sivaripaikka haussa
Tänne Ranneliikkeen keskustelufoorumille minua opastettiin menemään kun Helsingin Setalle soittelin sivaripaikkaa kyselläkseni.. Elikkäs nyt päättävät tahot ja siviilipalvelusmiestä tarvitsevat Helsingistä yhteyttä minuun! Paikka minulla on jo kotikaupungissa mutta suuren elämänmuutoksen takia en tunne enää hyväksi jäädä kaupunkiin ja yritän saada siirtoa tänne Helsingin päähän. Tämä tarkoittaa siis sitä että ennen joulua vapautuvat paikat kiinnostavat eniten.
Lähinnä omaa alaani on teatteri/kulttuuri-ala. Minulla on myös reilun vuoden kokemus asiakaspalvelusta josta olen saanut kiitosta ja hyvää palautetta. Olen silti työtä pelkäämätön "jokapaikan höylä" joka sopeutuu moneen ja oppii nopeasti!
Jos siis osaat opastaa minua asiassa eteenpäin tai jopa olet tietyn työpaikan sivarivastaava niin minuun saa yhteyden sähköpostitse: pikku.prinssi@jippii.fi
Arkistosta löytyy 19.4. -05. päivätty viesti , jossa eräs sivariksi aikova kyseli samoja juttuja .
Vastauksia näkyi olevan 5 kpl , jotenka toivottavasti kyseisestä viestistä olis jotain apua suunnitelmissasi .
Mene armeijaan.
Kerrohan Pete, mistä siellä armeijassa niitä sivaripaikkoja tarkemmin ottaen voisi kysellä? (Vai jäikö keskustelun aloittajan kysymys Peteltä ehkä ymmärtämättä.)
Se oli mielipiteeni, hyvä "Public eye", ja mielipiteitä ilmaistaan näillä sivustoilla.
Aiotko ryhtyä tosissasi samaan rintamaan esim. tämän "Pora-liikkeen", selvästi seinähullun ihmisen kanssa?
Antaa olla...
Se aseellinen/aseeton/siviili/totaali-keskustelu on yhteiskunta-osiossa, joka käsittääkseni on paikka mielipiteenvaihdolle tästä asiasta. Osoittaisi hyvää käytöstä pitäytyä edes suurin piirtein keskustelun aloittajan aiheessa. Hän lienee jo tehnyt päätöksen palvelusmuodostaan, eikä peräänkuuluttanut mielipiteitä ratkaisunsa hyvyydestä tai huonoudesta.
Mielipiteet itse kunkin henkisestä tilasta eivät myöskään kuulune tähän topicciin tai yleensäkään tälle sivustolle.
Armeijaan vaan. Se on helpompi ja lyhyempi + kansalaisvelvollisuus. Sivari = lusmuilua.
Hmm, jospa annamme sivariin haluavan haluta sinne, minne hän tahtoo. Kaikkien paikka kun ei ole armeijassa. On ihmistyyppejä, joille ei sovi armeija.
Yliopistot ottavat usein sivareita vastaan. Olisiko ketjun aloittaja kiinnostunut niistä?
Nim. hmmm, jos kerran armeija on helpompi ja lyhyempi, ja tämä on syy mennä sinne, niin eikö se juuri ole sitä lusmuilua?
Jos sota joskus tulee, Suomen Lain mukaan sivarit todennäköisesti määrätään sotimaan rintamalle. (Tietolähde: siviilipalveluskeskuksen sivut) Eikö kannattaisi hankkia jokin koulutus tappamiseen, ettei olisi aivan avuton?
"Aseistakieltäytyjien kriisinaikaista asemaa ei ole määritelty laeissa mitenkään ja heidän kohtelunsa mahdollisen sodan aikana pääesikunnan päätettävissä. Periaatteessa on täysin mahdollista, että sotilaallisesti kouluttamattomia henkilöitä määrättäisiin aseellisiin tehtäviin. "
Kuitenkin taitaa olla niin, ettei meidän tarvitse miettiä sivarien sijoittamista. Uskoakseni sivareita sijoitetaan mm. kenttäsairaaloihin apulaisiksi, mikäli sellaiseen on kriisiaihetta.
"Eikö kannattaisi hankkia jokin koulutus tappamiseen, ettei olisi aivan avuton?"
Ei kannattaisi. Olen valmis kuolemaan mieluummin kuin tappamaan.
Hmm taisi itse lisätä sanan todennäköisesti puhuessaan mahdollisuudesta, että sivarit määrättäisiin rintamalle.
Luuletko, että Suomen sodanaikainen johto olisi niin tyhmää, että pistäisi n. 7% Suomen miehistä rintamalle ilman asekoulutusta? I don´t think so...
Vai olet valmis kuolemaan ennemmin kuin tappamaan. Mä voisin vähän epäillä tuota.
Jos äitiäsi raiskattaisiin, kumppaniasi viilleltäisiin veitsellä ja isäsi ja sisaruksesi tapettaisiin silmiesi alla, 10-vuotiasta pikkusiskoasi raiskattaisiin joukolla silmiesi edessä, ja sinulla olisi ase kädessä, niin käyttäisitkö sitä vai odottaisitko tyynenä että oma vuorosi kuolla tulee?
Tai jos olisit ollut kuvitteellisesti tarkka-ampuja toisessa maailmansodassa, ja saanut Hitlerin tähtäimeesi, olisitko tappanut?
Ja mitä tuohon sijoittamiseen tulee, niin lainausmerkeissä oleva teksti jälkimmäisessä viestissä on se virallinnen. "Todennäköisesti" oli oma sanvalintani. Jos miehistötappioita tulee, ennemmin tai myöhemmin kaikki joutuvat tarttumaan aseisiin, sanoisin että ennemmin.
Tässäpä teille tositarina, perimätietoa:
Jatkosodassa oli eräässä osastossa uskovainen mies, joka ei vakaumuksellisista syistä tarttunut aseeseen mutta oli huoltotehtävissä. Osasto joutuikin tulitaisteluun, jossa myös hän joutui tarttumaan aseeseen. Hän ei suostunut luopumaan aseestaan enää lopun sodan aikana, ja oli kuulemma vieläpä kova ja armoton sotilas.
"Jatkosodassa oli eräässä osastossa uskovainen mies, joka ei vakaumuksellisista syistä tarttunut aseeseen mutta oli huoltotehtävissä. Osasto joutuikin tulitaisteluun, jossa myös hän joutui tarttumaan aseeseen. Hän ei suostunut luopumaan aseestaan enää lopun sodan aikana, ja oli kuulemma vieläpä kova ja armoton sotilas."
Tuo on jo historiaa, kuten nimimerkki itsekin "perimätietona" välitti. Suomi on ollut tiukoilla viime sotien aikana, mutta on saanut sotien jälkeen varsin kunnioitettavan aseman maailman kartalla itsenäisenä valtiona. Vaikka olenkin itse varusmiespalvelun suorittanut, koen Hmm:n tekstin samaksi manipuloinniksi, jota kertausharjoituksissa aktiiviupseerien toimesta päähämme taottiin, mikäli kohtaisimme sivarin - näemmä jossain tuo siemen on saanut kasvupohjaa.
Sitäpaitsi perinteinen koti-uskonto-isänmaa patriotismi "edellyttää" uskovaisilta osallistumista maanpuolustukseen. Tosin Suomihan on jo myyty osavaltioksi Euroopan Unioniin.
Kunnioitan jokaisen omaa vakaumusta valita oma tiensä varusmiespalvelun ja sivarin välillä. Minusta ihminen ei ole sen huonompi, vaikka hän olisi käynyt sivarin. Puheet "miesten koulusta" ovat menneen talven lumia. Tosiasiassahan Suomea ei uhkaa mikään todellinen sotilaallinen invaasio. Maailma toki saattaa muuttua, mutta maamme sidokset EU:hun, kumppanuus NATON kanssa, sekä ystävällismieliset välit naapurimaiden kanssa takaavat (mielestäni) varsin kattavan turvan sotatilalta. Tietysti itsenäisyyden kannalta on tarpeellista pitää yllä puolustusvoimia, EI ARMEIJAA, niinkuin tässäkin keskustelussa maamme sotilaallisia joukkoja on nimitetty.
Aktiiviupseerit näkevät (virkansa puolesta) uhkia joka suunnalta - lienee vieläkin varusmiehiä koulutetaan periaatteella: "Idästä hyökännyt vihollinen on tunkeutunut maahamme Lappeenrannan eteläpuolelta..."
Nuo jossittelut voi jättää omaan arvoonsa, sillä kukaan ei 100%:n varmasti voi sanoa tekemisiään todellisessa tilanteessa, kuviteltuun tilanteeseen liittyy aina fiktiivinen ajattelumalli. Jossittelulla ei ole koskaan mitään valmista saatu maailmassa aikaan.
Jos esimerkiksi nimimerkki Hmm joutuisi yllätetyksi sängystään, (vierasmaalaisen) sotilasjoukon toimesta, hänellä tuskin ehtisi käydä mielessä ajatustakaan aseesta, kyseisten sotilaiden vangitessa / eliminoidessaan hänet - potentiaalisena vastarintaa toimeenpanevan reserviläisjoukon osana. Saati sitten, ettei hänelle siinä tilanteessa annettane mahdollisuutta myöskään silmäillä perheen tilaa.Tosin nimimerkin olettamaa (perheen väkivaltainen kohtelu) käytetään edelleen joillakin sotaa käyvillä alueilla niin sanotusti murtamaan vastarinta, mutta tuskin niissä maissa jokaisella kotoa löytyy edes ampuma-asetta. (olettamus)
Toinen olettamus on se, että todellisempi uhka jonkun pohjoisen "sivistyneen" maan sotatilaan joutumiselle on maan sisällä toimivat ääriryhmät.
Toisaalta potentiaalisien "hyökkääjävaltioiden" sotilaskoneistot ovat sen verran massiiviset, ettei viime sotien kaltaista liikekannallepanoa ehdittäisi toteuttaa täysin, kun tilanne olisi jo ohi - ja vieras hallinto vallalla.(olettamus)
On kuitenkin syytä pitää edesmenneen kenraali Yrjo Keinosen sanat mielessä: " On hyvä, että maahamme tulee panssarivaunuja idästä - on hyvä, että ne tulevat rajamme yli hintalapun kanssa - ilman kuljettajaa..."
Kyse oli siitä, että minä en mitään väärää ole elämässäni tehnyt, ja jos minua koitetaan tappaa, minä pistän hanttiin.
Uskoisin että sivari ei ole mikään yli-ihminen, jolla ei ole itsesuojeluvaistoa.
Sivarikaan ei ole yli-ihminen, mutta sitä ei ole myöskään 6 - 11 kk "miesten koulua" käynyt "sotakonekaan". Turhaa ihannointia varusmiespalvelun kaikkivoipaisuudesta.
Palvelusajat ovat 6, 9 ja 12 kk. Ei pidä väheksyä armeijan koulutusta, se on kovaa. Itse harrastin liikuntaa 3-4 x viikossa ikävuodet 6 vuoden ajan ennen inttiä, kirjoitin lukiosta M:n paperit ja armeija on silti ollut siihenastisen elämäni kovin koettelemus sekä fyysisesti että pänttäämisen osalta. Palvelinkin tosin 12 kk RUKssa jolloin vaatimustaso nousee.
Mutta totta että jos ihminen ei harrasta minkäänalaista liikuntaa vapaa-ajallaan ja omaa 20 kiloa ylipainoa, hänen selviämistodennäköisyys sodassa olisi todella huono.
Kyllä intissä oppii tärkeimmän sotataidon, siis ampumaan tauluun 150 m etäisyydeltä tarkasti (ihmispään kokoiseen maaliin), siis JOTKUT oppivat. Toisethan eivät osuneet edes tauluun, vaikka monta kuukautta harjoittelivat. Ampumaluokkia on kolme, A, B ja C -luokka. Itse ammuin A -luokan.
Venäjällä armeija muuten kestää 3 vuotta.
Toivottavasti se sivaripaikka nyt tästä kaikesta täysin asiaankuulumattomasta suunpieksännästä ja oman egon kohotuspulinasta huolimatta löytyy...
Samaa toivon minäkin - eli toivottavasti mieleinen paikka löytyy - vaikka jotkut ovatkin sitä mieltä, että sivarit ovat luusereita. Anna heidän pitää mielipiteensä...
Kuten Nummisuutareistakin tuttu lausahdus sanoo: " Maailma muuttuu Eskoseni..."
"Kyllä intissä oppii tärkeimmän sotataidon, siis ampumaan tauluun 150 m etäisyydeltä tarkasti (ihmispään kokoiseen maaliin), siis JOTKUT oppivat."
Mihinkähän sitäkin taitoa tavallinen homo tarvitsee? Ainakaan kun meillä ei ole vielä (onneksi) aseita kotona kuten jenkeissä.
"Ampumaluokkia on kolme, A, B ja C -luokka. Itse ammuin A -luokan. "
Tuon nyt jokainen normaalin näkökyvyn ja vakaan käden omaava osaa tehdä.
Mutta mitenkäs Hmm:ltä onnistuu Dragunovin käsittely 800 m:n matkalta? (tämä homo latoi 10 laukausta postimerkin kokoiselle alueelle - tulos 97).
Vai tarkka-ampuja. Hieno homma. Tekeehän sillä jos on sota.
Hmm: "Ei pidä väheksyä armeijan koulutusta, se on kovaa."
Epäilemättä, mutta ei pidä sivarinkaan rankkuutta väheksyä. Se voi olla pahimmillaan/parhaimmillaan kovin kasvattavaa rääkkiä, fyysisesti ja henkisesti.
Menee asian vierestä, mutta taas tulee tunne, etten ole mitään, kun en ole edes sivari, siis miesten sisäisessä arvostuksessa.
Schlager, kyllä tämä keskustelu on mennyt asian viereen, poikki ja ohi jo kauan sitten muutenkin.
Hahaha! Sivari kovaa. Anna mun nyt kaikki kestää.
12 kk aika armeijassa + RUKissa vs. 13 kk sivarissa. Kumpi lienee rankempaa?
Vertailu:
- sivarista pääsee iltaisin kotiin
- sivarissa ei tarvitse selvitä viikkojen ajan 2-4 h yöunilla (leirit)
- sivarissa ei pakoteta joka päivä juoksulenkille ja punnertamaan ennen aamiaista klo 6.10
- sivarissa ei ole 50 km marsseja täyspakkauksella
- sivarissa ei ole 20 h työpäiviä, mitä on intin leireillä lähes päivittäin
- sivarissa ei tarvitse asua metsässä viikkoja 20-30 asteen pakkasessa
- sivarissa ei tarvitse herätä joka aamu klo 6.00
- sivarissa ei kukaan tule huutamaan klo 3.21 yöllä, että "HÄLYTYS! YLÖSYLÖSYLÖS VAUHTIA VAUHTIA!!!!" jonka jälkeen ei saa edes pukea päälle, vaan kumpparit ja kalsarit jalkaan, takki puoliksi niskaan ja teltasta ulos pimeään pakkaseen juoksemaan, tiirailemaan poteroon kiväärin kanssa.
- sivarissa ei joudu punnertamaan ja juoksemaan, jos mokaa vähän
- sivarissa kukaan ei ala huutamaan sinulle, jos kengännauhasi on auki
- sivarissa ei käsitellä tarvikkeita ja laitteita, mitkä voivat olla hengenvaarallisia väärissä käsissä (tässä peruste intin kurille)
- sivarissa kukaan ei tule pesismailalla hakkaamaan sänkyäsi mytyksi ja käske tekemään uudelleen, jos petaamassasi sängyssä on pieni ryppy
(meillä tehtiin joskus näin)
- sivarissa ei joudu aamuisin "motivaatiomontulle" (jyrkkä iso kuoppa, jossa on lähes 45 asteen kulmassa nouseva 10 metrin rinne) jossa pitää juosta edes takaisin ylös alas niin että heikoimmat oksentavat
Schlager, samapa se sitten onko käynyt sivarin vai saanut täyden vapautuksen. Saman arvoinen se on miesten silmissä.
Alk.per. viestin kirjoittajalle: Palaisin siihen pointtiin, että sodan tullen on hyvä mahdollisuus joutua luotien keskelle vaikka olisi sivari.
Mene armeijaan.
Ja nuo samat jutut pätivät kyllä 6 kk palveleviinkin, tosin heidän ei pitänyt olla jokaisessa harjoituksessa paras ja juosta kärjessä ym, noudattaa esimerkillisesti sääntöjä ja olla mallina.
(joka on HYVÄN JOHTAJAN tunnusmerkki. Huonojakin varusmiesjohtajia intissä valitettavasti on, jotka vain komentelevat ja itse seisovat paikallaan, mutta heillekään et voi protestoida mitenkään.)
Mm. nimim. Hmm kirjoituksia lukiessa tuli taas mieleen, että mistä näitä sotahulluja tai vähintään armeijafanaatikkoja oikein sikiää? Kasvakaa kakarat aikuisiksi.
En kuitenkaan merkittävästi suhtaudu kyseisen provosoiviin viesteihin, sillä kirjoittaja ei ole uskaltautunut rekisteröityä.
Hmm - sivarissa puolestaan ei tarvitse kuunnella degeneroituneiden maalaisjässiköiden traktorirundeista kirkonkylän kioskin ympäri - eikä myöskään kärsiä huonon itsetunnon omaavista k-päisistä "varusmiesjohtajista"...
En ole sotahullu. Armeijafanaatikko, kyllä. Aggression tasapaino estää väkivaltaa purkautumasta. Pelon tasapaino. Se on semmoinen ikiaikainen viritelmä, missä ei suuret muutokset aiheuta mitään hyvää.
Armeijassa on Suomen miesten koko kirjo. Siellä on tyhmimmät, mutta siellä on myös älykkäimmät ja oppineimmat, samassa joukossa. Opettaa sitä paljon puhuttua suvaitsevaisuutta.
Toisekseen, itse luin (harvoina) vapaahetkinä kirjaa walkmanit korvilla, unohtaen totaalisesti missä olen. Kellekään ei ole pakko puhua mitään, kenenkään seurassa ei ole pakko olla. Vapaa-ajalla fiksummat typpit muodostivat omat kaveriporukkansa. RUK/AUKissa suurin osa on ylioppilaita.
Jos hoitaa hommansa hyvin, kukaan "k-päinen varusmiesjohtaja" ei sano mitään. Itse, kusipäisenä homona ja pätevänä varusmiesjohtajana rankaisin armotta kaikkia jotka eivät hoitaneet töitään kunnolla, seksuaalisuuteen ja sukupuoleen katsomatta.
En lainkaan ymmärrä näitä "sivarissa on kivempaa" -viestejä!!!!
Armeijaan ei mennä siksi, että se on kivaa, vaan siksi että se on velka veteraaneille!!! Osoittavatko homot, että ovat suvaitsevaisia menemällä sivariin, missä ei tarvitse kohdata "kamalia juntteja"?. Osoittavatko että he eivät ole muita miehiä huonompia, LUIKKIMALLA SIVARIIN?
Sehän on puhtaasti maanpetturuutta!
Vai että vielä velka veteraaneille. Heikostipa uskon vielä elossa olevien harvojen veteraanien sydäntä lämmittävän, jos joku vastoin tahtoaan menee leikkimään sotaa nykyajan kasarmi- ja maastoympäristössä. Huonon omantunnon virittely on tietysti sekin yleisesti käytetty manipulointikeino, tässä tapauksessa ei vain tunnu kovin tehokkaalta.
Ei ne veteraanit sen kummempia sotahulluja ole kuin muutkaan ihmiset, paljon mieluummin enemmistö heistä olisi jättänyt rintamalle menemättä ja yhtä tervejärkisesti osaavat suhtautua maailmanmenoon kuin nuorempansakin. Poikkeuksia tietysti löytyy, kokemukset kun ovat olleet sitä rankkuusluokkaa, että jotkut eivät juoksuhaudoistaan henkisesti koskaan jaksaneet ylös nousta.
Velkaa veteraaneille voi maksaa paljon tehokkaammin antamalla heille vaikkapa aikaansa. Moni taitaa siviilipalvelustaan suorittaa juuri sen ikäpolven parissa, johon veteraanitkin kuuluvat.
Armeijassahan tehdään miehiä, ja paskat sanon minä.
Hmmm. Onko se sinulta pois jos joku menee sivariin eikä armeijaan?
Sota-veteraaneja pitäisi kyllä auttaa jotenkin mutta se armeijaan meno on kyllä jokaisen oma ratkaisu.
"Vapaa-ajalla fiksummat typpit muodostivat omat kaveriporukkansa. RUK/AUKissa suurin osa on ylioppilaita."
Nykyään yli puolet ikäluokasta suorittaa lukion. Muutenkin, lukio on muuttunut yliopistoon valventavasta instituutiosta yleissivistäväksi laitokseksi, johon mennään, kun muutakaan ei nyt tullut mieleen. Tutkintouudistuksen jälkeen 2.5 vuoden amistutkinnolla pääsee pyrkimään yliopistoon ja ammattikorkeaan, eli ei millään pahalla; lukio ei kerro varsinaisesti mistään.
"Hahaha! Sivari kovaa. Anna mun nyt kaikki kestää.
12 kk aika armeijassa + RUKissa vs. 13 kk sivarissa. Kumpi lienee rankempaa?"
Sivarin tarkoitus ei ole olla rangaistus, toisin kuin sinä tietysti toivot, vaan vaihtoehto niille, jotka valitsevat sen eettiseen/moraaliseen/uskonnolliseen vakaumukseen perustuen. Tältä kannalta ajatus fyysiseen rankkuuteen perustuvasta vertailusta kuulostaa lähinnä absurdilta. Sinun riekkumisesi heijastaa loppujen lopuksi vain sitä pelkoa, että yhä useampi valitsee sivarin, koska siellä on fyysisesti helpompaa, mikä taas ei anna sinun puoleltasi kovinkaan hääppöistä kuvaa suomalaisten isänmaallisuudesta/motivaatiosta ;) Jos koet kaiken maailman pesäpallomailalla heilumiset, monttujuoksut ja metsäkeikat turhauttaviksi, miksi se henkinen paska pitää sitten sivareiden niskaan kaataa? Vai kaipaatko teetä, empatiaa ja kädestä pitämistä?
"Jos äitiäsi raiskattaisiin, kumppaniasi viilleltäisiin veitsellä ja isäsi ja sisaruksesi tapettaisiin silmiesi alla, 10-vuotiasta pikkusiskoasi raiskattaisiin joukolla silmiesi edessä, ja sinulla olisi ase kädessä, niin käyttäisitkö sitä vai odottaisitko tyynenä että oma vuorosi kuolla tulee?"
Saatko muuten jotain perverssiä nautintoa näistä teksteistäsi?
Threadin aloittajalle: Eikö sivarikeskuksesta lähetetty mitään materiaalia? Ainakin muutama vuosi sitten kaikille lähetettiin kuukautta paria ennen koulutusjakson alkua paksu nivaska, jossa oli potentiaalisten sivaripaikkojen yhteystietoja.
"vaan siksi että se on velka veteraaneille!!!"
Ja se, että suorittaa siviilipalveluksensa esim. vanhainkodissa veteraaneja hoivaten, ei ole heille palvelus?
Esimerkiksi saksasalaiset pojat menevät joukolla sivariin ja tätä ei pidetä yhtään niin erikoisena kuin suomessa. En tiedä prosentteja, mutta on huomattavasti yleisempää ja asenteet sivareita kohtaan ovat paljon suopeammat. Toiset yhteiskunnan instituutiot suorastaan pyörivät sivareiden voimalla.
Vaikea käsittää, miksei Suomessa asenteet voisi muuttua samaan suuntaan. Osallistuihan Saksakin sotiin....... (ihan kun kukaan ei tietäisi)
Itse kävin sivarin ja tein ihan oikeata työtä normaalin työajan mukaan. Ei ehkä ollut niin "rankkaa" kun intissä, mutta sain olla oma itseni enkä kadu valintaani millään tavalla. Sain myös tehdä työtä josta sain arvokasta työkokemusta, enkä tuntenut velttoilevani millään tavalla. Koin myös tehtäväni hyödylliseksi yhteiskunnan kannalta, mitä se myös oli.
Bonuksena tapasin sivarikoulutuksessa nykyisen poikaystäväni olemme olleet onnellisesti yhdessä useamman vuoden.
Koska suomalaisen nuoren miehen elämästä lukion tai amiksen jälkeen menee yleensä vuosi "hukkaan" asevelvollisuuden vuoksi, ehdottaisin samaa käytäntöä myös naisille. Eikö ole sukupuolista syrjintää, että tytöt saavat aloittaa opiskelun tästä syystä vuotta aikaisemmin tai viettää välivuotensa haluamallaan tavalla? Ei tarvitse osallistua yhteiskunnan pakottamalle "poikaleirille" eikä "pakkotyöhön".
Tytöt/naiset voisivat myös tehdä edullista työtä yhteiskunnan hyväksi tai leikkiä sotaa valintansa mukaan. Olisi monelle pissikselle ihan kasvattava kokemus. (vrt. Helsinginsanomien kuukausiliitteen artikkeli lukionsa päättäineistä tytöistä)
Niinpä niin. Kai me voimme olla yhtä mieltä siitä, että jokainen tehköön valintansa, eikä painosteta suuntaan tai toiseen. Ymmärrän sen, että jotkut pitävät armeijasta, kun toiset taas eivät pidä.
Joopa. Verrataan sitten Saksaa ja Suomea. Miksiköhän Saksassa armeija ei ole oikein pop? Sanooko Hitler ja natsit mitään?
Hmm, varmasti sanoo, mutta miksi armeijaa pitäisi kaikkien ihannoida?
Niin, vaikka tämä nyt täysin väärin perustein osallistuu threadin aloittajan keskustelun pilaamiseen, ajatelin kuitenkin todeta osan mielipiteestäni.
Jos joku haluaa mennä sivariin, on hänellä siihen sama oikeus kuin niillä, jotka haluavat mennä inttiin.
Itse olen intin käynyt, veteraaneilla eikä isänmaalla ollut asian kanssa mitään tekemistä.
Intti oli 11kk lapsellista pelleilyä ja lähinnä äärimmäisen pitkästyttävää.
Jos kuntotestissä suoritti maksimisuorituksen 1/2 annetusta ajasta ja jäi lepäilemään, sai 4 punanaamaista huutajaa ympärilleen lopuksi ajaksi.
Vittuilua sai myös siitä, että nainen osasi ampua erittäin hyvin ja oli tullut muutaman kymmentä kerran purkaneeksi aseen jo ennen inttiäkin.
Lisävittuilua sai kun ei suostunut mopotettavaksi sisäköksi pikkunatseille (5v nuorempia) siivoamaan tupaa ja hinkkaamaan rynkkyä.
Kantahenkilökunnalta sai kyllä aavistuksen arvostusta kun havaitsivat itsekunnioituksen.
Jos olisin tiennyt silloin, mitä tiedän nyt, olisin mieluiten mennyt sivariin. Sieltä saa edes arvokasta työkokemusta.
Onnea sivaripaikan etsintään.
Ei armeijaa ihannoida, vaan se = YHTEISVASTUU.
Armeijan käymisellä on AINA tekemistä veteraanien ja isänmaan kanssa.
Intti ei ole lapsellista, ei pelleilyä. Jos pelleilit siellä, pelleilisitkö sodassa?
Cooperin testissä ei voi tehdä maksimisuoritusta. Lihaskuntotestin maksimirajat ovat melko alhaiset, itse tein aina hieman ylimääräistä, olinhan alijohtaja.
Varusmiesjohtajia on toteltava ikäerosta huolimatta, aina, ellei käsky riko lakia. Se kertoo huonosta itsetunnosta, jos ei voi ottaa käskyjä itseään nuoremmalta pomolta.
Jokaisen henkilökohtainen asia. Kunnioitan sekä varuspalvelun kuin sivarinkin valinneita. Vapaaehtoisuudella saavutetaan sekä henkilöhtaisesti kuin maamme puolustuksen kannalta paras lopputulos.
Eiköhän sitä yhteisvastuutakin luoda jo ilman armeijaakin? Enkä viittaa nyt yhteisvastuukeräykseen.
Hmm... kirjoitti: "Armeijan käymisellä on AINA tekemistä veteraanien ja isänmaan kanssa."
Itse olen koko aikuisikäni (n. 10 vuotta) tehnyt töitä sotaveteraanien parissa. Niin palkkatyökseni kuin vapaaehtoistyönä eri yhdistyksissä. Sotaveteraanit tuntuvat olevan tuosta armeijan käymisasiasta kovasti eri mieltä. Ainakaan minun armeijaakäymättömyyteni ei heitä tunnu häiritsevän. Eräs veteraani ja upseeri evp totesi minulle suorin sanoin, että "Armeija on silkkaa kukkopoikien paskantärkeilyä, jolla ei sodan kanssa ole mitään tekemistä. Sodassa ei pärjätty sotilaskoulutuksella, vaan tuurilla."
Eivät ne sotaveteraanit välttämättä niin armeijan kannalla ole... Mutta heidän mielipidettäänhän ei kysytä. Oletetaan vaan.
Täysin käsittämätöntä tämä millitaristien "mene armeijaan"-suunsoitto muka-vastauksena alkuperäiseen täysin asialliseen kysymykseen. Alkuperäistä gay lib-henkeä tarvittaisiin suomalaiseen homoskeneen, jos tuollainen on kovinkin yleistä !
Mutta. Kunnallinen sektori on käsittääkseni aika tärkeä sivarien työllistäjä, mukaanlukien Helsingin kaupunki. Luulenpa, että kannattaa ottaa yhteyttä Helsingin sosiaali- ja terveystoimeen, myös opetus- ja nuorisotoimi voivat olla kiinnostuneita.
No eihän täällä ole kuin pari keskustelijaa, jotka tuputtavat armeijaa ainoan oikeana vaihtoehtona. Minä kävin armeijan ettei kukaan pääsisi sanomaan että olen ketään huonompi. Ihan RUK:ta myöten. Jos joku muu ei tarvitse tittelien ja meriittien tuomaa pönkitystä itsetunnolleen, voi ihan hyvin valita sen sivarin. Armeijaa kuvaisin mieluummin silmiä avaavana kuin kasvattavana kokemuksena; siihen asti kuvani keskivertoihmisestä ja omasta ikäluokastani oli kovin erilainen. Ei tavallisen yläasteen ja erikoislukion kasvatti ollut ennen armeijaa tavannut esimerkiksi ketään, joka ei osaa kirjoittaa.
Sotilaskoulutuksesta olen kyllä vähän samaa mieltä, sodassa varmaan pärjää parhaiten tuurilla. Sotilasjohtajat nyt joutuvat opettelemaan, kuinka joukkuetta kuljetetaan maastossa ja kuinka se sijoitetaan asemiin. Edelleen olen kyllä hyvin skeptinen sen suhteen, auttaako armeijan johtajakokemus yhtään mitään siviilimaailmassa. Siitä voi tietynlaiselle ihmiselle olla enemmän hyötyä kuin haittaa.
Näin niinkuin minun mielipiteenäni. Veljeni aloitti alunperin siviilipalveluksen, voin yksityisviestissä kertoa mihin ei kannata mennä suorittamaan sivaria.
Mene armeijaan ja löydä sieltä poikaystävä! Niin muutkin homot tekevät! :))
Siis: Sotilaskoulutuksesta on enemmän haittaa kuin hyötyä. Oikolukeminen kannattaa aina..
Samapa syy mullakin. Että ei päästäisi sanomaan, että olen muita huonopi. Kaikkien ihmisten pitäisi ansaita kunnioitus, ERITYISESTI homojen.
Ei sitä nyt ihan pelkkä tuuri riitä jos ei tiedä mistään mitään.
Esim. tykistö ja heittimistö ovat hyvin teknisiä aseita, eikä sivari paljoa tiedä mitä tarkoittaa, jos radiosta kuuluu, että:
1 TUKOM (Tulenjohto haluaa herättää tulijoukkueen huomion.)
2: (Krh 1): TUKOM
3: (Krh 2): TUKOM (Kuittaavat.)
1: 2, MOVE TO Ig68;
1: 3, MOVE TO Ig68;
2: 095 1250 (Suunta ja etäisyys moveen.)
3: NEGATIVE (Krh 2 ei jostain syystä näe movea.)
1: TUKOM 095 1250 SU (Ampuma-arvot maaliin (kompassisuunta ja etäisyys metreinä), suuntaa. Ampuma-arvot olisivat tulenjohtajan arvio kartalta, jos kumpikaan heitin ei näkisi movea.)
2: ampumavalmis
3: ampumavalmis
1: KE AM (Kerta ampukaa.)
2: AMPU
3: AMPU (Ampunut.)
1: V50 J100 KE AM (Vasempaan 50m, jatka 100m, kerta ampukaa.)
2: AMPU
3: AMPU
1: valmistautukaa ampumaan isku 15.08:43 (Tulenjohtaja on saanut jalkaväeltä tulitukipyynnön. JV tekee kohteeseen rynnäkön klo 15.10:00. TJ on laskenut tarkistusammunnoista kranaatin lentoajaksi 17s. Isku kestää 60s, joten ensimmäiset kranaatit lähtevät tuliasemasta 15.08:43.)*
2: isku
3: isku (Kuittaavat.)
[15.08:28] 1: 15s
[15.08:33] 1: 10s
[15.08:42] 1: isku AM
[15.09:28] 1: 15s
[15.09:33] 1: 10s
[15.09:43] 1: TULTA
2: AMPU
3: AMPU
1: VIHLAM TUTA (Vihollinen lamautettu, tulitauko. Heittimillä pidetään taukoa kunnes tulee uusi käsky TUKOM tai ASEMASTA.)
(Kahden heitinryhmän ja tulenjohdon välinen radioliikenne, esimerkki.)
Hmm. miten niin "erityisesti" homojen tulisi lunastaa kunnioitusta? Ei se ole kenekään valovollisuus eikä sillä ole mitään tekemistä sekauaalisen tai sukuopuolisen suuntautumiisen kanssa.
Ansaita kunnioitus?
Kuullostaa aika pahalta asennevammalta mun korvaani. Elämä sinällään on arvokasta ja kunnioituksen arvoista, mun mielestä.
Miten se kunnioitus ansaitaan sitten? Olemalla vahvempi kuin muut? Voittamalla esimerkiksi sota? Näyttämällä että pärjää?
Ja miksi pitäisi tuntea jotain tulenjohtokomentoja, joita tulee radiosta (milloin muuten ?). Jos joku haluaa elvistellä sotatoimiin liittyvällä kokemuksillaan, niin siitä vaan. Yleissivistykseen sellainen ei kuitenkaan kuulu ja vielä vähemmän kenenkään kunnioitus on sellaisesta kiinni.
Kävin itse aikoinani varusmiespalveluni laivaston jalkaväkilinjalla osallistuen silloin mm. yhteen ensimmäisistä JV-Auk:sta. Jotkut nuorempien polvien edustajat ovat suhtautuneet suorittamaani koulutukseen ihailun ja kunnioituksen sekoituksella kutsuen sitä ”kovaksi” paikaksi. En tiedä onko nykypolvien käsitys ”kovasta” koulutuksesta erilainen kuin omani vai onko nykykoulutus sitten ”kovempaa” kuin se aikanaan oli. Kuitenkin nykyään, jo enemmän kuin joitakin vuosia varusmiespalvelun suorittamisesta, fysiikkani ja kuntoni on huomattavasti parempi kuin tuolloin ”kovan” koulun aikoihin.
Itsepuolustuksen hallitsevana ja tappamaan oppineena ja välillä (onneksi) harvoin työssäkin voimakeinoja käyttämään joutuvana olen edelleen vakaumuksellisesti kaikkea tarpeetonta voimakeinojen käyttöä vastustava pasifisti. Olen lukenut joitakin täällä esitettyjä armeijan käymistä ihannoivia kirjoituksia hetkittäin hymähdellen.
”Jos äitiäsi raiskattaisiin, kumppaniasi viilleltäisiin veitsellä ja isäsi ja sisaruksesi tapettaisiin silmiesi alla, 10-vuotiasta pikkusiskoasi raiskattaisiin joukolla silmiesi edessä, ja sinulla olisi ase kädessä, niin käyttäisitkö sitä vai odottaisitko tyynenä että oma vuorosi kuolla tulee?”
Tuollaista retoriikkaa käytettiin muinoin, kun siviipalvelukseen pyrkivien täytyi perustella vakaumustaan tullakseen hyväksytyksi siviilipalvelukseen. Samoihin aikoihin mm.rauhanpuolustajien aktivistit kirjoittivat halukkaille niin vakuuttavia siviilipalvelukseenhakukirjelmiä, että siviilipalvelukseen pääsi mm. useammista väkivaltarikoksista ennen ja jälkeen siviilipalveluksen tuomittuja miehiä.
Kaiken kaikkiaan sellaiset skenaariot, joissa sotaa käytäisiin Suomessa tai Suomen lähialueilla, ovat nykypäivänä melko epärealistisia. Tuskin kukaan vakavissaan kuvittelee todelliseksi riskiksi sitä että, Suomeen hyökkäisi joku meidän naapurivaltioistamme. Myöskään sellaista energiavarojen loppumista tai maailmanlaajuista nälänhätää, joka aiheuttaisi suuria kansainvaelluksia tai sodan uhkaa, ei liene näköpiirissä.
Todellinen uhka niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa on raukkamainen terrosrismi, joka kohdistuu aina ja pääsääntöisesti valikoimattomasti täysin viattomiin siviileihin. Samoin kuin 70 –luvullakaan terrosrismilla ei saavuteta yhtään mitään, vaan se johtaa vain ja ainoastaan turvatoimien tiukentamiseen ja rajoittaa siten kaikkien ihmisten elämää ja vapautta.
Uhkakuvia (idästä) Suomeen kohdistuvasta hyökkäyksestä tuntuvat pitävän yllä lähinnä vasta upseerikoulutustaan hankkimassa olevat nuoret miehet ja heistäkin vain pieni osa. Toinen tuollaista sodan uhkaa puheissaan viljelevä ryhmä ovat heikolla itsetunnolla varustetut pääasiassa AuK:n varusmiesaikanaan suorittaneet miehet, joille tuo aliupseerikouluaika on ollut elämässä ainoa hetki, jolloin on päässyt käyttämään auktoriteetti- ja esimiesvaltaa muihin ihmisiin.
Saksassa siviilipalvelukseen ei sisälly niin suurta arvolatausta kuin meillä. Silti sielläkin varsin suuriosa ikäpolvesta valitsee siviilipalvelun sijasta varusmiespalvelun. Halventavien arvolatauksien lastaaminen siviilipalvelukseen on sekin historiallisessa perspektiivissä huonosti perusteltua. Useimmissa sodissa eripuolilla maailmaa on sotaan osallistunut erilaisissa tehtävissä myös uskonnollisen tai muun vakaumuksen puolesta täysin aseettomia ihmisiä. En usko, että rintamalla esim. lääkintämiehenä tai lähettinä toiminut aseeton on urheudessa ollut yhtään sen huonompi kuin asetta kantava toverinsa – päinvastoin.
Soisin siviilipalvelusta kehitettävän siten, että siviilipalvelupaikkoja perustettaisiin selkeästi terveydenhoidon ja luonnonsuojelun piiriin siten, että noista siviilimiehistä muodostuisi erilaisissa kriisitilanteissa ja luonnonkatastrofeissa käytettävissä oleva apureservi. Totaalikieltäytyjiä, jotka eivät voi uskonnollisen tai muun vakaumuksen vuoksi missään muodossa palvella valtiota, en ymmärrä. Heillekin tuntuvat hyvin maistuvan niin yhteiskunnan terveys- kuin sosiaalipalvelutkin. Vapaamatkustajat ovat yhteiskunnan pohjasakkaa.
Nimerkki Hmm, joka esitteli täällä esimerkin kahden heitinryhmän ja tulenjohdon välisestä radioliikenteestä, voisi muistella (oletettavasti) vannomaansa sotilasvalaa:
"Lupaan käyttäytyä kunnollisesti ja miehekkäästi, totella esimiehiäni, noudattaa lakeja ja asetuksia sekä säilyttää hyvin minulle uskotut palvelussalaisuudet."
Tuskin tuossa radioliikenteen sanalyhenteissä mitään suoranaista sotasalaisuutta on. Minulle on kuitenkin opetettu, ettei tuollaisista siviilissä puhuta. Yksittäinen sotilas, aliupseeri tai upseerikaan ei voi koskaan olla aivan varma hallussaan olevan tiedon merkityksestä.
Hämmästyttävää on, että sotaa ei ymmärretä totaaliseksi. Rintama on kaikkialla sodan aikana. Sota koskee kaikkia - lapsia, naisia, miehiä.
Pahan vastustaminen pahalla johtaa lisään pahaan. On hyvä nähdä omien (vasta)toimiensa seuraukset, kun pohtii, mitä tehdä väkivaltatilanteessa.
Sotasalaisuuksista.. Tuo keskustelu löytyi eräältä suositulta maanpuolustusaiheiselta sivustolta netistä, joka on kaikkien luettavissa. Tulikomennot lienevät samantyylisiä kaikilla maailman heittimistöillä ja tykistöillä. Halusin vain käytännön esimerkillä osoittaa, että armeija todella opettaa taitoja, jotka olisivat elintärkeitä sotatilassa, eikä mitenkään "lapsellista ja helppoa" tai kädenkäänteessä opittavaa.
Itselläni meni lukion pitkästä matematiikasta huolimatta kokonainen vuosi, ennenkuin todella hahmotin, miten yksi kranaatinheitinkomppania toimii, miten sen eri viestiyhteydet toimivat, komentohierarkia, huolto, taktinen sijoittelu.
6 kk palveleva näkee vain oman tehtävänsä, eikä tajua kokonaisuutta. Silti heistäkin esim. älykkyyttä osoittaneet laitetaan viestitehtäviin, tyhmemmät kantamaan ammuksia ym.
Mitä tapahtui 60 vuotta sitten? Olisiko paha vältetty heittämällä aseet maahan? Ei. Sillon täällä puhuttaisiin Venäjää, kirjoitettaisiin kyrillisillä aakkosilla ja asiat olisivat yhtä hyvällä tolalla kuin Venäjällä muutenkin nykyään. (MUUNMUASSA homojen oikeudet vrt. Moskovan Pride ja vankeusrangaistukset vielä 90-luvulla)
Homot ovat ALTAVASTAAJIA siksi pitäisi aivan erityisesti hankkia kunniotusta. Näin sanoin jo kanadalainen olympianyrkkeilijä Marc LeDuc, tullessaan homona kaapista uransa pätteeksi. "Never let homosexuality be in the forefront of who you are. All youth should earn their respect, especially gay youth..."
Pitkästä matikasta suoriutuminen ei välttämättä kovin kummoisesti korreloi kokonaisuuksien hahmottamisen kanssa. Mutta senhän huomasitkin jo, kun sinulla meni karanaatinheitinkomppanian toiminnan hahmottamiseen kokonainen vuosi.
Olet kovasti kärkäs leimaamaan ihmisiä älykkäisiin, tyhmiin ym..
Enpä viitsi edes todeta ääneen, mihin omat kirjoituksesi vahvasti viittaavat.
Jaa mennään sitten henkilökohtaisuuksiin.
No todettakoon sitten että kirjotin Laudaturin pitkästä matematiikasta ja älykkyysosamääräni on mensan testissä mitattuna 148. Minua ärsyttää ajatus siitä, ettei homo voisi ollla isänmaallinen tai miehekäs. Minua ärsyttävät kaakattavat akkamaiset homot.
Ja puhuin kaikkien osa-alueiden ymmärtämisestä, se ei ole edes mahdollista ellei ole käynyt AuK:ta tai RuK:ta, joissa harjoitellaan jokaista tehtävää (viestipuoli, tulijoukkueet, komentopaikka, ammuspaikka, kevyiden heitinten liikkuva osasto) eikä sittenkään mitenkään itsestäänselvää. Puhuin taktisen kokonaisuuden hahmottamisesta, en siitä miten asiat paperilla toimivat.
6 kk mies näkee sen oman tonttinsa, eikä edes koskaan käy komentopaikalla, saati hahmota kokonaisuutta. Oman tehtävin miettimiseen suurin osa ajasta menee 12 kk miehelläkin.
Kyllä se vuosi meni lähinnä oman tehtävän hoitamiseen + siihen että juoksin Cooperissa 3225m ja pystyin tekemään mm. 70 etunojapunnerrusta minuutissa ja vedin 17 puhasta leukaa. (Suoritus mihin hyvin harva Heterokaan pysty, saati sitten kaakattavat hintit.)
Hmm!
Tarkoitatko, että pahaan PITÄÄ vastata PAHALLA? Tiedät hyvin miten siinä käy loogisesti, etkö?
Opiskelen lisäksi yliopistossa, alaa mikä oli listattuna 10 vaikeapääsyisimmän joukossa hiljattain sanomalehdessä. En olisi halunnut mennä tähän meriiteillä kehumiseen, mutta kun aletaan menemään henkilökohtaisuuksiin minua tuntematta, se on ainoa mitä voin tehdä.
Armeijaintoni perustuu siihen, että minusta on tyydyttävää päteä erityisesti asioissa, missä ajatellaan normaalisti homon olevan kykenemätön. (urheilu, armeija, fyysinen kovuus) En myöskään pidä siitä, että minun homona pitäisi omaksua pehmeät arvot. Vaikka olenkin homo, en ole mitenkään kovin humanistinen.
Juuri sitä tarkoitan. Kimppuuni on käyty kadulla homouteni takia ja olen joutunut puolustamaan itseäni, suomeksi tappeluun, jossa olen lyönyt myös takaisin, ja kovaa.
Tämä on ehkä ikävä kuulla, jos luulit että Suomi on joku lintukoto.
En aio toimia eri tavoin, jos maahamme hyökätään.
Normaalistiko ei ajatella homon voivan pärjätä urheilussa, armeijassa, fyysisissä suorituksissa? Luulen, että kyseessä on stereotypia, joka ei ole enää kovin vallalla ja olisi toivottavaa, että sillä ei olisi sille antamaasi suurta merkitystä.
Tuotko esiin olevasi kaikkea mainitsemaasi juuri HOMONA?
Hmm!
En ole koskaan ajatellut, että Suomi olisi joku lintukoto. Olen itse saanut kokea paljon Suomen kielteisiä piirteitä ja sen lisäksi minulla on lukuisia vertailukohtia opiskeluajoiltani ulkomailta.
On aina ikävää kuulla, että väkivalta voi olla vastaus jonkun homouteen. En tosin näe, että homous on se varsinainen syy, vaan todellinen syy on väkivallan käyttäjän omassa persoonallisuudessa (lähinnä sen vajavuudessa).
Kun mietit väkivallan käyttöä yksittäistilanteissa, niin olisi toivottavaa, että näkisit kokonaisuuden - väkivallattomuuden/väkivaltaisuuden - ei vain väkivallan seuraukset!
Stereotypia pitää valitettavasti paikkansa. Mediassa esiintyneet suomalaiset homoseksuaalit ovat kauttaaltaan joko hyvin neitimäisiä tai hieman neitimäisiä. Suurin osa tapaamistani homoista on naismaisia, minuun verrattuna.
Miksi sitten tällä palstalla on armeijan vastainen ilmapiiri, mutta millä tahansa heterofoorumilla on päinvastainen ilmapiiri?
Juttelin juuri erään akateemisen, humanistisella alalla olevan, fiksun, koulutetun, älykkään NAISEN kanssa, joka sanoi, että "En ymmärrä sivareita." Myöskään perheessäni ja suvussani ei arvosteta sivareita. Ystäväni eivät arvosta sivareita.
Hyväksyminen on eri asia kuin arvostaminen.
Ja jos uusnatsilauma ajaa minut umpikujaan ja alkaa hakkaamaan, mielelläni annan vähän takaisin. Eipä ole sen jälkeen näkynyt niitä, vaikka sainkin aika pahasti turpiini.
Myönnän kyllä, että olin armeijassa kaapissa ja urheilupiireissä olen osittain kaapissa.
On hienoa, että meitä homoja ja lesboja on monenlaisia.
Uskoisin, että monen homon ja lesbon persoonallisuuden muotoutumiseen ja kasvuun vaikuttaa yhteiskunnassamme vaikuttava ja piilovaikuttava syrjintä ja sen mukanaan tuoma ahdistus.
On ihan hyvä oivaltaa, että kaikilla ei ole samaa henkistä tai ruumillista rakennetta (kuin esimerkiksi sinulla nimimerkkki hmm).
Suurempia "taisteluja" kuin nämä tämän juonteen ulkoisissa käydään sisäisissä kamppailuissa, esim. hyvän ja pahan välillä.
Minulle "neitimäinen" ja "naismainen" ovat ajallisia rakenteita, jotka muuttuvat ja jotka ovat paljolti subjektiivisesti määriteltävissä. Joidenkin ulkoisten fyysisten erojen lisäksi en näe suuria eroja ollenkaan.
Juu. Se on kuitenkin osittain opittua juttua.
Esim. armeija opetti minua olemaan "vähemmän neitimäinen", vaikken ollut neiti sinne mennessänikään (en koskaan ole ollut). Sieltäkin kuitenkin sai kovuutta, kipukynnys, valituskynnys ja kunto kasvoi.
Olin silti llapsena hyvin heiveröinen ja kalpea, mutta kun sain aina turpaani koulun pihalla (vaikka kukaan ei tiennyt että olen homo, en edes itse vielä silloin), aloin vahvistamaan itseäni.
Vuosien intohimoinen urheiluharrastushan sen kropan ja fyysisen voiman on tuonut. Vähä vähältä.
En ole aina nauttinut niistä treenihetkistä, siksi kannan asiasta myös ylpeyttä. Paljon hikeä silmissä, revähtäneitä lihaksia, tikkejä, sairaalareissuja, iskuja, fysioterapeuttihoitoja, rasitusmurtumia.
Uskon yhä myös pakkovallan (poliisi, armeija) oikeutukseen ja tarpeellisuuteen. Arvostan poliiseja ja ammattisotilaita, he tekevät tärkeää työtä.
Urheilullisuus ja armeijamyönteisyys tuntuvat kulkevan käsikädessä, olen huomannut.
Näen sen ristiriidan minkä homouden ja arvomaailmani välillä, mutta päivä päivältä koitan elää sen kanssa, enkä naiivisti kieltää pakkovallan tarpeellisuutta, kuten te.
Kaikki eivät voi olla samaa mieltä. Tiedän. Kaikki eivät silti ole oikeassa.
Tällä palstalla en ajatuksilleni kaikupohjaa saa. Enemmistöhän aina on oikeassa? Miljoona kärpästäkäin syö paskaa, miten ne voisivatkaan olla väärässä?
Hmm - pehmeyskin voi olla positiivinen arvo. Sen tunnustanet?
Itsensä kiduttaminen ei välttämättä tarvitse johtaa siitä tunnettavaan ylpeyteen, mutta toki olet vapaa sitä tuntemaan saavutukseksi katsomastasi.
Kovin laajoja yleistyksiä teet. Tunnen monia hyvin urheilullisia ihmisiä, jotka eivät ole armeijamyönteisiä. Toivottavampaa kuin armeijamyönteisyys tai -kielteisyys olisi armeijakriittisyys. Nykyisin leimautuminen äärileireihin estää vapaan keskustelun.
En myöskään ole huomannut, että pakkovaltakeinoja ei täysin hyväksyttäisi. Et ole siis yksin, jos sitä yrität väittää. Miksi asetat homouden ja arvomaailmasi vastakkain. Arvomaailmasi on osa homoutta vai tarkoitatko, ettei sinua tule lukea homoihin?
Oikeassa oleminen määrittyy kysymyksestä ja tilanteesta, kuten havainnollisesti tuot esille.
Olisivatpa kaikki homot tuollaisia übermenschejä, kuten "Hmm..." ;-)
Kun hmm kirjoitat: "kun sain aina turpaani koulun pihalla", niin eikö tässä ole koulun valvonnassa mennyt jotain pahasti vialle?
Väkivaltakierre on pahasta. Kouluissa ja muualla tulee puuttua tiukasti väkivaltaan. Se ei tarkoita osallistumista siihen, vaan rauhan rakentamista. Aitoon rauhaan ei koskaan voida pakottaa.
Sic vis pacem, para bellum.
Jonkun mielestä viisaus, minun mielestäni ei.
Tämä keskustelu on tuonut mieleeni lähinnä seuraavan viisauden:
"Tyhjät tynnyrit kolisevat eniten."
Public eye - enpä voi olla enempää samaa mieltä. Useimmiten, kun jollakulla on erittäin voimakas tarve julistaa yhtä totuutta (mikä se nyt sitten onkaan (kuten tässä tappelemalla ja homouden kieltämällä armeijan kautta äidin suosioon ;> ), tosiasia on, että hieman pöyhimällä löytää vähintään tyhjiä tynnyreitä, jollei sitten suorastaan suuria ongelmakimppuja. Armeijaan menkööt ne, jotka katsovat asiansa sillä paranevan, mutta moniarvoinen yhteiskunta antaa niille, jotka katsovat elämää suojeltavan paremmin muin keinoin, toteuttaa palvelunsa yhteisen hyvän eteen muilla tavoin.
Voi, pyydän omalta osaltani anteeksi aiheuttamaani kolinaa.
Martin, se kolina taitaa kyllä kuulua aivan toisesta suunnasta...
Hmm:n mainitsemat alla luetellut jutut pätevät varmasti sivarin osalta, mutta kyllä ne pätivät ainakin minun osaltani varusmiespalveluksessa (9 kk, palveluskelpoisuusluokka A).
"- sivarissa ei tarvitse selvitä viikkojen ajan 2-4 h yöunilla (leirit)"
"- sivarissa ei pakoteta joka päivä juoksulenkille ja punnertamaan ennen aamiaista klo 6.10"
"- sivarissa ei ole 50 km marsseja täyspakkauksella"
"- sivarissa ei tarvitse asua metsässä viikkoja 20-30 asteen pakkasessa"
"- sivarissa ei tarvitse herätä joka aamu klo 6.00"
"- sivarissa ei kukaan tule huutamaan klo 3.21 yöllä, että "HÄLYTYS! YLÖSYLÖSYLÖS VAUHTIA VAUHTIA!!!!" jonka jälkeen ei saa edes pukea päälle, vaan kumpparit ja kalsarit jalkaan, takki puoliksi niskaan ja teltasta ulos pimeään pakkaseen juoksemaan, tiirailemaan poteroon kiväärin kanssa."
"- sivarissa ei joudu punnertamaan ja juoksemaan, jos mokaa vähän"
"- sivarissa kukaan ei ala huutamaan sinulle, jos kengännauhasi on auki"
"- sivarissa kukaan ei tule pesismailalla hakkaamaan sänkyäsi mytyksi ja käske tekemään uudelleen, jos petaamassasi sängyssä on pieni ryppy"
"- sivarissa ei joudu aamuisin "motivaatiomontulle" (jyrkkä iso kuoppa, jossa on lähes 45 asteen kulmassa nouseva 10 metrin rinne) jossa pitää juosta edes takaisin ylös alas niin että heikoimmat oksentavat"
Kärjistäen voisi vaihtaa sanan "sivarissa" tilalle "varusmiespalveluksessa". Tietysti käytännöt riippuvat palveluspaikasta.
Hmm kirjoitti:
"Myöskään perheessäni ja suvussani ei arvosteta sivareita. Ystäväni eivät arvosta sivareita."
Arvostetaanko perheessäsi, suvussasi ja ystäväpiirissäsi homoseksuaaleja? Oletko joutunut hankkimaan machoilemalla arvostuksen sukulaistesi silmissä?
Jokainen tekee omalla elämällään mitä tahtoo.
asia erikseen jos oikein tahtomalla tahtoo toisten mielipiteitä, mutta jokainen tekee omalla elämällään mitä haluaa. Toiset viettää sen hullujen huoneella, toisista tulee kadetteja-toisista sivareita, joistain pressoja-toiset tappaa ittensä alle 15v-toiset kunnostautuu tulemalla kaunihiksi mies ihmisiksi joka on ilo silmälle :-)
Tärkeintä on että on sinut itsensä kanssa, muuten hajoaa pää.
Ei erityisesti arvosteta.Tiedän olevani suvussa edelleen musta lammas, mutta homouteni on selvä kaikille. Sukuni on oikeistolaista, isänmaallista ja urheiluhullua. Olen joutunu hankkimaan kunnioitusta machoilemalla ja joudun joka päivä.
Veljeni sanoi saunassa, että piti ennen homoja paskaväkenä, mutta myönsi että kun urheilutulokseni olivat häntä parempia (hän on entinen koulunsa tähtiurheilija), hän muutti käsityksensä OSITTAIN. Ainakin siitä yhdestä homosta.
Eläkää miten tykkäätte. Veljeni puolittainen mutta aito arvostus on parempi kuin "täydellinen hyväksyminen", joka ei ole vilpitöntä.
Ja joo puhuinkin vaan omasta inttiajasta. NJ. En tiedä mikä lääkintämiehen vässykkä olet ollut.
Hassua. Ei minunkaan inttiaikanani - ainakaan jo hapertuvan muistini mukaan - tuollaista harrastettu ainakaan mitenkään mieleenpaimuvassa määrin. Ja olin aivan tavallisessa kiväärikomppaniassa, mitä nyt RUK tuli siinä välissä käytyä. Tasaisen harmaata ja helvetin tapahtumaköyhää oli koko inttiaika. Ei todellakaan tulisi mieleen edes mitään erityistä muisteltavaa, jos joskus johonkin inttikaveriin törmää (ja yksi sattumalta asuukin aivan naapuritalossa).
Ja niistä "lääkintämiehen vässyköistä" - en todellakaan arvosta lääkintämiehen tehtävää ainakaan heikommaksi enkä varsinkaan helpommaksi kuin jotain naama punaisena huutavaa ryhmän- tai joukkueenjohtajaa. Ainakin siinä tositilanteessa, jonka varalta Hmm. ilmeisesti on niin kovasti armeijan käymisen puolesta, lääkintämies on tuikitärkeä, etten sanoisi elintärkeä ihminen.
Luulenpa, että "hyväksyntä" kohdistuu lähinnä vain urheilusuorituksiisi, hmm!
Ikävää, jos et saa olla oma itsesi ja rakentaa arvostusta sen varaan, vaan joudut rakentamaan arvostusta "toisen" varaan. Onko tuota toista aidosti olemassa? - "Ei-neiti", jota ei huomata kovaksi katsomassaan maailmassa.
"En tiedä mikä lääkintämiehen vässykkä olet ollut."
Tähän nyt pitänee (taas) kommentoida - se että on ollut lääkintämiehenä, tarkoittaa myös sitä on on esim. sissijotoksilla kantanut yhtä viidesosaa sissiJSP:stä omien releiden lisäksi. Saati sitten, että siinä on raahattu myös LV:tä, ja muuta tarpeellista - lääkintämiehillä on ollut joskus enemmänkin tavaraa metsän läpi mennessä kuin sisseillä...
Sitä paitsi yksikään yksikkö ei ole liikkunut mihinkään ilman lääkintähuoltoa;)
Ystävällisesti
arkadas
LääkAU/ res.vääp.
Ja mitä tulee alkuperäiseen keskustelun aiheeseen: edelleenkin kannatan myös siviilipalvelua yhtenä vaihtoehtona - se ei tee kenestäkään sen huonompaa...
Ei ihmisen hyväksyntä koskaan perustu mihinkään muuhun kuin hänen tekemisiinsä. Mihin sen pitäisi perustua sitten? Nättiin naamaan vai?
Uskokaa nyt vähitellen ettei pitkäaikaistyöttömällä ei ole samaa arvoa kuin menestyvällä yritysjohtajilla, eikä kellään ihmisellä ole samaa arvoa kuin jollain toisella ihmisellä. Onko se Suomen korkea sosiaaliturva mikä sellaisen illuusion luo? Jenkkilässä et saa edes kunnollista lääkäriä, jos et ole rikas.
Ei myöskään sivarilla ole samaa arvoa kuin intin käyneellä, eikä ansiokkaasti palvelleella 6 kk miehellä ole samaa arvoa kuin ansiokkaasti palvelleella 12 kk miehellä.
Ja kun näytät 9 kk lääkintämiehen joka juoksee 3225m cooperissa ja vetää 17 leukaa niin näytän sulle lehmän joka osaa lentää.
Hmm, tarkoittaa ilmeisesti kertoa, että hänen silmissään ihmiset ovat eriarvoisia suoritustena perusteella ja, että mitään muuta vaihtoehtoa hän ei näe olevan. Hyvin on materialistinen ja suorituskeskeinen maailmankuva. Tuleeko kaikki hyväksyntä pelkästään ulkopuolelta?
Yksi ottaa arvostuksen perustaksi suoritukset, toinen elämän sinällään, kolmas ehkä jotain muuta.
Mulle se kohtelu minkä ihminen saa, riippuu hänen käytöksestään enemmän kuin hänen suorituksistaan. On ihmisiä, jotka ovat materiaalisesti mitattuna paljon saavuttaneet, mutta ovat sosiaalisesti sietämättömiä. Sanoisinko sitten, että en kunnioita heitä tai että en pidä heistä? En ainakaan halua olla sellaisten kanssa tekemisissä. Sekin on mahdollista, koska on paljon toisenlaisia ihmisiä, sanoisinko enemmistö.
Arvo, kunnioitus, hyväksyntä. Meneekö tämä sanojen pyörittelyksi?
Minä en enää aio avata tätä keskustelua, sellaista paskaa nimimerkki "hmm." kirjoittaa. Järkyttävää.
En ymmärrä tätä pakkomielteenomaista "hyväksynnän" etsimistä ja rähmälläänoloa muiden ihmisten edessä, mitä tuskin voi pitää miehisyyden osoituksena. Itse en ole pahemmin kaivannut kenenkään hyväksyntää sen jälkeen, kun parikymppisenä muutin pois kotoa (en tosin osannut kaivata sitä aikaisemminkaan, tuntui jotenkin luonnolliselta, että koska olen olemassa, minut hyväksytään).
Aloitettuani itsenäisen elämän (siihen aikaan elettiin ensin opintolainalla ja kesätöillä, ja opiskelun jälkeen tietysti omilla ansioilla) minusta on ollut aivan selvää, että olen aikuinen ihminen ja minulla on oma elämäni, jota saan elää kuten parhaaksi näen. Ei minun tarvitse anella kenenkään lupaa sille mitä tai millainen olen, eikä selitellä tekemisiäni tai tekemättä jättämisiäni. Ystäväpiirini on muotoutunut aivan itsestään ihmisistä, jotka tuntevat minut ja ilmeisesti pitävät minua arvossa samalla tavoin kuin minä pidän heitä arvossa. Ne, joille tyylini tai persoonani ei kelpaa, karisevat kyllä kintereiltä, eikä ikävää jää puolin eikä toisin.
On surullista, jos joutuu omistamaan elämänsä sen pohtimiselle, miten pitäisi olla ja elää, että hyväksyttäisiin. Eihän se ole enää omaa elämää.
Nimimerkki Hmm. on yrittänyt kovasti vakuutella, että hänet hyväksytään nyt, kun hän on pakottanut itsensä toisten määrittelemään formaattiin. Kuitenkin hän varmasti tietää, että nuo toiset, joiden edessä hän on rähmällään, eivät koskaan tule hyväksymään häntä kokonaisena ihmisenä. He hyväksyvät vain sen ohuen ulkokuoren, jonka rakentamiselle hän on elämänsä omistanut. Missä on se oma elämä, jonka kanssa jokainen loppujen lopuksi jää yksin, kun nuo muut syystä tai toisesta, väliaikaisesti tai lopullisesti ympäriltä kaikkoavat?
Hmm, no huhhuh. Ei nyt millään pahalla, mutta kuulostaa siltä, että sun kannattais käydä ehkä juttelemassa jonkun kanssa sun elämästä. Voihan se tietysti olla, et tunnet olevasi sinut itsesi kanssa jne. mutta kyllä tuo kaikki mainitsemasi näyttää ulkopuolisen silmiin aika vakavalta.
Sain juuri eilen kuulla, että Helsingissä on lähiaikoina sattunut useampia yksittäisiä homojen pahoinpitelyitä.
Olen elämäni aikana muutaman kerran joutunut kasvotusten tuollaisiin homoihin agressioitaan purkaviin tyyppeihin.
Heissä on ollut vähän samanlaisia piirteitä kuin nimimerkki Hmm. ajattelussa: mustavalkoinen maailmankuva, käsitys omasta yli-ihmisyydestä ja tasapainottomuus oman homouden kanssa.
En ole hakannut ketään homoa koskaan. Sanoinko niin. Olen ihan sinut itseni kanssa. Niinkuin kuka vain muukin vammainen.
Peterin kanssa samaa mieltä - järkyttävää. Ja kuten Alexis sanoi, hakeutuminen hoitoon - vaikkapa psykoterapiaan - olisi oikeasti ensimmäinen positiivinen askel terveempään suuntaan. Tällaisilta keskustelupalstoilta terapian saanti on suoraan sanottuna toivotonta.
”Niinkuin kuka vaan muukin vammainen”
Jostakin kumman syystä mulla tulee mieleen Tuntemattoman sotilaan sotamies Hietanen, jonka oli kauhean vaikea hyväksyä ihmisen syntyneen evoluution kautta merestä:
”Kyl mää seeverra sentä ymmärrä ete mää tommoti usko. Hiiltä! Sää puhu ihan pehmossi. Mää ihmettelen tätä kauhiast. Kui helvetin taval ihminen on voinu syntty meres?”
”Kuulkka, poja! Kuulkka mitä meijä Yrjö poika puhu. Nys sää vast oikke äläkän päästi. Nyt mää ole hämmästyny. Kuulkka, poja... Et kirukse... Mää en ol mittä muut lukenu ku joskus Turu Sanomi seejälkken ku mää vaivasest kansakoulust pääsi, mut seeverra mää ain tiärä ette mää tommotti usko. Mää ole ahvena! Mää ole hiilest tehty ahvena... Mää ihmettelen kauhiast.”
Mielen ja varsinkin mielenterveyden vaje on vakava asia, ei pitäisi laskea leikkiä. Jotenkin vaan kuitenkin hihittelen jo täällä noille jutuille.
”Vanhala oli seurannut väittelyä hymy silmissään ja itsekseen nauruaan kiihottaen hän hoki mielessään: - Kala... khihi... kala... Hietanen on ahaven... khihihi...”
Hmm... etkö näe mitään ristiriitaa siinä, että puolustaessasi Suomen valtiota, puolustat sellaisia arvoja, joita et itse tämän keskustelun perusteella tunnusta? Tasa-arvoa, ihmisarvoista elämää kaikille lähtökohdista riippumatta, yksilönvapautta, mahdollisuutta päteä vain itselleen...
Jos joutuisit sotimaan, et taitaisi sielläkään puolustaa isänmaatasi, vaan omaa minäkuvaasi, joka on joka hetkenä vaarassa hapertua.
Nimimerkki Hmm on juuri sellainen ihminen, jonka pitää päästä netissä avautumaan liekehtivine kommentteineen tarkoituksella provosoiden, kun ei uskalla sitä "in real life" tehdä. Haluaisin todella nähdä, minkälainen nysvä tämä ihminen kasvotusten on.
Tai no, tarkemmin ajatellen - en haluaisi.