Mitä ehdokkailta pitäisi oikeasti kysyä?
Kansanedustajaehdokkaat ovat aiempia vuosia innostuneempia sateenkaariteemoista - ja syystäkin
Setalla on oivalliset vaaliteemat ja isot puheenaiheet lienevät kaikkien tiedossa
Onko vielä aiheita tai kysymyksiä, joita ei olla kuultu vaalipaneeleissa?
Tampereella valmistaudutaan to 7.4. järjestettävään Sateenkaari-vaalipaneeliin:
http://ranneliike.net/tapahtumakalenteri?haku=tiedot&pvm=2011-04-07&tid=2233Yleisesti minua itseäni on häirinnyt se, että yksittäiskysymyksistä keskustellaan liian paljon. Kuitenkin ehdokkaiden arvojen ja asenteiden esiintuominen olisi tärkeää, sillä niiden pohjalta he tekevät päätöksensä ja ratkaisunsa, jos tulevat valituiksi päättämään.
Olen Martinin kanssa samaa mieltä tästä asiasta. Minulle ei juurikaan merkkaa ehdokkaani yksittäiset mielipiteet. Toki jos ehdokkaan kanta on vastakkainen jossain itselleni tärkeässä kysymyksessä, niin sitten tutkailen mahdollisia perusteluja tai perehdyn muuten tarkemmin ehdokkaaseen. Jonkinlainen arvoprofiili olisi mielenkiintoista saada ehdokkaista.
Itseäni häiritsee muun muassa vaalikoneiden kyselyt homoavioliitoista. En haluaisi mennä avioliittoon, vaikka olisin hetero. Koen avioliiton kirkolliseksi ja toivoisin, että Suomessa ihmisillä olisi vaihtoehtona vaikkapa "siviililiitto", jonka voisivat muodostaa kaksi 18 vuotta täyttänyttä aikuista sukupuolesta riippumatta. Rekisteröity parisuhde kuulostaa kamalata -- autoja rekisteröidään!
Käytännössä tämä tarkoittaisi, että sana "avioliitto" pitäisi korvata lainsäädännössä jollain toisella sanalla. Vaikkapa sitten sanalla siviililiitto tai vastaavalla. Lisäksi uskonnollinen liitos lainsäädännön ja ismien välillä pitäisi purkaa. Kirkko ja muut uskovaiset päättäkööt keskenään, miten käsittelevät avioliittoa. Suomen kansalaisten olisi voitava virallistaa suhteensa ilman että kirkko tai muut ismit ovat millään tavalla tämän tapahtuman kanssa tekemisissä. Toki uskonnollisia rituaaleja ja vihkimisiä voidaan suorittaa, mutta virallinen osuus pitäisi olla uskontovapaa.
"Koen avioliiton kirkolliseksi..."
Eli aika hyvin kirkko onnistunut omimaan tämän maallisen järjestyksen valtaan kuuluvan instituution ja uskotellut ihmisille omistavansa sen. Tämä minua ärsytti suunnattomasti viimesyksyisessa homodebaatissa, että ei jotenkin pystytä näkemään avioliittoa ilman kirkkoa. Ei kirkkoa tarvittu avioliittoihin silloinkaan kun kirkkoa ei vielä ollut olemassakaan.
Jo muinaiset romanialaiset -anteeksi, roomalaiset- toteuttivat siviiliavioliittoa.
Avioliitto oli kahden henkilön laillis-oikeudellinen pakti, jolle voitiin sitten hakea siunauksia kunkin parin omimmaksi tuntemalta jumaluudelta mikäli siltä tuntui. Esim. ranskalaiset ja italialaiset ehkä ensimmäisinä ovat siis soveltaneet tätä esi-isiensä avioliittomallia jo vuosikymmenet. Nyttemmin mukaan ovat liittyneet myös esim. Espanja ja Portugali.
Selittääköhän tällaisten katolisten maiden valmiutta hypätä mukaan tähän kehitykseen ehkä se, että itse asiassa kyse on vain vanhan perinteen jatkumosta...
Muinaisten roomalaisten periaate on ollut kieltämättä fiksu. Joo ymmärrän, että avioliitto on nykyisin kirkon omima "instituutio". Mutta en takertuisi siihen -- antaa heidän pitää sanansa, jos se kerran niin tärkeä heille on. Eniten tässä häiritsee juurikin se, että ihmisille ei Suomessa anneta muuta vaihtoehtoa vaan maistraatissakin vihitty heteropari on virallisesti avioliitossa, vaikka he eivät olisi koskaan kuuluneet kirkkoon.
Avioliitto-käsitteen uskonnollistamiselle ei ole olemassa mitään perusteita. Avioliitto on eduskunnan säätämässä laissa määritelty sopimus, joka vahvistetaan vihkimällä. Vihkimisen saa nykyisin suorittaa siihen oikeutettu siviiliviranomainen, luterilaisen tai ortodoksisen seurakunnan pappi taikka muun uskonnollisen yhteisön edustaja, jolle maistraatti on myöntänyt vihkimisoikeuden.
Jo se, että avioliiton purkaminen voidaan suorittaa vain siviilioikeudessa, osoittaa että vaikka uskonnolliset yhteisöt voivat hoitaa vihkimisseremonioita, itse avioliitto on yhteiskunnallinen asia. Jos avioliitto olisi kirkoille niin tärkeä, niiden pitäisi toki huolehtia myös vahvistamansa sopimuksen purkamisesta, mikäli tilanne sitä vaatii.
Siksi vihkimisoikeus pitäisi muutenkin poistaa hengenmiehiltä ja -naisilta. Rukouskaavojaan ja muita menojaan he toki saisivat soveltaa myös heteropareihin, mutta varsinainen sopimus tulisi aina vahvistaa siviiliviranomaisten edessä.
vilhelmi kirjoitti:
> "(...) ihmisille ei Suomessa anneta muuta vaihtoehtoa vaan maistraatissakin vihitty heteropari on
> virallisesti avioliitossa, vaikka he eivät olisi koskaan kuuluneet kirkkoon."
Tämä(kin) mielestäni todistaa sen seikan puolesta, että "avioliitto" ei ole mikään kristillinen tapahtuma.
Ei avioliitto ole mikään kristittyjen yksinoikeus tai kristillinen toimitus. Sivistysmaissa avioon mennään *aina* maistraatissa ja sen jälkeen loitsuja tapahtuneelle voidaan hakea ihan mistä instituutiosta tahansa.
Vertaan asiaa väestörekisteriin. Se oli aiemmin kirkon toimintaa, mutta nykyisin myös valtiolla on väestörekisterinsä, joka hoitaa kirkkoon kuulumattomien väestörekisteriä. Onko väestörekisteri osa kristinuskoa ja uskonnollisuutta? Ei ole. Ja avioliitto on kirkon monopoli aivan yhtä vähän.
Jos tässä jotain pitäisi muuttaa, niin mielestäni vihkimisoikeus avioliittoon pitäisi ottaa kirkolta pois. He ovat omineet tämän instituution itselleen - ja aika taidokkaasti: kun esimerkiksi Vilhelmikin ajattelee kirjoittamallaan tavalla.
Toki muitakin yhdessäolomuotoja voisi kehittää. Mutta avioliitto ei ole kristittyjen monopoli!
Roomalaiset olivat muuten myös adoption kovia kannattajia...
Täysi-ikäinen mies saattoi adoptoida kenet tahansa asianomaisen suostumuksella, ja näin ollen syntyi siis myös laillis-oikeudellinen pakti.
Useimmiten näissä adoptioissa adoptoitava oli adoptoijaa nuorempi mieshenkilö, joka halusi tulla adoptoijan "perheenjäseneksi".
Vetäköön tästä nyt sitten kukin omat johtopäätöksensä...
>Jo se, että avioliiton purkaminen voidaan suorittaa vain siviilioikeudessa, osoittaa että vaikka uskonnolliset yhteisöt voivat hoitaa vihkimisseremonioita, itse avioliitto on yhteiskunnallinen asia. Jos avioliitto olisi kirkoille niin tärkeä, niiden pitäisi toki huolehtia myös vahvistamansa sopimuksen purkamisesta, mikäli tilanne sitä vaatii.
Tässä kirkon kyvyttömyydessä purkaa avioliitot on kyse siitä, että kirkon oppien mukaan avioliittoa ei voi purkaa. Se on Jumalan edessä solmittu elämänpituinen liitto. Niin myötä- kuin vastoinkäymisissä tai hyvinä kuin pahoina päivinä kunnes kuolema heidät erottaa. Maallinen yhteiskunta sen sijaan on tajunnut, että kaikki avioliitot eivät kestä loppuelämää, ja pahempien ihmiskohtaloiden välttämiseksi on parempi päästää aviopuolisot eroamaan toisistaan.
Statisti kirjoitti: "Tässä kirkon kyvyttömyydessä purkaa avioliitot on kyse siitä, että kirkon oppien mukaan avioliittoa ei voi purkaa."
Ja silti kirkot lähes poikkeuksetta hyväksyvät avioliiton purkamisen, kunhan niiden ei tarvitse itse liata käsiään siinä sotkussa. Sama ihminen voidaan vihkiä pyhään avioliittoon vaikka kuinka monta kertaa, kunhan muut hoitavat välillä erottamisen. "...minkä Jumala on yhdistänyt, sitä älköön ihminen erottako..." Kyllä kai!
Tämä keskustelu muuttui jotenkin kirkolliskokouksen puheenvuoroiksi.
Minunkin mielestäni olisi hyvä, jos poliittisessa keskustelussa pyrittäisiin vähän irrottautumaan yksittäiskysymyksistä, tosin glbti-järjestön vaalipaneelissa painopisteen on syytä olla sateenkaariteemhoissa. Se on ihan selvä.
Mutta en minä varsinaisesti tähän paneeliin osaa keksiä uutta lähestymistapaa tai erityisen hyviä kysymyksiä.
