Osaisiko joku kertoa minulle mitä eroa on pedofiilisillä seksuaalisilla tuntemuksilla verrattuna vaikkapa sadomasokismiin, transvestismiin, fetisseihin tai homoseksuaalisiin tuntemuksiin verrattuna näin niin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamisen näkökannalta katsottuna (en siis tarkoita ettenkö tietäisi miten näiden tunteiden lähteet ja mielihyvän tuottamisen objektit eroavat toisistaan)?
Olen yrittänyt asiaa pähkäillä ja tullut siihen lopputulokseen, että eihän pedofilia seksuaalisena suuntautumisena sinänsä eroa näistä muista yhtään mitenkään ja siksi ihmetellyt miksi sitä edelleen pidetään sairautena kun taas noita muita ei sairauksina enää ajatella ja - kuten tämä viimeisin uutinen meille kertoo - Ruotsissa enää edes pidetä. Miksi siis pedofilia on tässä mielessä erotettu seksuaalisena taipumuksena muista seksuaalisista taipumuksista?
Ja vastaukseksi ei tällä kertaa kelpaa se, että kun pedofiili toteuttaa taipumustaan, on usein kyse lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta. Nyt täytyy osata selittää, miten pedofiilinen seksuaalinen suuntautuminen tai taipumus sinänsä eroaa näistä muista että sitä voidaan edelleen pitää sairautena kun taas näitä muita suuntautumisia ei voida.
Classy Rascal, en nyt sen isommin halua puuttua asiaan, mutta oheiset linkit kertonevat jo aika paljon. (Tosin lähdekritiikki täytyy aina muistaa, kun
"googlettaa" netistä. ;)
http://apropos.wikidot.com/pedofilia
"Pedofiili ei ymmärrä tekevänsä lapselle mitään pahaa tai rikollista, omasta mielestään hän vain rakastaa lasta suunnattomasti. Osa pedofiileistä on hyvämaineisia kansalaisia ja jotkut toimivat jopa lapsiammateissa."
"Esimerkiksi Raamatussa ja muissa vanhoissa teksteissä ei ole olemassa sukupuolirooleja
(mies/nainen) ja seksuaali-identiteettejä (homo/bi/hetero etc). kuten me ne tunnemme."
Nimimerkki "arkadas", et tainnut ymmärtää kysymystäni. Nyt ei keskustella siitä, mitä pedofilia tai homoseksuaalisuus tarkoittaa käytännössä, vaan siitä miten pedofiilin tuntemukset eroavat noista muista em. tuntemuksista seksuaalisina tuntemuksina tai taipumuksena. Ja tällä kerralla Raamatulla ei ole mitään sijaa kysymyksessäni! (noista sukupuolirooli/seksuaali-identiteettikysymyksistä Raamatun valossa on muuten jauhettu täällä jo kyllästymiseen saakka ja olen todennut aina, että asiaan nähden täysin irrelevantti huomio - puhumattakaan tässä yhteydessä).
Listan muihin taipumuksiin verrattuna pedofilialla ei ole MITÄÄN tekemistä seksuaalisen suuntautumisen tai edes seksuaalisuuden kanssa...? -ja mielestäni tuo ei edes kuulu samaan listaan niputetavaksi.
Vaikka pedofilian ja homoseksuaalisuuden väliin niin herkästi vedetäänkin yhtäläisyysmerkit, emme me homot
voi antaa yksiselitteistä vastausta pedofilien tuntemuksista, saati taipumuksista. Voinhan toki olla väärässäkin..
Ja anteeksi, jos en ymmärtänyt kysymystäsi - ehkä se oli liian vaikeasti aseteltu tällaiselle "tavishomolle", jolla ei ole aikaa jatkuvasti takertua jokaiseen keskustelusäikeen nyanssiin.
Hienoa! Nyt alkaa jo tulla asianmukaisia vastauksia. Mutta koska osa vastauksista menee niin pahasti metsään, odottelen vastauksia vielä lisää ja vedän homman yhteen ja kommentoin sitten myöhemmin...
"Public eye", se mitä ajan takaa selviää sitten kun annan oman kommenttini ja teen yhteenvedon vastausten perusteella. Tässä on nyt nimenomaan kysymys vakavasta keskustelusta. Kyllähän tällä saitilla keskustellaan myös aiheista, jotka ovat vielä paljon, paljon, paljon kauempana "Ranneliikkeen toimialasta" ja itse asiassa tämä aihe ja kysymys johon vastauksia nyt odottelen, liittyy nimenomaan tämän foorumin agendaan. Jos et vielä ymmärrä miten, se selvinnee myöhemmin. Nyt toivon, ettei takerruta tähän.
Vastauksia, please! Ks. kysymykseni yllä (nyt en enää tee "kryptisiä sivuhuomautuksia" ennen omaa kommentointiani ja yhteenvetoani vastaustenne perusteella).
Classy Rascal kirjoitti: "Nimimerkki "arkadas", et tainnut ymmärtää kysymystäni.
Minun näkemykseni seksuaalisuuteen on että se ei suuntaudu puhtaasti biologisistä syistä vastakkaiseen sukupuleen vaan siihen liittyy hyvin paljon opittua (vaikka tiedostamatonta) kokemuksista ja asenteista sitä lähtien kun ihminen syntyy. Tyttölapsiin aj poikalapsiin suhtaudutaan eri tavalla. Miehet ja naiset suhtatuvat lapsiin eri tavalla. Kasvuympäristön suhtautuminen seksuaalisuuteen ylipäätään, onko se kieltävää, hämmentävää, luonnollista, välinpitämätöntä jne.
Sukukypsäksi kasvaessaan tulee mukaan hormoonit ja biologinen tarve toteuttaa asia jossakin muodossa. Onania lienee usemmille tuttua ja yleisin tapa hoitaa se. En usko että pedofilin tuntemukset poikkeavat kovastikaan muiden tuntemuksista. Heterot ja homot on tuntevat samoin. Ero tulee siitä mikä tuon tunteen herättää, toisin sanoen kohde. Eikä kohde sinällään vaan ne ajatukset joita kohde herättää. Esimerkkinä voi olla mies joka näkee mieleisensä naisen, ei siis kuka tahansa nainen vaan juuri se jossa on tuo jokin. Millä perusteella hän sen valitsee? Voisi kysyä millä perusteella jotkut ruoan tuoksut herättävät veden kielelle kun toiset saavat melkein oksentamaan. Valinnalle siis löytyy hyvin kirjava joukko tekijöitä jotka lienee jokaiselle hieman erilaiset.
Joillekin seksistä muodostuu tapa ja addiktio. Silloin pitää annosta lisätä jotta saa samanatapaisia kiksejä. Mutta niin kauan kuin se tapahtuu tasvertaisten kesken ja kaikkien omasta valinnasta en näe syytä että ulkopuoliset rajoittavat touhua.
Pedofiliassahan ei voi väittää että osapuolet ovat tasvertaisia vaan siinä toinen on täysin toisen armoilla. Luokitellaanko se sairaudeksi en sitten asia erikseen. Hyväksyttävää se ei kuitenkaan saa olla.
YLE on siis taantunut nimittelemään sukupuolenkorjausleikkauksia sukupuolenvaihtoleikkauksiksi.
Minusta pedofilia ei ole sairaus, se on yksikantaan rikollista. Pedofilian nimittäminen sairaudeksi on yritys jotenkin ymmärtää pedofiilin toimintaa. Ei raiskaaminen eikä murhaaminenkaan ole sairauksia.
Kun nyt halutaan (ja hyvä niin) käyttää termejä oikein, minusta halu ymmärtää ei ole yhtä kuin halu hyväksyä.
Himomurhaaja, sarjaraiskaaja ja kleptomaani ovat mielestäni yltä lailla sairaita kuin pedofiilitkin. Halu murhata, raiskata tai varastaa ei ole rikos, vaan vasta toteutettu teko täyttää rikoksen tunnusmerkit.
koska paha = paha, on vastaavasti pedofilia = sairaus.
Minun mielestäni pedofiilinen homoseksuaalisuus sopii tälle palstalle, ainakin objektiivisen keskustelun kohteena, sillä käsitelläänhän täällä kaksikymppisten ja sietsenkymppisten homojen suhteitakin. Todellista suvaitsevaisuutta ei ole suvaita itseään, vaan suvaita ihmisiä jotka voivat vahingoittaa sinua. Ihan selvennykseksi, suvaitsevaisuus = hyvä.
Jahas. Täällä viedään taas ikuisuusaihetta. Eli kaivataan selitystä siihen, "mitä eroa on pedofiilisillä seksuaalisilla tuntemuksilla verrattuna vaikkapa sadomasokismiin, transvestismiin, fetisseihin tai homoseksuaalisiin tuntemuksiin verrattuna näin niin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamisen näkökannalta katsottuna".
Yllättäen edellisestä listasta jäi uupumaan (ainakin) yksi ja varsin merkittäväkin kohde. Olisi hyvin voinut kysyä myös että "mitä eroa on pedofiilisillä seksuaalisilla tuntemuksilla verrattuna vaikkapa heteroseksuaalisiin tuntemuksiin --". Tätä kysymystä ei nimimerkki "Classy Rascal" kuitenkaan esittänyt, vaikka valtaosalla ihmisistä tiedetään olevan heteroseksuaalisia tuntemuksia. Oliko heteroseksuaalisuuden huomiotta jättämisellä jokin erikoinen tarkoitus vai oliko kyseessä tahaton unohdus?
Huomioitavaa on myös, että ei muuten pitäisi puhua ensinkään "pedofiilisesta seksuaalisesta suuntautumisesta", sillä "seksuaalisen suuntautumisen" -ilmaisun "seksuaalisuus" ei viittaa seksin harjoittamiseen tai seksihaluihin, vaan ihmisen sukupuolisuuteen. Siihen pedofilia taas sinänsä ei liity mitenkään. Tämä virheellinen ilmaus oli jo ketjun ensimmäisessä tekstissä. Seksuaalinen suuntautuminen viittaa siis ainoastaan kohteen sukupuoleen.
CR heti aluksi myös ilmoitti, ettei nyt parane vedota siihen, että pedofiliaan yleensä liittyy merkkejä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta. Eli tällaista ihmisen oikeuteen koskemattomuuteensa liittyvää moraalista seikkaa ei nyt saa perusteena käyttää. Se, ettei jonkun katsota olevan kypsä tekemään itseään koskevia päätöksiä ja että nuorelle ihmiselle seksuaalisten tekojen kohteeksi joutumisesta saattaa aiheutua henkistä tai fyysisiä vaurioita, on kuitenkin sinänsä olennainen kysymys. Leipien pakonomainen varastelu leipurilta on sairasta, mutta toisen kanssa yhdessä leivotun leivän jakaminen ei.
Minulla itselläni ei ole ollut mainittavia heteroseksuaalisia tunteita elämäni aikana, eivätkä homoseksuaaliset tunteenikaan ole koskaan kohdistuneet merkittävästi itseäni nuorempiin, joten henkilökohtainen kosketuspintani tähän pedofilia-asiaan ei ole mainittava. Minun on siis kovin vaikea eritellä sitä, miltä pedofiilisiä tuntemuksia omaavan päässä voisi tapahtua ja millaisesta tunteesta on kyse.
Silti rohkenen arvella, että "näin niin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamisen näkökannalta katsottuna" arvelisin esimerkiksi pedofiilisen tuntemuksen ja homoseksuaalisen tuntemuksen eroavan toisistaan likimain yhtä paljon kuin pedofiilisen tuntemuksen ja heteroseksuaalisen tuntemuksen.
Voin hyvin kuvitella, miltä miehestä tuntuu kun tämän maailmaan tulee mieleisensä nainen - tai mies. Voin kuvitella miltä naisesta tuntuu kun tämän maailmaan tulee mieleisensä mies tai nainen. Jotain voin sanoa myös seksuaalisesta fetisismistä. Fetissin aiheuttama tunne on aivan toisenlainen (ehkä voimakkaampi ja kiihoittavampi, mutta paljon kapea-alaisempi) kuin ihastumisen tai rakastumisen tunteen aiheuttavan toisen vertaisen ihmisen.
Vaikka CR tuossa sanoo innolla odottavansa, ennen kuin lyö valttikorttinsa pöytään, kun me kaikki muut olemme hänen mukaansa menneet tosiasioissa metsään, niin yritän silti ratkaista viikon arvoituksen.
Pedofiilin tuntemukset eroavat muista mainituista ryhmistä, väittää deli, vaikka ei itse ole koskaan kokenut pedofiilisia tuntemuksia. Perusteeksi sanon kuitenkin omat tuntemukseni.
Minun parisuhdetuntemukseni perustuvat luottamukseen, siis myös minun puoleltani. Minä jaan kumppanini kansaa koko elämäni, tarvitsen häntä, hänen arvioitaan ja aikuisuuttaan ja hänelle avaan sisimpäni. Ajattelen, että lähtisin suunnilleen samalta pohjalta, vaikka suhteeni olisi tilapäinenkin. En esimerkiksi lukitsisi partneriani mihinkään vastoin hänen tahtoaan.
Vaikka aikuisillakin saattaa olla epärealistisia odotuksia suhteissaan, ne kuitenkin perustuvat juuri täällä muidenkin ilmaisemaan vastavuoroisuuteen ja vapaaehtoisuuteen. Tai ainakin pitäisi. Patologiset suhteet ovat oma lukunsa, ne voivat perustua ihailun tarpeelle, vallanhalulle tai alistamiselle tai mille hyvänsä. Jotain seksuaalisväritteistä mielihyvää niistäkin varmaan saa, mutta se ei perustu siihen, että luottaa itsensä toisen käsiin.
Mitä tulee fetisseihin, S/M:iin tai mihin tahansa muuhun tasavertaiseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, niin käsitykseni mukaan niissäkin on kyse juuri omien tuntemusten paljastamisesta ja luottamisesta toiseen aikuiseen, vaikka tämä luottamus voisikin liittyä juuri vallankäytöllä leikittelemiseen. Tässä käsityksessä ainakin olen, korjatkaa, jos olen väärässä. Seksuaalinen mielihyvä lähtee siis tasavertaisten aikuisten kesken siitä, että omia tuntoja peilataan toiseen yhtä täysivaltaiseen ihmiseen.
Hyväksikäytön tunnusmerkkeihin taas kuuluu sen kaltainen psykopatologia, että mielihyvä on toisen tuntemuksille kuuroa. Tekijä on niin syvästi omien tuntemustensa vanki, että hänen kykynsä asettua toisen asemaan ja kuunnella toisen tahtoa ja tunteita on rajoittunut. Tästä päättelen, että pedofiilin, raiskaajan, alistajan, patologisen sadistin tai muun tällaisen henkilön mielihyväkokemukseen ei kuulu todellisen mielihyvän tuottaminen toiselle ihmiselle.
Varmaan sitä ei voi aina itse tietää. Sanotaanhan niin, että ihminen ei ole hullu niin kauan, kuin hän itse tietää hulluudestaan. Käsityksen omasta mielenterveydestään voi siis kadottaa. Näköala itsen suhteesta muihin voi vääristyä niin, että luulee raiskattavan kirkuvan mielihyvästä ja todellisuudessa haluavan tulla raiskatuksi. Mutta tätä varten meillä on lainsäädäntö, joka sallii ulkopuolisten väliintulon. Jos Classy Rascalilla on tässä asiassa jotain epäselvää, kannattaa jutella jonkun kanssa. Yleensä terveet ihmiset, ihan maallikotkin, käsittävät nimittäin tuon eron.
CR:n kysymys on vaikea monellakin tapaa ja minusta ChowS:n vastaus tavoittaa aika monta niistä vaikeuksista. Vastauksen olisi ehkä parasta antamaan vaikkapa joku Kuopion vankilalla pedofiili-ohjelmaa vetävistä psykologeista/psykiatreista; minä ainakaan en koe olevani "pätevä" vastaamaan millään tasolla.
Koska CR aloitti keskustelun vaeltajan referoimasta uutisesta, haluan kuitenkin vielä erityisesti ChowS:n vastauksen innostamana nostaa esille samaan sarjaan kuuluvan lisäkysymyksen: mikä on sairaus? Vaeltajan uutista lukiessani silmääni tarttui erityisesti ilmeisesti perusteluna esitetty halu poistaa ennakkoluuloja. Mitä tekemistä sillä on sairausluokituksen kanssa? Toki ymmärrän implikaatiot sairausluokitukseen kuulumiselle, mutta onko kriminalisointi tai ennakkoluulojen poistaminen lääketieteellinen perustelu? Ymmärtääkseni transsukupuolisuuskin on sairausluokituksesta paitsi historiallisista, myös juridis-hallinnollisista syistä. Jos transsukupuolisuutta ei luokiteltaisi sairaudeksi, sen hoito ei olisi sairaudenhoitoa eikä siksi kuuluisi yhteiskunnan korvaamien hoitojen piiriin. Pääpointtini on siis siinä, että sairaus ei näytä käsitteenä olevan erityisen hyvin määritelty vaan olevan erilaisten toissijaisten, esimerkiksi poliittisten, tuulten vietävänä.
Homoseksuaalisuuden osaltahan Olli Stålström on piirtänyt kauniisti vallankäytön kaaren synnistä rikoksen kautta sairauteen (ja lopulta "ulos" putken päästä) väitöskirjassaan. Petri Sipilä taas hahmottelee väitöskirjassaan sukupuolta mielenterveyden näkökulmasta ja toteaa, että terve samaistetaan normaaliin, jonka mittana on heteroseksuaalinen mies, joka ilmaisee sukupuoltaan tyypillisen maskuliinisesti "sortumatta" mekkoiluun tai muihin "arveluttaviin" tekoihin. Sipilä toteaa, että arvot ovat keskeisiä terveen ja sairaan erottamisessa mielenterveyden kentällä.
CR:n kysymyksen vastauksen olennainen löytynee juuri kyvyttömyydestämme käsitellä vaikeita kysymyksiä rationaalisen analyyttisesti ja siitä johtuva tapamme summata kaikki paha yhteen (se on synti, rikos ja sairaus) ja kieltää asian tutkiminen, pohtiminen ja siitä keskustelu (tabu). Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen keskuudessa pedofiliatabu on kaksinkertainen, koska tuo aiemmin kuvaamani kyvyttömyys on varsinkin menneinä vuosikymmeninä usein johtanut siihen, että meitä on lyöty paitsi Raamatulla, myös pedofilialla. Tätä tapahtuu edelleen ja CR:n aihe on juuri niitä joiden esille nostajat leimataan pedofiileiksi tai ainakin heidän puolustajikseen.
CR:n vääriksi tuomitsemat vastaukset "kysymyksen väärin ymmärtäneiltä" ovat kuiten olennaisia myöhemmässä päättelyketjussa. Vaikka vastaus CR:n kysymykseen olisikin "ei mikään", sillä ei ole merkitystä sen paremmin pedofiilien kuin transvestiittien tai fetisistien asemaa koskevaan kysymykseen. Suomalaisen seksuaalijuridiikan kulmakivenä kun on seksuaalinen itsemääräämisoikeus, jonka rajaksi asettuu haitan tekeminen muille. Tämä määrittää em. ryhmien asemaa paljon merkittävämmin kuin heidän subjektiivisten kokemuksien analogia.
Olen sikäli taipuvainen asettumaan Tero Kankaanperän kanssa samoille linjoille, että ihmisen kokemisen määrittelemisen vääräksi rajaa parhaiten se, mikä vaikutus sillä on ulkopuolisten oikeuksien toteutumiseen ja sairaaksi ehkä myös jonkin verran se, miten hankala ko. henkilön on tulla kokemusmaailmansa kanssa toimeen. Niin kauan, kuin ihmisen mielenmaisema pysyy hänen omassa hallinnassaan eikä aiheuta haittaa ulkopuolisille eikä mainittavaa uhkaa henkilön omallekaan turvallisuudelle ja toimintakyvylle, ei kai voida puhua "sairaasta" kokemisesta.
Pedofilian kohdallahan meillä oli taannoin suuri kohu, kun ihmiset närkästyivät Hollannin korkeimman oikeuden päätöksestä sallia ns. pedofiilipuolueen perustaminen. Tämä kohu paljasti hyvin mielipiteiden jäsentymättömyyden ja irrationaalisuuden. Hollannin, kuten myös Suomen ja melko yleisesti länsimaisten yhteiskuntien perustavaa laatua oleviin arvoihin kuuluu yhteiskunnallisen vaikuttamisen vapaus ja oikeus ajaa omia asioitaan. Pedofiilipuoluehan ei, kuten korkein oikeus totesi, tähdännyt minkään laittoman edistämiseen, vaan nimenomaan lakien muuttamiseen niin, että ko. puolueen agenda ei olisi laiton. Lakien muuttamisyritys, joka tapahtuu demokraattisessa järjestyksessä, on aina länsimaisen yhteiskuntakäsityksen mukaan hyväksyttävä asia. Samalla tavoin, kuin ajattelun vapauskin. Laittomienkaan asioiden ajatteleminen ei ole laitonta.
Classy Rascal kirjoitti: ”…se mitä ajan takaa selviää sitten kun annan oman kommenttini ja teen yhteenvedon vastausten perusteella.”
Tuohonpa kiteytyy arvon henkilön koko keskustelutyyli. Keskustelkaa mitä tahansa, olette kuitenkin väärässä ja ymmärtäneet koko alkuperäisen kysymyksen väärin. CR julistaa sitten joskus (ehkä aivan toisessa keskustelussa) absoluuttisen totuuden, kun häntä huvittaa tai sitten ei.
Suosittelen kaikkia pidättäytymään vastaamasta arvon CR:n provokaatioihin. Henkilökohtaisesti olen (tähän asti) pidättäytynyt ylipäänsä tänne ranneliikkeeseen kirjoittamisesta koko sen ajan, jonka henkilö CR on terrorisoinut täällä käytävää keskustelua.
Maapallo on litteä! Johan terve järki sanoo, että ihmiset tippuisivat pallon pinnalta.
Smo:
"CR heti aluksi myös ilmoitti, ettei nyt parane vedota siihen, että pedofiliaan yleensä liittyy merkkejä lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä tai raiskaamisesta. Eli tällaista ihmisen oikeuteen koskemattomuuteensa liittyvää moraalista seikkaa ei nyt saa perusteena käyttää. "
Tässä taidetaan hakea pedofilian tarkastelua irrallaan seksuaalisesta hyväksikäytöstä ja raiskaamisesta. Seksuaalinen hyväksikäyttö on väärin, hyväksikäytetään sitten naista, lasta, miestä tai vanhusta. Naiseen, mieheen ja vanhukseen kohdistuvat fantasiansa voi toteuttaa ilman hyväksikäyttöä tai raiskausta (plus muuta, siis kumppanuutta, rakkautta, sosiaalista nousua jne). Tuskinpa kukaan väittää, että homoseksuaalisessa suhteessa (siinä mikä on matkittu heteroseksuaalisesta) ei olisi lainkaan kyse himosta: jos näin ei olisi, me solmisimme suhteemme muilla perusteilla, siis taloudellisilla, sosiaalisilla tai yhteisön paineen perusteella.
Himo objektia kohtaan (ruumis muine ominaisuuksineen laskettakoon mukaan) on olemassa, ja sen pystyy löytämään kaikesta, missä sitä esiintyy: miehessä joka himoitsee naista jolla on suuret rinnat, miehessä joka himoitsee naista joku lyö häntä, miehessä joka himoitsee parrakasta miestä, miehessä joka himoitsee poikaa. Kuulemma myös naisessakin.
Tämä himo ON olemassa, ja on yhteiskunnallinen asia millä tavalla himoa hallitaan, puretaan tai kahlitaan. Ennen vanhaan miehen himoa naiseen hillittään avioliitolla, meidän kulttuurissamme himo on tyydytettävissä "vapailla markkinoilla". pikkulapseen kohdistuvaa himoa kulttuurissamme hillitään täydellisellä kietämisellä: Pedofilia on sekä sairasta, laitonta ja pedofiilit inhottavia epäihmisiä (kuten teistäkin huomaa: pedofiili ei pysty rakastamaan tai kumppanuuteen kuten deli sanoi).
Jos olisi poika, joka on muuten täysin kehittynyt älyllisesti mutta jäänyt pituudeltaan ja kasvoiltaan lapseksi, niin olisiko hänen kanssaan oleminen laitonta, sairasta pedofiliaa? Silloinhan tämä hänen kanssaan olija tyydyttäisi lapsen vartaloon kohdistuvaa himoaan, joka ruotsalaisten mielestä on sairasta. Vai haluatteko sanoa, että "oikea pedofiili tahtoo lapsensa lapsina, pärkele!"
Ps. jos tahdotte helpon tavan hyökätä minua vastaan, sanokaa "Taidat olla pedofiili kun puolustelet niitä, en keskustele lapsenraiskaajien kanssa!" Totuus on kuitenkin totuus, ja se ei tule ilmi keskustelupalstoilla.
Mä odottelen vielä lisää vastauksia... (hyvä, että saadaan nostettua tämä ketju näin osaston kärkeen jälleen jos vaikka joku potentiaalinen kommentoija ei ole vielä vastannut...)
CR; Ei Sinulla ole kovin paljon aikaa odottaa. Joko keskustelet asiallisesti tai sitten et. Jälkimmäisessä tapauksessa ylläpidon jo henkilökohtaisesti esittämä varoitus toteutuu. Asialliseen keskusteluun ei kuulu visailuemännän (vai tapauksessasi ehkä visailuheteroisännän) esittäminen tai oikein edes tiedonkeruu ja yhteenvetojen tehtailu.
> "Osaisiko joku kertoa minulle mitä eroa on pedofiilisillä seksuaalisilla tuntemuksilla verrattuna vaikkapa sadomasokismiin, transvestismiin,
> fetisseihin tai homoseksuaalisiin tuntemuksiin verrattuna näin niin kuin seksuaalisen mielihyvän tuottamisen näkökannalta katsottuna"
Pedofilin tuntemukset vs. vaikkapa sadomasokismin tuntemuksiin? Varmaankin ihan sama kun pedofilin tuntemukset vs. heteroseksuaalin tuntemuksiin.
No niin, annan nyt sitten sen kauan kaivatun ja odotetun (todellako?) kommenttini. Aivan aluksi haluaisin kuitenkin sanoa, että ihmettelen suuresti ylläpidon käytöstä – tai sitten olen väärinymmärtänyt sen. Mutta näin tervettä maalaisjärkeä käyttäen: minun on ilmeisesti PAKKO jättää kommenttini TIETYSSÄ AIKARAJASSA ja se on ilmeisesti tämä 2 VRK. Koskeeko tämä nyt sitten kaikkia ketjuja? Toinen asia on nuo syytteet ”visailuheteroisäntänä” toimimisesta. Minähän kysyin muiden mielipiteitä asiasta. Täällä ei siis saa kysyä muiden mielipiteitä, vai? Etkö sinä nimimerkki ”smo” juuri tuolla henkilökohtaisesti pyytänyt minua kuuntelemaan muita? Sitten kun teen sitä, niin se onkin väärin. En ymmärrä!
Tässä on vastaukseni 1. osa. Laitan 2. osan kohta perään. Näin siksi, koska ylläpito on vakavasti uhannut nimimerkkiäni bannilla, jos en vastaa välittömästi. Tiedoksi niin ylläpidolle kuin muillekin, että tuo viestini 10/27 oli ihan vitsi (ilmeisesti ylläpito ei ainakaan ymmärtänyt sitä vitsiksi). En ole sulkemassa ketään ihmistä tästä keskustelusta – päinvastoin! Pyydän kaikkia osallistumaan tähän tärkeään aiheeseen.
Tiedustelin siis mielipidettä siitä miten pedofiilin seksuaaliset tuntemukset sinänsä eroavat noista muista em. tuntemuksista seksuaalisina tuntemuksina tai taipumuksena. Nyt emme siis puhu pedofiilin rikoksista, emmekä asemasta suhteessa hänen mahdolliseen uhriinsa. Emme puhu siis teoista vaan taipumuksesta. Itse olen sitä mieltä, että taipumus ja tunteet sinänsä eivät eroa. Tietenkin noiden tuntemusten objektit eroavat. Mutta loppujen lopuksi on kysymys aivan samanlaisista seksuaalisista tuntemuksista KUIN KENELLÄ TAHANSA IHMISELLÄ. Siis tuntemuksista, joita kyseinen henkilö ei ole ainakaan alkujaan ja lähtökohtaisesti itse itselleen valinnut.
Näin kansankielellä: eikö pedofiliassa ole kysymys kuitenkin siitä, että kyseinen henkilö haluaa harrastaa seksiä lapsen kanssa eli kokee seksuaalista vetovoimaa lapseen tai alaikäiseen? Näin ollen tervettä maalaisjärkeä käyttäen, pedofiilin tuntemukset ovat seksuaalisia luonteeltaan ja eivät sinänsä eroa heteroiden (HUOM! ylläpito: tahaton unohdus), homojen, sadomasojen, transujen, fetisistien ym. tuntemuksista mitenkään. Ne ovat seksuaalisuutta siinä missä muutkin. Olen itse ymmärtänyt, että tämä on ihan yleisesti tiedossa oleva itsestään selvä asia. Taisin kuitenkin olla väärässä. Tai sitten on kyse siitä, että ainakin osa tämän foorumin vastaajakunnasta on asiasta eri mieltä. Ylläpito ilmoitti, että kyse on ”jälleen ikuisuusaiheesta”. No, ikuisuusaihe tai ei. Mielestäni on hyvä, että siitä keskustellaan kun siitä on olemassa niin monenlaisia käsityksiä. Eikö asia ole niin, että jos jostakin asiasta on saavutettu konsensus, niin siitä ei enää tarvitse keskustella?
Asiasta esiintyi seuraavia mielipiteitä:
1.) ei tiedä
2.) kukaan homo ei tiedä
3.) tuntemukset eivät ole seksuaalisia ollenkaan
4.) tältä foorumilta ei löydy vastausta (ei kuulu ”toimialaan”)
5.) ei löydy yksiselitteistä vastausta
6.) se kehittyy samoin periaattein kun muukin seksuaalisuus
7.) pedofiilien seksuaaliset tuntemukset eivät eroa muiden seks. tuntemuksista sinänsä mitenkään
8.) on kovin vaikea eritellä
9.) pedofiilien tuntemukset eroavat muista (kyse ei siis ole seksuaalisuudesta, kuten 3. kohta?)
10.) seksuaalisia tunteita esiintyy vain luottamuksellisissa ja tasa-arvoisessa suhteessa aikuisten kesken
11.) pedofiilin tuntemukset ovat ”psykopatologisia” eikä seksuaalisia
12.) kysymys on samasta seksuaalisesta ”himosta” kuin muillakin
Aika monenlaisia mielipiteitä siis löytyi. Valtaosa vaikuttaisi kuitenkin olevan sitä mieltä, etteivät nuo pedofiilin seksuaaliset tuntemukset sinänsä eroa muidenkaan ihmisten seksuaalisista tuntemuksista tai himosta.
Olen hyvin kiinnostunut nostamaan esille niin nimimerkki ”ChowSin” kuin Tero Kankaanperänkin mainitseman kysymyksen siitä mikä on sairaus ja nimenomaan, että voidaanko sairaus määritellä sen perusteella mikä on rikollista. Onko siis kriminalisointi lääketieteellinen perustelu? Näkökanta on syytä pitää mielessä myös silloin kun mietimme transsukupuolisuuden sairausluokitusta. Olen Kankaanperän kanssa ehdottomasti samaa mieltä siitä, että sairaus ei näytä käsitteenä olevan erityisen hyvin määritelty. Mielestäni sairauden kriteerit eivät saisi olla juridis-hallinnollisia tai poliittisia, vaan biologisia/lääketieteellisiä. Tästä näkökulmasta katsottuna ja verrattuna tilanteeseen (Ruotsissa) homo-, sadomaso-, transvestismi-, fetissi- ym. seksuaalisuuden sairausluokitusten kanssa, pedofilian sen enempää kuin transseksuaalisuudenkaan ei pitäisi olla sairaus. Tai sitten Petri Sipilän tavoin pidetään heteroseksuaalisuutta terveenä ja kaikkia muita sairaina (kuten ennen oli). Tällä hetkellä tilanne on epätasa-arvoinen ja yhdenvertaisuuslain kannalta ristiriidassa. Pedofiliakysymys on auki.
Ruotsalainen päätös poistaa S/M, fetisismi ja transvestismi sairausluokittelusta on laajasti huomattu ympäri maailmaa. Päätös on merkittävä. Ruotsin sosiaalihallituksesta Lars-Erik Holm sanoi Dagens Nyheterissä, että yksittäisten ihmisten seksuaalisilla mieltymyksillä ei ole mitään tekemistä yhteiskunnan kanssa. Nämä diagnoosit ovat ajalta, jolloin kaikki muu seksi paitsi lähetyssaarnaaja-asento heteroseksissä oli perverssiä.
Homoseksuaalisuus on poistettu sairausluokituksista jo 30 vuotta sitten. Englannissa herätti 80-luvulla huomiota tapaus, jossa s/m-seksin harrastajat joutuivat oikeuteen (1987 Operation Spanner).
*****
On valitettavaa, että ranneliikkeen keskustelu asiasta on tarkoituksellisesti johdettu pois asian ytimestä.
Miten tilanne eroaa Suomessa? Luokitellaanko suomalaisessa lääkärikunnassa transvestiitit, fetisistit ja s/m-harrastajat aina automaattisesti sairaiksi?
Nimimerkki ”Juksterin” tavoin kaipaisin minäkin tarkempaa tietoa Suomen tilanteesta. Ymmärrykseni mukaan nuo ryhmät luokitellaan Suomessa sairaiksi. Mutta joka tapauksessa, tässä se 2. osa. Lähtisin liikkeelle pienellä kuvaelmalla:
Ajatellaanpa vaikka 35-vuotiasta Pedro Filiasta joka asuu Madridissa. Hän on ihan tavallisen oloinen mies, käy töissä ja elää ihan mukavasti. On kavereitakin ja hyviä harrastuksia. Eräs asia mikä Pedroa erottaa muista ikäisistään miehistä oli se, ettei hänellä ole perhettä eikä lapsia. Tämä liittyy Pedron ei niin pieneen salaisuuteen, josta hän ei ole koskaan voinut kertoa kenellekään, ei läheisimmille ystävillekään: hän kokee seksuaalista vetovoimaa nuoria, reilusti alaikäisiä poikia kohtaan. Hän monesti ihastunut poikiin ja kaksi kertaa jopa syvästi rakastunut isoveljensä poikaan. Tämä on ollut raastavaa, sillä Pedro ei ole koskaan voinut saada vastarakkautta näiltä pojilta. Veljenpojan kanssa on kyllä tullut vietettyä aikaa esimerkiksi urheillessa, mutta siihen se on jäänytkin. Pedro on monesti kysellyt, että mitä väärää hän on tehnyt, ettei kykene ihastumaan ja rakastumaan ikäisiinsä. Hän on perehtynyt pedofiliaan ja alan tutkimukseen melko hyvin ja ymmärtää, että se on sairaus ja hänen kohdallaan on tapahtunut seksuaalisessa kehityksessä joku vakava kehityshäiriö. Asia on kuitenkin vielä epäselvä ja todellisia varmoja syitä ei ole voitu kartoittaa. Asiaan ovat kuulemma vaikuttaneet monet eri tekijät.
Pedro on monesti miettinyt lapsuuttaan ja elämäänsä. Lapsuus oli todella rankka. Pedro joutui jo varhain kantamaan aikuisen taakkoja ja vastuuta, sillä hänen isänsä kuoli kun hän oli 9-vuotias. Sitä ennen hän joutui kestämään vanhempien tappelua ja isänsä alkoholin käyttöä. Isä oli myös väkivaltainen. Pedro häpesi kotiaan tämän vuoksi eikä edes kehdannut tuoda kavereita kylään. Hän olikin lapsena aika yksinäinen. Kun isä kuoli ja isoveli oli muuttanut pois kotoa, Pedro joutui kantamaan ”isän vastuuta” pikkusiskoistaan, jopa äidistään joka oli maanis-depressiivinen. Pedro ei muista lapsuudestaan juuri mitään. Hän usein kokee, ettei hänellä sitä lapsuutta edes ollut. Pedro ei teini-ikäisenä ihastunut tyttöihin kuten muut pojat. Suuri oli se järkytys, kun Pedro alle parikymppisenä huomasi kokevansa seksuaalista vetoa erääseen 10-vuotiaaseen poikaan. Sen jälkeen Pedro on taistellut näitä tuntemuksiansa vastaan. Ne eivät ole hellittäneet.
Pedron monet kaverit ovat kyselleet, että miksei hänellä ole naista. Osa on vihjaillut hänen olevan homo. Juorut Pedro on kuitenkin kuittaillut flirttailemalla naisten kanssa ravintolailloissa. Hän on kertonut olevansa todella kranttu ja siksi ei ole löytänyt sopivaa naista itselleen. Syvällä sisimmässään Pedro on ollut hyvin ahdistunut, sillä hän tämän tuostakin yhä uudestaan ihastuu nuoriin poikiin. Pedro tietää, että hän voisi saada apua esimerkiksi terapiaa, mutta hän ei yksinkertaisesti edes kehtaa hakea sitä. Lisäksi Madridista terapian saaminen on lähes mahdotonta. Hän on hyvin yksin tämän salaisuutensa kanssa. Pedro tietää, että esimerkiksi lähellä Barcelonassa toimii monia pedorinkejä, jotka levittävät lapsipornoa ja jopa seuraa. Näihin piireihin Pedro ei ole kuitenkaan halunnut mennä mukaan, koska tietää toiminnan olevan rikollista. Pedro on usein punninnut eri vaihtoehtoja mielessään ja ajatellut että oman elämänsä päättäminen esimerkiksi lääkkeiden yliannostukseen saattaisi olla helpoin ratkaisu. Toistaiseksi Pedro on kuitenkin lykännyt päätöstä. Hän on miettinyt, että elämässä voisi ehkä olla jokin syvempi ja suurempikin tarkoitus.
Kaikki muuttui eräänä päivänä kun Pedro huomasi, että hänen 11-vuotias veljenpoikansa alkoi osoittamaan suurempaa kiinnostusta häntä kohtaan. Pojan käyttäytyminen oli selkeästi seksuaalista luonteeltaan. Hän osoitti halunsa kosketella Pedroa ”sieltä” [jätetään tarkemmat yksityiskohdat kertomatta]. Veljenpoika oli todella ihastunut häneen ja olisi halunnut päästä Pedron kanssa intiimiin kanssakäymiseen! Pedro säikähti asiaa, mutta oli samalla kuin myyty mies. Koska Pedro myöskin rakasti isoveljeään, hän oli todella vaikean valinnan edessä. Päätös oli kuitenkin tehtävä: hän päätti pysyä toistaiseksi erossa tuosta veljenpojastaan. Nyt kaikesta on jo 7 vuotta. Veljenpoika on jo 18-vuotias. Hänellä on kuulemma tyttöystävä. Pedro ei ole koskaan katunut päätöstään. Eilen hän vieraili veljensä luona ja tapasi myös tuon veljenpojan joka esitteli hänelle tyttöystäväänsä. Pedro oli valtavan onnellinen nähdessään tuon nuoren parin. Syvällä sisimmässään, kotiin palatessaan, hän kuitenkin koki syvää tuskaa ja tyhjyyttä. THE END.
Esimerkkimme Pedro Filias on ihminen kuten kuka tahansa muukin. Ihmisoikeudet yhdenvertaisuuslakeineen ja syrjintäsuojineen koskevat yhtä lailla häntä. On kuitenkin yksi asia, joka hänet erottaa muista näistä oikeuksista nauttivista ryhmistä: hän ei voi koskaan toteuttaa seksuaalisuuttaan käytännössä (excl. masturbation). Hänet leimattaisiin pedofiiliksi ja sitä kautta rikolliseksi. Näin silloinkin kun hänen ”uhrinsa” haluaa itse omasta tahdostaan harrastaa hänen kanssaan seksiä. Tarkastellessamme pedofiliakysymystä, on otettava huomioon se, että kuten Pedro Filias, myös suurin osa ”muista” pedofiileistä ei koskaan toteuta seksuaalisuuttaan käytännössä hyväksikäyttämällä tai raiskaamalla. En ole aiheeseen perehtynyt, mutta veikkaisinpa, että noita suhteita joissa alaikäinen osapuoli on mukana omasta tahdostaan saattaa olla enemmän kuin luullaan, koska tapaukset eivät tule ilmi. Niitähän saattaa olla jopa enemmän kuin virallisia hyväksikäyttöjä ja/tai raiskauksia. Tällä kaikella haluan sanoa, että mielestäni on väärin leimata kaikki pedofiilit (riippuen tietysti siitä, mitä tuolla pedofiili-termillä loppujen lopuksi tarkoitetaan) rikollisiksi ja mielestäni on väärin leimata heidät sairaiksi kun ei muitakaan seksuaalisuuden variaatioita olla siksi leimattu.
Meillä on siis ongelma ja pelkään, että tämä pedofiliakysymys – tai sanotaanko ”pedro filias-kysymys” – on tulevaisuudessa väistämättä edessä jos nykyinen kaiken seksuaalisuuden liberalisoiva kehityskulku jatkuu. Hälytyskellot soivat jo Hollannissa. Vai luuletteko, että sitten kun homot, transsukupuoliset ym. ovat saaneet kaikki oikeutensa, mukaan lukien kirkkohäät, kaikki kehityskulku päättyy siihen pisteeseen? Pidän sitä erittäin epätodennäköisenä. Mutta kaipaisin nyt muiden kommentteja…
26.5.1991: Setan hallitus ilmoitti kannanotossaan, että se ei tue lapsen ja aikuisen seksuaalisuhteen laillistamista. Sitä ennen Seta-lehdessä oli useita kirjoituksia, joissa kirjoittajat perustelivat pedofilian hyväksymistä. Seta ei ole pedofiilien järjestö eikä varmaankaan tule koskaan olemaankaan.
Olen ymmärtänyt myös niin, että ranneliike tarjoaa mahdollisuuden homo-., lesbo-, bi-, trans- ja interseksuaaliselle väelle mielipiteiden vaihtoon ja keskusteluun. Pedofilia jää ulkopuolelle. Pedofiliaa esiintyy sekä heteroiden että homojen piirissä. Se ei ole erityinen HLBTI-asia, ja sen vuoksi paheksun, että aloittamani uutisketju “varastettiin” palvelemaan ihan muita tarkoitusperiä.
Jos jatkossa keskustelut samalla tavalla ryöstäytyvät koskemaan aivan muita asioita, ehdotan ranneliikettä ylläpitäville, että keskustelut ja uutiset erotetaan toisistaan.
Okei, toi meni objektiivisesta pedofilian tarkastelusta aktiiviseksi pedofilian puolustamiseksi. Vaikkei pedofilia olisi sen enenpää sairaus kuin transseksuaalisuuskaan, ei se tarkoita että pedofiliaa pitäisi harrastaa tai pedofiliasta pidättäytymistä kutsua moraalikysymykseksi.
Voi CR. Minä jo meinasin, että keskustelet itsenäsi, mutta ei se niin ollutkaan.
Sinä yrität laittaa tänne hellyttävän kertomuksen ihmisestä ja oikeuttaa sillä ns. kaltevan pinnan argumentin hyvin läpinäkyvästi. No, minä kerron sinulle elävästä elämästä.
Alkuosa kertomuksestasi sopii isoveljeeni. Sillä erotuksella, että hän ei ole koskaan tuntenut vetoa itseään heikompiin, vaan on korostanut vastuutaan ja jaksamistaan ehkä liikaakin. Minun veljestäni tuli yritysjohtaja monen oman yrityksen, erehtymisen ja viimein menestyksen jälkeen. En tiedä, miten hyvin itse eläydyit kertomukseesi, mutta minusta se oli hollywood-luokkaa. Noin niinkuin itse ihmisen sekavuutta kokeneena. Tosin voisin ajatella veljestänikin niin.
Sivumennen sanoen minun ja sisarusteni ynnä serkkujeni, jotka kaikki liittyvät samaan tragediaan, edustavuus on 18 henkilöä. Otetaan mukaan samanlaisen (tai vielä pahemman) kohtalon kokenut ensimmäinen tyttöystävä ja hänen hellariperheensä, niin meitä on liki 40. Homoja 3 (joista 2 lesboa) ja yksi transsukupuolinen pikkuserkku. Ihan tilastoissa vielä mennään. Mutta ainoa pedofiili joukossa on yksi setä, jos yksi sukulaislapseen kohdistunut kiinnostus (naitava tyttö, humalassa raiskattu, pöytäkirjan mukaan) lasketaan - ja miksi ei laskettaisi. Jos minulta kysytään, niin varsin pitkälle menevä elämävieraus ja syrjäytyminen on kyseessä. Ja vielä jos minulta kysytään, niin omien sukulaisten edesottamusten tutkiminen vaikka sukututkimuksen nimellä on avartavaa. Geenilaboratorioiden tilastojen mukaan n. 1/10 suomalaisesta ei ole biologisen isänsä lapsi.
Näistä luurangoista kaapissa minä en kasvuiässä tiennyt mitään. Tiesin, että Jeesuksen seuraaminen kannattaa. No, se kannattikin tavallaan. Tosin vaihtoehdoista en tiedä. Mutta sen tiedän, että uskonnollisuuteen jostain syystä liittyy ahdistuksia. Ja ilman ahdistuksia elävät ovat olleet uskonnon suhteen neutraaleja. Enempää en viitsi henkilöhistorioita kaivaa, mutta takaan, että mieltäkiinnittävää löytyy. Olen varsin hämmentyneenä kohdannut nykyisen vaimoni, jolla ei ole juuri mitään ongelmia. Harvinaisen mutkaton ihminen seksuaalisuudessaan. Vanhemmatkin ihanat, vaikka ikääkin on.
CR kuule, ei tästä elämän kirjosta saa esittämääsi valmista näytelmää. Minun on niin risainen ja kamala, mutta ei siitäkään saa syytä yhtään mihinkään. Kelleen ei kaadeta enempää kuin jaksaa juoda, tai tostepäin, mikä ei tapa, se karaisee.
Jos alkais elämäänsä taaksepäin kelata, niin paitsi seksuaalisuuteen (mikä on kaikkein pienin osa), niin kaikkeen muuhun pärjäämiseen liittyvä historia antaisi olettaa todellista katastrofia. Oman identiteetin tai hyväksikäytön tai muun paineessa ihminen ei jaksa keskittyä uraan ja kaikkeen muuhun. Minä tiedän tämän asian hyvin henkilökohtaisesti. Ja tiedän senkin, ettei minua edeltävällä sukupolvella ilman homoutta ollut yhtään helpompaa. Vastavuoroisesti ihminen, joka jaksaa keskittyä elämässä edistymiseen ja nnellisuuteen, ei ole minkään patologisoivan "kohtalon" uhri.
Tänä päivänä näitä vapaasti kasvaneita homoja ja lesbola ja bi-seksuaaleja ja transihmisiä alkaa olla entistä enemmän, Luojalle kiitos. Ja kiitos myös CR:sta, joka on tervetullut joukkoon kaikkine kummallisuuksineen, joista minulla ei ole aavistustakaan. Kristillisesti ajattelen, että veli on tervetullut kaikkineen, vaikka vähän rasittava.
Niih...Pedofilia on RIKOS...ja vaikka olen "pudonnut pelistä" toista vastaukseni vielä; "pedofilialla ei ole MITÄÄN tekemistä seksuaalisen suuntautumisen tai edes seksuaalisuuden kanssa...?"
Pedofilia, tai siihen RIKOKSEEN syyllistyneet ei ole millään lailla puolustettavissa. Tietenkin se mitä ajatuksissaan "Pedrot" tekevät on heidän oma asiansa mutta jos ryhtyvät "toimiin"...
Mielestäni "Pedron" tulisi ihan rohkeasti etsiä apua kun näyttää tiedostavan ongelmansa noin selkeästi. Jos apua ei saa julkiselta niin kuvittelisin "eheytysterapiasta" olevan hyötyä...vai onko tuo "eheytetävissä"?
Wikipediassa kirjoitetaan, että "sairaus on fyysisen tai psyykkisen rakenteen tai toiminnan poikkeavuus, joka aiheuttaa yksilölle tai hänen ympäristölleen tilapäistä tai pysyvää haittaa tai toiminnanvajavuutta". Minä ajattelen aika samalla tavoin, joten ajatus "sairaudesta" on omassa ajattelussani määritelty.
Sadomasokisti, transvestiitti, fetisisti, ja homo- tai heteroseksuaalinen yksilö voi toteuttaa itseään näiden(kin) ominaisuuksiensa suhteen laillisesti ja ketään mitenkään vahingoittamatta. Nämä inhimilliset ominaisuudet eivät myöskään aiheuta ristiriitaa yksilön biologisten ominaisuuksien ja hänen kokemuksensa välille.
Mitenkään niputtamatta seuraavaa kahta asiaa, tiedetään, että
- transsukupuolinen yksilö kokee ristiriidan biologisten ominaisuuksiensa ja sukupuolensa kokemisen välillä. Eri asia on, pitääkö puhua sairaudesta tai jostain muusta, mutta jos ristiriitaa ei ratkaista, on kuitenkin seurauksena haitta. Mitä voimakkaampi ristiriidan tunne, sen voimakkaammasta haitasta voi olla kyse.
- pedofiililla ei ole laillista tietä toteuttaa käytännössä tuntemuksiaan. Pedofiilin mielenkiinto kohdistuu (seksuaalisesti vielä kehittymättömiin) lapsiin. Jos pedofiilille riittävät mielikuvat itsensä toteuttamiseen, ei mitään haittaa välttämättä synny. Sen sijaan jos halu toteuttaa tätä ominaisuutta on kyllin vahva, voi syntyä henkilökohtainen haitta. Halun toteuttaminen käytännössä aiheuttaa haitan todennäköisesti - millaisen, riippuu teosta. Fyysisistä kontakteista tuloksena saattaa olla fyysisiä ja/tai psyykkisiä haittoja lapselle. Lapsilla ei myöskään voi katsoa olevan vielä käsitystä tehdä ratkaisuja siitä, mikä on tälle hyvästä. Aikuisen vastuulla on ymmärtää tämä.
Ehkä voi ajatella, että näiden aiheuttamat toissijaiset asiat ovat jotain, mitä voi nimittää sairaudeksi? Hoidon kohdistaminen kuitenkin ensisijaiseen asiaan tuonee suurempaa helpotusta.
Mielestäni edellä on asian ydin.
Sitten CR:n Pedro-tarina. On monenlaisia ihmiskohtaloita, eikä Pedron tilanne ollut varmaankaan kiva. En kuitenkaan näe suoria yhtäläisyyksiä Pedron vaikean lapsuuden ja nuoruuden ja hänen pedofiilisten tuntemustensa välillä. Hyvä kuitenkin, että Pedro ymmärtää aikuisen vastuun. Kaikki pedofiilit eivät ole ymmärtäneet. Mieleeni tuli, että jos veljenpoika olisikin esitellyt poikaystävänsä? Olisivatko Pedron tuntemukset olleet samoja? Miksi?
Ja sitten CR:n mainitsemaan "ongelmaan". Minun lähtökohtani on se, ettei pidä olla perusteettomia rajoituksia. Kun jollain toiminnalla ei aiheuteta vahinkoa muille (tai itselle), ei sitä pidä kieltääkään. Ei ole perusteita asettaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä yhteiskunnallisesti toisarvoiseen asemaan.
PS. CR mainitsi ylläpidon "käytöksen". Aina voi katsoa myös peiliin. Jos pyrkii viemään keskustelua johdattelevalla kysymyksenasettelulla (jotka tietysti kuvaavat halua kuunnella muita) ja lisäksi vielä ilmoittaa (luvalla sanoen) ylimieliseen sävyyn tekevänsä vastauksista yhteenvetoa ja kommentoivansa asiaa myöhemmin, niin silloin on aika läpinäkyvästi käpälälauta jo pistettynä pystyyn, ehkä syöttikin pantuna paikalleen. CR, ymmärrätkö nyt?
Keskusteluketjuun tulevien kommenttien "odottelusta" huolimatta jonkinlainen analyysin runko taisi olla jo valmiina. Sellainen, joka tukee tässäkin ketjussa rivien välissä esiinnoussutta missiota. Taisin kuitenkin onnistua hieman sotkemaan alkuperäistä käsikirjoitusta muistuttamalla siitä, että heteroseksuaalisestikin suuntautuneilla (kuulemma) on niitä tuntemuksia. Jotain taisi olla pakko jättää sanomatta ja toisaalta jotain taisi olla pakko sanoa hieman toisin sanoin. Ja aikataulun kiritys vei ehkä terävimmän kärjen yhteenvedolta ja etenkin siltä kommenttipuolta.
CR:n missiokin tuntuu silmissäkin kirkastuvan koko ajan. Etenkin tämä ketju on avannut silmiäni aika paljon.
Saman logiikan mukaan kaikki seksuaalisuus olisi sairasta. Tai olisi olematta.
Epäilemättä joku on pidemminkin perustellut.
Tietenkin jos kaikkea normista poikkeavaa pitää sairaana, niin sitten kaiken sellaisen voi määritellä sairaaksi. Sairasta usein on se, mikä päätetään määritellä sairaudeksi.
Juksteri kirjoitti: "Miten tilanne eroaa Suomessa? Luokitellaanko suomalaisessa lääkärikunnassa transvestiitit, fetisistit ja s/m-harrastajat aina automaattisesti sairaiksi?"
Virallisesti varmaan kyllä, jos joku hakeutuu hoitoon. Dreamwear club ja MSC Finland ovat menettäneet paljon EU-rahaa ja raha-automaattiyhdistysrahaa, kun eivät ole huomanneet kirjautua potilasyhdistyksiksi. (vitsi vitsi).
Ihan hassua on CR:n kirjoitusta ruotia. Tai oikeasti kivaa, mutta kun siinä ei ole kyse mistään oikeasta. Ja vaikka olisi, niin noin hölmö yksitysen yleistäminen on ihan tyhmää (oikeesti sellainen on todella kivaa, mutta yleensä taiteellisessa kontekstissa, vähänkään tieteeseen viittaavassa siitä taas tulee hohhoijaa-juttu, koska tieteellä on metodinsa.) Ehkä meidän CR pitääkin ottaa taiteilijana? Jotenkin haluaisin tervetulotoivottaa CR:n, mutta en vaan tiedä miten.
Ei tarvitse ”deli” odottaa huomiseen kun vastaan jo nyt.
”vaeltaja2006” kirjoitti:
”Pedofiliaa esiintyy sekä heteroiden että homojen piirissä”
= > tarkoittanee siis, että jotkut heteroista ja jotkut homoista ovat pedofiilejä?
”Se ei ole erityinen HLBTI-asia”
= > mutta se ei silti kosketa homoja? :-O (Anteeksi, en ymmärrä…)
Eikö tämä ole ristiriitaista? Olisin kiinnostunut tietämään missä näin sanotaan? Nimittäin, ei nyt ole kyse siitä tukeeko SETA aikuisen ja lapsen seksuaalisuhteen laillistamista. Pikemminkin näen tulevaisuuden niin, että SETA johdannaisineen tulee hyvin innokkaasti tulevaisuudessa taistelemaan yhden jos toisenkin ”pedofiilipuolueen” kanssa siitä kenellä on oikeus toteuttaa seksuaalisuuttaan ja kenellä ei. Pointti ei ole tässä, vaan palatakseni vielä siihen mistä tämä alun perin nimimerkin ”vaeltaja2006” aloittama uutisketju ”varastettiin” ja se lähti haarautumaan asiaankuulumattomasti (vaikka kuitenkin uutiseen liittyvästi) ”palvelemaan vääriä tarkoitusperiä”, niin oikaisen sen väärinkäsityksen, että tarkoitukseni ei edes ollut keskustella pedofiliasta eikä todellakaan aktiivisesti sitä puolustella, vaan ideana oli keskustella homoseksuaalisuudesta. Tämä pedofiliakysymys kuitenkin tarvittiin alustukseksi.
”smo”:n kommentissa ihmettelin sitä, että miten se haitta, jonka transsukupuolinen yksilö kokee, jos ei pääse leikkelemään itseään, eroaa siitä haitasta jota pedofiili kokee jos ei pääse toteuttamaan seksuaalisuuttaan käytännössä? Jos siis pedofiilille riittävät mielikuvat, niin eikö samalta pohjalta myös transsukupuoliselle pitäisi riittää pelkät mielikuvat sukupuoliominaisuuksiensa muuttamisesta? Tasa-arvon ja yhdenvertaisuusperiaatteiden valossa haitat eivät eroa toisistaan yhtään mitenkään.
”smo” kirjoitti:
” Mieleeni tuli, että jos veljenpoika olisikin esitellyt poikaystävänsä? Olisivatko Pedron tuntemukset olleet samoja? Miksi?”
Vihjaatko sinä, että pedofilia on enemmän yhteydessä homoseksuaalisuuteen kuin heteroseksuaalisuuteen? Tai että sillä olisi jotenkin oleellista eroa kumpaan sukupuoleen pedofiilin tuntemukset kohdistuvat? Entä jos kohdistuvatkin molempiin (niin kuin monesti taitaa olla)?
”Ei ole perusteita asettaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä yhteiskunnallisesti toisarvoiseen asemaan.”
Eikö tämän pitäisi koskea myös pedofiilisesti tuntevia ihmisiä? Hehän ovat toisarvoisessa asemassa koska eivät saa käytännössä toteuttaa seksuaalisuuttaan.
” PS. CR mainitsi ylläpidon "käytöksen". Aina voi katsoa myös peiliin. Jos pyrkii viemään keskustelua johdattelevalla kysymyksenasettelulla (jotka tietysti kuvaavat halua kuunnella muita) ja lisäksi vielä ilmoittaa (luvalla sanoen) ylimieliseen sävyyn tekevänsä vastauksista yhteenvetoa ja kommentoivansa asiaa myöhemmin, niin silloin on aika läpinäkyvästi käpälälauta jo pistettynä pystyyn, ehkä syöttikin pantuna paikalleen. CR, ymmärrätkö nyt?”
En ymmärrä. Nimittäin sinä et ymmärrä minua! Minun oma tyylini kommunikoida on lähtöisin minun persoonastani. Jos sinä sanot, että se on ”ylimielinen” vaikka se todellisuudessa on vain minun omaa tyyliäni ja huumoriani niin ei ole kysymys siitä, että ”käpälälauta on erektiossa, syötteineen valmiina viettelemään”, vaan on itse asiassa kysymys suvaitsemattomuudesta ja yhdenvertaisuuden lain ja tasa-arvon rikkomisesta.
Ja vielä tämä: ei minulle ole mikään ongelma myöntää, että MYÖS HETEROSEKSUAALISESTI tuntevilla voi olla pedofiilisiä tuntemuksia. Asialla ei kuitenkaan pitäisi olla merkitystä, sillä nythän puhumme seksuaalisuuden eri variaatioista, jotka pitäisi KAIKKI olla hyväksyttyjä, vai?
Nimimerkin ”faery” kommentissa näen viitteitä siitä, että joku on edes jollakin tasolla ymmärtänyt sen mitä tässä ”ajan takaa” (suokaa anteeksi nyt jos kuulostaa siltä kuin minulla olisi täällä joku ”missio”): tämän tulevaisuudessa homoliikkeenkin yhä kasvavissa määrin kohtaaman ongelman pedofilia – painottaen tapauksia Pedro Filiakset – ratkaisee se, että on olemassa jokin moraalinen standardi, jonka mukaan päätetään siitä mikä on oikein ja mikä on väärin. Ja kyllä, nyt tässä kohden viittaan Raamattuun ja Raamatun seksuaalietiikkaan, jonka mukaan kaikki muu seksuaalisuus paitsi (miehen ja naisen välisen) avioliiton sisäinen seksi on väärin. Ilman tämän kaltaista absoluuttista standardia ”kaikki on jokseenkin suhteellista” ja ainainen ongelma on sen rajan vetäminen eli mikä on hyväksyttyä ja mikä ei. Ilman tällaista standardia on yksinkertaisesti epäoikeudenmukaista, ihmisoikeuksien, tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslain vastaista se, että joku ihmisryhmä (seksuaalinen suuntautuminen) ei saa toteuttaa seksuaalisuuttaan. Näitä periaatteita vastaan sotii se, että te (ollen useimmat aktiivihomoja) vaaditte seksuaalisuutenne oikeuttamista ja sen käytännössä toteuttamista loppuun saakka – kirkkohäitä myöten – mutta samaan hengenvetoon kiellätte joltakin toiselta ryhmältä – tapauksessamme pedofiilit – heidän oikeutensa seksuaalisuutensa toteuttamiseen.
Näin ollen, eikö nyt vihdoinkin pitäisi jo pysähtyä ja olla kiitollinen siitä, että seksuaalisuutenne (homoseksuaalisuuden) toteuttaminen hyväksytään nyky-yhteiskunnassa siinä määrin kuin se hyväksytään sen sijaan, että ollaan vaatimassa yhä enemmän ”oikeuksia” sen toteuttamiseen samalla kuin joidenkin muiden seksuaalisten suuntautumisten toteuttamista ei kuitenkaan hyväksytä ollenkaan??? Tämähän on selkeää kaksinaamaisuutta!!! Ja lisäksi selkeästi ristiriidassa tasa-arvon, yhdenvertaisuuden ja ihmisoikeuksien kanssa!!!
>>”Ei ole perusteita asettaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä yhteiskunnallisesti toisarvoiseen asemaan.”
>>Eikö tämän pitäisi koskea myös pedofiilisesti tuntevia ihmisiä? Hehän ovat toisarvoisessa asemassa koska eivät saa käytännössä toteuttaa seksuaalisuuttaan.
Esitätkö vain idioottia vai oletko ihan oikeasti sellainen?
Pedofiilit eivät voi toteuttaa seksuaalisia "drivejaan" vahingoittamatta toista ihmistä, avutonta lasta, psyykkisesti. On ihan turha sanoa, että useimmat hyväksikäytetyt lapset ovat itse siihen tilanteeseen hakeutuneet. Häpeä.
Samaa vajavaista päättelyä käyttäen voisi sanoa, että raiskaus (homojen tahi heteroiden välillä) pitäisi sallia, koska siinä ihminen vain toteuttaa omaa seksuaalisuuttaan.
Jahas. Nyt CR heittäytyy vallan ymmärtämättömäksi. Mutta se kai kuuluu tähän pelin henkeen. Noh, rautalanka auttaa. Ja sitä on tuolla vaatehuoneen työkalupakissa vielä jonkin verran lisääkin. Ja jos sekin loppuu, niin eiköhän sitä saa hankittua lisääkin.
Vaan "asiaan"...
On tiedossa oleva fakta, että pedofilia ei juuri suuntautumista kysele, toisin sanoen se ei ole leimallisesti mikään HLBTI-kysymys. CR, mitä kohtaa noista kahdesta Vaeltaja2006:n tekstistä lainaamastasi virkkeestä et ymmärtänyt? Ja miten koet ne keskenään ristiriitaisiksi? Ja miksi niin?
Entäpä CR, miten tätä pedofilia-aihetta tarvittiin alustukseksi homoseksuaalisuudesta keskustelemiseen? Tukeeko se jollain tapaa missiotasi? Ja miksi rupesit (edellisessä viestissäsi sanomasi mukaan) tämän uutisen alla availemaan keskustelua homoseksuaalisuudesta? Eikö uutisen pitänyt nimenomaan käsitellä S/M-harrastajien, fetisistien ja transvestiittien asioita?
Ja CR, missä olen väittänyt mainitsemiesi haittojen eroavan jotenkin toisistaan? Kun asian otit esiin, niin ehkä varsinainen koettu haitta ei eroa kokijan kannalta suuresti. Mutta mikä oli kysymyksessäsi se "pihvi"?
Entä miksi trans-ihmisen pitäisi tyytyä pelkkiin mielikuviin, kun tilannetta on mahdollista lääketieteellisesti parantaa? Trans-ihmisen sukupuolenkorjausleikkaus ei tietääkseni vaaranna kenenkään kanssaihmisen oikeutta koskemattomuuteensa taikka vaaranna kanssaihmisten terveyttä. Eikö?
Hämmästyttää myös, miksi vetoat "tasa-arvoon ja yhdenvertaisuusperiaatteisiin" - ja olet ymmärtääkseni kyseenalaistamassa yhden ryhmän oikeutta parantaa tilannettaan koska jollain toisella ryhmällä ei tällaista mahdollisuutta ole. Ymmärsinkö oikein? Jos en, niin mitä ymmärsin väärin? Jos en ymmärtänyt väärin, niin miksi haluat kyseenalaistaa sukupuolenkorjausleikkaukset?
Ja niistä "Pedron" tuntemuksista. Ei, en vihjaillut, että "pedofilia on enemmän yhteydessä homoseksuaalisuuteen kuin heteroseksuaalisuuteen". Mietin, että miten "Pedro" olisi reagoinut siinä tilanteessa. Kiinnosti, että millainen katsanto "Pedrolla" on esimerkiksi homoseksuaalisuuteen.
Se Pedrosta.
CR, irrotit myös yhden virkkeeni asiayhteydestä ja kommentoit sitä. Olit poiminut tekstistäni kohdan "ei ole perusteita asettaa seksuaalivähemmistöihin kuuluvia ihmisiä yhteiskunnallisesti toisarvoiseen asemaan". Samassa yhteydessä kuitenkin mielestäni rajasin asiaa ihan ymmärrettävästi(!) toteamalla, ettei pidä tehdä perusteettomia rajoituksia. Rajoitus on perusteeton tapauksissa, jossa rajoituksen poissaolo ei ole ristiriidassa muiden oikeuksien kanssa. Mielestäni tuossa on jo aivan selkeä rajanveto. Vai eikö ole?
CR, olet oikeassa. En oikein ymmärrä sinua. Kun kommunikoit, on ihan suositeltavaa opetella käyttämään tyyliä, jolla asia käy selväksi. Ei tule niin paljon kohinaa viestin välittymiseen.
Olisin myös kiinnostunut kuulemaan tarkemmin missä "itse asiassa kysymys suvaitsemattomuudesta ja yhdenvertaisuuden lain ja tasa-arvon rikkomisesta".
Ja nyt näemmä sai CR missiotaankin kirjoitettua hieman auki. Eli homojen pitäisi kai olla tyytyväisiä nykytilanteeseen ja unohtaa toimiminen sen puolesta, että jonain päivänä voitaisiin seksuaalivähemmistöjen kohdalla puhua täydellisestä yhteiskunnallisesta tasa-arvosta. Myös esimerkiksi transsukupuolisten kohdalla on vielä paljon tehtävää.
En oikein ymmärrä, mistä ei-lainkaan-hyväksytyistä "muista seksuaalisista suuntautumisista" CR kirjoittaa. Tiettävästi CR:n mainitseman homoseksuaalisuuden ohella ainakin biseksuaalisuus on jokseenkin yhtä hyväksyttyä kuin homoseksuaalisuus. Enkä ole käsittänyt, että aseksuaalisuus, panseksuaalisuus, heteroseksuaalisuus, transsuuntautuneisuus tai introseksuaalisuus olisivat jotenkin erikoisen huonossa asemassa.
Entistä suuremmin minusta tuntuu siltä, että hyväksyttävyyden rajan paikka on siinä, jossa kanssaihmisille ei aiheuteta vahinkoa.
Ei kun CR luuli, että hän ihan ekaa kertaa tuo meidän tietoon sen loistavan päättelyn, jonka saa kaikilta keskustelupalstoilta lukea. Eli että jos hyväksytään homous, niin sitten kohta joudutaan hyväksymään pedofiiliset teot, eläinten kanssa avioituminen jne. Koska homojen ainoa argumentti on CR:n mielestä se, että se, mikä itselle tuntuu hyvältä, pitää olla luvallista.
Sitten tänne laitettiin paljon viestejä siitä, milloin jokin asia on sairasta ja milloin laitonta ja millä perusteella. Se oli hiukan harmi CR:n kannalta, koska hänen argumenttinsa perustui siihen, että homot pitävät homoutta sallittuna, koska se on kivaa, joten heidän/meidän pitäisi loogisesti pitää sallittuna kaikkea muutakin, mikä tekijästä on kivaa, vaikkapa sarjamurhaamista.
Sitä minä kuitenkin ihmettelen, miksi tarvittiin tuo hirmu pitkä selostus Pedrosta. Voisitko, CR, avata ketjun siitä, mikä sai Fernandon tuntemaan mielihyvää sarjamurhaamisesta? Tai siitä, miten esimerkiksi base-hyppääjien lapsuus eroaa muiden ihmisten lapsuudesta? Ja mitä pitää lasten elämässä varoa tekemästä, että meillä olisi vähemmän yksityisautoilijoita, myymälävarkaita, salarakkaita ja enemmän hyviä bussinkuljettajia, sairaanhoitajia ja fiksuja kansanedustajia?
Kun kerran ihmisen kokemuksista voi vetää noin suoria johtopäätöksiä, niin kai niitä voi vetää muissakin, kuin eheytysliikkeen käyttämissä merkityksissä?
Virossa keskustellaan vielä siitä, onko samaa sukupuolta olevan rakastaminen sairasta. Terveysviranomainen Peeter Mardna väitti, että se on sairasta. Eestin gaynuoret reagoivat ja syyttävät viranomaista väärän itedon levittämisestä.
Mardna ihmetteli eilen Delfissä ilmesstyneessä artikkelissa, miksi niin vähän solmitaan avioliittoja. Lapset kasvavat parhaiten molempien vanhempiensa kodissa. Ja homous on psyykkinen häiriö. http://www.ohtuleht.ee/index.aspx?id=306809
