Oscar Wilde -kirjakauppa lopettaa (juttukommentit)

Tulee mieleeni se sarjan Will & Grace jakso, jossa Will kampanjoi homokirjakaupan säilyttämisen puolesta niin kauan, kunnes kuuli, että tilalle tulisi kuntosali. Kaikki kunnia homokirjakaupoille, ne ovat varmasti olleet todella tärkeitä informaatioväyliä, mutta kenties tätänykyä keskivertohomoa hyödyttää enemmän laadukas gym. Vallankumous söi omat lapsensa.

Niinhän siinä kävi. Oscar Wilde ehti olla olemassa 41 vuotta. Se perustettiin vuonna 1967 ja se oli pitkään ainoa gay-kirjakauppa, vaikka homokulttuuri alkoi juuri noina vuosina nopeasti kehittyä. Kerrotaan, että ajatus ensimmäisestä gay pride -marssista 1970 kehiteltiin tässä kirjakaupassa. 70- ja 80-luvuilla siellä organisoitiin monenlaisia tasa-arvomarsseja.

Kirjakauppa sijaitsi strategisesti hyvällä paikalla, Christpher Streetillä. Kirjakaupan perusti aktivisti Craig Rodwell ja hän piti sitä kuolemaansa asti vuoteen 1993. Sen jälkeen omistaja on vaihtunut useaan kertaan. Viimeisen vuosikymmenen aikana alueelle on muuttanut uudenlainen varakas väki, pääasiassa heteroita. Kirjakaupan kuukausivuokra on 3000 dollaria, joten talousvaikeudet voi ymmärtää.

Tämänpäiväinen lopettamisuutinen on saanut miettimään myös sitä, miten gaykulttuuri on muuttunut näinä vuosina. Euroopassakin monet kirjakaupupat ovat sulkeutuneet. Helsingissä oli vain lyhyen aikaa Baffin Booksilla oma liike Eerikinkadulla. Amerikassa monet muutkin projektit ovat kärsineet verenvähyydestä ja lopetettu. 1980-luvulla syntyi vahva yhteisyydentunne ja monenlaisia aids-projekteja. Kaikki ne loppuivat yli 10 vuotta sitten. Nyt kuitenkin samantyyppisiä projekteja kaipaillaan taksiin. Homo- ja lesbovanhusten määrä lisääntyy ja HIV-positiivisten vanhuuden vaivat alkavat vasta vähitellen näkyä.

Myös monet homo- ja lesbojärjestöjen palvelupisteet kärsivät vapaaehtoisten puutteesta ja monet ovat sulkeneet oviaan. Onko HLBTIQ-yhteisöllisyys katoamassa ja kaikki, mitä järjestetään, perustuu kaupallisuudelle?

Vaeltaja 2006 esitti hyvän kysymyksen. Minusta yhteisöllisyys on selvästi rapistunut siitä mitä se oli vaikkapa 80-luvulla. Jututin joskus muutamaa vähän vanhempaa lesboa Berliinissä, jossa muutos näkyy erityisen selvästi. Entisessä vaihtoehtokaupungissa on toinen toistaan komeampia biletyspaikkoja mutta jotain puuttuu. Lisänä siihen tulee vielä katuväkivalta. Toisaalta, kun koko maailma toimii yhä enemmän markkinoiden ehdoilla, miten glbtq-yhteisö olisi voinut säästyä siltä?

En silti kaipaa entisiä sikäli että nyt on kuitenkin helpompaa olla glbtq-ihminen kuin aikaisemmin.

Geschwitzin kanssa olen samaa mieltä. Aatetta ja yhteisöllisyyttä olen minäkin kaipaillut lisää homoyhteisöön. Riittävän voimakas yhteinen ongelma yhdistäisi. Kaliforniassa homoavioliittojen kaataminen saa porukan toimimaan yhteen. Aikaisemmin AIDS on ollut tällainen yhteisen auttamisen ja yhteisöllisyyden paikka ainakin USA:ssa, jonne tauti iski kovimmin ensin.

Maailma on siirtynyt vahvasti internettiin. Yhteisöllisyys näkyy nyt siellä Facbookeineen, seuranhakupalveluineen ja keskustelusivustoineen. Lähes kaiken voi tehdä vielä "etäältä" nimimerkin takaa jos sitä haluaa taikka sitten paljastamalla kaiken itsestään blogissa tms. Vanhempi väestö kärsii tästä muutoksesta ehkä eniten. Jos et ole internetissä, olet eristyksissä ja jopa yksin. Kirjanlukutaito on selvästi huonontunut. Nuoristamme yksi kertoi lukeneensa elämänsä aikana vain yhden kirjan kannesta kanteen. Sen nimeä hän ei enää muistanut.

Elämä on muuttunut myös fyysisesti liian helpoksi. Pojalta laukesi juuri autosta vaihdelaatikko. Hän ei voi käyttää julkista kulkuvälinettä, vaan vuokrasi välittömästi toisen auton, vaikka budjetti ei sitä lainkaan kestäkään. Hän ei voi tulla meitä tapaamaan bussilla, koska siihen kuluu liikaa aikaa ja se on vaivalloista. Asumme hänen mielestään nimittäin kaukana metsässä susirajalla. Tulevaisuuden huima polttoaineiden hinnankorotus muuttaa tämän kaiken. Saatamme joutua opettelemaan kävelemään uudelleen. Ehkä yhdessä kävellenkin yhteisöllisyys paranee!

Krister, minkä arvelet syyksi keski-ikäisten aktiivien katoon? Kaikki pariutuineta?

Olen huomannut saman, että naiset ovat aktiivisia. Olen viime aikoina löytänyt itseni toistuvasti tilaisuuksista/aktiviteeteista, joissa olen ainoana miehenä.

Kun tässä nyt tuli esiin tiettyjen ryhmien "kato" yhteisöistä. Tuota aktiivisuutta ja aktivismia tuppaa olemaan myös järjestöympyröiden ulkopuolella. Asioihin voi (koettaa) vaikuttaa myös ilman tiukkaa organisoitumista. Aktiivisuus tai aktivismi voivat ilmetä myös pieninä tekoina. Glbt-yhteisöt eivät ole kadonneet. Niiden muoto on kyllä muuttunut.

Eivät järjestöt tai yhdistykset ole vanhanaikaisia, mutta erilaisista syistä johtuen moni kokee toisenlaiset ympyrät itselleen mieluisampina. Esimerkiksi paljon "kadoksissa olevia" on valinnut yhteisöllisyyden muodoksi sähköinen verkostoitumisen (esim. Messenger, irc, netin foorumit, facebook). Se on vaivattomampaa (ja vaivattomuuden hakeminen ei välttämättä ole kielteinen asia). Tieto ja ajatukset liikkuvat yhä - mikä lienee tärkeintä.

Kuten todettu jo aiemmin, homoseksuaalisuuden valtavirtaistuminen tuo glbt-materiaalin kaiken kansan kauppoihin, eivätkä erikoiskaupat pysty enää kilpailemaan. Ja nettikirjakauppojen tulo tosiaan muuttaa markkinat täysin. Antikvariaatit varmasti säilyvät, mutta uutta kirjallisuutta myyvät kirjakaupat kärsivät. Se koskee myös valtavirtakirjakauppoja.

Vanhemmatkin ihmiset voisivat kokeilla heittäytymistä sähköiseen yhteisöllisyyteen. Ehkä ikäpolvien raja-aidat madaltuisivat. Kirjanlukutaito menettää sijaa netinlukutaidolle - joka sekin on taito. Ja ehkä sähköinen yhteydenpito säästää rahaa huimien polttoaineen hinnankorotusten runnomilta... :)

Otsikossa mainittu kirjakauppa lienee ollut uraauurtava, mutta aikansa kutakin.