Pekka vai Sauli linnaan?
Helsingin Sanomissa oli mielenkiintoinen tilastovertailu Haaviston ja Niinistön ensimmäisen vaalikierroksen vahvimmista kannatusalueista pääkaupunkiseudulla.
Helsingissä Haavisto oli ylivoimaisimmillaan Kalliossa, Vallilassa, Sörnäisissä, Alppilassa ja Kumpulassa, kun taas Niinistön tuki oli vankinta Östersundomissa, Munkkiniemessä, Pakilassa, Lauttasaaressa, Paloheinässä, Marjaniemessä ja Kulosaaressa. Aivan omaa luokkaansa Niinistön kannatus oli Espoon Westendissä, missä 68,3 % äänestäjistä halusi hänet suoraan presidentiksi. Jopa Kauniaisissa Niinistö keräsi reilusti yli puolet äänistä, kun Eva Biaudet sai tyytyä vajaaseen 15 prosenttiin.
Trendinä näyttää siis olevan, että etenkin nuoret, sinkut ja suhteellisen vaatimattomissa varoissa elävät ihmiset löysivät ehdokkaakseen Haaviston. Toisaalta enimmäkseen äveriäiden perheiden ja eläkeläisten hulppeine omakotitaloineen kansoittamat kaupunginosat asettuivat mieluiten Niinistön taakse. Tämä tuntuu kuvastavan aika osuvasti eroja näiden kahden ehdokkaan arvomaailmassa. Vaikka he vaikuttavat päällisin puolin aika samantyyppisiltä hyvinvoivilta porvareilta, nuo pienet erot vaikuttavat siihen, ketä ihmiset päättävät loppujen lopuksi äänestää.
Niinistö on arvokonservatiivi, joka pitää tarkkaan huolen siitä, ettei tule liikaa vastaan esimerkiksi homoavioliittokysymyksessä. Jos hän ilmaisisi puolella sanallakaan olevansa tasa-arvoisen avioliiton kannalla, se merkitsisi huomattavan rahoittaja- ja äänestäjäkunnan jäämistä kotiin toisella kierroksella. Konservatiivisia arvoja Niinistö muistaa pitää yllä myös puhuttaessa yhteiskunnan ja työelämän rakenteista. Työntekijöiden oikeudet ovat aina alisteisia työnantajan päätösvallalle, ja omistavan luokan arvot jyräävät työtä tekevien edut.
Haavisto edustaa liberaalimpaa kantaa perhelainsäädännön osalta, sillä hän tietää jopa omasta kokemuksestaan, mitä suorasukainen ja hienovaraisempikin syrjintä, usein jopa "suvaitsevuuden" kaavussa merkitsee suuren kansanosan elämässä. Mielenkiintoista on seurata, miten pitkälle hänen porvarillisuutensa joustaa vasemmistolaisesti ajattelevien äänestäjien suuntaan kun aletaan puhua työntekijäväestön oikeuksista ja asemasta suomalaisessa yhteiskunnassa.
Suomi on valitsemassa arvojohtajaa, jolla on varsin vähän käytännön valtaa päivänpolitiikassa etenkin sisäpolitiikan osalta. Presidentin tulee olla suunnannäyttäjä ja unilukkari, joka puhuu harvoin mutta asiaa ja jota juuri sen tähden kuullaan. Ulospäin hänen on pystyttävä edustamaan Suomea ja antamaan sille kasvot sekä kauppamatkustajana että erilaisissa virallisissa tilaisuuksissa poseeraajana. Myös kansainvälisten kriisien tapahtuessa lähellä tai kaukana presidentti on se, jonka sanoille annetaan eniten painoa ja joka kertoo, mitä mieltä Suomessa tilanteesta ollaan. Kotimaassa presidentin on osattava yhdistää suomalaiset ja tukea heitä hädän hetkellä.
Meillä on edessämme tärkeä valinta!
Itseäni hieman ihmetyttää tämä Haavistolle langetettu "porvari" -leima. Itse en kyllä miellä häntä lainkaan sellaiseksi.
Kuten olen kertonut, olen tavannut hänet henkilökohtaisesti, ja seurannut häntä kuin hai laivaa (suojaamassa) usean päivän ajan Bosniassa hänen ollessaan kehitysyhteistyöministerinä vierailulla.
Minulle jäi sellainen kuva, että minä -tulipunaisten kommunistivanhempien (Noh. Ehkä haaleanpunaisten. Ne oli enemmistöläisiä...) poika- olin mielipiteiltäni paljon konservatiivisempi kuin Haavisto, ja kuitenkin pidän itseäni aika vasemmistolaisena. (Mielikuvaani tietysti saattoi vaikuttaa työni ja tehtäväni silloin.)
Onkohan syynä se, että Vihreitä on varsinkin vasemmalla alettu ajatella Kokoomuksen "apupuolueena", koska he ovat hallituksessa suostuneet niin moniin kompromisseihin, koska ilmeisesti katsovat, että on silti parempi vaikuttaa sisältä- kuin ulkoapäin?
Kokoomuksen suhtautuminen vihreisiin lienee samanlainen; parempi pitää sisällä tuvassa joku, joka kusee ikkunasta ulos, kuin heittää se ulos, jolloin se kusisi ikkunasta sisään...
Pete taisi tulla tässä juuri todistaneeksi sen, että perinteinen vasemmisto-oikeisto (tai työväki-provarit) -akseli ei ole lainkaan yhteneväinen konservatiivisuus-radikaalisuus (vanhoillisuus-uudistusmielisyys) -akselin kanssa.
Joskus maailmassa ehkä näin olikin, mutta nykypäivänä vasemmistoon (ja etenkin sen ammattiyhdistyssiipeen) kuuluvien ihmisten joukosta löytyy varsin konservatiivisesti ja jäykästi ajattelevia yksilöitä, kun taas kansantaloudelliselta ajattelultaan selkeästi oikeistolaisten ihmisten parissa voi (siis nimenomaan voi) syntyä aidosti tuoreita ja ennakkoluulottomia yhteiskunnallisia ajatuksia.
Nämä poliittiset sloganit ovat mielenkiintoisia. Ennen ensimmäistä kierrosta taikasana oli eteenpäin katsominen. Sillä rajattiin eurokriittiset Väyrynen ja Soini ulos, mutta siinä vaiheessa vielä Niinistöä tyrkytettiin etupuolelle. Rohkenen tulkita näitä mantroja niin että eteenpäin tunkeminen on (onneksi) sittenkin eri asia kuin uudistusmielisyys. Niinistö on siis näillä termeillä eteenpäin katsova vanhoillinen. Toista koko kansan idolia Robinia lainatakseni täydelliseen frontside ollieen on siis Saulillakin vielä jonkun verran matkaa...
Haavisto on ennen kaikkea vihreä. Vihreissä on myös porvarillisesti ajattelevia, jos tällaisen henkilön suurin huoli on ympäristön tilan kannalta kestävän kehityksen asema yhteiskunnassa. Eli että taloudellinen kasvu toteutetaan ympäristöä kunnioittaen, ei sitä riistäen. Vihreiden vasemmistolaisuusimago ja vasemmistolaisesti ajattelevien runsas populaatio vihreissä selittyy ehkä sillä, että vihreät olivat ainakin aluksi 80-luvulla ketjulukituksineen radikaaleja, ajatuksiltaan valtavirrasta poikkeavia, vähän kuin hippejä, kun vastustivat suuren pääoman ympäristöä rasittavia hankkeita, ja tämä seikka veti puoleensa vasemmistolaisia ajattelijoita.
Kuitenkin Vihreiden yksi perusteesi on:
"Yrittämisen aloittamisesta on tehty helppoa." (
http://www.vihreat.fi/politiikka/talous-ja-yrittajyys)
Vihreät tosin suosivat pieniä ja keskisuuria yrityksiä, jotka sijoittuvat tasaisesti ympäri maan työllistämään muita työelämän kannalta eettisesti kestävällä tavalla.
Komppaan Pubbaria.
Oman kokemukseni mukaan (vanhempien kaverit), esim. pahimmat homofoobikot löytyivät -ennen persuja siis- juuri noista SDP:n ja Vasliiton AY -aktiiveista. Kokoomuslaisetkin olivat paljon suvaitsevampia.
"Tavallinen rehellinen suamalainen heterotuunari, jota paha kapitalisti riistää minkä kerkiää, mutta vastaan silti pannaan, perkele!!!" -oli ja varmaan on vieläkin aikalailla vallitseva ajattelutapa.
Kun lasten opiskeluakin karsastettiin tyyliin: "Veljes on sentään kelkkarappari, perkele! Ja tienaa! Ja sinä haluat joksku ekonomiks!!! Perkele!!!", niin saattoi kaapista ulostulo olla himppa vaikeaa.
Monet tämmöiset ovat kyllä varmaankin jo löytäneet uuden aatteellisen kotinsa persiistä.
P.S. Massa. Kuka ihme on "Koko kansan idoli" Robin? (Jos et sitten tarkoita Cape Crusaderin puppelipoikaa. Se suomalainen takavuosien laulaja taas ei oikein täytä "Idolin" tunnusmerkkejä).
"Kuka Robin?" Huh huh, onpa täällä foorumilla tunkkaista, haisee oikeen pahin 60-70-luvun vasemmistolaisuus josta ei mitään hyvää ole tähän päivään siinnyt. Voisko joku avata ikkunoita?
Minä äänestän Niinistöä.
Näillä palstoilla tällainen kanta on syytä perustella tarkasti.
Ehdokkaan homous ei todellakaan ole sattuneesta syystä mielestäni mikään este. Sen sijaan este on Haaviston elämänkumppanin rikostausta. Lehtitietojen mukaan hänellä on kontollaan rattijuopumus ja pahoinpitely.
Entisenä syyttäjänä ja vanginvartijana en vaan voi olla noteeraamatta tällaista asiaa. Ihmiselle ei tapahdu useampia rikosjuttuja "sattumalta" vaan kyse on henkillöön liittyvistä piirteistä, elämäntavasta, asenteesta jne. Ja sillä, minkälainen henkilö kulkee tasavallan presidentin rinnalla, on väliä. En halua kriminaalia presidentin puolisoa. Itse ottaisin eron tuollaisesta.
Niinistö ei soisi homopareille kirkollista vihkimystä. Ns. uskonnottomana ihmisenä olen ikäänkuin kokonaan tuollaisen keskustelun ulkopuolella. Uskonto on minulle pelkkää itsepetosta ja raamattu satukirja täynnä elämänohjeita, joiden tulkinnasta täysjärkisiltä ihmisiltä vaikuttavat yksilöt jaksavat vääntää. En siis pidä kirkollista vihkimystä pätkääkään sellaisena itseisarvona, jota kohti kannattaisi pyrkiä. Siksi koko keskustelu on aivan turhaa. Toki joudun myöntämään, että uskonnollinen hblt-ihminen näkee asian aivan toisin. Mutta Saulille en tästä syystä lyö ruksia päälle.
Toivon että ylipäällikkö on armeijan käynyt henkilö. Lisäksi en siedä sinänsä hyvin fiksun ja asiallisen Haaviston puoluetaustaa. He ovat tuhoamassa suomalaista työllisyyttä järjettömällä ympäristö- ja energiapolitiikallaan.
Siispä pitkin hampain lyön kuponkiin Saulin numeron. Haavisto - oikea mies väärässsä puolueessa.
Pete01: ihan hyviä pointteja, joita itsekin mietin. Ainoastaan sen verran pitää täsmentää, että Niinistö ei ainoastaan jättäisi suomatta homoille kirkollista vihkimystä, vaan vastustaa myös maallista avioliitto-oikeutta. Ja tätä lain ja uskonnollisten käsitysten yhteen ymppäystä en itse oikein osaa sulattaa.
"Koko kansan Robin" löytyy Youtubesta,
http://www.youtube.com/watch?v=oNfwMepTuZ0
Itsellenikin vehreä tausta on melko korkea kynnys Pekan kammariin. Puolisonsa edesottamukset eivät ole niinkään merkittävä asia. Toisaalla jo olen todennut, että Saulin heikkoutena on hänen neutraalia kielteisempi (ja hataralle pohjalle rakentuva) kantansa tasa-arvoiseen avioliittoon.
Kohdallani vaakakupin kallistuminen Sauli Niinistön eduksi on kuitenkin selvä, joskaan ei mitenkään 6-0.
On hyvä muistaa, ettei ole eikä tule täydellistä presidenttiehdokasta. He ovat ihmisiä omine tapoineen ja tyyleineen, joista kaikki piirteet eivät koskaan miellytä kaikkia. Todettiinhan pamfletissa Mäntyniemen pesänjakajat, että nykyinen presidentti äksyili kaksi toimikautta. Emme elä Kekkosen aikakautta, onneksi, jolloin istuva presidentti hännystelijöineen pidenteli toimikauttaan mielin määrin, kunnes ikä ja terveys lopettivat maailmanennätystä lähentelevän toimikauden. Kekkonen hallitsi kovakouraisesti ja kohteli julmasti niitä, joista ei pitänyt. Pahimpana Kekkosen virheenä pidän edelleen sitä, että hän esti perintöprinssien (siihen maailmaan aikaan nimenomaan miesten) kasvamisen ehdolle valtakunnan korkeimpaan tehtävään. Se oli erittäin moitittavaa itsekkyyttä Kekkoselta.
Olen sitä mieltä, että nyt tasavallan presidentin virkaan pyrkivät ovat kumpikin omalla tavallaan soveliaita juuri tuohon tehtävään. Vajaan parin viikon kuluttua tiedämme kuka meitä virallisesti hallitsee. Nyt kun vain osaisimme pysyä erossa loanheitosta ja keskustella aidosti presidentin tehtävään vaikuttavista asioista ja niiden osaamisesta.
Tuolla ylempänä joku perusteli Haaviston hylkäämistä sillä, että hänen elämänkumppaninsa on "kriminaali".
Jokaisella on tietysti oikeus omaan mielipiteeseensä, ja myös oikeus perustella se haluamallaan tavalla. Tosiasioissa olisi silti syytä pitäytyä mahdollisimman pitkälle, sillä jos olisimme muualla kuin täällä "sosiaalisessa mediassa", sanoistaan voisi joutua jopa tilille. Presidenttiehdokas Haaviston puoliso Antonio on siis joitakin vuosia sitten joutunut helsinkiläisessä ravintolassa käsikähmään toisen eteläamerikkalaisen miehen kanssa Vaikka asia ilmoitettiin poliisille, se ei koskaan edennyt oikeuteen, koska osapuolet sopivat sen tunteiden viilettyä keskenään. Toinen seikka, eli tuo "rattijuopumus" on astetta vakavampi tapaus. Siitä hänet pidätettiin muutamaksi päiväksi lomallaan Etelä-Amerikassa. Tosin Suomessa ei tuostakaan olisi mitään rangaistusta seurannut, sillä lehdistössä uutisoitujen tietojen mukaan promillemäärä alitti meillä rangaistavuudelle asetetun 0,5 promillen rajan.
Toisena raskauttavana seikkana pidettiin Pekka Haaviston (tai ainakin hänen puolueensa) toimintaa ympäristömme suojelemiseksi. Se kuulemma tuhoaa suomalaista työllisyyttä. Tähän en voi muuta sanoa kuin että työllisyydelle aiheutuneet tuhot ovat kuitenkin korjattavissa jonkin verran nopeammin kuin ympäristön tuhoutuminen.
Ja puolustusvoimiemme ylipäällikkönä meillä on ollut 12 vuotta armeijaa käymätön henkilö. En ole huomannut sen marssitahtia haitanneen, joten eiköhän siinä mielessä tultane toimeen myös jatkossa vaikka vailla sotilasarvoa olevan ylipäällikön komennossa.
Vastaehdokkaan, Niinistön, tasapainoilu ihmisoikeuksien ja oman edun välillä sen sijaan ei tunnu juuri häiritsevän. Minua se häiritsee. Olen itse keksinyt vain kaksi mahdollista selitystä hänen homoavioliittoa koskevalle kielteiselle kannalleen:
Toisen mukaan Niinistö oikeasti etsii poliittisille mielipiteilleen perusteet vanhoista tarustoista ja uskonnollisista kulteista, täysin riippumatta siitä, miten järjenvastaisia ne ovat. Mutta mistä tiedämme, mitä asiaa hän valituksi tultuaan seuraavaksi perustelisi sopivaksi katsomallaan raamatunkohdalla tai jonkin uskonlahkon perinteisellä kannalla, täysin piittaamatta järkisyistä ja tieteellisistä tosiseikoista?
Niinistön käyttäytymisen toinen mahdollinen syy on ehkä vielä pelottavampi: Hän on valmis teeskentelemään tiettyä mielipidettä, koska katsoo, että äänestäjien tahto sitä edellyttää, vaikka itse mielessään onkin aivan eri linjoilla ja tietää julki tuomansa kannan vääräksi. Jos näin on, mistä tiedämme, mitä mieltä hän itse asiassa onkaan Natosta, Euroopan unionista, eurosta, Suomen itsenäisyydestä, kansalaisten yhdenvertaisuudesta lain edessä, Suomen perustuslaista jne. jne.
Minulle valinta näiden kahden välillä tuntuu entistäkin selkeämmältä. Joskus pari kuukautta sitten tilanne vaikutti vielä siltä, että ensimmäisellä kierroksella äänestetään parasta ehdokasta ja toisella sitä pienempää pahaa. Nyt parasta voi äänestää molemmilla kierroksilla.
Ja puheisiin Haaviston puolisosta "kriminaalina" voi viitata termillä "haisevaa krapulapaskaa".
Ilopilleri kirjoitti: "Ja puheisiin Haaviston puolisosta "kriminaalina" voi viitata termillä "haisevaa krapulapaskaa"."
Kuulehan "Ilo"pilleri,
taisi mennä hiukan tuonne persumaisen vihapuheen puolelle.
Kirjoitin mielipiteeni näkyviin ja perustelin sen niin kuin asian koen. Voit olla vapaasti kanssani asiaperusteilla eri mieltä, mutta solvaamista en oikein ymmärrä. Toki voi olla että viestisi lähetysajankohta huomioiden lähestyit parhaillaan itse kuvaamaasi tilaa...
p.s. Absolutistina tuo viittaus krapulaan on huvittava.
Pekka tietysti. Ensimmäinen homo ehdokas.
Minulle niin Pekan kuin Saulinkin seksuaalisuus on täysin yhdentekevää, samoin kuin heidän silmiensä väri, puolisonsa vaatekaappi tai mieliruokansa.
Kyse on arvoista, ja hallitus huolehtii meillä ihan riittämiin kokoomuslaisen politiikan ajamisesta. Varjelkoon vielä presidenttiäkin ajamasta koko painollaan samaa tunkkaista arvopohjaa sekä kotimaassa että kansainvälisesti.
Mitä tunkkaisuuteen tulee, niin sdp on on vain rahtusen raikkaampi kuin keskusta, joka puolestaan on sentään jonkinlaisen raikastimen jättänyt persujen puoleiseen päätyynsä. Sdp:n raikkaammalla puolella tuntuu vaikuttavan vasemmistoliitto. Kokoomuksessa on jonkin verran homo-ongelmaa, mutta kyllä sellainen kansainvälisyys- ja Eurooppa-myönteisyys tuo raikkautta, vaikka arvoihin kuuluukin jonkinlainen pysyvyyden vaaliminen. Vihreät ovat ehkä raikkaita, mutta sen energia- ja liikennepolitiikkansa vuoksi on propellit vaan niin pysähdyksissä, ettei se raikkaus oikein pääse leviämään sinne, missä sitä myös tarvittaisiin.
Ei tätä yhtälöä kuvaamaan riitä yksistään x-akseli tai edes mukaan laitettu y-akseli.
Illalla selviää, kuka on Suomen 12. presidentti.
Oikean ehdokkaan valinta oli helppo.
Haavisto korostaa ihmisoikeuksia, kestävää kehitystä ja rauhanvälitystä niin Suomen kuin presidentinkin tehtävänä. Hän on toiminut ja toimii edelleen eri kansalaisliikkeissä Suomessa, ja lähipiiriin kuuluu ihmisiä kaikista kansanryhmistä. Ulkomailla hän on toiminut muun muassa YK:n ja EU:n tehtävissä Euroopan ja Afrikan kriisialueilla.
Niinistö on tyypillinen kabinettipoliitikko, joka on liikkunut pankkisaleissa ja oikeistopuolueiden kokouksissa. Niinistö ei kannata kaikkien kansalaisten tasa-arvoa eikä ymmärrä tavallisen ihmisen arkea. Hänen ehdotuksensa muun muassa kirjastojen muuttamisesta maksullisiksi ja hyväntekeväisyyden korostaminen yhteiskunnan tasapuolisten turvaverkkojen sijaan todistavat selvästi, ettei hänessä ole ainesta koko kansan presidentiksi. Niinistön ylimielisestä suhtautumisesta sekä vähävaraisiin että homojen oikeuksiin voisi kirjoittaa enemmänkin, mutta eivätköhän kaikki jo tiedä.
Haaviston valinta presidentiksi lisäisi myös tietoa ja myönteistä käsitystä Suomesta. Nythän ulkomaiden tiedotusvälineet Viroa ja Ruotsia lukuun ottamatta eivät juuri koskaan kerro Suomesta. Viime kuukauden aikana kuitenkin on näkynyt uutisia, että Haavisto on presidenttiehdokkaana. Ne harvat tiedotusvälineet muissa maanosissa, jotka joskus Suomesta raportoivat, kertoivat ilahtuneina, että suomalaiset saattavat olla niin edistyksellisiä, ettei ehdokkaan homous ole este. Lisäksi mainittiin suosittu naispresidentti Halonen, jonka toiminta on lisännyt avoimuutta ja homojen oikeuksien hyväksyntää.
Vaalihuoneistot ovat avautuneet. Valinta on sinun, valet är ditt.
Kokoaan suurempi Suomi jäi saamatta. Toivoa (ja uskoa) sopii, että saadaan kuitenkin Kokoomusta suurempi Suomi.
Onnittelut sekä voittajalle että kakkoselle, kummankaan tuloksessa ei ole mitään hävettävää. Ainut seikka joka himmentää vaalituloksen arvoa on alhainen äänestysprosentti, joka osoittaa että hyvin suuri osa kansasta ei toisella kierroksellla enää löytänyt kannatuksen arvoista ehdokasta.
Public eye, ihan vaan muutama kommentti... siis jos jos joku ajaa Ruotsissa 0.3 promillen kännissä ja on suomalainen, hänen ei tule saada siitä rangaistusta, koska Suomessa raja on 0.5? Ruotsissa se on 0.2. Antonio tasan varmasti tiesi maan promillerajan, koska on sieltä kotoisin.
"...Antonio on siis joitakin vuosia sitten joutunut helsinkiläisessä ravintolassa käsikähmään toisen eteläamerikkalaisen miehen kanssa... ...asia ei edennyt oikeuteen." Eli siis koska kyseessä oli Etelä-Amerikkalainen mies, häntä sai lyödä? Se, että asia ei edennyt oikeuteen, ei kai tee tehdystä tekemätöntä?
Väitteesi Niinistön "teeskentelyyn" voinen ohittaa ihan yhtä helposti kuin sinä ne väitteet esitit - eli ilman perusteluja.
Vielä haluaisin itse vähemmistön edustajana kysyä, että miksi Sauli Niinistön äänestäminen olisi ollut jollain tavalla suvaitsematon teko?
No näin "suvaitsevaisuuden" näkökulmasta ehdokkaat olivat mielestäni aika tasavahvoja. Niinistö sangen selväsanaisesti sanoi radiohaastattelussa että kaikkien on oltava lain edessä tasavertaisia. Ainoastaan avioliitto-termin hän jättäisi miehen ja naisen välisen liiton termiksi.
Vielä kerran presidentinvaaleista.
Vaalikampanjakulut
Sauli Niinistö 2 034 000 e, josta
-yksityisiltä 878 000
-yrityksiltä 435 000
-puolueelta yli 500 000
Pekka Haavisto 862 000 e, josta
-yksityisiltä 566 000
-yrityksiltä 51 000
-puolueelta 107 000
Muiden ehdokkaiden kulut
Paavo Väyrynen 993 000
Paavo Lipponen 698 000
Eva Biaudet 469 000
Timo Soini 350 000
Paavo Arhinmäki 237 000
Sari Essayah 80 000
http://yle.fi/uutiset/yksityisilta_niinistolle_enemman_rahaa_kuin_koko_haaviston_kampanja_maksoi/3396047
Käytetyt rahat työllistivät ja osa niistä palautuu veroina kunnille ja valtiolle.
Alkuvuosi olisi ollut paljon tylsempi ilman vaalikamppailua.
---
Tapahtui vaalikamppailun aikana.
Kaksi mummoa jutteli kovaan ääneen ratikassa. Toinen heistä kertoi äänestäneensä Haavistoa. Toinen huudahti: ”Mutta sehän on homo!”, johon toinen järkyttyneenä: ”Onko?!”
"Käytetyt rahat työllistivät ja osa niistä palautuu veroina kunnille ja valtiolle."
Näin kyllä. Kannattaa myös muistaa, että jos rahoilla ei ostettu ulkomaisia hyödykkeitä, koko raha pyörii edelleen tässä yhteiskunnassa tuottaen toimeliaisuutta siellä sun täällä, niin yksityisellä kuin julkisellakin sektorilla, ja kanavoituu erilaisina välillisinä ja välittöminä veroina myös yleiseen hyvään.
