Vilnan yliopisto... lähteäkkö vaiko ei??

Olen tässä jo vuoden päivät pohdiskellut, olisiko kannattavaa lähteä suorittamaan koko yliopistotutkinto (käytännössä tämä tarkoittaa psykologiaa) ulkomaille ja minun tapauksessani nimenomaan Liettuaan. Tiedän tien piikkiseksi varsinkin kun puhun liettuaa vain hyvin auttavasti.

Siksi haluaisinkin kysyä KAIKILTA, jotka ikinä ovat edes oppilasvaihdossa olleet tai vieraassa maassa asuneet, että olisiko koko tutkinnon suorittaminen todella niin suuri taistelu kuin minulle on annettu ymmärtää ja onko se loppupeleissäkin kannattavampaa kuin suomalaisen tutkinnon suorittaminen.

Minulla on jonkin verran henkilökohtaista taustaa Liettuassa, ystäviä ja muuta, henkilökohtaisia siteitä ja suuri rakkaus itse Vilnaa kohtaan, joten uskoisin niistä olevan apua, mitä tulee kulttuurishokkiin ja kielen opiskeluun. Juuri ja nimenomaan tästä syystä olen kiinnostunut koko tutkinnosta, en pelkästä oppilasvaihdosta.

Kiitos jo etukäteen:)

Jos todella haluat mennä ja olet jo asiaa hyvän aikaa pohtinut, siirto tuskin on valtavan hankala.

Matkan varrella oppii! Missään ei ole helppoa, täällä eikä siellä. Ehkä olisi kumminkin turhaa pelätä kaikkea mahdollista etukäteen, vaan suoriutua erilaisista ongelmista sitä mukaa, kun niitä vastaan tulee.

Että omasta puolestani rohkaisen menemään, jos kerran haluja ja vielä pohjaakin jo on -!

Kauko Röyhkä: "Jos alkaa pelkäämään, saa pelätä koko ikänsä"

Kiitos, harvoimpa noita rohkaisevia kommentteja on tästä asiasta kuultu:) Pitää silti vähän pohtia esim. lukukausimaksuja ja miten niitä sitten äkkiä alkaakin hoitamaan...

Anna palaa vaan! Asun itse ulkomailla - jo ties monetta kertaa ja tällä haavaa kuudetta vuotta samassa maassa Keski-Euroopassa. Alku on aina hankala, on kieli- ja tottumisongelmia, mutta niistä selviää aina voittajana ja entistä rikkaampana, niin kokemuksiltaan, ymmärrykseltään kuin myös ihmisenä kasvaneena.

Ulkomailla asumisessa ja opiskelussa on huonotkin puolensa (eikä vähäisimpänä huonot kontaktit Suomen työmarkkinoille, jos sinne koskaan haluaa palata), mutta positiiviset puolet ajavat kirkkaasti edelle, semminkin kun saa perinpohjaista kokemusta kohtuullisen harvinaisesta maasta - liettuantaitoisia ei Suomessa liene monta.

Ala jo ihmeessä pakata, tämä on käsky ;)

Ehdottomasti kannattaa lähteä!

Itse pakkasin vuosi sitten tavarat yhdessä poikaystäväni kanssa ja lähdimme yhdessä tuumin opiskelemaan ulkomaille. Tai eipä tämä enää itselle "ulkomaa" ole. Yhden yliopistotutkinnon ehdin saada Suomessa valmiiksi, mutta ajattelin että miksei sitten toinen päälle kun mahdollisuus on, ja tottahan se lähteminen oli helpompaa puolikkaan ja dogin seuratessa mukana. Ja täällä sitä taas reppu selässä mennään. :) Minulle tämän mahdollistaa myös entisen työnantajani mahdollistama ositatinen etätyö, jolla pidetään yllä elintasoa.

Viime talvi opiskeltiin vain kieltä ja nyt loppukuusta alkaa sitten varsinainen tutkinto-ohjelma; Suomeen palaaminen on ajankohtaista aikaisintaan neljän vuoden kuluttua.

Irtautuminen tutuista kuvioista, uuden oppiminen (myös kielen ja kulttuurin), ystävät... En todella keksi yhtään syytä miksi jättää kokeilematta. Ja takaisinhan pääsee aina, jos valinta tuntuukin sitten väärältä. Se sijaan jos jättää kokemisen väliin, niin se on sitten ikuista. :)

Tsemppiä valintoihisi!

Suomessa Terveydenhuollon oikeusturvakeskus (TEO) myöntää psykologian maisterin (PSM) tutkinnon suorittaneille oikeuden käyttää psykologi-nimikettä. Nimike on lailla suojattu. Pelkästään maisterintutkinnon suorittaminen ei riitä, tarvitaan paperit myös TEO:lta.

Jos siis aiot joskus toimia psykologina Suomessa, ota ERITTÄIN tarkkaan selville mitä liettualainen psykologian koulutusohjelma pitää sisällään ja miten se noteerataan täällä. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Psykologiliitto osaavat varmasti auttaa. Monissa Euroopan maissa tehdään psykologin hommia sellaisilla papereilla, jotka täällä olisivat käytännössä yhtä tyhjän kanssa (tehdään töitä esim. kandin papereilla tai sitten koulutusohjelman sisältö on täkäläisittäin rinnastuskelvoton meikäläiseen vastaavaan).

Vaikka suorittaisit koko tutkinnon (tai siitä osan) Liettuassa, se ei kuitenkaan tarkoita että pääset sen jälkeen Suomessa suoraan yliopistoon täydentämään tai valmistelemaan tutkintosi. Edessä saattaisi olla vähintäänkin kivikkoinen tie; luultavasti aloitus ensin samalta viivalta jopa pääsykokeitten kautta kaikkien abien kanssa. Jotkut kurssit luettaisiin ehkä täällä hyväksi tutkintoon, jotkut ei.

Minulla ei ole minkäänlaista käsitystä psykologien koulutuksesta Liettuassa, mutta kehotan ottamaan asioista tarkkaan selvää. Ainakin kannattaa tiedostaa nuo uumoilemani ongelmat.

Suomessa psykologin toimintaan liittyy myös arvatenkin paljon Liettuasta poikkeavia lainsäädännöllisiä asioita. Eri maissa myös psykometriikkaan liittyviin kysymyksiin suhtaudutaan psykologin työssä eri tavoin.

Paljon on epävarmaa, mutta yksi asia ainakin lienee varma: Et voi tulla liettualaiset psykologin paperit taskussa Suomeen tuosta vain harjoittamaan psykologin hommia.

Tarkoitukseni ei ole olla ilonpilaaja.

Kiitos. Tosin en aikonutkaan vain pompata pystyyn ja lähteä maailmalle:) Olen todellakin vasta aivan alkutekijöissäni koko touhun kanssa, viimonen vuosi on todellakin mennyt lähinnä ihtensä kanssa paniskellessa ja saa nyt nähdä, mitä munkin syyntakeettoman silmille vielä tullaan heittämään:)

Silti, pikkuhiljaa on vain tullut sellanen olo, että vähintäänkin on otettava selvää tästä touhusta:)