Rekisteröidyssä parisuhteessa ansa (juttukommentit)

Ihan järkevää. Jos minä muuttaisin nimeni vaikka Länsi-Samoalla (ihan kiva paikka!), niin kyllä se aiheuttaisi vaikeuksia vaikkapa KELA:n kanssa ennenkuin asia olisi täällä viety tietokantoihin. Minusta selkein systeemi olisi, että minkäänlaisen parisuhteen solmiminen ei suoraan vaikuttaisi nimiin, vaan aina ja kaikkien pitäisi tehdä se erikseen.

Norjassa taitaa sukunimiasia olla erillään parisuhteen laadusta.

EU:n sisällä kuitenkin voisi kai odottaa edes jonkinlaista säännösten harmoniaa. Jos ranskalainen nainen menisi Saksassa avioliittoon vaikkapa Schweinesteiger-nimisen miehen kanssa ja ottaisi tuon nimen, tuskin Ranskan viranomaiset siitä pahemmin hätkähtäisivät (tosin nimen oikeinkirjoitus saattaisi tuottaa pientä tuskaa).

Muuten olen kyllä samaa mieltä siitä, että ihmisen nimi pysyköön pääsääntöisesti samana sytymästä kuolemaan saakka, ellei sitä nimenomaan halua toiseksi muuttaa.

Ihmisen nimi pysyköön samana? Mistä se sitten alunperin tulee?

kesäpoika kirjoitti: "Ihmisen nimi pysyköön samana? Mistä se sitten alunperin tulee?"

Minun muistaakseni, vaikka olinkin silloin kovin pieni, sain nimeni vanhemmiltani. Nykykäytännön kukaan kaiketi nimi tulee pääsääntöisesti isän mukaan, jos vanhemmilla on eri nimi.

Musta kuulostaa ikävältä, jos lapsi nimetään eri sukuun kuin äitinsä. Tai isänsä. Ikäänkuin vain toisen omaksi.

Sen sijaan musta on kaunista, jos toisen omaksi ja toisen omakseen haluavat aikuiset ottavat saman nimen. Ja lapsilla on perheen nimi.

Mulle nimi on merkki ihmisen alkuperästä, eikä sitä "kuulu" vaihtaa muista syistä kuin siksi että tahtoo tulla yhdeksi jonkun toisen ihmisen kanssa. En oikein ymmärrä alkuperänsä kieltämistä, siis sitä, kun jotkut tahtovat vaihtaa nimensä vaikka äidin tyttönimeksi, koska isä oli huono isä. Kuitenkin se on isä. Puolet geeneistä, tykkäsi siitä tai ei. Sellainen asia, jonka kanssa opetellaan elämään sovussa, hyväksymään itsensä kokonaisena, myös vanhempiensa lapsena. Musta niin on parempi.

Samaan tapaan kuin pitää opetella tulemaan toimeen sen kanssa, että syntymäpaikka voi olla Rymättylä, eikä se muutu siitä muuksi, vaikka olisi ollut Rymättylän koulussa kiusattu ja sittemmin helsinkiläistynyt. Syntymäajankin voisi moni tahtoa muuttaa.

Mä kannatan sitä, että jos toisin ei ilmoiteta, yhteenliitettäville ihmisille tulee yhteinen nimi.

kesäpoika kirjoitti:

> "Mä kannatan sitä, että jos toisin ei ilmoiteta, yhteenliitettäville ihmisille tulee yhteinen nimi."

Kumman nimi?

Itse kyllä pidän siitä, että kukin pitää nimensä.

Jomman kumman. :)

Mulla on eri nimi kuin mun miehellä. Meidän lapsella on sama nimi kuin mulla.

Mä olen vaihtanut kaikki nimeni vajaat kymmenen vuotta sitten. Hirveä rumba vaihtaa paperit, mutta homma kannatti. Uusiosukunimi on sellainen, että se on vain minulla ja työn vuoksi on ollut erittäin hyvä, että se jää ihmisten mieleen. Tavaramerkki.

Mulla on sama sukunimi (ja toinen etunimi) kuin isälläni, vaikka en ole hänen kanssaan juuri ollut tekemisissä. Myös äidilläni on yhä isäni sukunimi vaikka he erosivat 27 vuotta sitten. En ole koskaan pitänyt tuota nimiasiaa sen kummempana ongelmana. Ei nimi miestä tai naista pahenna. Pääasia että on joku kirjainyhdistelmä jolla kutakin voi ymmärrettävästi kutsua.

Niinno, katsellut tätä Espanjan nimipolitiikkaa jossa ihmisillä on kaksi sukunimeä, sekä isän että äidin nimi, ja sitä ei yleensä vaihdeta avioliiton yhteydessä. Että jos pariskunta Fernandez Garcialle ja Lopez Sabinalle tulee lapsi niin sen nimi on Fernandez Lopez.
Kun kysyin että mitä jos pariskunta Fernandez Garcia ja islantilainen Jonsdottir saavat poikalapsen, niin tuleeko sen nimeksi Fernandez Jonsdottir, niin en saanut vastausta...

Mutta joo, noita merkillisiä juttuja näkyy kansainvälisissä avioliitoissa/parisuhteen rekisteroinneissä olevan...

Eikös muuten Venäjällä oo jokin sellainen käytäntö, että henkilön toinen nimi johdetaan isän nimestä?

Nermal

Venäjän kielessä on tosiaankin käytössä ns. patronyymi eli isännimi. Tämä kielimuoto on sitten omittu Venäjän hallintoperinteeseen ja pidetty sittemmin niin Neuvostoliitossa kuin nyky-Venäjälläkin. Venäläiten nimet ovat siis muotoa Viktor Ivanovitsh Kuzmin tai Tamara Ivanovna Kuzmina, suomeksi "Vihtori Ivaninpoika K." ja "Tamara Ivanintytär K." (Huomattakoon myös, että useimmat aitovenäläiset sukunimet saavat eri päätteet ja taipuvat hiukan eri tavalla riippuen siitä, onko sukunimen kantaja mies vai nainen.) Venäläisillä ei siksi koskaan ole kahta tai useampaa etunimeä kuten esimerkiksi suomalaisilla.