :)

Närkästymisessäni oli ironiaa noin 99%. Joten ei todellakaan syytä anteeksipyyntöihin :) Ja sitäpaitsi jokainen ikä on ihan hyvä ikä...

Ok, hyvä! Oon vähän varovainen näissä virtuaalikeskusteluissa kun tulee suht helposti käsitettyä pikkuisen pieleen. :D

Lepakko on söpömpi sana kuin lesbo ja omasta mielestäni kuvaa tälläistä teinityttöä paremmin :)

minulle tuottaa sana "lesbo" vielä jonkun verran vailkeuksia käyttää, miksiköhän? eihän sanassa varsinaisesti ole mitään rumaa tai muutenkaan inhottavaa, ja siksi yritän toistaa sitä itselleni, että tottuisin siihen, oikeastaan se on pehmeä ja lämmintuntuinen sana :-)

Tuntuu että s ja b on vain kamalan vaikea ääntää peräkkäin, mistä syystä sanaan pitää keskittyä että sen saa kunnolla ulos. Siksi siihen tulee outo korostus ja se oikein hyppää kuulijan korville.. Jos lesbo olisi lespo, se olisi paljon pienempi ja huomaamattomampi sana, näin kuvittelen :) Lepakoista en kumminkaan yleensä puhu, kun ei kaikki (esim vanhemmat) välttämättä edes käsittäisi koko sanaa. Rohkeasti lähden lesboa yrittämään 8)

Onkos kukaan käyttänyt moisia sanoja, kuten Leena tai Lepalepa?

Leena on mielestäni melko aiheesta eksyvä, etenkin jos tuntee Leena-nimisiä. Lepalepa on jotenkin pehmeämpi kuin lepakko, mutta toisaalta se tuo mukaan tietynlaista pahansuopaisuutta, mikä ei kuitenkaan ole tarkoitus.

Noh, en tiedä mikä olis paras mun suuhun, mutta mieluiten jätän käyttämättä itse lesbo-sanaa, sen verran se jää kaikumaan korviin...

Mutta mutta, iloista kevään odotusta kaikille "tytöistä tykkääville"! :)

Olen samaa mieltä edellisten kanssa, lesbo on vaikea ääntää ja se on sanana aika ruma. Sisällön puolesta se saa minut melkeinpä punastumaan, siinä on niin vahva lataus. Mutta juuri siksi olen päättänyt käyttää sanaa lesbo, enkä lepakko tms. (paitsi vaihtelun vuoksi). Sanojen latautumat häviävät tai ainakin kevenevät jos sanoista tulee arkipäiväisiä. Kuten neuvo kuuluu, kaikkien yläasteen opettajien kannattaisi käyttää aikaa peilin edessä hokien sanaa 'pillu' niin teinihirviöiden kielenkäyttö ei enää aiheuttaisi halvauskohtauksa. ;D
Olen lesbo, niin kai minun pitää pystyä käyttämään sanaa lesbo.

lesbo-sanasta en kauheasti tykkää, jotenkin liian kova ja virallinen mun suuhuni ja herättää kielteisiä mielikuvia. käytän sitä silti, koska en mitään fiksumpaakaan keksi.

Lessykkä. :)

Minä en pidä sanasta lesbo. Se tulee suustani tosi vaikeasti, nielaisen siinä samalla ja ääni heikkenee aina sanaa käyttäessäni :D Käytän kyllä itsestäni sanaa homo (tai Ruotsissa gay tai flata). Lepakko tuntuu tyhmältä, en käytä sitäkään kovin usein. Sen sijaan pienessä ystäväpiirissä koulussa käytän sanaa "luisujalka". Inside-juttu, mutta hyvin toimii. (Minulle sanottiin: "Nää oot muutenki vähän vino, niin sulla on kaiken lisäksi luisujalat!") Eli voi miettiä: "Hmm, onkohan tolla tytöllä luisujalat?"

Mutta lesbo on ruma sana. S ja B vierekkäin, LES vierekkäin (leskikin on ruma sana)... Njoo.

Olen oppinut käyttämään sanaa lesbo jo melko luontevasti. Hyvä näin, koska sen ymmärtävät kaikki, toisin kuin esim. lepakon. Olen ajatellut asian niin, että kun kerran moinen otus olen, niin kai voin sitä sanaa myös itsestäni käyttää.

Itse kannatan termiä pillutar. Ytimekäs, suomenkielinen ja selkeästi antaa ymmärtää mistä on kysymys. Lesbo kuullostaa ihan joltain kasvaimelta. "Minulta poistettiin viime viikolla lesbo, ja vieläkin vähän on kipuja." "Ei kai lesbo ollut pahanlaatuinen?" Tai joku jälkiruokavanukas. Lesbo Makupala. Verrattoman ihana Ingmanin Lesbo.

Enpä tiedä selkeydestä. Kun minulle tulee mieleen, että jos jollekin miehelle sanoisi olevansa pillutar, hän ajattelisi ensimmäisenä: "Siis nainen joka antaa pillua varsin auliisti, ehkäpä myös minulle." :)

Minusta lesbo on ihan hyvä sana ja kämppikseni käyttää sanaa jo ihan sujuvasti..
Sen olen huomannut että miespuoliset ystävät karttaa sanaa lesbo ja toteaa mieluummin jotain "tykkää tytöistä" tai muuta vastaavaa, jolloin sitten itse joutuu täydentämään. Mä en sitä yleensä missään huutele tai tee asiasta numeroa, kuten ei varmaan moni muukaan, mutta tuntuu välillä että kaverit hokee sitä ihmisille niinku olis jotenki ylisiistiä tuntea joku lesbo.

Vaimo on minusta jotenkin niin kirkollinen termi.. Mä sanon ennemmin honey tai kultsi.

Hih, ruotsiksi on niin kauhean paljon helpompi vaan lipsauttaa sukupuolipronomineita (samoin eng.) ja lesbo/lesbisk-sanakin tulee ruotsia puhuessa helpommin.
Suomi on niin jäykkä ja neutraali kieli, että minusta kaikki väännökset ja käännökset rikastuttavat kieltä ja ilmaisua. Voin tarpeen tullen olla ihan mikä tahansa lepatsuikista naispuoliseen homoon, ei pal haittaa...

Olen törmännyt lessu-sanaan, jolla on tarkoitettu siinä asiayhteydessä lesboa. Tänään tuli todistetuksi, että lessu-väännöksen kanssa kannattaa olla kuitenkin tarkkana. Käsitin vähän väärin ja tulos oli kevyesti koominen.

Kävin ulkoiluttamassa koirallista naapuriani ja hänen koirallista kaveriaan. Kävelin osan matkasta tilanpuutteen takia heidän takanaan, mutta osallistuin kuitenkin keskusteluun. Puheenaiheena oli meikkaaminen/meikkaamattomuus ja kosmetiikan raaka-aineiden eläinkokeet. Naapurini heitti jossain vaiheessa, että häntä luullaan varmaan lessuksi, koska hän ei meikkaa koskaan eikä käytä mitään koruja. Oletin hänen tarkoittavan, että häntä voidaan luulla lesboksi, koska sen suuntainen ajatuskulku olisi ollut tälle ihmiselle hyvin luonteenomainen. Hän edustaa ultrakonservatiivista ajattelua ja puhuu toistuvasti miesten ja naisten erilaisuudesta sekä ilmaisee paheksuntaansa milloin mistäkin "epänormaalista" tai "epämoraalisesta" tai muuten vain väärästä. Niinpä totesin sitten kuivahkosti hänen takaansa, että eihän niistä kaikki kai ole koruttomia ja meikittömiä.

Naapuri totesi siihen, että niin, mutta eihän lestadiolaiset meikkaa ollenkaan, eikä siihen ole juurikaan poikkeuksia. Minä taas sain hyvät naurut itseni kustannuksella ja möläytin tietysti ääneen, että ai, mä käsitin että sä luulit sua luultavan lesboksi :D. On myös mahdollista, että kuulin jotain väärin, koska korvillani oli sekä pipo että toppatakin huppu. Muut katsoivat lessu-sanan suomennokseni jälkeen vähän hitaasti. Niinpä niin. Olisi pitänyt muistaa, että se tarkoittaa tässä seurassa lestadiolaista. Puhe kääntyy tämän ihmisen kanssa aina ennemmin tai myöhemmin uskonnollisiin sääntöihin tai muuten vain kristinuskon asioihin, ja ristiriitaisista asioista taas mieluusti vaietaan.

Tällainen lessu-sekaannus vaanii helposti nurkan takana, koska vietän osan ajastani hyvin vapaamielisissä ympyröissä ja osan hyvin... no, sanotaan vaikka että pilkuntarkan lakihenkisesti raamattua tulkitsevien seurassa. Ne ympyrät tuntuvat suunnilleen toistensa vastakohdilta. Valtavirran suollospalstoilta taas tarttuu mieleen milloin minkäkinlaista väännöstä.

Jos homoseksuaalit naiset ovat lesboja, niin millä nimellä voimme kutsua homoseksuaaleja miehiä? Miksi homoseksuaalit naiset tarvitsevat oman sanan kuvaamaan seksuaalista orientaatiota? Ja pitäisikö miehillä olla siis omansa?

Käytän siis omasta seksuaalisuudestani useimmiten sanaa "homo". Ja jos sukupuoltani kysytään erikseen niin olen nainen. Sana "lesbo" tietysti sitoisi nämä kaksi asiaa kätevästi yhteen, mutta minusta kyllä näkee päällepäin mitä sukupuolta edustan.

Käsite "lesbo" nostaa liian usein ihmisten mieleen fiktiivisen stereotypian pornoleffojen bimboista, ja en missään nimessä haluaisi antaa sitä naisia halventavaa kuvaa itsestäni tai muista homoseksuaaleista. "Lesbo"-sanassa on mielestäni hyvin vahva naisia halventava pornografinen sävy, ja siksi sitä on vaikea käyttää. Minä en pysty olemaan ylpeä siitä sanasta, enkä missään nimessä halua siihen samaistua. Olen ylpeä naiseudestani ja homoseksuaalisuudestani.

Olen myös huomannut että silloin kun ihmisestä käytetään sanaa "lesbo" arkipäivän keskusteluissa, on keskustelussa useimmiten huvittunut ja leikkiälaskeva sävy, joskus väheksyväkin. Tämä saattaa kuulostaa tiukkapipoiselta ensilukemalla, mutta vaikutukset ovat kuitenkin sen verran suuret tosielämässä, että kirjoitan tätä aiheesta.

Makuasioitahan nämä tietenkin ovat, mutta tässä yksi näkemys aiheesta.

Itsekkään en oikein tuosta lesbosanasta perusta... Sillä on jotenkin paha kaiku, ainakaan itseni ikäisistä harva tietää mistä sana edes tulee .
Se on kuitenkin kaikista selkein ja ymmärrettävin sana, josta ei tule suuria väärinkäsityksiä. Itsekkin puhun keskusteluissa lesboista jos keskustelun aihe rajoittuu naisia rakastaviin naisiin, muuten homoseksuaalisestisuuntautunut on termi jos puhutaan myös miehiä rakastavista miehistä jos bi-seksuaaleistakin puhutaan niin joko luettelo noista kaikista termeistä tai seksuaalivähemmistöt-termi ja sitä rataa...
Huh! Nuo lesbosanan väännökset eivät kyllä houkuttele yhtään. Lessusta tulee mieleen ensimmäisenä kessu ja sitten soinnista hutsu tms. Se sana saa puolestani olla lesbo kunnes keksivät kauniimman/fiksumman.
Lepakko on yksi suloinen eläin! Jotenkin hölmöä käyttää sitä lesbon synonyymina, sitä paitsi lepakosta tulee lähinnä mieleen yöeläjä, eläin, nahkainen pikkupeto... Koe ainakin oman seksuaaliuuteni hieman eritavalla. Tästä saa taas niitä sekaannuksia aikaan...

Homoseksuaaleja miehiä sanotaan ihan vain homoiksi ainakin kaikissa tuntemissani piireissä... Ja se käytäntö on niin ärsyttävyyteen asti jymähtänyt, että homoista puhuessani eivät kanssaihmiset lue mukaan mitään muuta kuin miehistä pitäviä miehiä. Enkä ole oikein osannut sanoa siihen vastaan kun en mikään käsitteiden ekspertti ole... Keitä teidän mielestäne homo-sanan piiriin kuuluvat ihmiset ovat?

Olen Homon kanssa samaa mieltä lesbosanan mielikuvista. Se sana on kerännyt ihan jumalattomasti "pahaa karmaa"!
En koe olevani kaapissa, mutta en halua sanoa tyypeille suoraan olevani lesbo... Tiedättehän, pyrin tuomaan sen jotenkin muuten keskustelun lomassa esiin, enkä sano nimeni perään "olen lesbo". Kyllä, tämä on hyvin pitkälle sitä, että haluan ihmisten määrittelevän seksuaalisuuttani itseni kautta, eikä toisin päin. Mutta ei se lesbo ole mitenkään paras termi... En kyllä osaa sanoa parempaa vaihtoehtoa, joten lienee suotavaa, että pidän pääni kiinni, sen sijaan, että marisen mu.tu.-tuntumalla. :)

Kumppania voisin kuvitella kutsuvani esimerkiksi sanoilla rakas, rakkaani, elämän kumppanini (vaikka vain osan elämää ;), kuulostaa hienolta), tai jotain muuta...
Vaimo kuulostaa tyypiltä kotona esiliinan ja lapsien kanssa. Leidistä tulee vähän mieleen kissa (ei mitenkään huono asia), mutta sanooko kukaan "neitoni"..? En ainakaan omassa käytössä panisi pahakseni... Kuulostaa romattiselta ja sukupuolitulee esiin. Vieläpä suomalainen sana.

Itse olen miettinyt tätä termostöasiaa jo kauan. Lesbo -sana tuntuu vaikealta suuhun, ja se jollain määrittelemättömällä tavalla kalskahtaa. Lepakko -sanakin tuntuu vieraalta.

Yleensä välttelen puheessa itseeni kohdistuvia termistöjä. En edes muista koska olisin tarvinut käyttää itsestäni mitään termejä. yleensä sanon vain, että mulla on tyttöystävä. Jos puhe aiheesta jatkuu noin yleisellä tasolla, käytän yleensä vain viittaavia ilmaisuja kuten "tämmöset ku minä" tai jopa "tälläsiä kieroutuneita" tai vinksahtaneita" jos keskustelukumppani ymmärtää huumoriani. Kuulostaa varmaan jonkun korvaan pahalta? (Ehkä omaanikin?)

Vaimoksi (yleensä vaimokkeeksi) kutsun puolisoani kyllä joskus, ja hänkin minua, mutta se tuntuu tosi kivalta:) siinä on jotenkin ihanan juhlallinen ja virallinen fiilis :D

Mun mielestä lesbo-sanassa on niin paljon negatiivista jännitettä, että en itse sitä käytä mielelläni. Kutsun itteäni mieluummin lepakoksi, joka sointuu neutraalimpana.

Henkilökohtaisesti en tykkää käyttää lepakko -sanaa, koska se ei kaikissa tapauksissa ole tarpeeksi informatiivinen, ja se kuulostaa ehkä jopa hieman lapselliselta. Samanlainen teinimeininki on mielestäni, jos kierretään termit sanomalla "tykkään tytöistä". Olen ihan tietoisesti harjoitellut lesbo-sanan sanomista, eikä se enää tunnu yhtään vaikealta. Vielä mieluummin käytän homo -sanaa, koska se sopii paremmin suomalaisen suuhun, ja niin kuin nimimerkki homo jo kirjoitti, sukupuolihan minusta näkyy päällepäin.

Tykkään eniten sanasta "gay", joka on, taivaan kiitos, alkamassa jo vakiintua suomalaiseen kielenkäyttöön. Lesboa ei ole helppo lausua, lähinnä koska ei istu suomen kieleen kun sanan keskellä on vierasperäinen kirjain. GAY on mielestäni myös sanana oikeasti TASA-ARVOISTAVA. Se pistää naiset ja miehet samalle viivalle ja on terminä (itselleni) sukupuoleton. Kaikki kuitenkin näkevät minun olevan ulkoisesti nainen. Se myös pyyhkii rajaviivaa bi-naisen ja lesbo-naisen (ja trans-ihmisenkin) välillä (jos olen kiinnostunut naisesta niin olen kiinnostunut naisEsta, vaikka teorian tasolla voin kiinnostua molemmista sukupuolista seksuaalisesti... bi-seksuaali herättää monessa mielikuvan siitä että seksuaalielämässä olisi jotain tosi hallitsematonta tai kaksijakoista. Ei se minusta niinkään ole, tai niin en seksuaalisuuttani toteuta).

Hups, joo, huomasin juuri että tää keskustelukin sisälsi "jotka lesboiksi itsensä mieltävät" -kohdan :) no, aihe on kyllä mielenkiintoinen - miksi lesbo-sanaan liittyy myös kulttuurisesti jotain negatiivista, että se on vaikea sanoa ääneen... haluan vielä tarkentaa että miellän juuri nyt itseni gayksi (=lesboksi), kun osallistun keskusteluun jossa puhun siitä puolesta itsessäni.

En tykkää lesbo-sanasta, koska se yksinkertaisesti kuulostaa rumalta. Lepakko on kertakaikkisen ärsyttävä meikäläisistä puhumattakaan. Kaikista aiheeseen liittyvistä termeistä käytän mielelläni vain kahta englanninkielistä sanaa: queer ja gay. Suomeksi parhain itselleni on ei-hetero. Jostain syystä kategorointi häiritsee, en siis itse laittaisi itseäni mihinkään tiukempaan boksiin kuin queer (ei-hetero?).

Leena. :P

Pidän kylläkin itseäni bissenä (vahvasti naisiin päin), mutta minulla ei ole hirveän suuria ongelmia käyttää sanaa lesbo. Tosin sana lepakko tms. tulee jotenkin helpommin, tai nopeammin. Lesbo-sana jo itsessään kuulostaa jotenkin vahvalta, minkä takia jotkut ehkä eivät sitä niin paljon käytä. Mutta on siinä mielestäni omanlaista pehmeyttäkin.