sivaripaikka haussa

Toivottavasti en aloittanut mitään trendiä täällä, kun lyttäsin nimimerkki hmm:n kirjoitukset aika brutaalisti. Minulla alkoi vaan verisuoni tykyttää päässä kun luin, kuinka yritysjohtaja on ihmisenä arvokkaampi kuin siivooja...

pyydän keskustelijoilta ja nimimerkki hmm:ltä anteeksi sanavalintaani, mutta pysyn mielipiteeni takana.

Haha! Ei mua ole lytätty, mua ei voisi vähempää useimpien täällä pyörivien naurettavat kirjoitukset. Muutama ihan täsjärkisen oloinen kannanotto eksyi joukkoon, olihan siellä jopa intin käyneitä.

"In real life" uskallan avautua erittäin hyvin. En ole kaapissa. Kyse on lähinnä siitä, että en vaivaudu avautumaan. Jos sanon neitihomolle, että "Koita nyt vähän ryhdistäytyä.." niin se on sama kuin puhuisi seinälle.
Samahan se kuin yrittäisin keskustella uskovaisen kanssa ateismistani.
Sama kuin yrittäisi perustella pinttyneelle kommunistille kapitalismin etuja.
Sama kuin yrittäisi perustella sivarin valinneelle maanpuolustuksen ideaa.

Liihotelkoot ja keikistelkööt ympärilläni homobaarissa, ei se minun iltaani pilaa... neitihomot ovat aika koomisen näköisiä ja siksi ihan viihdyttäviä katseltavia, saapahan parit hyvät naurut yleensä.

Niin koomisuus näkyy olevan molemminpuolisesti nähtyä.

mutta erona on suhteellisuudentaju, jota maailmaa hyvin hahmotettaessa tarvitaan.

Minun mittani täyttyi nyt tämän nimimerkin Hmm pisteellä tai ilman paskan jauhannasta tässä keskustelussa, joka alkoi aivan asiallisella ja aiheellisella tiedustelulla.

Kannanottosi loukkaavat minua homomiehenä hyvin pahasti. Sanoit lyöväsi takaisin, jos sinua lyödään. Minä teen nyt aivan samoin sinulle.

Luin kaikki kannanottosi tässä keskusteluketjussa. Ne ovat erittäin paljastavia. En tietääkseni tunne sinua. Voin tehdä johtopäätökseni sinusta vain noiden kirjoitustesi perusteella.

Näen henkilön, jonka on pitänyt mitättömän itsetuntonsa pönkittämiseksi hankkia elämänsä aikana melkoinen kasa kainalosauvoja pysyäkseen edes joten kuten pystyssä ja saadakseen ainkin omissa silmissään jonkinlaisen arvon ihmisenä toisten edessä, mutta ei homona. Oman itsensä hyväksyminen tuntuu olevan edelleen lähellä nollaa. Sitä varten tarvitaan edelleen omien saavusten epätoivoisen voimallista julistamista, urheilutuloksista, RUK:sta, koulusuorituksista ja yleensä fyysisessä pärjäämisessä. Nimimerkki Hmm koettaa käyttää jopa tätäkin keskustelua oman minänsä pönkittämiseen. Se vaikuttaa jo täysin epätoivoiselta.

Nimimerkin kirjoittamat "neitihomo"-kannanotot ovat kuin suoraan oppikirjasta homofoobikon määritelmästä: Piirre, jota ei voi hyväksyä itsessä, on täysin sietämätön toisessa. Leimaamalla muita, henkilö koettaa ulkoistaa itsessään olevan piirteen negatiivista tunnetta siinä koskaan onnistumatta. Tällä henkilö estää sen, että hän voisi torjumaansa tunnetta joskus rakentavasti käsitellä ja astua ulos itse pelkojensa vuoksi rakentamastaan tunteiden vankilasta.

Nimimerkki Hmm, oletan sinun pelkäävän kuollaksesi feminiinisiä piirteitä omassa itsessäsi. Niitä torjuessasi hukkaat omaa energiaasi, jota voisit käyttää vaikkapa oman luovuutesi voimanlähteenä taikka omien ihmissuhteitteisi rakentamiseen. Epäilen, että niihin sinulla on myös tarvetta.

Mietipä millainen ihminen sinä olet kymmenen vuoden kuluttua. Voisiko olla mahdollista, että silloin hyväksyt sekä itsesi, että myös muut ihmiset sellaisina kuin he ovat, kaikkine heille ominaisine piirteineen? Se onnistuu, jos ryhdyt tekemään omille peloillesi jotakin, mikä voisi niitä purkaa. Muiden mollaaminen ei muuten ole se oikea tapa.

Juhani

Hmm kirjoittaa "Jos äitiäsi raiskattaisiin, kumppaniasi viilleltäisiin veitsellä ja isäsi ja sisaruksesi tapettaisiin silmiesi alla, 10-vuotiasta pikkusiskoasi raiskattaisiin joukolla silmiesi edessä, ja sinulla olisi ase kädessä, niin käyttäisitkö sitä vai odottaisitko tyynenä että oma vuorosi kuolla tulee?"

Juuri tästä syystä saatuaan Suomen kansalaisuuden menin sivariin. En halua millään lailla tukeaa moista touhua, ja vain ja ainostaan aseet saavat sen aikaseksi ihmisissä. Sinä joka et ole omalla nahallasi kokenut moiseen, et voi ymmärtää sitä koskaan. Toivottavasti et koekkaan...

Hmm kirjoittaa "Jos äitiäsi raiskattaisiin, kumppaniasi viilleltäisiin veitsellä ja isäsi ja sisaruksesi tapettaisiin silmiesi alla, 10-vuotiasta pikkusiskoasi raiskattaisiin joukolla silmiesi edessä, ja sinulla olisi ase kädessä, niin käyttäisitkö sitä vai odottaisitko tyynenä että oma vuorosi kuolla tulee?"

Odottaisin, että oma vuoroni kuolla tulee. Parempihan se olisi kuolla, kun elää loppuelämänsä katkerana, sielu myrkyttyneenä moisista muistoista. Järjellä kannattaa ajatella tuossakin tilanteessa.

SIVARI: No hoh hoh.
SODASSA OLLUT: Missähän sodassa olet ollut?

Heteromiehissä on muuten monasti näitä ¨neitimäisiä¨ piirteitä - vaikka pehmeyttä, turhamaisuutta, hölmöyttä, herkkänahkaisuutta - mikä ei yhtään haittaa, enemmänkin kontrastin kautta korostaa maskuliinisuutta. Miehekästä on se kun ei pingota, relaa.

Kuvaavaa tuo kysymys, Hmm. ei ilmeisesti voi käsittää, että myös Suomessa on tällä hetkellä paljon ihmisiä (suht. nuoria), jotka ovat oikeasti kokeneet sodan ja tietävät, mitä se on.

Meikäläinen asevelvollisuus on todellakin lastenleikkiä sen rinnalla, mitä sodassa joutuu kokemaan. Taitaisivat arvot mennä uusiksi yhdellä jos toisellakin tositilanteessa.

Täsmennyksenä Public eyen kirjoitukseen:

Meillä on todellakin maassamme monia maahanmuuttaneita eri ikäisiä, joille sodan kauheaudet ja siviiliväestöön kohdistuvat mielettömyydet ovat koettua asiaa.

Silloin ei tarvitse hakea sodan tuntoja esivenhempien kokemista sotien kauheauksista.

Suurinosa veteraaneista kannattanee yleistä asevelvollisuutta.

Edesmennyt "sotasankariksi" luokiteltu sukulaiseni totesi aikanaan, että suurimpia pasifitseja ovat sodankäyneet; ettei kenenkään muun enää täytyisi kokea samaa.

No voi helvetti. Suuria pasifisteja ne armeijan käyvätkin on. Etkö ymmärrä se että käydään siksi, ettei sotia tarvitsisi käydä?

Herra aliupseeri Hmmph.

Totean kuten joku jo tuolla aiemmin, en vaivaudu enää avaamaan tätä keskustelua. Olet aika säälittävä rassukka.

Jos nimimerkki Hmm ei ole sattunut omilta kiireiltään havainnoimaan, niin palautettakoon mieliin, että Euroopan ja Lähi-idän alueella on ollut kansainvälisiä kriisejä - sotatilaksi asti. Entisen Jugoslavian 90-luvulla alkanut kriisi on kestänyt liki näihin päiviin asti. Kurdialueilla (Turkki, Kurdistan, Iran, Irak) on ollut sotatila jo parisenkymmentä vuotta, sekä Israelin "sisällissota, jota on kestänyt aina 50-luvun alkupuolelta asti... Eikä myöskään voi unohtaa Kyproksen tilannetta - vielä 70-luvulla kreikkalaiset ja turkkilaiset sotilaat tappoivat toisiaan siellä.

Joten, kun kysyit tuossa aikaisemmin nimimerkiltä " sodassa ollut" missä sodassa hän on ollut -olisi tuossa muutama vaihtoehtoinen valinta. On noita sotia ollut, joihin on ehtinyt osallistua sellaisiakin henkilöitä, joiden mielipiteitä kannattanee kuunnella.

Tuskin itsekään arvelit viime sotiemme veteraanin vastaavan tälle palstalle ;)

En joo. Suvussani on kuitenkin korkea-arvoisia ammattisotilaita ja isäni tuntee monia veteraaneja ja on haastatellut heitä. Molemmat isoisäni olivat myös sodassa ja heidän kantansa tiedän. Isoisäni veli oli myös sodassa, hurjapäinen ja kova mies. Minkäs minä sille voin. Mieluiten eläisen maailmassa missä ei olisi väkivaltaa, vihaa ja sotia. Hyvin mielelläni. En muusta haaveilekaan. Mutta se on vain lapsellinen haave. Homouteni on etenkin avannut silmät sille, miten erilaisuus johtaa väkivaltaan ja syrjintään, miten ihmisten pitäisi pystyä suurempaan empatiaan. Mutta ei se niin toimi. Elämä ei toimi niin. Keskivertoihmisen kyky empatiaan on rajallinen... Ei heteroiden tarvitse oppia sellaisia asioita, ymmärtää erilaisuutta. Ei heillä ole tarvetta venyä sellaiseen, eivätkä he myöskään veny, eikä viha maailmasta koskaan lopu.

Huvittavaa että minä en ole hyökännyt ketään vastaan henkilöhtaisesti, ja minua nimetellään henkilökohtaisesti. Taidan puhua aroista asioista. Onhan ne arkoja mullekin... Kun armeijassa sain rynnäkkökiväärin käteeni, inhon väreet menivät selkäpiissäni. Silti tajusin alusta HETI mitä minun oli tehtävä, opittava käyttämään sitä kuin unessa, osumaan tarkasti, tähtäämään nopeasti.

Vaikeimmat asiat eivät koskaan ole mustavalkoisia.

Varsin kyyninen tapa tarkastella maailmaa. Niin kovapintainen kuin olet olevinasi, olet siis valmis ALISTUMAAN maailman pahuudelle, ja tekemään oman osasi sen pahuuden ylläpitämiseksi? Ei ole särmää, ei.

Onko tässä nyt jo tullut jokaiselle riittävän selväksi, että täällä ei sitenkään kannattanut kysellä sen sivaripaikan(kaan) perään? :/

Masi: Juu. Kyllä mä joudun alistumaan. Esim. Hitlerin Saksassa oli ne kiihkeät natsit osana, ja sitten ne miehet jotka joutuivat sotimaan Saksan riveissä, vaikkeivat natsiaatetta ihannoineet lainkaan. Ei ollut varaa esittää eriäviä mielipiteitä, koska edessä olisi ollut teloitus. Sodan loppupuolella he alkoivat niskuroimaan ja kapinoimaan, kun joukkojen moraali laski ja Hiltlerin 3. valtakunta alkoi sortua.

Samoin Suomessa teloitettiin joitakin sotilaskarkureita sotien aikaan, ei monia, koska Suomi oli aika yhtenä rintamana Venäjää vastassa, sisällisodan erimielisyyksistä huolimatta. Rintamakarkuruus varmasti johti myös epävirallisiin teloituksiin, missä omankäden oikeutta käytettiin, mutta vainaja omaisten vuoksi meni sankarihautaan. Ryhmäpaine on siinä tilanteessa niin kova (puolustustilanne), ettei kukaan voi kieltäytyä. Koulutusta tai ei. Sisällissodassa punaiset ja valkoiset olivat vastakkain, talvisodassa yksissä tuumin. Varmasti joitakin eriäviä mielipiteitä oli, muttei voinut kieltäytyäkään, massan edessä.

onkohon tuo hmm ja totuus yks ja sama tyyppi. molemmat laukovat kovasti tykinkuulilla ja homoinholla!
ex-sivarina ja normaalihomona olen nytkin tyytyväinen valintaani, sivarina opin paljon, tutustuin huipputyyppeihin, joihin edelleenkin yhteydessä (terkkuja karilta!), sivaruudesta oli jopa hyötyä opiskeluaikana ja työnhaussa!

En oo sama tyyppi. Ihan fiksu kaveri näytti olevan. Paitsi se ei oo puhunu armeijasta sanaakaan. Mä olen homo? Voinko mä silloin inhota homoja?

En vaan erityisemmin ihannoi homokulttuuria ja tarkoituksellisen neitimäistä käytöstä. Mutta se onkin ihan eri juttu.

Kuitenkin. Useimmat aseistakieltäytyjät laitettiiin sodan aikana vankilaan, mutta joitakin myös ammuttiin varoittavaksi esimerkiksi. Nykyisin laki kieltää kuolemanrangaistuksen sodan aikana, mutta poikkeustilassa voidaan myös säätää poikkeuslaki, joka kumoaa rauhan ajan lain. Jos tilanne meinaa lähteä käsistä.

Tämän ketjun voisi varmaan lukita, ei tähän ole enää kenelläkään mitään sanottavaa. Hmm on sitä mieltä, että pitää mennä armeijaan ja muut ei.

sorry hmm, erehtyähän voi. sitten voisin suositella, että sinä ja totuus keskustelisitte asioista kahden kesken. jos vaikka löytäisitte toisenne! mikä ajatus.

Muistaakseni Pete myös suositti armeijan käymistä. Jokunen muukin myönsi, että siitä voi olla myös apua, ja täällä oli armeijan käyneitä muitakin.. Siellä oppii suvaitsevaisuutta kun näkee koko ikäluokkansa kirjon. Siellä myös oppii terveellisiä elämäntapoja. Mutta... menkää minne menette, minulle on aivan sama vaikka hypäisitte katolta.

Syy, miksi olen vihoissani on tietenkin se, että itselläni armeijankäynti oli todella raskas juttu, raskaampi kuin esim. lukio mistä selvisin todella hyvin. Raivostuttaa, kun ihmiset velttoilevat ja pakenevat vastuutaan ja jättävät sen toisten harteille.

Itse jouduin kärsimään ja kituamaan yhteisön eteen, toiset luikkivat siitä mistä aita on matalin. Joudun vieläpä sotaan kuolemaan, jos sellainen tulee, kun te saatte olla jossakin turvallisissa huolto yms. tehtävissä. Ei ole reilua ensinkään.

Itsekin olin ihan tavallinen jäppinen armeijaan mennessä. En ole luonnostani mitenkään erikoisen liikunnallinen, koulussa liikuntanumero taisi olla 7. Siellä se kunto sitten kasvoi, vähä vähältä. Koko vuoden ajan mulla oli miltei joka päivä joku paikka kipeänä rasituksesta.

Voisi varmaan aloittaa uuden threadin aiheesta armeija vs. sivari? Ne joita asia kiinnostaa, voivat sitten jatkaa kissanhännänvetoa tästä aiheesta. Keskustelua varmasti syntyy, siitä ei liene epäilystä ;) Itse olen käynyt aliupseerikoulun, ja kokemukseni intistä olivat myönteisiä ainakin palveluksen loppuvaiheessa. Silti olen sitä mieltä, että joillekin armeija ei sovi.

Ei kiitos enää uutta threadia tästä aiheesta, josta on keskusteltu väsyksiin asti Yhteiskunta-osiossa otsikolla Armeija, sivari, totaali. Joillakin vain on valtava hinku tuputtaa joka väliin omia luutuneita käsityksiään ja traumaattisia kokemuksiaan, liittyi se keskustelun varsinaiseen aiheeseen tai ei.

Itse kukin varmasti osaa itse päättää omista lähtökohdistaan, kumpi osoittaa parhaiten yhteiskuntavastuun kantamista, hyödyllisen työn tekeminen yhteiskunnan laitoksissa tai vapaaehtoistyötä tekevissä järjestöissä, vaiko sotaleikkien leikkiminen ja maastossa syöksähtely pyssy olalla toisten samoinajattelevien komenneltavana.

Aijaha. ehdin kuitenkin jo laittaa uuden keskustelunavauksen tuosta aiheesta.

Sotahan ei ole mitään leikkiä, eikä armeija.

Muistanpa oman ensimmäisen mukavan "leikkihetken" metsässä vielä elävästi. Jääkärileiri.

Kouluttajat ja alikersantit huusivat ja painostivat meitä raivokkaasti, jos teit virheitä, karjuttiin metrin päästä solvauksia. Sata miestä juoksi eteenpäin kouluttajat kannoilla, kukaan ei uskaltanut pystähtyä. Teimme sitä juuri mitä sanoit, syöksyimme puskasta toiseen "leikkimielisesti". Hassua, muistan miten itselläni päätä vihloi, silmissä musteni, meinasin pyörtyä, mutta silti juoksin eteenpäin. Kuntoni ei ollu mikään hyvä, koska en ollut ehtinyt töiden ja koulun takia lenkkeillä ennen armeijaa. Henkitykseni pihisi ja vinkui, hiki valui silmiin noroina, vaatteet olivat likomärät olleet jo pari päivää, mulla oli poskiontelon tulehdus, mutta en päässyt lääkäriin. Edellisenä yönä olimme nukkuneet 2 tuntia. Sitä edellisenä kaivaneet 14 tuntia poteroita. Muutamat oksensivat, mutta saivat vain huutoa ja käskyn juosta nopeasti eteenpäin. Jouduimme syöksymään jäiselle savimaalle, jossa oli ajeltu aiemmin panssarivaunuilla, teräviä telanjälkiä meni ristiin rastiin, jäätyneinä kivikoviksi. Siihen piti syöksyä täydessä vauhdissa rähmälleen. Eräs herkkä tyyppi itki, mutta sai vain huutoa ja solvauksia entistä enemmän. "Mammanpoika! Ettekai te saatana itke! Vauhtia!" huusi kantahenkilökuntaan kuuluva kouluttajamme.

Tällainen siis ensimmäinen harjoitus, jossa harjoiteltiin sotilaan etenemistapoja maastossa (suojasta toiseen syöksyminen).
Armeijassa harjoitellaan sotatilannetta varten, huutamisen ja henkisen terrorin tehtävä on simuloida tykkitulen luomaa hermopainetta.

Armeija estää samalla lailla sotien tuloa, kuin poliisien läsnäolo kaupungilla ehkäisee tappeluita. Jos armeijoita ei ole, mielivaltainen pahanteko ja valtioden välinen ryöstely voi alkaa. Public Eyen mielestä varmaan poliisiakaan ei tarvita? Hän olisi turvassa aivan yhtä hyvin ilman yhtäkään poliisia. Samantien koko oikeuslaitos voidaan kai lakkauttaa?

Armeijassa on itseasiassa aika usein kurja ilmapiiri. Se johtuu juuri siitä, että siellä opetellaan tappamaan, eikä se ole kovinkaan monen tervejärkisen mielestä miellyttävää. Ilmapiiri on kireä ja ihmiset usein pahantuulisia.

Elämään mahtuu kivoja ja mukavia juttujakin, mutta kaikki ei vain voi olla kivaa. Aikuisen ihmisen elämään kuuluu velvollisuuksia, osa niistä hyvin ikäviä.

Harjoitukset eivät aina olleet tuollaisia, Jääkärileiri oli olevinaan "tulikoe", jonka jälkeen oli sotilasvala ja aloikkaista tehtiin jääkäreitä. Siellä kovisteltiin tavallista enemmän, lisäksi pari kouluttajaamme olivat hieman mielenvikaisia. Sellaisia tuskin sattuu läheskään jokaiseen yksikköön. Henkinen terrori on armeijassa perustuu joukkorankaisemiseen. Se luo paineen jossa "leikkimisen tuntu" häviää. Jos et tottele, kaikkia kavereitasi rangaistaan.

Itse esim. eräässä harjoituksessa alokkaana menetin täysin malttini (mitä siviilissä ei tapahtunut koskaan), paiskasin harjoitusvälineen maahan ja sanoin kouluttajalle, että "Vittu tässä ei ole mitään järkeä". En ymmärtänyt itseäni, menetin malttini tavalla, jollaista siviilissä en ollut kokenut 20 vuoden aikana. Tuloksena kommentistani koko ryhmä juoksi ja punnersi 30 minuuttia ylimääräistä. Sen jälkeen en niskuroinut, koska saamani katseet eivät olleet mukavia tuon tapahtuman jälkeen.

Sodat syttyvät tiettyjen ihmisten päässä. Siellä voi myös vallita todellinen rauha.

Kuten sanoin. Henkilö jonka mielestä armeija on tarpeeton, samalla kiistää myös poliisin ja oikeuslaitoksen tarpeellisuuden.

En nyt ymmärrä hmm:n logiikkaa. Voisitkohan selittää? Se ettei näe tarpeelliseksi leikkiä pumpum-machoa metsissä 6 - 12 kuukauden ajan, ei ole missään yhteydessä järjestäytyneen yhteiskunnan kanssa, jossa yhteiskunta *palkkaa* lakiin perustuvan järjestyksen ylläpidon.

Sun mielestä armeijassa leikitään? Vissiinkin sinusta poliisikoulussakin leikitään?

Aikaisemmin poliisin piti olla käynyt armeija ja vähintään Aliupseerikoulu, se muuttui vasta tänä vuonna. Poliisin pitää olla edelleen vähintään 175 pitkä? Miksi? Selitäpä. Opetetaanko poliisikoulussa myös asioita kuten itsepuolustus, aseenkäyttötaito, aseeton taistelu? On myös kuntovaatimuksi ja säännöllinen kunnon testaaminen? Koulutettaan poliisikoiria, opetetaan ne puremaan käskystä? On myös Karhu-ryhmä, eli sisäministeriön alaisuudessa oleva automaattiasein varustautunut poliisin erikoisryhmä - poikkeuksellisen väkivaltaisia ja uhkaavia kriisitilanteita varten. Poliisilla on myös pienet pommiryhmänsä ja tarkka-ampujansa. Poliiseilla on luotiliivit, jos hälytys koskee perheväkivaltaa tai alueella on ammuskeltu. Katupartion poliisit kantavat aina mukanaan virka-asetta ja pamppua, nykyisin myös sumutetta. Monet armeijassa menestyneet ja armeijasta kovasti pitäneet kaverini menivät juuri poliisiksi.

Mitenkä tuo kuulostaa mun korvaan muutenkin aika armeijan sukuiselta toiminnalta?

Poliisit tekevät myös toki muuta, opastavat liikennettä ja auttavat ihmisiä. Mutta kun kaikkiin se hyvä tahto ja puhe ei auta. Jotkut ihmiset syntyvät pahuutta sydämessään. Rikolliset, ne jotka eivät kunnioita toisten oikeuksia, vaan ottavat väkivallalla sen mikä on toisen rehellisesti ansaitsemaa. Heitä varten se poliisi ja oikeuslaitos on, ja armeija on AIVAN SAMASTA syystä.

Tiedät sen aivan hyvin itsekin, mutta homoutesi on ristiriidassa tuon asian kanssa, joten koitat unohtaa ja sivuuttaa sitä.

Rikolliset katsos kun voivat pahimmassa tapauksessa päästä valtion johtoon. Adolf Hitler, Josef Stalin, Benito Mussolini, Saddam Hussein, Zausescu. Zhirinovskikin sai aikanaan huolestuttavan paljon kannatusta yltiöpäisine asenteineen Venäjällä. Bushinkin voi niputtaa samaan kategoriaan jos haluaa. Osama bin Laden johtaa omaa rikollisjärjestöään, jolla ei ole vain selkeätä maantieteellistä sijaintia. Irank rikastustuttaa uraania, luultavasti tavoitteenaan rakentaa atomiase. Mikäs heitä estää? Kun ei homohirttäjäisiäkään saatu estettyä? Epäinhimillisiä ihmisiä, uskontonsa sokaisemia. Armeija siihen pystyisi. Eipä mikään muu. Ja luultavasti USA puuttuukin asiaan, jos alkaa vaikuttaa siltä että Iran pyrkii ydinasevaltioksi.

Mutta... Suomella on PUOLUSTUSvoimat jotka eivät hyökkää koskaan ensin. Siinä on se idea. Minä olen armeijan käynyt, mutta hyökkäämän en suostu lähtemään. Siihen minun isänmaallisuus loppuu. Karjalankin haluan takaisin korkeintaan pullo kerrallaan.

Onhan YK:n rauhanturvaajillakin aseet! He TURVAAVAT RAUHAA. Jos he olisivat aseistamattomia, viattomia kuolisi paljon enemmän, koska levottomuudet purkautuisivat. Nyt ei uskalleta, koska paikalla on aseistauneita YK -joukkoja, jotka partioivat aselepoalueella ja vastaavat tuleen jos heitä ammutaan ensin. Hillitsevät tilannetta. AIVAN KUTEN Suomen Armeija. Ampuu VASTA kun ammutaan ensin. ELI ... TURVAA RAUHAA!!!!!! Miten rauhanturvajoukot eroavat Suomen Armeijasta? Rauhanturvaajathan ovat yleensä Suomen Armeijassa Loistavasti Menestyneitä, Tervehenkisiä ja Auttamishaluisia Yksilöitä.

Harmittaa puhua näitä, aivan kuin seinälle puhuisi, huomaa siitä että alkaa kirjoittaa caps lock pohjassa. Itsestäänselviä asioitahan nämä ovat kenelle vain normaaliälyiselle.

Muutama kirjoitusvirhe myös aina eksyy, kun kiivastuu.

ja lisää vihaa on luvassa!

Sehän olikin tyhjentävä argumentti. (huomaa ironia)
Hassuinta on, että vastustajani tarttuvat yleensä yhteen tai kahteen lauseeseen, koska eivät pysty perustelemaan kantaansa sen laajemmin, niin tyytyvät sitten johonkin yksittäiseen ala-aste -tason näsäviisasteluun.

"Mutta... Suomella on PUOLUSTUSvoimat jotka eivät hyökkää koskaan ensin....

...Miten rauhanturvajoukot eroavat Suomen Armeijasta?"

Hmm, jospa oikolukisit tekstisi ennenkuin painat enteriä?

Ihan vain sen takia, että yllä olevat lauseet ovat kirjoittamaasi tekstiä ja kumoavat toisensa. Suomessa on edelleenkin vain Puolustusvoimat, ei armeijaa, joten asiallista olisi pysyä oikeissa ilmaisuissa, eikä sekoittaa tuota armeija sanaa teksiin, ettei vähemmän asiaan perehtyneillä sekoitu asiat täydellisesti. Luulisi noin hyvin varusmiespalveluksensa suorittaneen - jopa RUK:n käyneen - osaavan erottaa moisen asian.


Ottamatta kantaa tuohon YK-sotilaiden aseistukseen, YK:ssa on ollut esillä myös termi "rauhaan pakottaminen". Mutta ei takerruta tässä sivarikeskustelussa siihen sen enempää.

J a mitö tulee tuohon viimeiseen olettamukseesi: "Itsestäänselviä asioitahan nämä ovat kenelle vain normaaliälyiselle." aliarvioit pahasti kanssaihmisiäsi. Mikää ei voi olla itsestään selvää, jos puhutaan aseista, tappamisesta tai yleensä sotilaista.


Toisaalta ihmettelen, miten Adolf Hitler, Josef Stalin, Benito Mussolini, Saddam Hussein, Zausescu liittyvät keskusteluun, jossa keskustelun aloittaja etsii sivaripaikkaa. Kyseiset herrat ovat, ainakin ensimmisten kolmen osalta, historiaa. Historian ei pitäisi antaa toistaa itseään, vaan siitä olisi opittava. Tuota oppimista ei kuitenkaan tapahdu, jos pasifistisia ajatuksia ei missään vaiheessa huomioida millään tasolla, vaan suunnitellaan uusien aseiden hankintaa potentiaalisen invaasion pelossa.

Edelleen mainitsemistasi herroista sen verran, he ovat olleet taitavia manipuloijia, heidän ajatuksilleen ja megalomanialleen on ollut kannatusta noina aikoina, kun valtiot ovat olleet muutoin kaaoksen keskellä ja vähemmän oppinutta kansanryhmää on kuljetettu kuin pässiä narussa.

Vain normaaliälyiset pyrkivät välttämään väkivaltaisuuksia, väkivallan uhkaa tai provosointia väkivaltaisuuksiin. Väkivalta lisää väkivaltaa. Ymmärrän toki aseen tarpeellisuuden poliisilla tai sotilaalla, mutta en ymmärrä miksi sitä (aseistautumista) pitää erikseen ihannoida.

Kun Hmm otti noita henkilöiden nimiä esille, niin nimettäköön ainakin yksi henkilö "vastapuolelle" - Martti Ahtisaari sai juuri päätökseen yhden rauhanprosessin. Sellaista voi jo kunnioittaa. Hän ei ole ainoa maailmassa, joka pyrkii väkivallan tukahduttamiseen rauhanomaisin keinoin - kunhan heitä olisi vain reilusti enemmän maailmassa.

Ilmeisesti Hitler, Stalin, Mussolini, Saddam ja Ceausescu eivät sitten käyttäneet armeijaa hyväkseen, vai kuinka? Heidän sotilaitaan ei ilmeisesti oltu opetettu tottelemaan käskyjä kyseenalaistamatta ja ajattelematta omilla aivoillaan?

Minusta on lapsellinen yritys vetää poliisi tähän keskusteluun ja alkaa puolustaa sitä kiivaasti, ikään kuin joku olisi vastustanut poliisin olemassaoloa instituutiona. Poliisi ja sotalaitos eroavat toisistaan vaikkapa siinä, että ketään ei raahata väkisin poliisikouluun eikä suljeta vankilaan poliisitoiminnasta kieltäytymisen vuoksi.

Sinänsä täytyy sanoa, että Totuus. / Hmm. voisi hyvin ruveta agitoimaan vaikkapa jotain amerikkalaista uskonlahkoa, menetelmät ja manipulaatiokeinot ovat aivan samat. Kun muut puhuvat aidasta, aletaan puhua aidanseipäistä ja jatketaan sitä niin pitkään ja kiivaasti, että muutkin luulevat jo alun alkaen puhuneensa juuri niistä seipäistä.

Hmmm tuntuu väittävän, että ne, jotka puolustavat siviilipalveluksen oikeutusta, vastustavat sinänsä myös armeijaa. Tämähän ei (ainakaan joka tapauksessa) pidä paikkaansa, kysehän on siitä katsotaanko, että jokaisen miehen on pakko mennä armeijaan ja onko armeija jokin "kunniallisuuden" tae.

Muualla Euroopassa - ainakin unionimaissa - tällaista keskustelua ei enää käydä, koska niissä on lähes kauttaaltaan luovuttu "kaikki miehet armeijaan"-periaatteesta ja siirrytty valikoivaan asevelvollisuuteen tai palkka-armeijaan. Esim. Ruotsissa, Tanskassa ja Saksassa armeijan käy ehkä 30 % ikäluokasta, monissa maissa vielä vähemmän. Vain Suomi (sekä Kreikka) tuntuu pysyvän vanhakantaisen asevelvollisuusarmeijan ulkomuseona. Miksi ? Valtiovalta hellii aina vain dogmia "koko maan puolustamisesta", joka käy koko ajan epäuskottavammaksi. Ajatus, että joka kolkkaan olisi varattu sotilaita mahdollisen sotilaallisen kriisin varalta, on kestämätön ja kallis, sitä vain ei haluta julkisesti myöntää.

Veikkaan, että muutaman vuoden kuluttua armeijan käy ehkä 70 % ikäluokasta, siitäkin osuus varmaan pienenee, koska valtiontalouskaan ei kestä massiivista armeijaa loputtomiin ja nuorison motivaatio heikkenee. Tämä oletettavasti tapahtuu kaikessa hiljaisuudessa, koska "maanpuolustuspiirit" älähtävät heti, kun nykyisen kaltaista armeijaa kyseenlaaistetaan.

Hmm!
Huomait itsekin, että kommenttini osui koko viestiisi.

Hmm eli olet puhunut seinälle, niinkuin useaan kertaan olet sanonut. Puhunko minä myös seinälle, jos osoitan tämän kirjoituksen sinulle?

Sanotaanko vaikka, että minun älykkyyspisteeni ovat 149. Tuoko se sanomiselleni lisää painoarvoa?

Silloin kun ihminen kuolee, ei henkilökohtaisilla urheilu- ja ampumatuloksilla ole enää mitään väliä, ateistina lienet samaa mieltä? Tai sillä että oot ollu muka kova jätkä. Sodassa kuolemisessa ei ole mitään arvokasta. Olisikohan esim. tutka-asemaa ylläpitävien keskimääräinen elinaika sodassa joku 7 min. Täysin järjetöntä uhrata elämänsä jonkun tutka-aseman vieressä seisomiseen, kun taivaalta tulee ohjus joka lopettaa kaiken.

Jos sota on joskus jossain syttyvä, minä en aio olla paikalla. Ja jos en pääse pakoon, tulen mieluummin ammutuksi petturina kotonani kuin joissain surkeissa olosuhteissa suon laidalla. Tuollainen kuolema tuntuu paljon arvokkaammalta. Toki puolustan itseäni tai ihmisiä joista välitän, mutta jos en siinä onnistu niin minkäs teet. Viimeiset hetkeni vietän paljon mieluummin lähipiirissäni, itselleni tärkeiden asioiden parissa, kuin jotain isänmaa abstraktiota puolustaen.

Velvollisuuksista on turha höpöttää, minä en ole saanut valita maata johon olen syntynyt, enkä ylipäätänsä sitä että olen syntynyt. Loppujen lopuksi ainoa velvollisuus joka minun pitää täyttää, on kuolla.

Tällainen puolustuslaitos, mikä Suomessa on, on ihan järjetön. Se pitäisi ajaa alas, aivan niinkuin Ruotsissakin on tehty ja kaikilla säästetyillä rahoilla saataisi vaikka ilmainen julkinen liikenne ja paljon muuta. Sehän vasta nastaa ois.

Ja voi, miltähän nuo sotahommat näyttäisi ylhäältä päin katsottuna, aika naurettavalta, täytyy kuvitella. Ja että on olemassa sellaista tukevia naurettavia ihmisiä seisomassa siellä tutka-aseman vieressä.

terveisin raskaasta painostuksesta huolimatta omilla aivoillaan ajatteleva olento, eli sinun seinäsi.