Mihin tarvitaan vaalivalvojaisia? Re. Suomen eduskuntavaalit 2011

Kun viimeinen vaalilippu on tippunut uurnaan, vaalitulos on olemassa. Tulos voitaisiin pienellä hässäkällä laskea seuraavan viikon aikana.

Mikä funktio vaalivalvojaisella ja huippukalliilla kertakäyttöisillä vaalistudioilla oikein on muu kuin polttaa hupenevat tv-lupamaksut kansakunnan viihdyttämiseen. Minusta tämän illan hulabaloo on silkkaa tuhlausta. Sillä ei ole mitään tekemistä demokratian toteutumisen kanssa.

Panem et circenses, hyvä Juhani, panem et circenses!

Jotta vallan legitimiteetti eläisi tyhmän kansan mielissä, vallan on suostuttava muutaman kerran vaalikaudessa tarjoamaan rahvaalle huvitusta, jota parhaimmillaan ovat veriset vaalikampanjat ja erityisesti näiden kulminoituminen milloin veret seisauttavaan vaalityrähdykseen, milloin kutkuttaviin lausuntoihin vallan ylinten kammarien portinvartijoilta.

Mikä sopisi paremmin palmusunnuntain virpomiskierrosten päätteeksi, kuin paatoksella lausutut lupaukset, jotka katoavat illan hämärässä eetteriin niin, ettei niistä enää tarvitse huomenna välittää!

Enemmän ihmettelen sitä miksi on erikseen viikon mittainen ennakkoäänestysaika ja sitten muutaman päivän päästä varsinainen vaalipäivä? Eikö jälkimmäisestä vois luopua, ois vain tuo viikon mittanen ajanjakso jollon äänestys suoritetaan ja sitten viimmesenä päivänä tai jopa seuraavana lasketaan äänet?

2010-luvulla meillä on tekniikkaa käytettävissä, joten miksei sitä sais myös käyttää vaalivalvojaisten järjestämiseen, vaikka se maksaakin (demokratia ja siihen kuuluvat vaalit maksaa)? Ihmisillä on täys oikeus seurata vaalitulosta reaaliaikasesti, kun se kerta nykytekniikalla on mahdollista toteuttaa.

Kukaan ei kaipaa JuhaniV:n visioo paluusta 1950-luvun vaalitekniikkaan, jolloin ihmiset kävi kaikessa hiljasuudessa äänestämässä ja tulos julkastiin seuraavan päivän lehdistössä.

Ainakaan nämä viisut ei järjestetä jokavuosi..

Riquman sotkee nyt iloisesti varsinaisen demokraattiseen järjestelmään kuuluvan vaalin ja mediamylläkän, jolla ei ole mitään tekemistä demokraattisen järjestelmän kanssa. Minä puhun nimenomaan jälkimmäisestä turhakkeesta.

Oltaisiin 2010-luvulla oikeasti, jos meillä olisi sähköinen vaalijärjestelmä. Tulokset olisivat tiedossa klo 20:01 vaali-iltana. Ne voitaisiin julkaista saman tien YLE:n nettisivuilla, teksti-TV:ssä, oikeusministeriön verkkosivuilla ja YLE lukisi tulokset illan pääuutislähetyksessä klo 20:30. Homma olisi ohitse pikaisesti ja voitaisiin siirtyä pohtimaan hallituksen muodostamista. Rahaa säästyisi säkkikaupalla. Mutta kun ei, niin ei. Ne rahat ovat myös minun rahojani. Maksan nimittäin tv-lupamaksun.

Vaalivalvojaiset ovat olennainen osa kansanvaltaa. Nyt läpivalaistaan sitä, mihin suuntaan yhteiskunta on kehittymässä. Ei tässä muutamia euroja kannata pihistellä. Ihmisiä kiinnostaa, ja vaalistudiossa käydään asiallista pohdintaa. Stubb ja Tuomioja pohtivat, missä mennään. Tuomiojan mielestä nykytilanne on seurausta epäarvoistumisesta. Stubb nostaa syyksi EU-kriittisyyden.

Mitä, jos sittenkin kulttuuriministeriksi nousee Kike Elomaa.

Moni Ranneliikkeen lukija tietää työnsä puolesta kuinka massiivinen juttu on jonkin suurtapahtuman mediointi. Juuri nyt taitavat juosta sekä ylityökorvaukset, että sunnuntaityökorvaukset. Me olemme viime kädessä maksajia tavalla taikka toisella. No, pienempi kulu tämä on kuin suurten urheilutapahtumien medioinnit. Siellä rahaa ei pala enää säkkikaupalla, vaan rekkalasteittain, täysin turhuuteen.

Minusta (poliittisen) keskustelun lietsominen ja kuhina ei ole ensinkään turhaa. Se on ehdottoman tarpeellista, eikä siinä pidä säästellä. Politiikka tulee edes hetkeksi pois kabineteista. Vaalivalvojaiset ovat erittäin tarpeellinen asia.

Tiettyihin yksityiskohtiin olisi kyllä syytä kiinnittää huomiota.

Mielestäni on typerää pyöritellä kolmen..neljän tunnin verran sitä, ketkä henkilöt olisivat nousemassa eduskuntaan, laskennan ollessa vielä vaiheessa. Siinä vaiheessa kun vaalipiiri on valmis, on yksittäisten ehdokkaiden julkistamisen aika. Ei ennen. Sen sijaan puoluekannatuksen ja paikkamäärien kehittymisen seuraaminen asiakeskustelujen ja haastattelujen lomassa on jännittävää.

Kansa on nyt ilmaissut halunsa. Tällä eduskunnalla mennään seuraavat neljä vuotta. Sitten katsotaan taas uusiksi.

Minustakin on erittäin hölmöä kertoa läpimenijöistä ja paikkamääristä heti ensimmäisten laskentatulosten tultua.
Toimittajat taas kerran jopa haastattelivat mahdollisia läpimenijöitä ikäänkuin he olisivat jo varmoja kansanedustajia. Lopussa sitten huomataan että hups, ei ne äänet ihan riittäneetkään. Vaalivalvojaisissa oli myös ajoittain tosi-tv-ohjelmista lainattuja piirteitä, jossa puoluejohtajat odottivat jännittyneinä "kuka putoaa" ja valmista välitulosta pantattiin ne muutama strateginen sekunti... Halpahintaista yleisön kosiskelua ja demokratian karnevalisointia.

Eiköhän tuo Ylenkin budjetti sisältöineen korjaannu, kun Kike Elomaa pääsee kulttuuriministeriksi. Loppuvat turhat lötinät...

Minustakin on aina tuntunut hieman hullunkuriselta, kun vaalitulosten kehittymistä seurataan kuin urheilukisoja - kenen urheilujoukkue eli puolue voittaa. Puuttuu enää, että Veikkaus ottaisi vaalitulokset vedonlyöntikohteeksi. Valvojaisten yhteydessä käytävä keskustelu ja analyysi on kuitenkin erittäin tervetullutta, kuten edellä jo sanottiinkin.

Ainakin Facebookissa kulttuuriministerin virkaa on soviteltu jo Pertti "Veltto" Virtasellekin ;)

Onneksi virkamiehet ovat ohjastamassa ministereitä, erityisesti kokemattomia sellaisia. Ihan omakohtainen esimerkki ammattiyhdistysajoilta. Ministeri lupasi (höläytti) palaverissa merkittävän edun ammattiliiton jäsenille. Kysyttiin varmuudeksi virkamieheltä asiaa. Hän valitti, ettei ollut valvomassa (briiffannut) ministeriä: "Se etu ei kuulu teille, ette sitä saa vaikka ministeri lupasi niin."

On turha luulo, että ministeri on jokaisen asian asiantuntija. Kun ministeri päästetään irti vaikkapa median eteen, hänet on voitu briiffata hyvinkin huolellisesti etukäteen virkamiesten keräämällä aineistolla juuri tuosta asiasta.

Politiikassa asiat eivät ole ollenkaan niin monimutkaisia, miltä ne näyttävät, vaan hyvin paljon monimutkaisempia.