Ranska

Presidentin vaalien lähestyessä:

Christian Vanneste kieltää homojen poiskuljetuksen (natsi-Saksan aikaan). Puolue UMP saattaa erottaa hänet.
UMP-puolueen poliittinen toimisto tutkii erottamisprosessia Christian Vannesten suhteen. Syynä on Vannesten lausunnot "homoseksuaalien poiskuljettamisen legendasta". Näin ollen hän ei voine enää jatkaa lakiasäätävässä Kansalliskokouksessa.
Poliittinen toimisto tuomitsi yksimielisesti nämä Christian Vannesten lausunnot. Toimisto tutkii pyyntöä erottaa Vanneste puolueesta ja pidättää hänet kansanedustajaksi asettamisesta.
Videossa, jota levitti katolinen nettisivusto 10. helmikuuta, kansanedustaja Vanneste sanoi "oli se kuuluisa homoseksuaalien poiskuljettamisen legenda ... Erityisesti Himmlerillä oli henkilökohtainen tili päättää homoseksuaaleista. Saksassa oli torjuntaa ja poiskuljettamista, joka johti lähes 30 000 poiskuljetettuun, mutta sitä ei ollut muualla." Hän lisäsi, että "homoseksuaalien poiskuljettamista ei ollut Ranskassa".
Vanneste on tunnettu homofobisista lausunnoistaan. Presidentti Sarkozyn puolueen UMP pääsihteeri Jean-Francois Copé ilmoitti pyytävänsä sanktioita kansanedustajaa vastaan.
Sosialistisen puolueen PS presidenttiehdokkaan Francois Hollanden äänitorvi Delphine Batho tuomitsi kommunikeassaan UMP Pohjoisen kansanedustajan lausunnot ei pelkästään homofobisiksi vaan myös kieltäviksi (so. joukkosurman kieltäviksi). "Homofobiassa Vanneste on rikoksenuusija, UMP:n tulee heti erottaa tämä edustaja, jollei se halua olla itse kanssarikollinen tähän kauheaan lausuntoon. Odotamme myös UMP:n ehdokkaalta, että hän tuomitsee hyvin selkeästi sen, mikä ei ole sivuluisu, vaan kuvottava ideologia".

Olematta tarkka sen suhteen, minkä käsittelyn aikoo varata tälle, Nicolas Sarkozy on tiukasti tuominnut edustaja Christian Vannesten homofobisen liirron.
Pääministeri Francois Fillon sanoi toivovansa Vannesten erottamista UMP-puolueesta. Hän ilmoitti: "Hänet täytyy erottaa väiitteen takia, jota hän kannattaa, ja täytyy lopettaa nämä väittelyt, jotka haavoittavat kokonaisia Ranskan väestöryhmiä, ja jotka jakavat.", "Ei ole ensimmäinen kerta, kun [nämä] asiat tapahtuvat" ja "Kaikki seuraukset siitä on tehtävä".
Nicolas Sarkozyn oli vastattava väittelyyn aiheesta presidenttiehdokkuutensa julkistamisen yhteydessä. Olematta tarkka sen käsittelyn suhteen, jonka hän on varannut Vannestelle, hän ilmoitti, että "kauhistuu kaikkea sitä, mikä läheltä tai kaukaa voi vaikuttaa homofobialta. Siten ei ole mitään tekemistä henkilöiden kanssa, jotka eivät ymmärrä, että 21. vuosisadalla tällainen väite tekee kaikki alhaiseksi."

Homofobisen rikoksen seurauksia Ranskassa. Yksi Alexis Fruminin kiduttajista näki tuomionsa keventyvän. Murhan, kidutuksen tai kovennetun barbarian oikeustapauksessa vedottuaan yksi Alexis Fruminin surmaajista sai kymmenen vuoden helpotuksen vankeustuomioonsa, koska hänen asianajansa vetosi surmaajan nuoreen ikään tekohetkellä.
Kahlehdittu, lyöty, poltettu ennen kuin kuristettu ja lopulta heitetty jokeen, nuori 21-vuotias Alexis Frumin joutui todelliseen kiirastuleen 16. päivä kesäkuuta vuonna 2007 ennenkuin kohtasi kuolemansa Reimsissä Vesle-joen vedessä.
Christophe C. on ainoa neljästä syytetystä, joka on tehnyt vetoomuksen. Hänet tuomittiin kolmeksikymmeneksi vuodeksi vankilaan vuonna 2011 "murhasta, kidutuksesta tai kovennetusta barbariasta". Hän sai toisen asteen tuomioistuimessa 16.3. tuomionsa vähennetyksi kahteenkymmeneen vuoteen suljettussa tilassa olemista.
Christophe C kuului "Reimsin barbaarien" ryhmään. Neljä nuorukaista, jotka avoimesti ilmoittivat kuuluvansa skinheadeihin, tunnustivat kiduttaneensa ja sitten surmanneensa Alexis Fruminin. Alexiksesta tuli heille sijaiskärsijä, "koska hänellä oli ruskea hipiä ja vaikutti naismaiselta". Heidät oli tuomittu vuonna 2011 raskaisiin vankilarangaistuksiin neljästätoista vuodesta elinikäiseen. Nuorukaisten ryhmän vahvana päänä pidetty Christophe C sai lopulta vetoomusasiassaan tulosta. Hänen
asianajajansa nojautui erityisesti tosiasiaan, että hän oli alaikäinen tekohetkellä, saaden näin kymmenen vuoden helpotuksen tämän vankilatuomioon.

"SOS Homophobie"-yhdistys paljasti tulokset, jotka se oli saanut kaikille Ranskan presidentin vaalien ehdokkaille tekemällään kyselyllä. Kyselyn kysymyksiin ehdokkaat vastasivat kirjallisesti, joita vastauksia SOS Homophobie sitten arvioi. Niinpä kieltävä tarkoittaa kaikkea riittämättömästä jyrkän kielteiseen vastaukseen.
Ehdokkaat:
Nicolas Sarkozy (UMP (oikeisto)) 57-v.
Francois Hollande (PS - sosialistinen puolue) 57-v.
Marine Le Pen (FN = Front national - kansallisrintama (ääri-oikeisto)) 43-v.
Francois Bayrou (MoDem = Mouvement Democrate (keskusta)) 60-v.
Jean-Luc Mélenchon (Front de gauche - vasemmistorintama (vasemmistolainen)) 60-v
Eva Joly (EELV = Europe écologie les Verts (vihreä)) 68-v.
Nicolas Dupont-Aignan (Debout la République (oikeistolainen, eronnut UMP:sta))
Nathalie Arthaud (Lutte ouvrière - työntekijän taistelu (kommunistinen))
Philippe Poutou (Nouveau parti anticapitaliste - uusi antikapitalistinen puolue (kommunistinen)) 45-v.
Jacques Cheminade (ei puoluetta) 70-v.

Iloinen yllätys oli, että kaikki 10 ehdokasta vastasivat 12 kysmykseen, jotka oli heille asetettu. Suuri hämmästyksenaihe ei ole se, että ehdokkaista kaksi homoystävällisintä olivat Eva Joly ja Jean-Luc Mélenchon, joista kummallakin oli 11 myönteistä vastausta. Heitä seuraavat sosialistien ehdokas Francois Hollande (p myönteistä vastausta). Nykyisellä presidentillä Nicolas Sarkozylla oli vain kaksi myönteistä vastausta ja Kansallisen rintaman (äärioikeiston) Marine Le Penillä yksi.
12 kysymystä käsitteli mm. yhtäläisiä oikeuksia avioliittoon ja vanhemmuuteen, homojen mahdollisuutta luovuttaa verta ja sukupuolen kysymykseen ensimmäisen asteen koulussa. SOS Homophobien presidentti Elisabeth Ronzier piti sen lisäksi että kaikki vastasivat kysymyksiin suurimpana yllätyksenä Marine Le Penin yhtä myönteistä vastausta.
Yksi ainoa kysymys sai vain myönteisiä (tai riittäviä) vastauksia (kahdeksan myönteistä vastausta, joista yksi Marine Le Penin, ja kaksi vastaamatta jättänyttä). Kysymys kuului: "Muodostaisitteko lapsuuden sosiaalisen avun henkilökunnan, jotta se huomaisi homofobian ja transfobian, joiden uhreiksi nuoret voivat joutua perheissään?"
Hyvin kiistanalainen oli kysymys mahdollisuudesta ottaa mukaan kouluohjelmiin rakkaussuhteiden moninaisuus ja sukupuolikysymys jo ensimmäisellä kouluasteella. Se sai viisi kielteistä (tai riittämättömäksi arvioitua) vastausta (Marine Le Pen, Nicolas Sarkozy, Philippe Poutou, Francois Bayrou ja Nicolas Dupont-Aignan. Kaksi ehdokasta ei vastannut tähän kysymykseen (Jean-Luc Mélenchon ja Jacques Cheminade).
Kysymykseen seksuaalisen suuntautumisen ja sukupuoli-identiteetin mukaanotosta syiksi, jotka avaavat pakolaisaseman, vastasi kaksi kieltävästi (Marine le Pen ja Nathalie Arthaud) ja kaksi jätti vastaamatta (Francois Hollande ja Jacques Cheminade).
Kysymykseen sallisiko ehdokas samaa sukupuolta oleville pareille oikeuden avioliittoon sen nykyisessä muodossa, vastasivat kieltävästi Marine Le Pen, Nicolas Sarkozy, Francois Bayrou ja Nicolas Dupont-Aignan.
Kysymykseen homojen verenluovutusoikeudesta vastasivat kieltävästi kaksi ehdokasta, Marine Le Pen ja Nicolas Sarkozy.
Elisabeth Ronzier, 18 vuotta sitten perustetun SOS Homophobien nykyinen presidentti, ilmoitti kyselyllä olleen kysymyksessä homofobian uhrien äänen kantamisen.