ranneliike.net -sivuston nimi

Mistä nimi "ranneliike" tulee ja/tai mihin se viittaa?

Tarina aikojen alusta: Mistä nimi "ranneliike.net"?

Kuulostaa hassulta... Tavallaan se on huumoria, tavallaan totisinta totta... Stereotypiat ovat aina totta, joten pakko se on uskoa. Tätä seuraavaa ei sitten kannata ottaa ihan vakavasti:

Kaikkihan me tiedämme, että kaikki homot ovat neitimäisiä ja että homot heiluttelevat rannettaan neitimäisesti kaikissa tilanteissa. Ranneliikkeen käyttöön yhdistetään tietysti myös *nasaali homoääni* ja homoäänellä lausuttu sana "vallan". Siinä taustoja saitin nimelle "ranneliike.net".

No niin vähän arvelinkin. Voisi siis olla yhtä hyvin vaikka hiirulaiset.net.

Itse asiassa miksei voisi olla vaikka hiirulaiset.net? Tai hinaajat.net, onhan näitä. Itseironia ei ole koskaan pahasta - paino sanalla ITSE.

No joo... huumoria, itseironiaa, jne.

Ei vaan jotenkin nappaa. Mun mielestä nimi on aika syvältä. Onko mielipiteeni sallittu?

Erilaiset mielipiteet ja niiden ilmaiseminenhan on mitä toivottavinta.

Omastakin mielestä nimi on aika syvältä. Vielä kun sitä alleviivataan alaotsikolla "Homokansan yhdistävä tekijä".

Eikö tämän tyylinen homo ole juuri se, mitä valtaväestö eniten karsastaa? Monille on helpompi varmasti hyväksyä sellainen jämpti ja normaalimiehekäs homo, jolla ei tällaisia ranneliikkeitä ole.
Eikö tavoite juurikin ole valistaa ihmisiä siitä, että tämä EI ole yhdistävä tekijä. Ei mulla ainakaan mitään hemmetin ranneliikettä ole.

No onneksi tätä ei varmaan heterot luekaan, mutta kyllä antaa idiootin kuvan tuo nimi + alaotsikko. Syylistyy juuri sen stereotypian levittämiseen, minkä vuoksi homoja moni vieläkin inhoaa ja minkä vuoksi monella on ollut vaikea hyväksyä omaa homoutta, kun se yhdistetään aina tällaiseen häpeälliseen ja alempiarvoiseen mieheen, joka käyttäytyy kuin nainen. Mies joka käyttäytyy kuten nainen saa osakseen aina pilkkaa, sehän on maailman vanhin vitsi jo ihan teatterikomiikan alkuajoilta - nainen pukeutuneena mieheksi, sen on saanut muinaisissa amfiteattereissa yleisön nauramaan kippurassa, ja sama ilmiö on esim. 80-luvun menestyskomedia Mrs. Doubtfiren suosion takana. Myös tästä Kissi Vähähiilari -hahmosta Putouksessa tuli tavattoman suosittu. Edelleen se naurattaa heteroita, vaikka siinä oli vielä sitten tää ajankohtainen kuntosali-teema lisänä. Huumorihan usein syntyy siitä, kun yllättäviä vastakohtaisuuksia yhdistetään, ja mikä olisi vastakohtaisempaa kuin mies ja nainen.

Minkä takia sivuston nimi antaa ymmärtää, että se on jokin "yhdistävä tekijä" ja että tää olis joku yhteinen nimittäjä homoilla? Toi homojen femiininen käytös ei ole läheskään niin sisäsyntyistä mitä monet haluaisivat olettaa, enemmänkin kulttuurinen luomus ja muotti, mihin osa alkaa pakottaa itseään (vihervassari-naiset ja feministit mielellään ohjaa homoja myös tähän muottiin) kun homous tulee ilmi. Menneinä aikoina asiasta on ollut niin vähän tietoa, että homot ovat hädissään tarttuneet tähän "homokulttuuriin" ja omaksuneet nämä femiiniset tavat, kuuluakseen ryhmään. Ei oo ehkä kovin fiksua välittää tätä kuvaa nuorille ihmisille, jotka muutenkin vasta kamppailee itsensä hyväksymisen kanssa ja tulee tälle sivulle etsimään asiallista tietoa. Ei ketään homoa estä mikään tulemasta vaikkapa olympiatason uimariksi, en usko että ranneliike paljon auttaa siinä kun allas vedetään nopeasti päästä päähän.

Ois ehkä aika päivittää tuo nimi vuoteen 2015. Itseironia on ihan jees, mutta ei ehkä tällaisessa arassa aiheessa mistä valtaväestön käsitykset on vasta muuttumassa parempaan suuntaan. Kun on tuosta nimestä on aika vaikea erottaa että oliko se laatijoidensa mielestä itseironiaa vai ei.

Olettaisin että valtaosa ihmisistä, jotka lukevat nimen "ranneliike", tajuaa mistä siinä on kysymys. Ja peräkaneetti yhdistävästä tekijästä tuskin myöskään tarkoittaa konkreettista "ranneliikettä", vaan tätä virtuaaliliikettä kaikkien tavallaan rannettaan taivuttelevien, valtaväestön muottiin sopimattomien ihmisten puolesta.

En käsitä, mitä häpeällistä ja alenpiarvoista siinä on, jos joku mies ei ole sisäistänyt stereotyyppistä äijämäistä käyttäytymistapaa.

Jos Shakespeare käytti sanontaa "The lady doth protest too much, methinks" tarkoittaen, että mitä kiivaammin joku kieltää jonkin asian, sitä kipeämpi ja todempi se hänelle henkilökohtaisesti on. Hyvä itsetunto ja tasapainoinen suhtautuminen omaan itseen nousee kaiken pilkan yläpuolelle, ja avaa ehkä samalla joidenkin muidenkin silmiä näkemään, että olemme kaikki erilaisia mutta samanarvoisia, ranteistamme riippumatta.

Vaikka itse en ole huomannut eikä kukaan ole minulle myöskään huomauttamut, että kädenliikkeeni tai muukaan olemukseni olisivat erityisen "feminiinisiä", en silti koe ongelmaksi tämän sivuston otsaketta.

No, osalle ihmisistä on edelleen (ja varsinkin oli aiemmin) vaikea ymmärtää, että myös normaaliäijä-tyyppisiä homoja on olemassa, urheilijoita ja niin edelleen. Vaikka se ei sun mielestä olis negatiivista, että ei ole omaksunut perusmaskuliinista käyttäytymismallia, niin valtaväestölle kuitenkin on. Miehekkyys ei tarkoita junttiäijäilyä, uhoamista tai tällaisia negatiivisia juttuja. Vaan esim. sitä että on kohtalaisessa fyysisessä kunnossa ja tarvittaessa jonkinlaista riuskaotteisuutta löytyy.

Kyllähän heteromiehetkin joutuvat ponnistelemaan tietyn verran, maskuliinisuutensa eteen. Ei se ole mikään luonnonlahja. Voit valita tilanteessa X, miten vastaat siihen. Esimerkiksi heteromiestäkin saattaa niinkin arkipäiväinen asia kuin ikkunasta sisään päässyt ampiainen, hammaslääkärissä käynti tai huvipuiston laite pelottaa/arastuttaa. Sen näyttäminen on vain tabu heille. Tai saattaa tuntua että ruumilliset työt ottavat voimille, mutta ei kehtaa valitaa ettei pidetä heikkona.

Itse kukin voi valita miten yrittää vastata siihen arkipäiväiseen pelkoon tai rasitukseen X, maskuliinisesti eli pyrkimällä piilottamaan pelkonsa ja jaksamaan rasitukset, tyyliin "Eihän tässä mitään", vai femiinisesti eli avoimesti ilmaisemalla arkuutensa, pyrkimättä vastustamaan. Totta kai on helpompaa olla femiininen, koska se ei vaadi ponnistusta tai yritystä. Mutta tuleeko se koskaan olemaan ihailua herrätävää käytöstä? Ei. Suvaittua mahdollisesti, ihailtua ei kuitenkaan. Heteromiehet joutuvat potkimaan itseään ihan samalla tavalla maskuliinisuutta kohti, ei se ole mikään taivaalta tippunut asia heillekään. Se ansaitaan joka päivä uudestaan (kuten vaikka työpaikka, rakkaus ja moni muukin asia elämässä), mutta ei se silti ole "feikkiä" tai kerro "huonosta itsetunnosta". Heterot vain kokevat voimakkaampaa painostusta siihen. Monet homot ovat antaneet itselleen luvan olla yhtä velttoja kuin naisista aroimmat, fyysisesti raskaissa tai pelottavissa/arastuttavissa arkipäivän tilanteissa.

Tästä syystä joku Tami Tamminen tai muu vanhan polven jäärä ajattelee, että kaikki homot ovat "hiirulaisia". Ja tän sivuston nimi on minusta vähän arkaluontoisesta asiasta vitsailua. Jos nyt edes oli vitsi.

Ei perusmiehekkyys tarkota, että tarttis olla mikään supermies tai myöskään snägärillä tappeleva ja kiroileva juntti. Perusmiehekkyys on semmoista perus pientä uskaltamista, fyysistä jaksamista ja pelottoman naaman näyttämistä (tai lähinnä siihen pyrkimistä), tilanteissa missä keskimääräinen nainen saattaisi arastella, luovuttaa tai epäröidä. Ei tarvitse olla mikään maailmanennätysmies, se on ihan homojenkin saavutettavissa, jos vain haluaa.. eikä anna itselleen lupaa olla akkamainen. Eikä siinä tosiaankaan ole mitään junttia. Tällainen käytös on naisillakin ihailtavaa ja useat naisetkin pyrkivät nostamaan osakkeitaan näillä keinoilla, tullakseen esim. miesvaltaisen työporukkansa "hyväksi jätkäksi". On myös tosi riuskoja ja rohkeita naisia (tuskin kenenkään mielestä huonoja piirteitä?), mutta heidät mielletäänkin yleensä miesmäisiksi.

Se on mun mielestä aika katkera defenssi, että sanotaan aina että homo yrittää "piilottaa" jotain, jos hän haluaa pyrkiä kohti maskuliinista ja yhteiskunnallisesti tässä mielessä arvostettua käytöstä. On toki muitakin arvostuksen mittareita kuten koulutus, mutta on tämä silti edelleen olemassa, eikä varmaan koskaan katoakaan.

Miehuudesta voisi alottaa taas kerran uuden keskustelun, miehekkyys on toki enemmän kuin väitetty heteromainen käytös.

"Katkera defenssi" lienee tullut vapautumisen myötä, kun heteronormi tai siihen pyrkivä käytös koettiin kaappina. Toisaalta pian vapautumisen myötä homomaskuliinisuus nousi ja queer/effemite koettiin vanhanaikaiseksi ja hävettäväksi käytökseksi. Luin juuri erosta, mikä oli 1970-luvun NY East/West Villagen välillä: kloonit (clones) piti hovia lännessä, kun taas itä oli boheemien ja punkkareiden aluetta. Graffititaiteilija Keith Haring täggäsi Clones Go Home kuvitteellisen FAFH (Fags Against Facial Hair) järjestön nimessä. Ero näkyvien ja ei-näkyvien homojen keskuudessa on kärjistynyt usein "hävettävään" naiselliseen käytökseen. Tyyliniekka Quentin Crisp marssi Lontoon kaduilla paraatikunnossa 1930-luvulta lähtien tehden tietynlaisen homoseksuaalisuuden näin näkyväksi. Ei ollut yllättävää, että homot karsastivat Crispia.

Ymmärsin Tammisen kommentin niin, että homot on hiirulaisia, jos pyrkivät piiloutumaan. Straight-acting on tavallaan juuri tätä, se valitettavan usein myös sisältää homohäpeän ja sisäistetyn homofobian ja misogynian. "Normaaliäijälle" homotäg lienee pelon ja häpeän aihe, miksei myös "normaalihomolle". Homoudessa [sic] on pohjimmillaan kysymys pelkästään pyllyseksistä, se miten sitä saa on ihan eri asia. Kuten Quentin Crisp sanoi, there's no GDM. Mitä enemmän homomies yrittää tehdä valloittaessaan halujensa kohteen (Great Dark Man), sitä kauemmaksi kohde kavahtaa pelästyessään äärimmäisyyksiin meneviä viettely-yritityksiä.

*Nimenä Ranneliike on ok, tosin eka mielleyhtymä liittyi minulla runkkaamiseen. Nothings changed.

Itselleni tuo Ranneliike -nimi ei nyt herätä suurempia intohimoja. Olkoon tollaisena kuin se nyt on.

Myönnän tosin, että homouteen aikanaan luotu&liitetty stereotypia homojen yleisestä heikkoudesta on negatiivinen. Jos johonkin ryhmään kohdistuu yleistä vieroksuntaa/vihaa, mutta ryhmän jäsenet ovat yleisen oletuksen mukaan melko voimakkaita persoonia, niin se herättää alkeellista kunnioitusta vastustajissa.

humppakuukeri:
"- nainen pukeutuneena mieheksi, sen on saanut muinaisissa amfiteattereissa yleisön nauramaan kippurassa, ja sama ilmiö on esim. 80-luvun menestyskomedia Mrs. Doubtfiren suosion takana."
Tämä lienee kulttuurisidonnainen asia, mm. kristinusko on vaikuttanut siihen, että naiseksi pukeutunutta miestä ei ole esitetty teatterissa seksuaalisen kiinnostuksen kohteena.

Mrs. Doubtfire (1993), jatkoi kyllä mies naisen vaatteissa-komedian tradiotiota, joita edustaa mm. Tootsie, Some Like It Hot ja Cary Grant/Howard Hawks I Was a Male War Bride. Näiden juoni useimmiten on kuitenkin sisältänyt selkeän hetero-oletuksen, tosin Piukat Paikat-elokuvan kuuluisa loppurepliikki sisälsi suoran ehdotuksen. En usko että näissä niinkään nauretaan homoille, vaan nauru irtoaa sukupuoliroolien ylittämisellä: nauru kohdistuu miehen kömpelyyteen ja naisen yhteiskunnalliseen rooliin heikompana ja alistettuna. Robin Williamsin Mrs. Doubtfire ja Dustin Hoffmanin Tootsie toivat inhimillisen aspektin hahmoihin, molemmat roolihenkilöt joutuivat henkilökohtaisen kriisin johdosta omaksumaan naisen roolit.

*Eri asia on se, jos pitää mekkoilua erityisesti homouteen kuuluvana asiana. Tai kuten nimimerkki Human, jonkilaisena "bisseilynä".

Ilman kunnon ranneliikettä jää myös ilmaveivi onnistumatta, monista muista asioista puhumattakaan.