Herculeksen päätön ovipolitiikka

Muistuipa taas mieleen, miksi en käy herkussa, kun jäi taas kerran yritykseksi päästä sisään (Qruiser Partyyn).

Nähtävästi asiakkaita on liikaa, kun tällä kertaa päättömän ovipolitiikan mukaan vaatetus "ei ole sopiva yökerhoon". Onhan se kauheeta, jos on suorat, mustat, siistit ja sateenpitävät(!) housut...

Että näin. Terkkuja vaan Erkille...

Jep, samaan törmännyt. Kerran yritin puolisoni ja ystäväni kanssa sisään. Ystäväni ei ollut tervetullut, koska oli kuulemma juonut liikaa. Hauskaa tässä oli se, että minä ja puolisoni olimme molemmat hilpeässä nousuhumalassa ja ystäväni ei ollut juonut pisaraakaan vaan tuli suoraan töistään mukaamme. Yritimme selvittää tilannetta, ja ovimies jo selkeästi huomasikin että ystävämme oli selvin päin, mutta sanoi että on jo päätöksensä tehnyt. Aikamme yritimme asiaa selvittää, mutta periksi emme saaneet. Ja koska emme viitsineet ystäväämme jättää yksin ulos, lähdimme (oikein mielellämme) toiseen ravintolaan.

Kas kummaa, joskus viime talvena parisen kertaa kyseisessä juottolassa käväsin asiakkaana. Hyvin on vaikea päästä tavan pulliaisen puolen yön jälkeen sisään - jono on kymmeniä henkiä koko ajan, mutta koko ajan jonon ohi menee vippien virta sisään. Josko seuraavan satunnaisen kerran vilkuttelisi satasta kädessään, jos vaikka saisi poken huomion herätettyä. Saattanee olla, että ei hirveästi jaksa vaivautua jonottamaan tylyn kohtelun paikkaan...

Parikin kertaa on käynyt niin, että ovella seisovan eurosatiaisen mielestä en ole selvä (vaikka olen ajanut autolla likimain oven eteen ja tarkoitus on pysyä vesiselvänä koko ilta) - päinvastoin sisään otetaan näyttävästi humalassa oleva henkilö ohitseni. Mitenkäs se pykälissä menikään kohta jossa mainitaan päihtyneille anniskelusta - päihtymistarkoitus on onneksi alkoholilaissa jätetty jo vähemmälle arvolle.

Miksi tällainen kitinä? Itselläni on periaate, että jos ei tykätä, niin ei tupata. Jos joku kapakka jaottelee asiakkaitaan kerrotulla tavalla, niin toisia kapakoita Helsingistä löytyy.

JuhaniV kirjoitti: "Miksi tällainen kitinä?"

Juhani, olet oikeassa, toki toisiakin kapakoita löytyy, ja asiakkaat äänestävät jaloillaan. Mutta mielestäni on ihan oikein ottaa mainittu ongelma esiin täälläkin, koska kyseisen ravintolan politiikkana on olla ottamatta kantaa ongelmiin, joita ravintolassa esiintyy. Mitään palautetta et saa, vaikka kuinka viestittäisit sinne suuntaan. Samaa olen kuullut lukuisilta muilta ihmisiltä. Ja miksikö jengi kaikesta huolimatta käy kyseisessä paikassa - lienee syy siinä, että kulman taakse Manskun puolelle muuttanut dtm on enemmin suuntautunut "heteroystävällisesti" ja Hercun omistajien toinen paikka Mansstreet on puolestaan profiloitunut tietyn tyyppisten hemmojen paikaksi.

Käsittääkseni (korjaa jos olen väärässä) käyt varsin vähän ravintoloissa, joten se selittänee yksioikoisen suhtautumisesi aiheeseen. Tosin itsekin aloin äänestämään jaloillani ja pitäydyn mielummin kokonaan poissa, kuin pahoitan mieleni huonosta kohtelusta.

Juu, pitää paikkansa. Minua ei nähdä notkumassa kapakoissa juuri milloinkaan. Nykyiset ravintolakäyntini rajoittuvat liikelounaisiin tai -päivällisiin. Niitäkin koetan välttää vyötäröni vuoksi. Periaatteni on ollut jo pitkään se, että minä en odota pääsyä ravintolaan. Minua ravintola odottaa saapuvaksi. Ei ole ollut aikoihin mitään ongelmaa tässä asiassa.

Juhanin periaate on sinänsä aivan hyvä. Useimmat iltaravintoloissa ("baareissa", kuten niintä kai nykyään koosta riippumatta yleisesti kutsutaan) kävijät eivät kuitenkaan mene sinne ravintolan seinien takia vaan tapaamaan tuttuja ja mahdollisesti löytämään uusiakin tuttavuuksia. Siksi suosittuihin ravintoloihin on tunkua. Jos tietää tai olettaa, että paikassa on lukuisia kavereita ja muuten omaan tuttavapiiriin hyvin soveltuvia ihmisiä, sinne tekee raskaan viikon jälkeen mieli rentoutumaan.

Harvemmin vierailevan naama ei ole ehtinyt tulla ovella tutuksi. Silloin ovihenkilö saattaa langeta kiusaukseen suosia kanta-asiakkaita, jotka kenties iloisen illan jälkeen poistuessaan muistavat avokätisesti palkita lyhyestä jonotusajasta. Jos sopivaa tarjontaa ei ole riittävästi, parhaat paikat ruuhkautuvat.

Itse käyn ulkona iltaa viettämässä ehkä enintään kerran kuukaudessa. Kun mieluusti poistun kotia kohti jo ennen puoltayötä, Hercun ovipolitiikka on onneksi jäänyt kokematta. Alkuillan paikkoihin yleensä pääsee tarvitsematta anoa kerberoksen armollista suosiota.

Herkussa oli vuosia sitten sellaiset iljettävät runkkauskopit. Oli ihan myönteistä kehitystä, että ne saatiin Herkusta pois.

Eipä ole viime aikoine Herculeksessa jonoja liiemmin ollut klo 12 asti ainakaan, joten ehkäpä pokeongelma on ohi.

Mielenkiintoista kyllä tämä ihmisten yöelämäkäyttäytyminen. Olen aina ihmetellyt sitä, että mikä voima myöhentää ja myöhentää porukoiden liikkeellelähtöä. Jos meinaa viettää baarissa jonkun ajan, niin luulisi, että olis järkevämpää viettää tuo aika aikaisemmin kuin myöhemmin, jottei seuraava päivä mene uinaillessa. ;) Esim. vaiks 10-01 tms. Hercussa tuntuu olevan nykyisin semmonen about klo 01-02 piikki. Tuo piikki syntyy yhtä nopeaan kuin purkautuukin, about tunnissa (no pun intended ;). Hercun musa on kyllä shaibaa + iänikuinen euroviisupotpuri, blaah, joten ehkä porukka lähtee tätä pakoon?

Sitten vielä se, että on puhuttu jo jonkin aikaa homoloiden kohtaamasta kadosta Helsingissä. Ilmiö on jännä, tarkoittaako se sitä, että normimestoissa alkaa olla sekaporukkaa pitämässä vapaasti hauskaa? Ymmärtääkseni Tukholma lienee (?) esimerkki siitä, ettei siellä oikein ole niinkään keskitettyä homoyökerhoilua, vaan kaikki mestat on homojenkin kansoittamat. Hauskaa sinänsä. Tapahtuuko Helsingissä sama...?

Asumme fairy tales -baarin vieressä kalliossa ja fairyssä ei tunnu olevan mitään tiukkaa ovipolitiikkaa. Sisällä ollaan käyty viimeksi joulukuussa 2011 ja baarin tunnelma ainakin silloin oli vahvasti juovukkeinen.

Onkohan siellä vielä ne tietokilpailut viikolla?

Fairy on sinnitellyt yllättävän hyvin kalliossa, vaikka trendit ovat vaihtuneet taajaan, ja Fairy on nykyän omaleimainen osa kotikatuamme :-) Fairyn terde tuo kotoista tunnelmaa muuten aika syvälle vajonneeseen helsinginkadun baarimiljööseen.

No...ainkin Fairy on "omaleimainen"...Harjutorin puiston puolikuisesta akustiikasta johtuen baarin terden "kotoinen tunnelma" välittyy hyvin tien toiselle puolen luoden vaihtelua eläväisen Helsinginkadun "viikon luontoääniin". Sinänsä kunnioitettavaa, että piskuinen juottola on selvinnyt 90-luvulta tähän asti. Paikan läheisyydestä huolimatta - tai kenties siitä johtuen - toinen Kallion "klassikko" on kutsuvampi.

Herkun ovipoliitikan kanssa ei ole ollut ongelmia, itseasiassa en muista jonottaneeni sinne koskaan 15 minuuttia pidempään.

Viidentoista minuutin jonotuksessa minulta menisi hermo! :-)

15 minuutin jono ei ole vielä mikään jono, vaan suht' normaali aika päästä sisälle suh't suosittuun paikkaan suht' kohtuulliseen aikaan. Pitää osata ajoittaa entreensä oikein, ettei joudu jonottamaan - ja toisaalta ei ole liian aikaisin. Parempi myöhempään kuin liian aikaisin - paikasta ja ulkoilun tarpeesta riippuen tietty.
Jonottaminen on täysin vapaaehtoista. Valitettavasti joskus täytyy jonottaa, kun ei ole se maailman napa ja ainut...tosin sekin ihme on joskus käynyt, kun poke tuli hakemaan jonon ohi vakinaamat erään klubin suosion ollessa huipussaa. Kumma kyllä, viihteellä ollessa jonottaminen on useimmiten siedettävämpää kuin esimerkiksi kaupassa, terveyskeskuksessa tai pankissa...eikä nyt alkoholilla nyt välttämättä ole osaa.

Menen Hercuun ja dtm:ään yleensä niin aikaisin, että ei tarvitse jonottaa, kun olen ensin chillaillut alkuillan Hugo'sissa, Mannisella tai Fenixissä. Silloin on myös kiva tarkastella minkälaisia kasvoja saapuu iltaa viettämään plus että on vielä häppäritunnit. Tai jos sitten täytyy jonottaa, jono on jo syntynyt ihan vain sen vuoksi, että kassa tai narikka ei vain vedä. Sen vielä siedän. Mutta jos jono on todella syntynyt sen vuoksi, että paikka on jo täynnä ja sisäänpääsy on kiinni siitä kuinka paljon porukkaa jo lappaa ulos, sitten kyllä jätän paikan siltä yöltä väliin. Mutta tällainen tilanne on minulle aika harvinainen, kun lähden yleensä kotiin yhden ja kahden välillä päin vastoin kuin olisin vasta saapumassa paikalle. Nimittäin näiden tuntien jälkeen porukka alkaa olla niin kännissä ja väsynyt, että seura ei vain enää kiinnosta. Känniläisen tukitangoksi, kävelyttäjäksi tai taksiin tuuppaajaksi ei kiinnosta ryhtyä. Lisäksi kahden jälkeen se yöbussin matkakin maksaa jo noin femman Helsingin rajojen ulkopuolelle. Sekin on ikävä turha kulu, jos ulkona käy usein.

Sithän baareissa lojunnut porukka valuu lopulta Keltsuun. Ja joskus katuu, miksei mennyt sinne aiemmin.