Taidepiireissä tapellaan joskus julkisesti, useimmin sisäisesti. Siinä maailmassa jos missä on suuria egoja. Joillakin tuo ego on maailmankaikkeuden mittaluokkaa. Vaikuttimet ovat tavallisesti moninaiset. Tähän nimenomaiseen kähäykseen en jaksa nyt erityisesti paneutua. Tuli vain mieleeni yksi aikaisempi riita joskus kymmenen vuotta sitten, jolloin urospuolinen taiteilija J. O. Mallander arvosteli jyrkin sanoin naispuolisia taidemuseon johtajia helmikanoiksi ja feministeiksi.
Pidin silloista kähäystä Mallanderin yrityksenä oman hännän nostamiseksi. Se oli mielestäni ruma riman alitus. Toivottavasti tässä uudessa kalabaliikissa ei päädytä niin alas kuin "helmikana-riidassa".
Taiteessa kaikki keinot kilpailijoiden mollaamiseksi näyttävät olevan sallittuja. Tärkeää on saada mukaan joku iskevä sanonta. Mallander sen aikanaan oivalsi. Löytyisiköhän Kiasma-keskusteluun joku hyvä ja ikimuistoinen slogan. Kävisikö kenties "homo".