Pedoseksuaalisuus

Olemme jo hyväksyneet ajatuksen, että esiaviollinen seksi on ihan ok. Olemme myös alkaneet hyväksyä ajatuksen, että homoseksuaalisuus on ihan ok. Eikö olisi jo aika hyväksyä myös lasten seksuaalisuus ja erityisesti lasten ja aikuisten välisten seksuaalisten suhteiden normaalius.

Tanskalaisen psykiatrin (Gerald Roelofs) ajatuksia vuodelta 1998 aikuisten ja lasten välisten suhteiden onnistumiseksi:

1) There should be no coercion
2) The child should be free to stop at any moment
3) Sexuality should be compatible with the psychosexual development of the child
4) The parents should know about [the sexual aspect of] the relationship
5) The child should be able to openly discuss the relationship without fear of disapproval

Dutch Association for Sexual Reform (NVSH) ottaa hieman tiukemman linjan (erityisesti kohta 2):

1) Self-Determination: Children must always have it in their own power to regulate their own sexuality, their relationships with others and their own lives.
2) Initiative: Even in a later stage of the relationship, it is always the children who make the choice to have sex.
3) Freedom: At any moment within the relationship with an adult, children must have the freedom to withdraw from the relationship.
4) Openness: The child should not have to carry unreasonable secrets.

Kumpi näistä nyt olisi sitten parempi? Jotenkin tuntuu kohtuuttoman kovalta vaatimukselta ettei edes suhteen edetessä voisi tehdä aloitetta. Suhteen alkuvaiheessa se on tietty ymmärrettävää.

Esiaviollisen seksin ja homoseksuaalisten suhteiden hyväksyntä ovat perustavanlaatuisesti eri kysymyksiä kuin lasten seksuaalisuuteen liittyvät kysymykset. Kysymysten hyväksynnällä tai hyväksymättömyydellä ei ole olemassa mitään marssijärjestystä, eikä sen paremmin kaltevaa pintaakaan.

Aikuiset ovat lähtökohtaisesti keskenään tasa-arvoisia ja täysvaltaisia itseensä liittyvissä kysymyksissä. Toki näissä asioissa meitä on moneen junaan. Jotkut aikuisetkin ovat johdateltavissa tekoihin, joihin nämä eivät omasta tahdostaan ole halukkaita. Jotkut puolestaan haluavat käyttää valtaansa tällaisiin ihmisiin ja hyötyä. Länsimainen yhteiskunta kuitenkin katsoo, että aikuinen ihminen on kykeneväinen olemaan vastuussa itsestään - ja myös on vastuussa itsestään ja ratkaisuistaan. Hyväksikäyttötapauksia ajatellan aikuisiakin suojaavia lakeja on olemassa.

Lapsen ja aikuisen välinen seksuaalisten suhde on aina lapsen seksuaalista hyödyksikäyttöä.

Jonkin asian lapsen mielestä kivalta tuntuminen ei ole mittapuu sille, että asia olisi hyödyksi, hyväksi tai tarpeen lapselle. Kivalta tuntuvat asiat voivat olla jopa haitaksi. Lapsi ei ole vielä niin kehittynyt, että tämä pystyisi sanomaan "ei" ahdistavissakaan tilanteissa. Joten hurskastelu lapsen valinnan mahdollisuudella on täyttä potaskaa. Todellisuudessa sellaista ei yleensä ole.

Lapsilla on lasten leikit keskenään. Aikuiset hoitavat aikuisten suhteet keskenään. Se, onko suojaikäraja parhaassa mahdollisessa paikassa, on sitten toinen kysymys.

Aikuista määrittää sukukypsyys. Lapsi ei ole sukukypsä. Ei ole mitään syytä, miksi aikuinen ja lapsi olisivat sukupuolisia keskenään.

Päin vastoin, sellaisen asian tuominen lapsen elämään, johon tällä ei vielä ole tarvittavaa koneistoa (sekä keho että aivot), voi aiheuttaa lapsessa vaikeita haittoja.

Sukukypsät olkoon sukupuolisia keskenään. Lapsille saa toki jäädä keskinäiset kokeilut.