Saako toimitusjohtajan työhönottohaastattelussa kysyä mitä vain?

Mielestäni Suomen kaltaisessa sivistysvaltiossa ei saa kysyä mitä vain. Tehtävän kannalta oleelliset seikat ovat niitä, joita voi tiedustella toimitusjohtajalta häntä valittaessa tehtäväänsä. Oletan työlakien määrittävän myös toimitusjohtajan työhaastattelun rajoja.

Olemme parhaillaan valitsemassa valtakuntaan uutta toimitusjohtajaa. Presidenttiehdokas Pekka Haavisto moitti jossakin tv-tentissä, että hänen kohdallaan on menty kysymyksillä jopa hänen seksuaalisuuteensa. Millä ihmeen oikeudella homolta voidaan mennä utelemaan näinkin yksityisiä asioita? Haavistolta ja hänen puolisoltaan jopa kysyttiin tv-ohjelmassa, että missä he olivat tavanneet, hetero- vai homokapakassa! Eivät sentään rohjenneet tiedustella julkisesti, että kuinka he SEN tekevät. Heterolta niitä asioita ei kysyttäisi koskaan. Ajattelevatkohan jotkut toimittajat, että heille on sallittua myös täydellinen typeryys? Toimittajien koulutukseen pitäisi lisätä tentti Hyvän käytöksen käsikirjasta?

Suomi ei ole yritys, eikä tasavallan presidentti ole sen toimitusjohtaja. Vaalilla valittava tasavallan presidentti on kuuden vuoden mittaisen kautensa isänmaamme keulakuva. Myös presidentin mahdollisella puolisolla on rooli tässä tehtävässä.

Siinä olen samaa mieltä, että henkilökohtaiset asiat voisivat jäädä paremmin verhon taakse. Olennaista on asiaosaaminen ja vaikkapa suhtautuminen ns. arvokysymyksiin.

Toisaalta... monien muidenkin politiikan näkyvien hahmojen parisuhteita on ruodittu. Minusta Haavistoa ei ole kohdeltu sen huonommin kuin muitakaan.

Iso yritys ja valtio ovat rinnastettavissa toisiinsa. Esimerkiksi Yhdysvaltojen politiikassa liiketoimien suojaaminen ja edesauttaminen ovat presidentin erityinen huolenaihe. Kun Suomen presidentti visiteeraa jossakin ulkovallassa, hänen seuranaan on suuri yritysjohtajien ja kauppamiesten valtuuskunta. Kyllä presidenttiä voi aivan hyvin luonnehtia toimitusjohtajaksi, vaikkakin Kekkosen jälkeisessä Suomessa vallaltaan vaatimattomaksi.

Tämä presidentin kauppavaltuuskuntien menestyminen homofobisissa maissa Haaviston kaudella tuli esille liike-elämän näkemänä uhkana muutama päivä sitten eräässä keskustelussa. Varmaan onkin niin, että jos kahden maan ulkoministeriöt eivät saa kaikessa diplomaattisessa hiljaisuudessa sovittua onko kutsuttuna presidentti vai presidenttipari, voi tulla kiusallisia tilanteita, jos samaa sukupuolta oleva puoliso kulkee presidentin mukana jossain lähi-idän öljyvaltiossa. Mutta jos kutsuttuna on vain presidentti yksin, silloin tilanne ei ole näin kiusallinen, kun puoliso jää kotiin. Ei tämä yksin toimiminen ainakaan haitannut YK:n toimeksiantoja Afrikassa. Tätä kutsujen pikkunäppäryyttä Haavisto on tarjonnut ratkaisuksi hänen parisuhteensa tuomien käytännön haasteiden hallitsemiseksi.

Jäin itse miettimään keskustelun jälkeen, että kuinka näkyvästi nykyään muissa länsimaissa, tai jopa Aasian maissa, presidentin, tai kuningaskunnissa pääministerin, mukana kulkee liuta yritysjohtajia? Esimerkiksi Angela Merkelin perässä ravaisi joukko saksalaisia yritysjohtajia...? Ei kyllä tule mieleen yhtään esimerkkiä. Tai sitten minä vain olen sokea. USA:n presidentin tehtäviin kuuluu toki huolehtia amerikkalaisten kansallisista intresseistä, joihin kuuluu kukoistavan liike-elämän edellytykset, mutta tämäkin jää enemmän diplomatian tasolle rakentaa amerikkalaisten tuotteiden ja palveluiden viennin edellytyksiä muihin maihin. Niinpä ymmärtääkseni kukin amerikkalainen yritys markkinoi ja haalii asiakkaita aika lailla itsenäisesti. Jos ei osaa, kyse on pikemminkin liiketoiminnan taitojen puutteesta. Lisäksi nykyisin varsinkin julkisiin hankintoihin liittyvät asiakkaat kilpailuttavat avoimesti eri maiden tuottajia myös Euroopan ulkopuolella eikä siinä tällainen presidentti-promo välttämättä vaikuta yhtään mitään.

Jäin miettimään, että eikös tämä valtuuskuntailmiö kuulu sinne 70-luvun Kekkoslandian aikakauteen, joka on jäänyt sitkeästi elämään suomalaiseen poliittiseen ajatteluun ja kulttuuriin...?

Presidentti on instituutio, jota hoitaa määräaikaisesti tehtävään vaaleilla valittu kansalainen, joka vannoo eduskunnan edessä valan. Hän ei ole sopimussuhteessa kansaan, vaikka hoitaakin tehtäväänsä 24/7/365-periaatteella. On perusteltua, että häneltä voidaan kysyä mitä vain. Ehdokkaan vastuulle jää arvioida mihin kysymyksiin haluaa vastata. Presidentti Ahtisaari jopa aloitti käytännön, jossa presidentti aika ajoin tiedottaa terveydentilastaan kansalle. Ettei käy niin kuin Kekkoslandiassa kävi: Dementoitunut Presidentti ei enää tunnistanut islantilaista presidentillistä emäntäänsä, kun laskeutui lentokoneesta kentälle... Piti vain olla vieläkin vallankahvassa kiinni.

Pohdin päivän mittaan SMO:n ja Statistin ajatuksia otsikon aiheesta. Tehtävänkuvista johtuen tänä päivänä taitaa pääministeri olla sittenkin se valtakunnan toimitusjohtaja. Olisikohan tasavallan presidentti sitten ikään kuin yhtiön hallituksen puheenjohtaja tai muuten vain piällysmies?

JuhaniV, tuo rinnastus on käynyt minunkin mielessäni kunnes sitten totesin, että ei kannata rinnastaa. Liike-elämä ja poliittinen järjestelmä ovat kaksi eri asiaa. Molempia ehdottomasti tarvitaan. Poliittinen järjestelmä muodostaa liike-elämälle toiminnan edellytykset ja asettaa raamit lakien ja säädösten muodossa, ja liike-elämä sitten tuottaa raamien puitteissa sitä toimeliaisuutta, josta kumpuaa hyvinvointia, kehitystä ja kasvua kaikille. Joko suoraan tai sitten välillisesti. Edellyttäen, että yksilöt ovat itse aktiivisia ja toimeliaita. Vaikka joku tässä rikastuisi enemmän kuin muut, hän ei rikkauksistaan tavallaan voi nauttia ennen kuin alkaa kuluttaa ostamalla hyödykkeitä. Ja silloin taas jossain on toimeliaisuutta.

JuhaniV representoi tavanomaista homotekopyhyyttä taas oikein supervahvasti. Miksi P. Haavisto kampanjoi sitten anaaliseksisarjakuvilla ja JuanAntonioSamaranzi-puolisollaan??? Onko tämä nyt siis taas sitä että muut eivät saa käyttää homoista rumia sanoja mutta me homot kyllä saamme tituleerata itseämme ties mikskä suklaapojiksi ja puhua jopa ranneliikkeistä?

Juu! ;-)

"Onko tämä nyt siis taas sitä että muut eivät saa käyttää homoista rumia sanoja mutta me homot kyllä saamme"

Kyllä, tämä on täsmälleen juuri näin. Olet asian ytimessä. Mukavaa että ihan itse tajusit, ja hyvä kun ei tarvinnut rautalangasta vääntää.

Ja tuota minä kutsun TEKOPYHYYDEKSI ja suvaitsemattomuudeksi. Ja sitä se totisesti on.

Ps. En pidä rock-musiikista.

Minä taas kutsun sitä itseironiaksi. Suvaitsemattomuudella tahi suvaitsevaisuudella ei ole tekoa tämän kanssa.

PS. Olen musiikinsuhteen kaikkiruokainen.

On se muutakin kuin itseironiaa. Eli laitetaanpa rautalankaa, sittenkin:

Eikö muka koskaan ole tullut vastaan ilmiötä jonka puitteissa afro voi sanoa toiselle "nigger" mutta valkoinen ei voi?
Ihan samalla logiikalla ja mitä rehellisimmin homo voi käyttää hinttiä himpulaseurassa, mutta vierestä pöydästä tuommoisen sanominen menee pieleen.

P.S. Totisesti.

Minäkin olisin voinut käyttää rautalankaa. Näen siis asian jokseenkin samoin kuin Rokkihomo.

Suvaitsevaisuudesta tai suvaitsemattomuudesta ei ole kyse. Miksi johonkin henkilökohtaisen ominaisuuden perusteella määriteltävään ryhmään kuuluvan pitäisi sietää sitä, että joku ulkopuolinen nostaa itsensä sellaiselle jalustalle, josta voi selvästi alentavaan sävyyn osoitella sormella tätä ominaisuutta tai ihmistä, jolla sellainen ominaisuus on - tai kokonaista ihmisryhmää? Sellainen osoittelu on moukkamaista toimintaa.

Itseironia on ok. Usein sillä on myös ryhmää vahvistava vaikutus, kun tämä itseironisuus kohdistuu "omiin". Silloin katsotaan samalta tasolta tätä ominaisuutta ja muita ihmisiä, joilla tämä ominaisuus on.

Eikös moneen kertaan ole sanottu, että parhaimmat juutalaisvitsit kertovat juutalaiset itse?

Itseäni on harmittanut se, että olen ensinnäkin surkea vitsinkertoja. Osaan lähinnä puujalkavitsejä. Homovitsitkin ovat minulla vähissä.

Tuohon Juhanin toimarivertaukseen liittyen, mielestäni paremminkin presidentin asemaa voisi kuvalla organisatoorisella tehtävänimikkeellä "hallintojohtaja", kun puolestaan pääministeri olisi tällöin toimitusjohtaja. Jos kerran tällaisa nimityksiä halutaan tässä yhteydesä käyttää.

Presidenttikilvassa on Haavisto pistetty siinä määrin eriarvoiseen asemaan, että häneltä tuota yksityiselämää on udeltu julkisuudessa enemmän kuin muilta ja siitä on tehty (myös kansan keskuudessa) kynnyskysymys. Jossain oli mainittu (ja täälläkin asia otettu esiin), eli miten homo pressa voi toimia virallisella vierailulla maissa, joissa homoseksuaallisuus on kielletty / tabu ja vertauskohteeksi on sitten otettu arabimaat. Samaiset arabimaat pitävät naista vähempiarvoisena, mutta eipä tuo ole naispresidentin valtakaudella valtiovierailuja kyseisiin maihin estänyt. Ja arabijohtajat ovat silti vastaanottaneet Halosen valtiovierailulle.

Haavisto on näiden vaalien muutosgeneraattori - iso osa (jopa konservatiivisten) äänistä päättyy hänelle, koska hän on se "pienin paha" ehdolla olevista. Tämän perustelun kuulin noin viikko sitten ihmiseltä, jonka mielipiteet ovat olleet konservatiivisiä, perinteisiin arvoihin tukeutuvia - periaatteessa hän voisi olla Väyrysen tai Soinin kannattaja - mut hän kertoi avoimesti antaneensa ennakkoäänensä Haavistolle - muutoksen takia.

Kansa tulee kuitenkin saamaan sellaisen presidentin kuin se on ansainnut.

PS Juhani - mun tarvinnee postittaa Sinulle noita homovitsejä opiskeltavaksi ;)

Blueriverille ei ole tainnut koskaan avautua sanonta: "Hyökkäys on paras puolustus" - eli niin se on vain heteronormatiivisessa maailmassa homonkin asemassa. Itse olen onnistuneesti käyttänyt monessakin yhteydessä tullut käyttäneeksi juuri homokaskuja muurien ja ennakkoluulojen murtamiseen. Ja sellaisen jälkeen hienoin asia on kuulla - todellisen homofoobikon suusta jälkeenpäin: "En olisi ikinä uskonut tekeväni työtä homon kanssa, mutta homona olet mieluisin työkaveri..." [työskentelin sanojan kanssa ravintola-alalla].

Edellä käytettiin sanaa "suvaitsevaisuus". Mieltäni on jo pitkän aikaa nyppinyt koko sana ja sen käyttö homojen oikeuksista puhumisen yhteydessä. Kun sitä käytetään, siinä on piilossa ajatus, että homot ovat olemassa ja näkyvissä heteroiden luvalla ja että nämä suvaitsevat sen.

Ei se näin mene. Me olemme heteroiden keskuudessa täysin ihmisoikeuksin, kun homoseksuaalisuus on syntymälahja, ei valinta. Niinpä oikeuksiin kuuluu asettua ehdolle presidentiksi ja vastaanottaa itsenäisyyspäivän vieraat puolisonsa kanssa. Jos joku umpihetero ei voi sitä sietää, se on hänen oma ongelmansa, ei homon.

Haavisto on tässä mielessä ehdottomasti muutosagentti. Ja jos hänestä tulisi presidentti, silloin myös kansainvälisesti. Ei nimittäin tulee mieleeni muuta valtion päämiestä, joka olisi avoimesti homoseksuaali ja joka olisi rekisteröidyssä liitossa maahanmuuttaneen ja myöhemmin kansalaisuuden saaneen kanssa. Kun on tällainen valtion päämies, muiden valtioiden päämiesten on vain hyväksyttävä asia heille annettuna faktana ja mietittävä miten olisi paras suhtautua asiaan. Kansainvälisessä diplomatiassa kyllä ymmärretään kansojen ja kulttuurien erilaisuus ja se myös huomioidaan hienotunteisesti. Tähän mm. nämä Halosen vierailut arabimaissa huivi päässä viittaavat. Arabit vastaanottivat hänet ja kohtelivat presidenttinä, vaikka onkin nainen. Halonen tuli askeleen vastaan laittamalla huivin päähän vierailun ajaksi. Sitten päästiin puhumaan asiasta. Jos arabi-isäntä olisi vieraillut Suomessa, ei Halonen olisi käyttänyt huivia, minkä arabivieras olisi kyllä hyväksynyt. Tulevathan arabit myös itsenäisyyspäivän vastaanotolle.

Lisäksi, on niitä homoja myös arabimaissa. Internetin tuoman globaalin tietoisuuden myötä sielläkin alkaa muutos pienin askelin edetä. Hyvin hitaasti, mutta varmasti.

Syntymälahja. Hienosti sanottu!

P.S. Rautalanka toki suunnattu nimen omaan Raamatulliseen kieleen äityneelle kommentille.

Komppaan statistia.

Ennen vanhaan Seta käytti slogania "suvaitsevaisuus on syrjintää". Jos jollakulla on varaa "suvaita", sen sijasta että hyväksyisi, hän asettaa itsensä tuon suvaittavan yläpuolelle...

Itse en koe mitään tarvetta pohtia "suvaisevaisuuttani" ihmisten syntymäominaisuuksia kohtaan, joten suhtaudun näihin juttuihin vähän huvittuneesti. Pienten ihmisten suuria hetkiä olla vankkaa mielipidettä tyhjänpäiväisistä asioista, sanoisin.