Luin sanomalehdesta (japanissa), tutkimuksen, jonka tulos oli, etta suomalaiset ovat 1. ahkeria opiskelijoita, ja saavat parhaita tuloksia kokeista ym. koko maailmassa. Olen aina luullut, etta japanilaiset johtaisivat tata tilastoa, koska he eivat muuta tekaan kuin opiskelevat. Mutta Japani oli vasta jossain sijalla 6.. Tama oli aika mullistava homma. Olkaa ylpeita itestanne, koska myoa japanilaiset olivat todella riemastuneita tasta ja laiskivat minua selkaan ja kyselivat, etta onko tama totta ja etta onko nyt hienoa olla suomalainen ym ym.. Ja olin kylla taysin rinta rottingilla. hienoa..
Suomalaiset 1. ahkeria ihmisia maailmas
Myös sekä Belgian että Ranskan uutisissa tuo oli mainittu. Töissä jo kehuivat tuntevansa suomalaisia;)
Luin aiheesta eilen myos taala milanossa!
hyva suomi!!
hyva suomi!!
Öh, tuota noin,
Juttelin tänään salilla jumpan jälkeen pitkään erään opettajan kanssa juuri tämän tutkimuksen tuloksista. Hän ei ollut aivan niin otettu, kuin olisin odottanut. Hän totesi, että on paljolti myös kysymys siitä, että mitä mitataan ja millä tavalla. Toki hän myönsi joissakin muissa maissa oppimistulosten olevan hyvinkin heikkoja. Opettajien arvostuksen ja palkan hän totesi olevan esimerkiksi Ruotsissa niin heikko, ettei monikaan halua enää ryhtyä opettajaksi. Suomessa asiat ovat vielä hieman paremmin.
Hän totesi meidän olevan kovaa vauhtia plagioimassa USA:n mallia. Huiput pitää saada esille, muista ei väliä.
Olin kuuntelemassa presidentti Clintonin puhetta teollisuusjohtajille aivan hänen kautensa lopulla. Hän toivoi kouluille rahaa, että ne voisivat ostaa edes muutaman tietokoneen. Joissakin kouluissa hänen mukaansa ei ole edes omaa puhelinlinjaa.
Toinen juttu Suomessa on väestön homogeenisuus. On paljon helpompaa opettaa, kun suuri osa oppilaista on esimerkiksi kielellisesti samalla tasolla.
Opettajat työskentelevät kovien vaatimusten paineessa. Monille jaksamisen kanssa on vaikeuksia.
Eilisessä koulutuksessa kuulin mm. että vielä tänäkin päivänä opettajien joukossa on suorastaan luonnevikaisia. Jumppamaikka oli haukkunut oppilasta läskiksi, kun tämä ei ollut onnistunut telineillä. Luulin tuollaisen käytöksen kuuluneen vain minun lapsuuteeni.
Jumppasalin keskustelukumppanini lohdutti: "Opettajakuntakin on vain poikkileikkaus yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu jopa psykopaatteja!"
Juttelin tänään salilla jumpan jälkeen pitkään erään opettajan kanssa juuri tämän tutkimuksen tuloksista. Hän ei ollut aivan niin otettu, kuin olisin odottanut. Hän totesi, että on paljolti myös kysymys siitä, että mitä mitataan ja millä tavalla. Toki hän myönsi joissakin muissa maissa oppimistulosten olevan hyvinkin heikkoja. Opettajien arvostuksen ja palkan hän totesi olevan esimerkiksi Ruotsissa niin heikko, ettei monikaan halua enää ryhtyä opettajaksi. Suomessa asiat ovat vielä hieman paremmin.
Hän totesi meidän olevan kovaa vauhtia plagioimassa USA:n mallia. Huiput pitää saada esille, muista ei väliä.
Olin kuuntelemassa presidentti Clintonin puhetta teollisuusjohtajille aivan hänen kautensa lopulla. Hän toivoi kouluille rahaa, että ne voisivat ostaa edes muutaman tietokoneen. Joissakin kouluissa hänen mukaansa ei ole edes omaa puhelinlinjaa.
Toinen juttu Suomessa on väestön homogeenisuus. On paljon helpompaa opettaa, kun suuri osa oppilaista on esimerkiksi kielellisesti samalla tasolla.
Opettajat työskentelevät kovien vaatimusten paineessa. Monille jaksamisen kanssa on vaikeuksia.
Eilisessä koulutuksessa kuulin mm. että vielä tänäkin päivänä opettajien joukossa on suorastaan luonnevikaisia. Jumppamaikka oli haukkunut oppilasta läskiksi, kun tämä ei ollut onnistunut telineillä. Luulin tuollaisen käytöksen kuuluneen vain minun lapsuuteeni.
Jumppasalin keskustelukumppanini lohdutti: "Opettajakuntakin on vain poikkileikkaus yhteiskunnasta. Mukaan mahtuu jopa psykopaatteja!"
En voi olla kommentoimatta. Vanhempani ovat opettajia, joten kun olin mieheni kanssa viimeksi Suomessa muutama vuosi sitten, olivat vanhempani kutsuneet meidät käymään koulussaan.
Siellä meitä odotti ala-asteen rehtorin johdolla tehty muutaman tunnin mittainen kiertokäynti, jonka aikana näimme koko koulun, tavallisista luokkahuoneista erikoisaineluokkiin (tekninen työ, tekstiilityöt, kielilaboratorio, tietokoneluokka, musiikkiluokka, sekä erikoiskoulu niille lapsille, jotka eivät pystyneet käymään koulua muiden, tavallisempien lasten kanssa).
Koulu oli jokseenkin samankaltaisena säilynyt kuin minun ala-asteaikoinani (josta on siis noin 25 v aikaa kulunut), vain materiaaleja modernisoitu. Kunta on noin 6000 asukkaan kunta Oulun läänissä, ei siis mikään suurkaupungin erikoiskokeilukoulu.
Mieheni reaktio yllätti minut eniten. Hänen lapsuudenkokemuksensa ranskalaisista kouluista ja nyt näkemänsä suomalainen koulu virvoitti miehelle tipan silmään (joo, ranskalaiset kyynelehtii helpommin kuin suomalaiset, mutta silti). Hänelle oli täydellinen yllätys kuinka hyvin Suomen lapsista pidetään huolta. Ja kuinka monipuolista opetusta pienessäkin koulussa voidaan antaa.
Siitä lähtien hän on alkanut ymmärtää näitä kansainvälisiä vertailuraportteja, joissa kerrotaan Suomen sijoittuneen hyvin.
Siellä meitä odotti ala-asteen rehtorin johdolla tehty muutaman tunnin mittainen kiertokäynti, jonka aikana näimme koko koulun, tavallisista luokkahuoneista erikoisaineluokkiin (tekninen työ, tekstiilityöt, kielilaboratorio, tietokoneluokka, musiikkiluokka, sekä erikoiskoulu niille lapsille, jotka eivät pystyneet käymään koulua muiden, tavallisempien lasten kanssa).
Koulu oli jokseenkin samankaltaisena säilynyt kuin minun ala-asteaikoinani (josta on siis noin 25 v aikaa kulunut), vain materiaaleja modernisoitu. Kunta on noin 6000 asukkaan kunta Oulun läänissä, ei siis mikään suurkaupungin erikoiskokeilukoulu.
Mieheni reaktio yllätti minut eniten. Hänen lapsuudenkokemuksensa ranskalaisista kouluista ja nyt näkemänsä suomalainen koulu virvoitti miehelle tipan silmään (joo, ranskalaiset kyynelehtii helpommin kuin suomalaiset, mutta silti). Hänelle oli täydellinen yllätys kuinka hyvin Suomen lapsista pidetään huolta. Ja kuinka monipuolista opetusta pienessäkin koulussa voidaan antaa.
Siitä lähtien hän on alkanut ymmärtää näitä kansainvälisiä vertailuraportteja, joissa kerrotaan Suomen sijoittuneen hyvin.
Stacyllä taitaa olla pointti. Käsi pystyyn kuinka monella on kokemusta vähemmän tasapainoisesta opettajasta?
Minä kävin ensimmäiset luokat pienessä kyläkoulussa, jossa oli kaksi opettajaa. Toisena vuonna saatiin uusi opettaja, jolla alkoi hyvinkin pian olla kahnausta sekä työkaverinsa, oppilaiden että oppilaiden vanhempien kanssa. Myöhemmin selvisi, että täti työnnettiin kaupungin isommasta koulusta kyläkouluun pois tieltä, kun ei voinut erottaakaan. Edellisessä työpaikassa rouva opettaja oli käynyt oppilaaseen käsiksi, ja kuten sanottu oli kyse ala-asteikäisistä lapsista.
Minusta se on yksinkertaisesti väärin, että todistettavasti työhönsä sopimatonta ihmistä ei saa potkittua helvettiin työpaikalta. Opettajien palkan pitää säilyä hyvällä tasolla, mutta opettajia pitäisi voida panna vähän kiertoon.
Minä kävin ensimmäiset luokat pienessä kyläkoulussa, jossa oli kaksi opettajaa. Toisena vuonna saatiin uusi opettaja, jolla alkoi hyvinkin pian olla kahnausta sekä työkaverinsa, oppilaiden että oppilaiden vanhempien kanssa. Myöhemmin selvisi, että täti työnnettiin kaupungin isommasta koulusta kyläkouluun pois tieltä, kun ei voinut erottaakaan. Edellisessä työpaikassa rouva opettaja oli käynyt oppilaaseen käsiksi, ja kuten sanottu oli kyse ala-asteikäisistä lapsista.
Minusta se on yksinkertaisesti väärin, että todistettavasti työhönsä sopimatonta ihmistä ei saa potkittua helvettiin työpaikalta. Opettajien palkan pitää säilyä hyvällä tasolla, mutta opettajia pitäisi voida panna vähän kiertoon.
Peter, kylla, mina viittaan, ja kaksi kattani eivat riita...
Joo..Kylla mullakin on kokemuksia tasta hieman erikoisemmista opettajista.olen koulussa saanut kuulla yla-asteella monta kertaa opettajalta, etta olen homo, koska en halunnu pelata sahlya, jaakiekkoo tai jalista..Ja tiettyhan koko liikkaryhma nauro mulle..Japanissa opettaja laittaa lihavat ihmiset noloon tilanteeseen. Esim. kun me harjoiteltiin maratonia varten muutama kerta viikossa juoksemalla noin 5km ja siita otettiin aika. Me muut lammittelimme hiekkakentalla tehden etunojia ja kisailemalla jne. Tunnin alussa opettaja huusi kaikkien lihavien himisten nimet ja laittoin heidat juoksemaan ennen muitan, ettei muiden tarvitsisi odottaa heita. Myos esim. uintitunnin alussa etunojia tehdessa opettaja saattoi lapsia lihavia poikia perseelle ja huutaa heille, etta taytyy olla nopeampi jnejne.. Minusta tuollaista ei saisi olla.Ja sitten taalla mun koulussa opettaja kehuu vain parhaita, ja muut jaavat taysin huomiotta, vaikka parantaisivat tuloksia kuinka paljon. Huom. mina en ole katkera, koska saan opettajalta kehuja koko ajan. :) Ehkapa tama myos kannustaa tekemaan parhaansa. Kaikki haluavat olla esilla jotenkin.
Ja minä viittaan myös, molemmilla käsilläni. Oma kouluhistoriani sisältää aivan uskomattomia juttuja, sadistisista ja psykopaattisista opettajista. Julkista nöyryyttämistä, itsetunnon musertamista, fyysistäkin väkivaltaa.
Tosin itse sain kärsiä vain muutaman opettajan taholta nöyryyttämistä ja mollaamista mutta esim. liikunta tunneilla ne jotka olivat lihavia tai eivät olleet halukkaita tai innostuneita esim.joukkuepeleistä saivat osakseen varsinaisen helvetin. (Esim. yksi poika jolla käsi oli mennyt poikki, kipsattu ja roikkui kolmioliinassa joutui liikuntatunnilla tunkemaan pesäpalloräpylän kipsattuun käteen.. uskomatonta!)
Pari vuotta sitten satuin kyseiseen "lapsena lihavaan" luokkakaveriini; siinä kun muisteltiin noita aikoja punaviinilasin ääressä tippa tuli kaverilla silmään. Voi vain kuvitella millaiset arvet ja traumat hänelle yksi sadistinen tyranni onnistui tekemään.
Tosin itse sain kärsiä vain muutaman opettajan taholta nöyryyttämistä ja mollaamista mutta esim. liikunta tunneilla ne jotka olivat lihavia tai eivät olleet halukkaita tai innostuneita esim.joukkuepeleistä saivat osakseen varsinaisen helvetin. (Esim. yksi poika jolla käsi oli mennyt poikki, kipsattu ja roikkui kolmioliinassa joutui liikuntatunnilla tunkemaan pesäpalloräpylän kipsattuun käteen.. uskomatonta!)
Pari vuotta sitten satuin kyseiseen "lapsena lihavaan" luokkakaveriini; siinä kun muisteltiin noita aikoja punaviinilasin ääressä tippa tuli kaverilla silmään. Voi vain kuvitella millaiset arvet ja traumat hänelle yksi sadistinen tyranni onnistui tekemään.
Noiden alkuhehkutusten jalkeen, onko kellaan sitten tietoa tuon tutkimuksen metodeista?
Lopputuloshan on imarteleva, erityisesti ja enne muuta sita kultuuritaustaa vasten, etta Suomessahan "hyvat" ihmiset ovat ahkeria, laiskuus "pahaa" ja "syntia".
Etta ihan takuulla moni suomalainen on ahkera - mina mukaan lukien. Ihmisethan yleensa haluavat olla "hyvia ihmisia".
Mutta ihmetyttaa tuo metodi silti. Tyopaivien maara ja pituus ja ylimaaraisten toiden yleisyys nayttaisi olevan Suomea yleisempaa muutamassakin muussa maassa.
Etta tietaisiko joku?
Lopputuloshan on imarteleva, erityisesti ja enne muuta sita kultuuritaustaa vasten, etta Suomessahan "hyvat" ihmiset ovat ahkeria, laiskuus "pahaa" ja "syntia".
Etta ihan takuulla moni suomalainen on ahkera - mina mukaan lukien. Ihmisethan yleensa haluavat olla "hyvia ihmisia".
Mutta ihmetyttaa tuo metodi silti. Tyopaivien maara ja pituus ja ylimaaraisten toiden yleisyys nayttaisi olevan Suomea yleisempaa muutamassakin muussa maassa.
Etta tietaisiko joku?
Yksi ajatus näistä mittaustuloksista ja niiden vastaavuudesta pärjäämiseen jatkossa.
Se, että menestyy koulussa erinomaisesti ja osaa imuroida tietoa tehokkaasti, ei minun mielestäni ole tae, että henkilö pärjäisi myöhemmin työssä ja muussakin elämässä muita paremmin. Työelämä on ihan eri juttu, eli siis tietojen soveltaminen käytäntöön. Ihmissuhteet ovat sitäkin haasteellisempi juttu.
Mietin joskus koulun aikaan muutamasta luokkatoverista, että varmaankin heistä tulee yhteiskunnan huippuja. Huipputuloksista huolimatta ihan yhtä keskinkertaisesti he ovat pärjänneet työelämässä kuin minäkin paljon matalammilla keskiarvoilla.
Se, että menestyy koulussa erinomaisesti ja osaa imuroida tietoa tehokkaasti, ei minun mielestäni ole tae, että henkilö pärjäisi myöhemmin työssä ja muussakin elämässä muita paremmin. Työelämä on ihan eri juttu, eli siis tietojen soveltaminen käytäntöön. Ihmissuhteet ovat sitäkin haasteellisempi juttu.
Mietin joskus koulun aikaan muutamasta luokkatoverista, että varmaankin heistä tulee yhteiskunnan huippuja. Huipputuloksista huolimatta ihan yhtä keskinkertaisesti he ovat pärjänneet työelämässä kuin minäkin paljon matalammilla keskiarvoilla.