Hesarin sunnuntai-osan sivulla D3 kerrotaan 1900-luvun alussa vaikuttaneesta naisesta nimeltä Bärtta Rainio, joka työskenteli eduskunnassa kanslistina, jutusta päätellen melko korkeassa asemassa. Tarinan puolessa välissä kuin ohimennen kerrotaan, että Bärtta eli yhdessä toisen naisen kanssa.
Samantyylisiä pienimuotoisia paljastuksia on yhtenään etenkin ulkomaissa lehdissä, joissa henkilön seksuaalinen suuntautuminen voi ilmetä siitä, kumman sukuista hän-pronominia on käytetty. Esimerkiksi Norjaan muuttanut yhdysvaltalainen Bruce Bawer kirjoitti hiljattain New York Timesissa: "In 2003, when my partner and I took his teenage brother to New York - his first trip outside of Europe - he stared boggle-eyed at the cars in the Newark Airport parking lot..." Juttu käsitteli pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joten olisikin ollut hölmöä liittää siihen enempää homoulottuvuutta.
Suomalaisia lehtijuttuja lukiessa gaydar värähtää, kun jutussa liian monta kertaa vältetään puhumasta miehestä tai vaimosta ja korvataan se kumppanilla tai puolisolla. Mutta ehkä pikkuhiljaa Suomessakin leimautumisen pelko häviää niin, että elävienkin ihmisten homoudesta voidaan kertoa sivumennen ilman tarpeetonta tohkaamista.
Vaikea kyllä uskoa sen jälkeen, kun iltapäivälehdet levittivät suuret lööpit siitä, että Joonas Hytönen on Matti-Esko Hytösen adoptiolapsi, vaikka he olivat itse asiasta luontevasti kertoneet Hesarin kuukausiliitteessä. Jos pelkkä adoptio riittää päivän sensaatioksi, niin homouutisella myy koko viikon.
Samantyylisiä pienimuotoisia paljastuksia on yhtenään etenkin ulkomaissa lehdissä, joissa henkilön seksuaalinen suuntautuminen voi ilmetä siitä, kumman sukuista hän-pronominia on käytetty. Esimerkiksi Norjaan muuttanut yhdysvaltalainen Bruce Bawer kirjoitti hiljattain New York Timesissa: "In 2003, when my partner and I took his teenage brother to New York - his first trip outside of Europe - he stared boggle-eyed at the cars in the Newark Airport parking lot..." Juttu käsitteli pohjoismaista hyvinvointiyhteiskuntaa, joten olisikin ollut hölmöä liittää siihen enempää homoulottuvuutta.
Suomalaisia lehtijuttuja lukiessa gaydar värähtää, kun jutussa liian monta kertaa vältetään puhumasta miehestä tai vaimosta ja korvataan se kumppanilla tai puolisolla. Mutta ehkä pikkuhiljaa Suomessakin leimautumisen pelko häviää niin, että elävienkin ihmisten homoudesta voidaan kertoa sivumennen ilman tarpeetonta tohkaamista.
Vaikea kyllä uskoa sen jälkeen, kun iltapäivälehdet levittivät suuret lööpit siitä, että Joonas Hytönen on Matti-Esko Hytösen adoptiolapsi, vaikka he olivat itse asiasta luontevasti kertoneet Hesarin kuukausiliitteessä. Jos pelkkä adoptio riittää päivän sensaatioksi, niin homouutisella myy koko viikon.