Facebook - kyttäysmedia
Kenellekään ei liene epäselvää, että minä vierastan Facebookia hyvin vahvasti. Kiukustun siitä, kuinka yhä usammin on tilanteita, joissa minua yritetään pakottaa FB:iin milloin milläkin syyllä. Tähän mennessä olen pystynyt säilyttämään neitseellisyyteni FB-maailmaan nähden. Olen alkanut ihmetellä ja kummastella sitä, että yhä useammin kuulen, että "ootko sä kuullut, että sun tuttusi kertoo FB:ssa sitä ja sitä.." Mielestäni ne tarinat ovat lähinnä typeryyksiä, enkä haluaisi niitä kuulla, mutta kun niitä vain yritetään tunkea tajuntaani.
Otsikolla Epäsosiaalinen media, Sanna-Kaisa Hongisto kirjoittaa Hesarissa osuvasti FB:sta "Nyt olen ikäväkseni huomannut, että se on myös positiivisuuteen verhottu kyttäämis- ja näyttäytymisympäristö, jossa ihmiset kiillottavat julkisuuskuvaansa ja vakoilevat puolituttujaan."
Minä en edelleenkään kaipaa tuollaista maailmaa.
Facebookilla on myös hyvät puolensa. Joku kavereistani on löytänyt mielenkiintoisen artikkelin ja linkittää sen, sovin treenikaverieni kanssa tapaamisistä sen sijaan että soittaisin kymmenen puhelua, uusimmasta baarista tulee kehuja ja käyn katsastamassa sen, uutisia kommentoi lukematon määrän ihmisiä sen sijaan että puhuisin niistä vain kotona aamukahvipöydässä jne jne.
Ihminen on sosiaalinen eikä epäsosiaalinen eläin. Yhtä hyvin voisin tykittää reaalielämän ikäviä tapauksia kuin fb:n negatiiviasia puolia.
Facebook on huono isäntä mutta minusta erittäin hyvä renki.
Itse olen käyttänyt sitä jo vuosikausia, enkä ole huomannut (juuri) mitään negatiivisia piirteitä. Lähinnä siinä ärsyttää pikku hiljaa lisääntyvä mainonta, jonka tuputtamiseen järjestelmä keksii tuon tuostakin uusia ja erilaisia vippaskonsteja. Mutta pitkin hampain sallin senkin, niin kauan kuin systeemin käyttö on minulle periaatteessa ilmaista. Toisaalta en "jaa" siellä mitään henkilökohtaisia tietoja itsestäni, olen kanssakäymisessä vain tuntemieni ihmisten kanssa, jotka tietävät jo tarvittavat minua koskevat perusasiat, joten miksi kailottaa niistä erikseen? "Kavereiden" määrän pidän alle sadassa, ja jos näyttää että lisäämispaineita on, vähennän sitten sieltä päästä, joiden kanssa ei tapahdu mitään vuorovaikutusta.
Minusta Fb:n tärkein voima on suljetuissa ryhmissä, joita ihmiset voivat perustaa vapaasti ja joihin voi kutsua mukaan tasan ne ihmiset, jotka kaikki ryhmän jäsenet hyväksyvät. Näiden ihmisten kesken voi sitten vaihtaa mielipiteitä ja tietoja kaikesta mahdollisesta maan ja taivaan välillä.
Yleensäkin olen ollut huomaavinani, että ihmisten tapa käyttää Facebookia on alkuinnostuksen jälkeen rauhoittunut ja järkevöitynyt. Enää ei tarvitse koko ajan julistaa päiväkirjanomaisesti kaikkia tekemisiään, vaan riittää että silloin tällöin antaa elonmerkkiä itsestään kun jotain mahdollisesti muitakin ihmisiä kiinnostavaa tapahtuu joko omassa elämässä tai elinympäristössä. Fb:n kautta olen myös onnistunut elvyttämään muutaman hyvän ihmiskontaktin, jotka ovat olleet aikoinaan hyvinkin tiiviitä mutta elinolosuhteiden muututtua hiipuneet pitkäksi aikaa. On aina hauskaa huomata, miten joku on ajan mittaan muuttunut mutta säilynyt kuitenkin pohjimmiltaan aivan samana kuin parikin kymmentä vuotta sitten!
Olen liittynyt FB pariin hiljattain ja tietyllä tavalla voin ymmärtää Juhanin näkemystä, mutta olen myös sitä mieltä, että ao ilmiöiltä voi hyvin välttyä. Olen jo nyt saanut paljon hyödyllisiä linkkejä eri organisaatiolta ja kavereilta. Eli koen, että FBn kautta pystyn saamaan tietoa tehokaasti esim ammattiasioissakin. Lisäksi tämä sosiaallinen puoli, ja tosiaan voi säädellä monin eri tavoin.
Olin monta vuotta epäileväinen enkä kokenut FBa tarpeelliseksi, mutta nyt olen ihan positiivisella mielellä. Ainakana itse en koe, että siellä travitsee tehdä mitään mitä ei haluaisi.
Aluksi järjestelmä toki keskittyi tyrkyttämään minulle kavereita, mutta nyt olen jo tottunut näkymiin jne. Eli en demonisoisi sosiaalista mediaa mitenkään erityisesti tai erottelisi sitä muusta vuorovaikuttamisesta.
Mainokset tosiaan vähän ärsyttää välillä, kun ne eivät pysyttele aina siinä "omalla sarakkeellaan".
Tapaamiset sun muut voi vallan hyvin sopia perinteisellä sähköpostilla tai tekstareilla. Tosin olen huomannut, että paatuneet lärväkirjanarkomaanit unohtelevat tutkia postiaan.
Nykyään monet järjestöt ilmoittavat tapahtumistaan facebookin kautta. Välillä pakko kurkata esim. Hesetan facebook-sivua. Ikävä asia on se, että info hajaantuu moneen paikkaan eikä ole keskitetysti esim. järjestöjen omalla verkkosivulla.
Siellä on myös paljon sellaisia uutisia, asiallisia keskusteluja ja sekalaisia kommentteja, joita seuraan. Pidän facebookia erittäin hyödyllisenä vaikken itse sinne juuri koskaan mitään kirjoittele.
Kai tässäkin on kysymys ihan siitä että millaisena tuota FB:a sitten haluaa pitää. Osalle se näyttää olevan koko elämä, koska sinne näköjään vuodatetaan jokainen kuunneltu biisi ja pumpattu rautakilo. Ja toki lasten taudit myös.
Mulle se on väline. Sitä kautta kuulee asioista ja voi pitää yhteyttä. On tullut oltua yhteyksissä sellaisten vanhojen tuttujen kanssa, joihin tuskin olisi muuten tullut oltua. Itsestäni en sinne juuri jaksa kirjoitella (niin kuin en muuallekaan), välillä heitän jonkun kommentin siinä toivossa että siitä heräisi keskustelua. Harvoin herää.
Hassua kyllä, maailmaa, jota Juhani V vierastaa niin kovin, hän harrastaa sitäkin aktiivisemmin Ranneliikkeessä. Sisällön luominen Ranneliikkeesenkin on "tajuntaan työntämistä", sosiaalisena mediana Ranneliike ei nyt tässä mielessä eroa Faceboogiesta. (*Stop me oh stop if I have written this before...). Ranneliikkessä tuota sanotaan "uutisoinniksi" tai "näkökulmiksi". Feissari on avoimuudessaan ympäristönä rehellisempi, siellä olet omalla naamalla ja nimellä, valikoit ihmiset, joiden kanssa haluat olla tekemisissä. Facebookissa pystyy suurinpiirtein hahmottaamaan sen, kuka mistäkin status-tourettistasi tykkää.
Facebook on yksi osa tämän hetken sosiaalisuutta ja yhtä kaikki yksi osa tämän hetken mediaa.
Eli että mikä ettei. Tsekkaan ja tavalla tai toisella osalistun siihen tällä hetkellä joka päivä.
Väitän että "kyttäysmedia" ei ole facebookin syy, vaan se miten sitä jotkut käyttävät on laajemmin "kyttäystä" ja "juoruja" painottavan tämän hetken kulttuurin seurausta.
Facebook on yksi mahdollisuus muiden joukossa toteuttaa tätä kulttuuria ja osallistua siihen.
Että "mitä sille kuuluu" ja että mitä tuttavan tuttavalle kuuluu. Näitä voi kysyä sekä kohdatessa että tsekata facebookissa.
Ei ne kai sentään sulje toisiaan pois.
Miten tämä nyt voi olla niin kamalaa, JuhaniV?
FB on kohtuullinen renki. Pitää vaan muistaa, että mitään huippusalaista sen kautta ei kannata tehdä.
Näppärä konsti tavoittaa ihmisiä ja "loiva lähestymistapa", jos on jollekin uudelle ihmiselle asiaa ja vaikka soittaminen voi tuntua turhan akuutilta yhteydenotolta eikä muita yhteystietoja löydä.
Oma lukunsa on se, että FB on matkan varrella ostanut useita muita palveluita ja sulkenut ne pois kilpailemasta. Esim. yksi todella näppärä kuvanjakopalvelu (drop.io) on itselläni monipuolisessa käytössä aina siihen asti, kun FB osti sen, sulki alkuperäisessä muodossaan ja sulautti loput itseensä.
Vaeltaja harmitteli tuossa edellä, että että info hajaantuu moneen paikkaan. Olen huomannut saman asian. Se on joskus aika rasittavaa. Ikävintä, jos jonkin välineen viestit jäävät kokematta. Tietenkin juuri silloin siellä on tietenkin merkittävä asia odottamassa, jonka deadline meni jo.
Toisaalta Ossi kertoo FB:n "tappaneen" muita käyttökelpoisia palveluita. Tuosta muistuu mieleeni tarina Yhdysvaltain rautateistä. Kuulin siellä käydessäni katkeraa puhetta, että öljy-yhtiöt ostelivat kauan sitten paikallisia juna-asemia ja sulkivat ne pian muka kannattamattomina. Öljy-yhtiöt petasivat sillä tavoin itselleen businesta polttoaineen myyntiin ja autoteollisuudelle. Samalla rataverkko rapautui huonoon kuntoon. Kuljin joskus Silicon Valleyihin junalla, koska en hoksannut vuokrata autoa. Suurin osa kaupunkilaisista ei tiennyt junaradan edes olevan olemassa, saatikka missä sijaitsi asema. Saman laatuinen paikallisjuna kulki Suomessa joskus viime sodan aikaan. Toki nykyisin rataverkkoa on sielläkin alettu kunnostaa. SF:n alueen Bart-junaverkko (Bay Area Rapid Transit) tästä esimerkkinä. Liika keskittyminen ja monopolisointi voi olla vahingollista käyttäjän kannalta.
Näin kylmän perjantain kunniaksi voisin toisaalta heittä pikkaisen bensaa liekkeihin ja todeta että jollain tavalla näen tuollaisen "minä selviän ilman facebookia"-asenteen jopa elitistisenä. Eli nyt kun netin palvelut sisällön helppoine jakamisineen ovat tulleet facebookin kautta kaiken kansan saavutettaville, niin sitten pitää keksiä joku keino erottua rahvaasta.
Kutsun omaa asennettani sosiaaliseen mediaan, mm. naamakirjaan, itsesuojeluvaistoksi, eikä miksikään muuksi. Jokainen on uutisista voinut lukea, miksi tällainen asenne voi muodostua. Toinen seikka on se, että tiedän FB:lla olevan koukuttava vaikutus. Mieluummin koukutun johonkin täysin muuhun, kuten punttisalille. Vietän aikaani nykyisin aivan liian paljon tietokoneen ääressä. Joskus internetin muinaishistoriassa kokeilin muistaakseni irc-palvelua tms. Tietoliikenneammattilaisena koin alkuun upeaksi sen, että minulla saattoi olla neljä tai useampiakin samanaikaisia keskusteluja menossa eri puolille maailmaa. Huomasin pian, että varsinaiset hommat jäivät tekemättä. Siihen tuli varsin pian täydellinen stoppi. Jos joku haluaa keskustella kanssani, helpoin tapa on lähestyä sähköpostilla. Luen saapuneet postit itselleni sopivana hetkenä.
FB:n käyttö on turvallista, jos ei itse hölmöile esimerkiksi levittelemällä tietoja joita ei haluaisi levitellä.
Minua Facebook ei ole koukuttanut. Vilkaisen kyllä miltei päivittäin, onko jotain meneillään ja missä. Ensisijaisesti se on minulle eräänlainen osoitekirja, jossa on myös työkalu yhteydenpitoon.
"Kutsun omaa asennettani sosiaaliseen mediaan, mm. naamakirjaan, itsesuojeluvaistoksi, eikä miksikään muuksi. Jokainen on uutisista voinut lukea, miksi tällainen asenne voi muodostua. Toinen seikka on se, että tiedän FB:lla olevan koukuttava vaikutus. Mieluummin koukutun johonkin täysin muuhun, kuten punttisalille. Vietän aikaani nykyisin aivan liian paljon tietokoneen ääressä. Joskus internetin muinaishistoriassa kokeilin muistaakseni irc-palvelua tms. Tietoliikenneammattilaisena koin alkuun upeaksi sen, että minulla saattoi olla neljä tai useampiakin samanaikaisia keskusteluja menossa eri puolille maailmaa. Huomasin pian, että varsinaiset hommat jäivät tekemättä. Siihen tuli varsin pian täydellinen stoppi. Jos joku haluaa keskustella kanssani, helpoin tapa on lähestyä sähköpostilla. Luen saapuneet postit itselleni sopivana hetkenä."
Toimistolla;
"Ootko sä kuullut, että Juhani V kertoo Rannenaamassa sitä ja sitä.."
"Juu, yksi hauskimmista tarinoista taisi olla vuosien varrelta, kun Juhani V sai palkkioksi hyvätä työstä karjalanpiirakoita!"
"Minähän en seiskaa lue!"
------
Mutta tosissaan, infon jakautumisesta "jokapaikkaan". Facebookin myötä info löytyy tietyssä muodossa yhdestä paikkaa jatkuvana realiaikaisesti päivyttävä virtana. Tämäkin tietysti miten käytät Facebookia ja miten olet linkittynyt maailmalle.
Ehkä olen asunut liian kauan Saksassa tai ainakin ollut liikaa tekemisissä saksalaisten kanssa (siellähän ei ole tästä syystä saatu aikaan edes henkilönumerosysteemiä) kun vastustan kaikkia tiedonkeräilymenetelmiä, joihin ihmiset antavat tietojaan sen kummemmin ajattelematta miten tietoja käytetään tai voidaan käyttää täysin ilman kohteen kontrollia. Erilaiset bonuskortit ja Facebook ovat näistä tavallisimpia. Jopa Youtube kerää rekisteröityneiden käyttäjiensä mieltymyksiä. Isoveli siis pystyy valvomaan paremmin kuin Felix Felmundovitsh Dzherzhinski (KGB:n perustaja) olisi koskaan voinut uneksiakaan. Työnantajat tutkivat ensimmäisenä työnhakijan FB-tiedot, samoin vaikkapa asuntojen vuokraajat.
Ei maailmanpyörää saa enää käännettyä takaisinpäin eikä tietosuojalainsäädännöllä saada yksilön turvaa parannettua globalisoituneessa maailmassa. Täytyy vaan harrastaa itsesensuuria sen suhteen mitä tietoa ja missä antaa itsestään kerättävän.
Valtsu meni nyt asian ytimeen. Minäkin olen erittäin huolissani/ärsyyntynyt siitä, että minulla ei ole hallintaoikeutta omiin tietoihini. Käsittääkseni esimerkiksi FB katsoo omistavansa käyttäjien sinne lataamat tiedot kuvineen kaikkineen. He voivat käyttää niitä täysin omien halujensa mukaan. FB:ssa vaihdetaan sääntöjä miten yritystä huvittaa. Vasta suuri meteli saa heidät ehkä ottamaan hiukan käyttäjien mielipiteitä huomioon.
Kuuntelin muutama päivä sitten nettikonferenssissa pitkiä ylistyspuheenvuoroja pilvipalveluista. Kun sinne lataa kaiken tietonsa, niin muka "taivas aukeaa" = tiedonhallinta sujuu kuin vettä vaan. Todellisuudessa pilvipalvelut on vain yksi uusi rahastuksen ja asiakkaiden/käyttäjien hallintaan oton muoto. Idea on ikivanha, joka on puettu nyt uusiin vaatteisiin. Tietotekniikan muinaisuudessa firman konesalissa hyrräsi useimmiten jättikokoinen IBM-keskustietokone. Siihen oltiin yhteydessä yksinkertaisten päätteiden avulla. Kaikki tieto lepäsi keskustietokoneessa. Tiedon hallinta oli kokonaisuudessaan siellä. Atk-miehet olivat firman todellisia kunkkuja. Heillä oli tieto hallussaan. Kun mikrotietokoneita alkoi ilmestyä maailmaan, muistan kuinka erään ison yrityksen tietohallintojohtaja vannoi, että hänen firmaansa tulee mikrotietokoneita vain hänen kuolleen ruumiinsa ylitse. Mikrot tulivat ja johtaja otti lopputilin. Toisessa yrityksessä tietohallinto ilmoitti, että jos jokin osasto hankkii itsenäisesti mikrotietokoneen, hankinta viedään oikeuteen. Yhtään oikeusjuttua ei tietenkään tullut ja mikrotietokoneita ilmeistyi joka paikkaan.
Pilvipalveluita ja muita suuria palvelukokonaisuuksia tuottavat useat isot amerikkalaiset yritykset. Amerikassa on voimassa nk. Patriot Law. Se tunnetaan eurooppalaisissa yrityksissä varsin huonosti. Sen perusteella liittovaltio/hallitus voi saada haltuunsa milloin vain minkä tahansa amerikkalaisten yrityksen tietokoneilla olevat tiedot. Laki säädettiin terrorismin torjunnan verukkeella. Jos suomalainen yritys tai yksityinen henkilö tallettaa tietojaan amerikkalaisen yrityksen pilvi- tai muuhun palveluun, hallitus voi ottaa ne tarkasteltavakseen haluamallaan tavalla, suomalaisten yrityksen tietämättä asiasta mitään. Tiedetään, että tiedustelutietoa on käytetty joskus myös yritysvakoiluun = oman maan yritysten kilpailuaseman parantamiseen.
Tänä päivänä meitä viedään tietotekniikan alueella kuin onnellista pässiä narusta.
Facebookin käyttösääntöihin kannattaa tutustua, ennenkuin levittelee huhupuheita tai missinformatiota;
"You own all of the content and information you post on Facebook, and you can control how it is shared through your privacy and application settings."
https://www.facebook.com/legal/terms
About Copyright:
Under the laws of most countries, copyright is the legal right that protects original works of authorship, such as books, music, film and art. In most countries, copyright does not protect facts, ideas, systems or methods of operation. Some of these may be protected by other rights. Generally, copyright does not protect facts and ideas, but it may protect the original words or images that express that idea.
https://www.facebook.com/help/249141925204375/
Ja kun pyydät vielä ystäviäsi kohteliaasti, etteivät he laita kuviasi eteenpäin jakoon, olet melko hyvin kärryillä. Periaatteessa nettiin ei pitäisi laittaa mitään, ellei altistu sille, että lataamiasi materiaalia "ihan miten huvittaa".
Minä levittelen facebookissa lähinnä luontokuvia ja forwardoin poliittisia tai vastaavia juttuja. Mahdolliselle ulkopuoliselle vakoilijalle minusta ei tule kauheasti tietoa. Sitä paitsi esiinnyn väärällä nimellä.
Facebookiin, kuten muihinkin ns. sosiaalisen median palveluihin, kannattaa suhtautua aivan kuin lähimarketin ilmoitustauluun. Kun olen kerran jotain sinne laittanut, sen saattaa kuka tahansa lukea, napata ja levittää tavalla, johon minulla ei enää käytännössä ole mitään vaikutusmahdollisuuksia. Ja tämä siitä riippumatta, mitä palveluntarjoaja monisanaisissa käyttöehdoissaan lupailee.
Kun tämän pitää mielessä, ongelmia ei synny.
Moro. Mahtaako tuo väärällä nimellä rekkautuminen naamakirjaan olla sallittua?
Säännöt kieltävät väärien nimien käytön ja tuplaprofiilin, käytännössähän tuota on aika hankala valvoa.
Feissari on myös siitä jännä "kyttäysmedia", miten kyttääjinä toimii muuten toiset käytäjät. Facebookkiin ssimerkiksi sopimattomasta materiaalista voi ilmoittaa anonyymisti ilmiantamalla kuva, jonka poistestaan ylläpidon toimesta. Globaalissa ystäväpiirisäni monet valokuvaajat ja taiteilijat esittelevät taidettaan Facebookissa, on hämmästyttävää, mikä toisinaan joutuu sensuurin käsiin ja mikä voi mennä läpi.
