Jotain jo tuonne artikkelin kommentteihin laitoinkin, mutta lavennan hiukan tässä.
Kulutin itse eilisen aamupäivän raporttiluonnoksen lukemiseen ja sen kommentointiin Forssille. Löysin useita kohtia joista minulla oli jotain sanottavaa eivätkä ollenkaan kaikki liittyneet seksuaaliseen suuntautumiseen - eivätkä ne kohdat todellakaan sisältäneet tätä ehdollista sivulausetta johon täällä valittiin tarttua.
Tämän raportin ja keskustelun viitekehyksenä on siis se, että valtakunnansyyttäjä ja poliisi haluavat tuottaa tutkinnanjohtajille ja syyttäjille koulutuksellista / ohjauksellista materiaali vihapuheiden esitutkintaa ja syyteharkintaa tukemaan. Näin raportissa todetaan. Minun nähdäkseni tärkeä valvottava intressi tässä kohtaa on, että tutkinnan aloittamiskynnys pysyy matalana, syyttämättäjättämiskynnys korkeana ja mahdollisimman suuri osa viedään läpi prosessin oikeuden ratkaistavaksi alkuvaiheessa jolloin myöhempi tutkinta ja syyttämislinja muotoutuu käräjä-, hovi- ja korkeimman oikeuden ratkaisujen perusteella kuten pitää.
Tässä viitekehyksessä sillä, miten seksuaalinen suuntautuminen syntyy tai rakentuu ei ole mitään merkitystä. Yleisellä tasolla koko kysymys seksuaalisen suuntautumisen synnystä ja rakentumisesta on puhtaasti akateeminen vailla minkäänlaisia järkiperäisiä soveltamisen mahdollisuuksia. Ihmis- ja perusoikeusnäkökulmasta on yhden tekevää mistä henkilöön liittyvät ominaisuudet johtuvat, sillä ei ole merkitystä esimerkiksi yhdenvertaisuudelle, sananvapaudelle tai fyysiselle koskemattomuudelle.
Laajemmassa viitekehyksessäkin keskustelu syistä tunnustaa valtavirrasta eroavan seksuaalisen halun, suuntautumisen, identiteetin tms ongelmalliseksi, mitä se tosiasiassa on vain uskonnollisista lähtökohdista. Mitään järkiperäistä perustetta eriarvoistamiselle ei ole, joten se luodaan juutalais-kristillisestä - tai toisaalla islamilaisesta - uskonnollisesta opetuksesta lähtien. Tuolla keskustelulla voi siis pyyhkiä perseensä. Siihen ei pidä lähteä mukaan siksikään, että se ei johda mihinkään. Tieteellisesti ottaen kysymykset omantunnon ja annetun, opitun ja geneettisen tai muiden vastaavien vastapoolien välillä on ratkaisematon. Kiinnostuneet voivat penkoa aihetta vaikkapa "Homoseksuaalisuus tieteen näkökulmasta ja miesten kertomana" -kirjaa lukemalla. Yhtä kaikki, tämä on olennaista vain sellaisille keskustelijoille joiden ajattelussa usko ohittaa järjen etkä siksi voi saavuttaa keskustelulla yhtään mitään.
Minä kiinnitin huomiota mm. seuraaviin:
Raportin johdannossa nostetaan esille Halla-ahon korkeimmassa oikeudessa oleva tapaus, joka käsittelee myös uskonrauhan rikkomista. Kysymys on äärimmäisen vaarallisesta ja haitallisesta lainkohdasta joka pitäisi mitätöidä - uskonnollisten tunteiden erityinen suoja on paitsi pehmeäpäistä, myös ristiriidassa perustuslaillisen uskontoneutraliteetin kanssa. Meidän näkökulmastamme siitä tekee ongelmallisen ruotsalainen pastori Åke Greenin tapaus. Lainsäädäntömme on tässä kohtaa samankaltainen uskonrauhansuojassa mutta meillä heikompi vihapuheelta suojelemisessa. Ja Ruotsin tapauksessahan korkein oikeus päätti että uskonnon pyhää kirjaa lainaten esitetty ilmeinenkään vihapuhe ei voi olla rangaistavaa koska se nauttii juuri "pyhän" suojaa. Tällainen tulkinta on täysin mahdollinen myös meillä ja se tekee vihapuhesuojastamme mitättömän toisella sen merkittävimmistä ilmenemisalueista! Se, että työryhmä nostaa Halla-ahon tapauksen esille ja luettelee uskonrauhan rikkomisen useissa kohdissa valitettavasti vahvistaa tätä mitätöitymisen mahdollisuutta.
Minä en myöskään löytänyt raportista viitettä tuoreeseen EIT:n ratkaisuun Vejdeland and others v. Sweden:
http://ur1.ca/90ugi Tuo tapaus paaluttaa vihapuhetta nimenomaan sananvapauden ulkopuolelle jääväksi ja siinä on kyse juuri uskonnollislähtöisestä homovihasta.
Antaessaan esimerkkejä uhkaamisesta raporttiluonnos käyttää esimerkkinä "Suosi suomalaista - potki pakolaista" - t-paitojen tapausta. Tuolla tekstillä varustettuja t-paitojahan ei pidetty vihapuheena. Tapaus on vuodelta 1990 ja pidän sitä paitsi alunperinkin vääränä päätöksenä Vaasan hovioikeudelta, myös auttamattomasti vanhentuneena. Toinen huono esimerkki löytyy panettelun esimerkkilistasta, joka muuten on varsin hyvä. Lista alkaa kuitenkin toteamuksella "maahanmuutto on haitallista", joka ei siis työryhmän mukaan olisi panettelua. Tällaiset huonot esimerkit ovat varsin vaarallisia esitutkintaa ja syyteharkintaa ohjaamaan tarkoitetussa asiakirjassa.
Kaiken kaikkiaan asiakirjan esimerkit painottuvat hyvin tunnettuihin vihapuheen kohderyhmiin kuten maahanmuuttajiin ja juutalaisiin. Sen sijaan juuri esimerkiksi seksuaalivähemmistöjen osalta ei ole ainoatakaan esimerkkiä. Väitän että poliiseilla ja syyttäjillä on osana kulttuurista perintöämme aivan yhtä heikot valmiudet tunnistaa meihin kohdistuvaa vihapuhetta kuin väestöllä keskimäärin. Tätä taustaa ja asiakirjan tarkoitusta vasten nähtynä tämä on minusta vakava puute. Raportti ei siis tosiasiassa anna poliiseille ja syyttäjille välineitä parempaan seksuaalivähemmistöjen suojeluun vihapuheelta.
Sukupuolivähemmistöjen, transvestiittien ja muiden sellaisten ryhmien osalta, joita ei laissa erikseen mainita, mutta jotka voitaisiin katsoa sisältyvän suojan piiriin rinnastuksen kautta, lain tulkinta on kriittisen tärkeä. Raportin ongelmisa tältä osin kirjoitin Ranneliikkeen artikkelin kommenttiin.
Työryhmän kyky ymmärtää vakaumusta ja ideologiaa on perin vajavainen. Se ei pysty näkemään uskonnollisen ja poliittisen vakaumuksen rajaa häilyvänä. Tästä seuraa puutteita ja virheitä raportin rinnastuksissa.
Raportti tukeutuu myös Julkisen sanan neuvoston Journalistin ohjeisiin, joiden päivitetty versiokin on ihan susi. JSN on menettänyt koko olemassa olonsa oikeutuksen lehtien aseman murruttua. Sen ratkaisut ovat aina olleet seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen osalta ystävällisesti sanoen leväperäisiä, rumemmin sanottuna patavanhoillisia. Sen ohjeet eivät tuota mitään lisäarvoa; ne juuri ja juuri täyttävät lain vaatimukset, mutta eivät pysty nostamaan verkkokeskustelujen tasoa piiruakaan.
