Onnittelen ranneliikettä erittäin fiksusta ratkaisusta muuten erinomaista verkkolehteä vaivanneeseen ongelmaan - naisedustuksen puute. Lesbojen omaa nettilehteä ja keskustelupalstaa olikin pitkään odotettu. Mielestäni tämä ratkaisu on elegantti: integroitu verkkolehti, jossa on pääosaltaan yhteiset osiot, mutta myös lesboille omat keskusteluosiot.
Tiedän itse miten tärkeää on, että lesbot eivät joudu tahattomankaan syrjinnän kohteeksi, vaan heidät integroidaan tasavertaisesti myös verkkotiedotukseen. Tiedän myös miten paljon keskustelua tämä asia tulee herättämään. Olenhan ollut luomassa alkuperäisen SETA:n periaatteita ja toimintakäytäntöjä, joihin kuului tasavertaisuus sekä seksuaalisen suuntautumisen että sukupuolen suhteen.
Läheisenä työtoverinani ja yhtenä esikuvana luodessani alkuvaiheen SETA-lehden linjaa vuosina 1974-1980 oli Eva Isaksson, joka on sittemmin luonut upean lesbosivuston (
http://www.sappho.net/). Katsopa myös Evan koko tuotantoa esittelevä kotisivu:
http://www.helsinki.fi/~eisaksso/index.shtml
Tiedän kokemuksesta, millaisia reaktioita lesbojen omien keskustelusivujen tai yleensä oman lesbotoiminnan aloittaminen herättää miesten taholta. Siitä on jo merkkejä tälläkin palstalla. Eräät homomiehet tulevat kokemaan sen erillisoikeuksien vaatimisena. Tällöin kuitenkin unohtuu se, että lesbot ovat kaksinkertaisesti syrjittyjä, sekä sukupuolensa että seksuaalisen suuntautumisensa takia.
Mielestäni on ollut perusteltua, että tätä sisäänrakentunutta syrjintää on korjattu aktiivisin toimenpitein. On muistettava, että suomalaisessakin yhteiskunnassa miehillä on ollut tiedotushegemonia eli kaiken läpäisevä ideologinen ylivalta.
Siksi ei aina ole ollut helppoa huomata miten miesten ylivallan läpitunkema tiedotuskenttä on ollut. Tämä puolestaan on johtanut siihen, että monet lesbot ovat kokeneet syrjivänä ja vinoutuneena sen ilmapiirin, jonka me homomiehet usein koemme "yleisenä" tai "neutraalina".
Onneksi tämä vinouma on tullut tiedostetuksi ja se on saatu aika hyvin korjatuksi. Laskin kerran kirjoittaessani uutta käsikirjoitustani tasavertaisuuden aatehistoriasta, että
SETA:n puheenjohtajissa on historian kuluessa vallinnut matemaattisen tarkka sukupuolipariteetti, yhtä monta naista ja miestä.
Tiedän kokemuksesta miten toimiessani SETA:n aktivistina sen ensimmäisen 10 vuoden aikana homomiesten asenteet saattavat olla kielteisiä ja perustua ymmärtämättömyyteen.Mielestäni on hyvä yleisperiaate, että hegemonisesti syrjittyjen ryhmien tasavertaisuuden saavuttaminen vaatii sekä varinaisen syrjinnän lopettamista, että myös konkreettisia tukitoimia syrjinnän vaikutusten poistamiseksi.
Tästä periaatteesta käytiin tiukkaa vääntöä SETA:n alkuvuosina. Pääosa SETA:n alkuvaiheen aktivisteista, joihin minäkin kuuluin, vaati integraation periaatetta: kaikille syrjityille osaryhmille (lesbot, transihmiset) on taattava tasavertaisuus ja lisäksi korjattava aktiivisin toimenpitein hegemonisen syrjinnän aiheuttamat vinoumat.
Tiedän monivuotisesta kokemuksesta SETA:n toiminnassa, ettei tämä ole lainkaan helppoa kaikkien homomiesten ymmärtää. Homomiehet ovat myös miehiä, jotka ovat sisäistäneet yhteiskunnan valtarakenteita. Toisin kuin eräät konservatiivit ajattelevat, en katso että syntyminen homomieheksi olisi etuoikeus. Toisaalta pidän myös perusteettomina eräiden äärifeministien kantoja, joiden mukaan miehet jo biologisen olemuksensa johdosta ovat kyvyttömiä tasavertaiseen ajatteluun. Näihinkin olen törmännyt.
Oma näkemykseni nousee pitkälti siitä, että SETA:n alkuvaiheessa lesbot olivat lähimpiä työtovereitani ja myöhemmin suoritin naisopintojen sivuainekokonaisuuden opinnoissani.
Onneksi ajat ovat muuttuneet ja sukupuolten tasavertaisuuden periaate on jo hyvin pitkälle hyväksytty. Olen iloinen siitä, että ranneliike on nyt myös omaksunut tämän periaatteen. Nyt vielä tarvittaisiin se rakenteellinen tasavertaisuus, että myös toimituskunnassa olisi tasavertainen lesbojen edustus, jota esimerkiksi verkkolehti FinnQueer noudattaa:
http://www.finnqueer.net/toimitus1.html
Valitan pitkäksi venähtänyttä kommenttiani. Viimeaikaisten SETA-puheenvuorojen johdosta olen halunnut tuoda tarkkuutta ja historiallista perspektiiviä. Itsekin olen pitkälle sitä mieltä nyt, että SETA on suurelta osalta - varsinkin ulkoisen tiedotuksen osalta - jähmettynyt ja kivettynyt pinnalliseksi ja epä-älylliseksi mahtipontisuudeksi.
Haluan tällä puheenvuorollani lähinnä sanoa, ettei SETA ole aina ollut sellainen - eikä sen ole välttämätöntä jähmettyä sellaiseksi. Monta kertaa minunkin olisi tehnyt mieli painaa historiallista UNDO-nappia nähtyäni millaiseksi on taantunut se liike, jota olin toista kymmentä vuotta mukana vetämässä.
Tiedän, että SETA-konsernin sisällä on ryhmiä ja virtauksia, joiden sisällä tehdään ihan hyvää työtä. Olisi turhaa hylätä koko liike muutamien näkyvien ja silmään pistävien epäkohtien vuoksi. Tarvitaan jatkuvaa uudistamista ja kritiikkiä. Toivon jäitä hattuun täällä käytävään SETA-keskusteluun.
Itsekin kirjoitan protestikirjaani paikallisen SETA:n rakenteissa :)
Haluan ilmaista, että arvostan ranneliikkeen myönteistä ja vapaamielistä toimituspolitiikkaa. Toivotan hyviä hermoja ja pitkämielisyyttä meidän nettihäiriköiden kestämisessä.