Rekisteröinnistä kysymyksiä

Me ollaan kundikaverin kaa menossa rekisteröimään parisuhde ja meinataan ottaa avioehtokin. Nuo asiat kait jo tajutaan miten edetään ja tehdään, mutta:
- mikä on virallinen siviilisääty rekisteröinnin jälkeen? Esim. työnhaussa tai matkustettaessa (joskus kysytään maahansaapumisilmoituksissa ja vastaavissa)

Avioehtokin ihmetyttää siltä osin, että joo halutaan että jos toinen kuolee saa toinen tämän perinnön, mutta voiko estää ettei se nyt enää siitä voi kulkeutua "vieraaseen" sukuun lesken uudelleen rekisteröityessä ja kuollessa.

Parisuhteensa rekisteröineen siviilisääty on "rekisteröidyssä parisuhteessa". Tämä siviilisääty on nykyään käytössä perinteisten "naimaton, naimissa, leski, eronnut" säätyjen ohella. Samoin käytössä ovat "eronnut rekisteröidystä parisuhteesta" ja "leski rekisteröidystä parisuhteesta".

Ongelmallista on tietysti, mikäli joutuu täyttämään ulkomaista kaavaketta, jossa ei ole tätä vaihtoehtoa. Koska rekisteröity parisuhde ei ole sama kuin avioliitto, on rekisteröidyssä parisuhteessa elävän henkilön siviilisääty tällöin "naimaton". Maissa, joissa ei ole lakia rekisteröidystä parisuhteesta, ei Suomessa rekisteröityä parisuhdetta varmasti pidetä avioliittona.

Puhun nyt asiasta vastoin parempaa tietoani, mutta minä ainakin laittaisin ulkomailla lomakkeeseen *naimisissa*, koska sehän parhaiten vastaa tilannetta. Kuvittelisin, että ulkomaiden viranomaistenkin on kai pakko tunnustaa vieraan valtion lait tämän vieraan valtion kansalaisten kohdalla. Jos olet Suomessa naimisissa, olet Suomessa naimisissa, vaikka naimalupaa vierailuvaltiossa sinulle ei annettaisikaan.

KV-lakia osaavia lakimiehiä paikalla?

Tietääkseni periaate on että jos kohdemaalla on parisuhdelaki, se hyväksyy vastavuoroisesti toisen maan parisuhdelain.

USA onkin sitten monimutkainen juttu. Siellä on eroja jopa osavaltioiden kesken. Muistelen, etteivät maahanmuuttoviranomaiset hyväksyneet Kanadassa avioliitton vihittyä miesparia naimisissa olevaksi. Kun pariskunta kieltäytyi hyväksymästä USA:n viranomaisten menettelyä, heitä ei päästetty maahan.

Jos minä joskus lähiaikoina joutuisin USA:han lähtemään omalla kohdallani ilmoittaisin itseni rekisteröinnistä huolimatta naimattomaksi. Sinne ei juuri nyt muutenkaan tee mieli mennä nähtyäni tänään elokuvan Farenheit 9/11.

Avioehdolla voidaan määrätä esimerkiksi tilanne, jossa perintö rekkaripuolisolle (lieneekö tuö korrekti ilmaisu..), mutta ei enää sitten sen sukulaisille. Myös voidaan määrätä niin, että rekisteröintierossa (vai mikälienee), kumpikin pitää omansa, mutta kuoleman tapauksessa perii normaalisti.
Ainakin hesassa saa pyytämällä mallin perusavioehdosta. Otimme sellaisen mukaan kun kävimme hakemassa esteiden tutkintaa, ja toimme sen tehtynä ja jätimme sen rekisteröitäväksi ennen omaa rekisteröitymistä. Jos haluaa monimutkaisemman avioehdon, niin suosittelen kääntymistä lakimiehen puoleen, niin menee ainakin oikein. Se ei hirveän paljoa kuitenkaan maksa.

> Otimme sellaisen mukaan kun kävimme
> hakemassa esteiden tutkintaa

(Asian vierestä: mihinköhän näitä esteiden tutkimuksia homoliitossa oikeastaan tarvitaan? Sukurutsan tuloksena syntyneiden verenvuototautisten lasten todennäköisyys taitaa olla aika pieni... ;))

Sukurutsaan liittyy mutiakin ongelmia kuin mahdolliset geneettiset sairaudet - niiden merkitystä on itse asiassa yleensä liioiteltu. Lähtökohta on kai se, että miehen ja naisen (tai miehen ja miehen tai naisen ja naisen) välinen romanttinen rakkaus on eri asia kuin vanhemman ja lapsen tai sisarusten välinen rakkaus, ja että yhteiskunta ei saa hämärtää tätä eroa. Mikäli yhteiskunta suostuisi rekisteröimään vaikkapa isän ja pojan tai kahden veljen välisen parisuhteen, se samalla hämärtäisi perheen ja perheenjäsenen käsitteen.

Toisaalta esteettömyyden tutkimisella halutaan myös estää mahdollinen kaksinnaiminen.

"Jos olet Suomessa naimisissa, olet ulkomaillakin naimisissa." Tämä ei aina päde edes heteroliittojen kohdalla. Mikäli kohdemaan laki ei salli avioeroa, ja kyseessä on uudelleen naimisissa oleva eronnut, ei hänen liittonsa ainakaan joka tapauksessa ole pätevä kohdemaassa. Tässä asiassa tosin on eroja maiden välillä.

Homoparien kohdalla on niin, että he nimenomaan eivät ole naimissa, eivät edes Suomen lakien mukaan. He elävät rekisteröidyssä parisuhteessa, mikä juridisesti on avioliitosta erillinen ja erilainen instituutio. Rekisteröityä parisuhdetta ei siis noin vain voi väittää avioliitoksi. Kuten yllä jo todettiinkin, ainakin USA:n kohdalla tuloksena voi olla jopa viisumin evääminen, mikäli rekisteröidyssä parisuhteessa elävä väittää elävänsä avioliitossa. Mikäli USA kieltää homoliitot, asia tulee aivan varmasti olemaan näin.

Onpas monimutkaista. Henkilökohtaisesti tuntuisi omituiselta laittaa ulkomailla lappuun "naimaton", jos elää rekisteröidyssä parisuhteessa. Silloinhan sä olet jonkun "parempi puolisko" ja käytännössä et naimaton.

Täytyy ottaa huomioon että edelleen useimmissa maissa kaikenlaiset viralliset homoliitot ovat tiukasti kiellettyjä. USA:ssa tosin ainakin yhdessä osavaltiossa jo homoavioliitot ovat laillisia, mutta useimmissa osavaltiossa on jo oma homoliittoja kieltävä laki voimassa, sekä marraskuussa useat osavaltiot äänestävät todennäköisesti sen puolesta, että avioliitot kielletään myös perustuslaissa. Epätodennäköistä sen sijaan on että perustuslakiin lisätään tätä pykälää, koska prosessi on pitkä ja vaikea.

Eipäs tullut aikaisemmin ajatelleeksi tuollaistakaan mutkaa matkassa.

Kuka viranomainen on loppujen lopuksi kiinnostunut homon parisuhteesta? Ei kukaan! Joka paikkaan voi kirjoittaa olevansa naimaton ja sitten mahdollisen yhteyshenkilön nimen. Niin yksinkertaista se on.

Tämä saivartelu ja sanoista skitsoilu on vain naurettavaa.

Käytännössä asialla ei tosiaankaan ole yleensä sen suurempaa merkitystä. Monille asialla on kuitenkin suuri merkitys tunnetasolla. Kun nyt suuren vaivan ja riidan jälkeen on saatu parisuhdelaki aikaan ja oma suhdekin on rekisteröity, niin sitä ei mielellään halua piilotella ulkomaillakaan.

Käytännössä asiasta voisi tulla merkityksellinen esim. silloin, jos - estä Jumala - toinen puolisoista sairastuisi vakavasti, joutuisi onnettomuuteen tai peräti kuolisi ulkomailla. Tällöin nousee kysymys siitä, tunnustaako kyseinen maa rekisteröidyn parisuhteen vai ei, ja pidetäänkö rekisteröityä puolisoa lähiomaisena vai ei. Mikäli hän on maan katsantokannan mukaan virallisesti ventovieras, hänellä ei ole mitään valtaa päättää puolisonsa asioista eikä välttämättä edes oikeutta käydä häntä katsomassa sairaalassa. Sama ongelma on toki kaikilla avopareillakin, ikään, sukupuoleen ja seksuaaliseen suuntautumiseen katsomatta.

Ongelmallinen tilanteesta tulee myös, mikäli haluaa asettua pidemmäksi aikaa asumaan maahan, jossa ei rekisteröityä parisuhdetta tunnusteta. Tällöinhän pariskunnan juridinen tilanne on aivan eri kotimaassa ja ulkomailla. Teoriassa olisi jopa mahdollista, että Suomessa parisuhteensa rekisteröinyt voisi solmia heteroavioliiton toisessa maassa, joka ei homoliittoja tunnusta. Tällöin hän olisi kohdemaassaan laillisesti avioliitossa elävä, mutta Suomessa häntä tultaisiin syyttämään kaksinnaimisesta.

Tilastokeskus: Väestö 2004:4

Väestörakenne ja väestömuutokset kunnittain 2003

"Vuoden 2002 maaliskuussa Suomi salli viimeisenä Pohjoismaana samaa sukupuolta olevien henkilöiden parisuhteen rekisteröinnin. Niinpä siviilisäätyyn tuli kolme uutta luokkaa: rekisteröidyssä parisuhteessa oleva, eronnut rekisteröidystä parisuhteesta ja leski rekisteröidyn parisuhteen jälkeen.

Vuoden 2003 lopun tilanne oli se, että maassa asui 1214 henkeä, joiden siviilisääty oli rekisteröity parisuhde. Näistä puolet oli miehiä ja puolet naisia. Lisäksi 21 henkeä oli joko eronnut tai leskiä parisuhteen jälkeen. Parisuhteensa rekisteröineiden miesten mediaani-ikä oli 42 vuotta ja naisten 38 vuotta. 36 parisuhteen rekisteröinyttä miestä ja 107 naista on ollut aikaisemmin naimisissa. Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat ovat keskittyneet suurimpiin kaupunkeihin. Heistä on 41 prosenttia Helsingissä, miehistä peräti 53% ja naisista 29%. Vain 13 kunnassa rekisteröidyssä parisuhteessa olevien määrä nousee yli kymmeneen, mikä on arkaluonteisen tiedon kunnittainen esittämiskynnys."

Kiitos hyvistä ja valaisevista vastauksista kaikille!!!

Jäi mietityttämään... esim. työtä hakiessa usein merkitään/sanotaan siviilisääty. Jos nyt haluaa pitää ehdottomasti yksityiselämänsä erillään eikä sotkea rekisteröityneisyytensä selvittelyllä hyvää rekrytointiprosessia, onko se lain kiertämistä ilmoittaa olevansa "naimaton"?

jos kaavakkeessa ei ole kohtaa rekisteröitynyt parisuhde, niin minä aina lisään sinne uuden rastin. Jos taas sitä ei halua kertoa, niin suosittelen jättämään sen vastaamatta kokonaan, tai sitten laittaa sen naimaton, koska lakiteknisesti ei olla naimisissa. kai..

Siviilisääty on jokaisen yksityisasia, eikä se mitenkään kuulu esim työnantajalle, koska se ei liity työn suorittamiseen. Tarkista "Laki yksityisyyden suojasta".

Työnantajalla on oikeus - joissain tapauksissa - velvollisuus tiedustella työntekijän perhesuhteita.

Pari konkreettista esimerkkiä: "Työaikalain hätätyösäännösten soveltaminen voi edellyttää, että henkilö pystytään kutsumaan työhön mahdollisimman nopeasti. Tämän vuoksi mm tiedot työntekijän puolisosta voivat olla tarpeellisia." Sekä mm. työnantajan työntekijälle ottamia (ylimääräisiä)vakuutuksia varten työnantaja tarvitsee usein tiedon mahdollisesta puolisosta, kuitenkin vähintään edunsaajasta.

Nämä tiedot ovat henkilötietolain mukaan kuitenkin ns arkaluonteisia, joita ei saa kerätä ilman työntekijän suostumusta ja vain tiettyä tarkoitusta varten, eli tietojen keräämiseen tulee olla lain mukainen peruste. Laissa on erikseen mainittu mm. seksuaalinen suuntautuneisuus ja käyttäytyminen esimerkkinä "arkaluonteisista tiedoista".

Lähteenä "Yksityisyyden suoja työsuhteessa", WS Bookwell, 2004 (sisältää myös siis perjantaina voimaan astuvan lainsäädännön).

Ihan aiheellisia poikkeuksia luettelit. Mutta tuo ensimmäinen kappaleesi ei voi pitää paikkaansa mikäli tuo mainitsemani laki on edelleen voimassa. Siellä sanotaan mm näin:

"Työnantaja saa käsitellä vain välittömästi työntekijän työsuhteen kannalta tarpeellisia henkilötietoja, jotka liittyvät työsuhteen osapuolten oikeuksien ja velvollisuuksien hoitamiseen tai työnantajan työntekijöille tarjoamiin etuuksiin taikka johtuvat työtehtävien erityisluonteesta. Tästä ei voida poiketa työntekijän suostumuksella."

Eli kaikenkattavaa automaattista oikeutta perhesuhteiden tiedustelemiseen ei voi työnantajalla olla - edes työntekijän suostumuksella!!?

Juu, ehkä ilmaisin asiani huonosti.

Tuo lainaamasi kappale on lähes sama kuin huomenna voimaanastuvan uuden lain (laki yksityisyyden suojasta työelämässä), viimeinen lause on hieman erilainen. Toki ajatus on sama.

Mitään kaikenkattavaa, automaattista oikeutta ei työnantajalla todellakaan ole tiedustella esimerkiksi perhesuhteista. Tiettyjä poikkeuksia on, kuten nuo mainitsemani.

Tiedon tarpeellisuusvaade menee aina työntekijän suostumuksen edelle. Tarpeettomia tietoja keräävä työnantaja rikkoo siis lakia, vaikka tiedot olisi saatu työntekijän suostumuksella.

Myös tietosuojavaltuutettu on sivunnut asiaa (tsv 18.6.98) työnhakijan kannalta. Työnhakijalta ei saisi kysyä mm. perhesuhteista, koska "näihin annetut vastaukset ovat omiaan perusteettomasti loukkaamaan asiasta tietämättömien tai samassa taloudessa asuvien henkilöiden yksityisyyden suojaa."