Radio
Luin smo:n kirjoituksen etusivulla. Todella asiaa, johon voisi kiinnittää enemmän huomiota. Tämä yleisesti aiheesta.
Kiinnitän huomiota kuitenkin kirjoituksen yhteen yksityiskohtaan: "Välillä mukana on ollut myös kirkon tai erilaisten uskonnollisten yhteisöjen edustajia (joille käsitellyt asiat eivät yleensä mitenkään kuulu)." Mitähän tarkoitat smo?
Ihmisen olemuksen kieltäminen ei toki ole heidän asiansa eikä moralisointi toivottavaa, mutta ihmisen KOKO persoonaan kuuluu myös uskonnollinen ulottuvuus. Siunauskaavojenkin ja vastuullisen yhteiselon pohtiminen olisi ihan toivottavaa! Uskoville homoille kyse on suuresta asiasta.
Toki ymmärrän, että ajat varmaankin takaa hlbt-kansan omaa asian esittämistä - nämähän eivät sulje toisiaan pois mitenkään, siis uskonnollisen yhteisön edustus ja homous.
Nykyisessä tilanteessa on edelleenkin niin, että homouden/lesbouden aito tunnustaminen on VALINTA. Tarkoitan sitä, että todennäköisen biologisen perustan (ei todistettu, mutta hyvin todennäköinen) lisäksi homous on valittava myös elämäksi. Voihan sitä ristipaineessa edelleenkin elää heterosuhteessa. Kristillisen luomisjärjestyksen ja etiikan esittely on tähdellistä, jos ei muusta, niin kulttuurisyistä. Itse en suostu mitenkään rooliin, jossa rajaan uskoani tai homouttani johonkin sektoriin.
Sanoisin siis, että YLEENSÄ kuuluu.
Toivottavasti kirjoituksestasi syntyy edes jotain radion puolella. Toiveikkaana
martin
Lisään vielä: Jotta tämä ei jää meidän keskinäiseksi kitinäksi ja ei-rakentavaksi, niin eikö olisi hyvä kerätä esimerkiksi adressi YLE:lle lähetettäväksi tms.?
Myönnän. Olisin voinut valita sanani hieman paremmin kirjoitukseni juurikin tuossa kohdassa. Vasta jälkikäteen loppuun kypsynyt ajatukseni olisi ehkä tullut esiin oikeammanlaisena, jos suluissa oleva teksti olisi ollut muodossa "jotka käsittelevät keskusteluissa usein myös asioita, jotka eivät heille mitenkään kuulu". Mutta kirjoitettu mikä kirjoitettu.
Mielenkiintoisena lisänä kerrottakoon, että valmisteilla olevaan uuteen yleisradiolakiin olisi tulossa myös maininta tasa-arvosta ja suvaitsevaisuudesta. Lakia valmisteleva työryhmä linjaa näin: "Yleisradiolaki edellyttää jatkossakin täyden julkisen palvelun toimintaa eikä ohjelmiston kehittämistä rajata millään tavoin. Uusia painopistelisäyksiä ovat muun muassa tasa-arvo, suvaitsevaisuus ja monikulttuurisuus, lastenohjelmat ja kansalaisten osallistumisen tukeminen." (lainaus Journalistista).
Olisiko tuossa kasvava velvoite YLE:lle ottaa meikäläisetkin ryhmänä paremmin huomioon? Mitä tulee adressin kasaamiseen, niin se on tietysti yksi vaihtoehto. Toinen vaihtoehto on viedä asiaa laajemminkin julkiseen keskusteluun. Uskon muuten kyllä, että tällä sivustolla käsitellyt asiat päätyvät myös laajemman väen tietoon, kuin "meidän".
Kirjoitukseni "Sateenkaarikansa mediassa" löytyy osoitteesta
http://ranneliike.net/artikkelit.php?alue=kuukautiset&juttu=kuu887205464Kiinnitin minäkin suluissa olleeseen kommenttiin huomiota, mutta kaiken kaikkiaa mainio ja kannatettava puheenvuoro!
Nostan kuiten esiin yhden väittämän Samin tekstistä (2. lause):
"Meitä enemmän tai vähemmän "seksuaalisesti poikkeavia" on aika paljon. Prosenttiosuuden laskeminen väestöstä vaatii oletettavasti enemmän sormia kuin niitä yhdellä keskivertosuomalaisella on."
Nimittäin onkohan meitä kuitenkaan noin paljoa? Suomessa tehtyjen tutkimusten uutisoinneissa muistelen homoseksuaalien osuudeksi väestössä ilmoitetun lukuja muutamasta promillesta muutamaan prosenttiin eivätkä biseksuaalien osuudetkaan muistaakseni hääppöisiä ole olleet. Itse olen hyvin skeptinen sen väittämän suhteen, että homo-bi-heteroseksuaalisuus olisi lähellekään gaussinkäyrän muotoinen jatkumo tai jopa että biseksuaaleja olisi edes yhtä paljoa kuin homoja. Itse, eivätkä useimmat homotuttavanikaan, ole tunteneet mitään seksuaalista vetoa naisia kohtaan. Heterotuttavien kanssa asiasta nyt tosin ei ole tainnut juttua ollakaan ;) (eikä toki kaikkien homotuttavienkaan).
Omasta mielestäni seksuaalisten suuntautumisten osuudet väestöstä ovat kuitenkin siinä määrin mielenkiintoisia, että asiaa olisi syytä tutkia uudemmankin kerran ja perusteellisemmin. Eikä pelkästä mielenkiinnostakaan, vaan hyötynäkökohtiakin voi esittää, esim. juuri YLElle vähemmistöjen huomioinnin velvoitteet ohjelmistotarjonnassaan. Onhan kuitenkin eri asia vaatia omaa säännöllistä ohjelmaa puolen prosentin vähemmistölle kuin viiden tai viidentoista prosentin vähemmistölle.
Lueskelin tuota omaa kirjoitustani vielä läpi joitakin kertoja, ja mietin samalla uskonnollisten yhteisöjen edustajana olleiden ihmisten sanomisia lukuisissa eri keskusteluissa. Tulin siihen tulokseen, että alkuperäinen sanamuotoni sittenkin pukee sanoiksi kirjoitushetkellä päässäni pyörineen ajatuksen yllättävänkin hyvin (vaikka yllä mainitsemallani viilauksella varustettuna olisi sen ehkä tehnyt vielä paremmin).
Uskonnollisten yhteisöjen edustajana keskusteluihin osallistuneet ovat monasti puuttuneet asioihin, joihin heillä ei kerta kaikkiaan ole valmiuksia tai ymmärrystä. Homouden syyt, lasten kasvatus homoperheessä, homojen intiimielämä ja vastaavat asiat ovat juuri näitä, ja niihin monet ovat usein puuttuneet ja kovin usein harhaluulojen ja virheellisten faktojen valossa. Esimerkiksi epämääräinen tutkimustulos homon seksikumppanien suuresta määrästä oli lukuisia kertoja argumenttina, kun vastustettiin parisuhdelakia.
Mitä tulee tuohon mainitsemaani yli kymmeneen prosenttiin, niin luku tietysti on hurjan epämääräinen. Siitä päästäänkin kysymykseen, että miten edes määritellä "seksuaalisesti poikkeava". Ei se välttämättä tarkoita pelkästään julkihomoja, julkilesboja, julkibiseksuaaleja, julkitrans-ihmisiä ja niin edelleen.
On mm. paljon ihmisiä, jotka yhteiskunnan paineen takia elävät heterokulississa (lapsineen kaikkineen), mutta eivät sisimmissään ole kuitenkaan "valtavirtaa". Osa kenties käy purkamassa paineita ei-heteroseksiä harjoittamalla? Se joukko on myös otettava huomioon. Pitää muistaa myös, että heteronormia tiukimmin ajavien laskuoppia käyttäen kaikki avioliittoikäiset ei-avioituneet ovat "poikkeavia", ja näin saatu luku on jo huomattavan iso. Lapsettomat "heteropariskunnatkin" on oma lukunsa. Näitä siis jos luvuilla ja käsitteellä halutaan leikkiä.
Seksuaalista suuntautumista (ja valtavirrasta poikkeavien määrää) on tutkittu muualla ja jonkin verran myös meillä - jos minkälaisilla tavoilla ja painotuksilla. Meistä itsemme ja suuntautumisemme hyväksyneistä julkihomoista, -lesboista, -biseksuaaleista, -trans-ihmisistä jne. saadaan toki yksiselitteistä dataa, mutta miten tutkia heteroelämää eläviä ukkomiehiä, syvällä kaapissa eläviä peräkammarinpoikia, naapurin rouvasta unelmoivia heteroäitejä jne? Laittamalla anturi haaroväliin, näyttämällä erilaisia kuvia ja katsomalla koska viisari värähtää?
Smo!
Tuosta näkökulmasta onkin asia varmaan niin eli jos pohdimme sitä, mitä monet uskonnollisten yhteisöjen edustajat ovat sanoneet tarkasteltaessa asiaa ajallisesti suppeassa mittakaavassa.
Toisenlaisiakin kommentteja on jatkuvasti ollut esillä.
Toivoisin kuitenkin, että asiaa ei nähtäisi vain tämän pienen nykyhetken tilanteena. Uskovien yhteisöissa on mahdollista keskustella asiasta hyvinkin monesta näkökannasta lähtien. Juuri keskustelu saattaakin avata uusia mahdollisuuksia esim. luterilaisessa kirkossa - keskustelua seuraamaan kun on asetettu työryhmäkin!
En voi yhtyä siihen, että mainitsemasi asiat eivät kuuluisi esim. luterilaiselle kirkolle. Saattaa olla, että keskustelijoilla ei aina (kieltämättä usein) ole valmiuksia tai ymmärrystä keskustella meistä ja elämästämme, mutta keskustelun olemassaolo on hyvä (koskettaahan se kaikkia ympärillämme olevien instituutioiden kautta - halusimmepa tai emme). Nimenomaan kirkolla voisi ja tulisi olla tarjota kristillinen näkökulma kaikkeen - pohdintaa elämänarvoista (kasvatusperiaatteet!), siunaamista, intiimielämän muotojen tarkastelua jne. En ollenkaan usko, etteikö kirkolla voisi olla paljon annettavaa(, jos se vaan tahtoisi. Itse seuraan suurella mielenkiinnolla argumentointeja.
Ehken nyt anturia haaroväliin laittaisi, voisi koehenkilöiden saaminen osoittautua vaikeaksi. Sen sijaan käyttäisin ohjelmistojen käytettävyystutkimusten tekoon tarkoitettuja laitteita ja ohjelmia. Niillä pystytään seuraamaan mihin kohtaan näyttöä tutkittava kohdistaa katseensa ja kuinka pitkäksi aikaa. Lisänä voisi olla pulssimittari. Kuvamateriaaliksi laittaisin laajan valikoiman erinäköisiä ihmisiä sekä muita kuvia. Suoranaista pornoa en ehkä ottaisi mukaan tutkimukseen - osa ihmisistä kokisi ne vastenmieliseksi ja toisaalta, henkilö joka ei koskaan ole pornoa nähnyt, voisi hämmentyä ja kiihtyä aineistosta vaikkei kiihottuisi (ehkä nuo voisi jotenkin erottaa..). Lisäksi tutkimuksessa tulisi olla laaja kysymyspatteristo, joilla udeltaisiin tekemiset, toiveet ja taustatiedot.
Aluksi martinille:
Olet oikeassa siinä, että homokeskusteluun voi liittyä myös hengellinen näkökulma - ja toisaalta hengelliseen keskusteluunkin voi liittyä homonäkökulma. Ja tosiaankin tuo (ehkä sapekaskin) kommenttini oli osoitettu juuri niille tahoille, jotka käsittelivät seksuaalivähemmistöjen asiaa nimenomaan ennakkoluulojensa takaa ja etsivät niitä pönkittääkseen kaikkea mahdollista negatiivista faktaa ja fiktiota homoista. Valtaosa hengellisten piirien edustajista tuntuu suhtautuvan seksuaalivähemmistöihin lähtökohtaisesti negatiivisesti ja ilman halua huomioida vähemmistön omakohtaisia näkemyksia asiasta. Toki poikkeuksia on. Ja myönnettävä on, että media on keskusteluihin nimenomaan etsinyt vahvoja vastakkainasetteluita.
Ja sitten Harzalle:
Ajatus "anturista haarovälissä" oli kieli poskessa esitetty. Toki asiaa voitaisiin teknisessä mielessä tutkia paljon siistimmällä tavalla. Suurin vaikeus jonkun seksuaalisen suuntautumisen tutkimisessa kuitenkaan tuskin liittyy "viisarin värähdyksen" aiheuttavien asioiden selvittämiseen. Senkin asian tutkiminen voi tosin olla seksuaalisuuden suhteen hieman epävarmaa, sillä pahasti kaapissa oleva saattaa käyttäytyä varsin arvaamattomasti. Tietysti niitäkin reaktioita voisi ammattilainen tulkita. Seksuaalinen suuntautuminen on kuitenkin aika tavalla monisyisempi asia kuin jostain kuvasta kiihottuminen tai johonkin kuvaan reagoiminen.
Ongelmallisinta olisi myös kattavan otoksen järjestäminen kansasta. Vaarana nimittäin saattaa olla suuriakin vääristymiä suuntaan tai toiseen. Jos tutkittavat valitaan satunnaisesti ja osallistuminen on vapaaehtoista, niin on varsin todennäköistä, että ne joilla asian suhteen on suurimmat ongelmat, eivät halua tutkituttaa itseään. Ja milläs tällaiseen pakottaa ketään? Armeijassahan tehdään psykologisia testejä, mutta parikymppisenä ei välttämättä vielä oma seksuaalisuus ole kypsynyt. Lisäksi on eettisesti melko arveluttavaa kerätä systemaattisesti tietoa ihmisen henkilökohtaisista ominaisuuksista johonkin kortistoon.
Takaisin...
alkuperäiseen aiheeseen. Tällaistenkin asioiden takia olisi tärkeää, että Yleisradio heräisi siihen, että me sekuaalivähemmistöihin kuuluvat voisimme olla välillä mediassa "me", eikä aina "he", kuten asiain tila yhä nykyisin on. Seksuaalivähemmistöjen asioita ja muitakin asioita olisi mukava kuulla käsiteltävän myös seksuaalivähemmistöjen näkökulmasta.