Ikämies & nuorempi

Hep! Olen aina ollut kiinnostunut vain vanhemmista miehistä
joten koko nuoruuteni meni "vierestä katsoessa", koska aina mentiin kavereiden mukana, naisia katsellen. Olen nyt 40v mies, ja ollut pitkään suhteessa itseäni 40v vanhemp. mieheen, eli hän täyttää keväällä 85v, jos jaksaa sinne asti.
Koskaan missään palstalla ei ole otettu kantaa asiallisesti, kun olen kysellyt, onko kukaan toinen ollut samassa tilanteessa, että rakas ihminen dementoituu ja sairastuu lopullisesti?

kokemukset dementoitumisesta ovat sukulaisista ja kaveripiiristä.

Lopulta laitoshoito on yleensä ollut ainoa vaihtoehto.

Yhdessä tapauksessa tytär (50+) hoiti dementoitunutta (80+) äitiä kotonaan. Se oli rankkaa, mutta hän oli tehnyt tietoisen valinnan. Tytär kävi kyllä myös kokopäivätyössä, mutta yksityiselämää hänellä ei juuri ollut.

Toisessa tapauksessa puoliso sairasti pitkään, mutta pysyi fyysisesti terveenä, eikä käyttäytynyt irrationaalisesti, aiheuttanut suurempia vaaratilanteita tms. Välillä oli paljonkin myös hvyiä hetkiä. Muistan, että tilanne kesti vuosia, kunnes demenetoitunut (puoliso) kuoli.

Kolmannessa tapauksessa, dementoitumista vastaava tilanne aiheutui onnettomuudesta ja henkilö oli jo siis "valmiiksi" laitoshoidossa. Mutta koska kyseessä oli 80+ ihminen hoito oli ponnetonta ja hän vaipui huonompaan tilaan ja menehtyi hyvin pian.

Ei rakkaitaan tule hylätä sairauden vuoksi. Tulisi objektiivisesti miettiä parasta vaihtoehtoa. Jos kotihoidon voi järjestää se lienee aina parasta. Siinä kukin joutuu miettimään mihin uhrauksiin on valmis. Tietysti aina ei elämäntilanne tai taloudellinen tilanne salli kaikkia vaihtoehtoja. Kuinka moni pystyisi luopumaan työstään? Kenen psyyke kestää lähes täydellistä uhrautumista? Olisiko se hoidettavankaan tahto, jos hän pystyisi sen ilmaisemaan?

Hyvin monimutkainen kysymys. Keskustelusta hoitavan lääkärin ja mahd. muiden asiantuntijoiden kanssa on tarpeen, jotta saa selville tilanteen, mitä on tulossa ja mihin itse pystyy.