Suhde ulkomaalaisen kanssa

Sanotaan että "rakkaus ei katso rajoja". Näin on ainakin minun
kohdallani; menin ja retkahdin amerikkalaiseen mieheen. Täältä
varmaan löytyy muitakin ulkomaalaisen kanssa olevia, joten
kertokaapa mitä käytännön ongelmia on teillä tullut eteen?

No itse ulkomailla asuvana voin tietysti kommentoida asiaa sun amerikkalaises näkökulmasta. Paikalliset ovat yleensä uteliaan kiinnostuneita, mutta usein sisällepääseminen oikeasti paikalliseen kulttuuriin jää helposti pinnalliseksi, joten tällöin paikallinen bf on kovilla: hän joutuu olemaan usein jonkinlaisena kanavana tai suodattimena. Ulkkarin kavereiksi ja ystäviksikin tulevat helposti bf:n kaverit ja ystävät (perheestä nyt puhumattakaan). Tästä voi tulla rasite (erosta nyt puhumattakaan :)

Edelleen, kielitaito on koetuksella. Riippumatta siitä mikä kieli valitaan yhteiseksi, jompikumpi on käytännössä lähes aina altavastaajana, eli puhuu heikommin, jolloin käytännön elämässä on pieniä hankaluuksia. Vain harvat puhuvat useita kieliä äidinkielen tasolla.

Meillä täälläpäin on tietysti kaikenlaisia passi-, oleskelulupa- jne. ongelmia, joita amerikkalaisella Suomessa todennäköisesti ei ole, mutta ei liene poissuljettuakaan. Ylimääräinen paine suhteeseen.

Olenpas minä nyt negatiivinen. Tasapainotukseksi muutama positiivinenkin käytännön pointti:

Kielitaito kasvaa! Ymmärrys ja suvaitsevaisuus (homoillakin on usein opittavaa ;) kasvavat kun tottuu "ulkkarin" tapoihin: milloin syödään tai juodaan ja mitä, milloin *ei* syödä tai juoda. Miten ilmaistaan elämän perusasioita ilman, että tulee turhaa riitaa (osta pussi *please*-sanoja ja ala ripotella niitä ympärillesi - suomalaisilta puuttuu). Edelleen, suhde on usein intensiivisempi, kun molemmilla on paljon enemmän tutkittavaa kuin maanmiehillä - mun mielestä ilot ja surut intensiivisempiä.

Tässä nyt joitain ajatuksia...

Pojotor

Moi,

mun ex-pupu toi tuliaisina lattareista pojan ja hyvin pärjäävät. Vähän peliä mukaan ja kaikki on toimnut.. Enivei, ota roge ja anna meidät takas. :)

M.

Kielikysymykseen nämä asiat varmaan eniten kulminoituvat. Mikäli yhteistä kieltä ei löydy, tai se on jommalle kummalle vaikeaa, tulee väistämättä ongelmia. Arkistenkin asioiden sopiminen voi olla työlästä, puhumattakaan monimutkaisempien (vaikkapa niiden passi- ym asioiden) hoitamisesta.
Väärinymmärtämiset varmasti värittävät suhdetta molemmin puolin, ja aiheuttavat "turhia" konflikteja...
Aivoilla tietysti on tekemistä, kun yrittää suppealla sanavarastolla kommunikoida ihmissuhteen kaikilla osa-alueilla :)

Uuden kulttuurin ja elämäntottumusten kuvioihin tulo rikastuttaa ja avartaa!

Loppujen lopuksi kaikki ratkaistaan kuitenkin persoonien ja arvojen yhteensopivuuden tasolla. Aivan samoin kuin kaikissa muissakin suhteissa.

Työni puolesta olen paljon työskennellyt ulkomaalaisten kanssa, ja nähnyt heidän seurustelevan suomalaisten kanssa. Jotkut suhteet alkavat toimimaan, mutta useat eivät pääse alkua pitemmälle. Arvioisin, että suomalainen ja ulkomaalainen -suhteista kariutuu huomattavasti isompi määrä kuin kahden suomalaisen suhteesta.

Ne kulttuurierot ovat suhteen alussa varmaankin mielenkiintoisia, ja tuovat "vaihtelua"... mutta pitemmän päälle ne yleensä kuitenkin rasittavat suhdetta. Esimerkiksi suomalainen nainen on niin tasa-arvoon tottunut, että kun afrikkalaisen miehen kanssa aletaan elämään sitä arkea, niin eipä suomalaisnaiselta onnistukaan olla miehen palvelijana. Tietty suhteen onnistuminen riippuu täysin niistä kahdesta henkilöstä ja heidän kemiastaan, joten en halua mitenkään tuomita suhteita ulkomaalaisten kanssa. Varmasti suhde esim. amerikkalaiseen tai eurooppalaiseen tyyppiin on erilainen, sillä kuitenkin pohjimmiltaan molempien kulttuuri on aika samantyylinen.

Heterosuhteissa ongelmat alkavat viimeistään lapsen hankkimisen jälkeen. Varsinkin jos vanhemmat ovat todella erilaisista kulttuureista, niin lapsen kasvatukseen liittyvistä asioista syntyy pahoja riitoja.

EN OSAA KAYTTAA TATA VARKKIA SIIS INTERNETTIA MUTTA OLEN SYNTYNYT SUOMESSA JA PUHUN MYOS KIELTA VAIKKA HELPOMPAA MINULLE ON ITALIANO, HALUSIN VAIN SANOA ETTA NE HARVAT KERRAT KUN TULEN SUOMEEN NIIN EN YMMARRA PUOLETKAAN TEIDAN SISTA SANOISTA TE KAYTATTE ENEMMAN JOITAKIN AMERIKKALAISTEN SLANGIA ETTEKA OSAA KAYTTAA KUNNON SUOMALAISTA KANSAN KIELTA...!!! JOTEN JOS MINA ILMESTYN HELSINKIIN NIIN KUULEN VAAN ETTA PODY ON MENNY SLANGILTA SEKAISIN JA MUUTA ...SIIS KUN TULEN SINNE EN YMMARA YHTAAN MITAAN JA OLEN KUITENKIN SUOMALAINENE..!! JA VIIMEISEKSI ASIAKSI VOIN SANOIA ETTA OLEN EREITTAIN KANSAINVALINEN JA PUHUN KAHDEKSAA KIELTA JOTAEN EINOA PAIKKA JOSSA EN OSAA KAYTTAYTYI...ON MINUN KOTIMAA...!!!
EUCHARISTOS PARA POLI PROS EVNIAKOS SOUS..THANK YOU..KIITOS.TAK SA MYKCHET...GRACIAS...SUCKRET...TESSERKY...JA KIITOS..!!

Minulla on ollut jo yli 4 vuotta kestänyt suhteentapainen kreikkalaiseen mieheen joka on toisaalta tyrmäävän ihana, toisaalta aika paska. Alussa oli hurrikaanista kun odotin että voisin vietää miehen kanssa länsimaista homosuhdetta mikä tietysti oli bimboa sillä kreikkalaisessa homosuhteessa vaikuttavat nykyajan ja perinteiden paineet ja vuosituhansien takaa juontuvat "kieroutumat". Tuli ensimmäinen ero, haukuin miehen haisevaksi paskaksi ja hän minut huoranvituksi, mutta 4. kuukauden jälkeen otin lusikan kauniiseen käteen, soitin miehelle ja olimme taas yhdessä jonkin aikaa minkä jälkeen erojaksoja on tullut ja mennyt mutta vähemmän melodramaattisissa merkeissä. Viimeksi kesällä emme olleet olleet yhteydessä puoleen vuoteen ja luulin että nyt se loppui lopullisesti. Mutta sitten tekstiviesti kilahti kännykkään ja pidämme taas yhteyttä. Tämä on olut oikeastaan ainut kestävä suhteeni.