Kysymys homopareille

Terve kaikki!

Haluaisin esittää kysymykseni erityisesti muille homopareille. Kuinka paljon ystäväpiirissänne on muita pariskuntia, vai onko molemmilla omat kaverit, joita kumpikin tapaa haluamanaan ajankohtana?

Etenkin täällä Helsingissä tuntuu aivan ylivoimaisen vaikealta löytää fiksuja, nuoria ja toisiinsa sitoutuneita pariskuntia vain ja ainoastaan ystäväksi. Usein monilla tuntuu olevan mielessä mm. parinvaihto, ryhmäseksi..ym. Aika surullista sinänsä. Olisi niin kiva tutustua uusiin ihmisiin, mutta se tuntuu olevan täysin mahdotonta näissä ympyröissä =((

Kyllä täällä Turussa ainakin 20-30v poikapareja riittää samanlaiselle pariskunnalle kavereiksi. Vähän varmaan riippuu että missä sitä yleensä ihmisiin tutustuu. Jos tutustuu ihmisiin esim. vain "lihatiskien" reunoilla niin silloin löytää luonnollisesti toisenlaisia pariskuntia kuin taas jostain muualta.

Moro!
Itse olen parisuhteessa ollut kohta pari vuotta ja pariskuntia meillä on hyvinä ystävinä. Reissaamme yhdessä ja käymme kylässä jonkin verran. Olemme yli 25 vuotiaita alta 30v. Eli mitä nyt sitten ymmärretäänkin nuorilla. No kuitenkin ystävyytemme perustuu kaikkeen muuhun paitsi ei seksiin. Tilaa on silti aina uusille ystäville ilman seksiajatuksia :-)

"Haluaisin esittää kysymykseni erityisesti muille homopareille. Kuinka paljon ystäväpiirissänne on muita pariskuntia, vai onko molemmilla omat kaverit, joita kumpikin tapaa haluamanaan ajankohtana?"

Tässä kysymyksessä on itsessään sisään piilotettuna asenneongelma! Miksi homoparilla pitäisi olla vain yhteisiä toisia pareja ystävinään ja molemmilla omat ei pariskunta kaverit.

Kyllä homoparilla voi olla myös yhteisiä yksinäisiä ystäviä - vai koetaanko ne parisuhteelle uhkana?

Itse olen monen pariskunnan luottoystävä enkä ole koskaan toista parisuhteessa olevaa pyrkinyt seksiin saamaan, en myöskään pariskuntaa. Ei ole myöskään yhtä poikkeusta lukuunottamatta pariskunnat multa seksiä vonkuneet yhdessä eikä erikseen.

Myöskään heteropariskuntien kumpikaan osapuoli ei ole koskaan kokenut minua uhkana itselleen tai parisuhteelle.

Jos ajatuksena on, että vain toinen homopariskunta on turvallista uhkatonta yhteistä seuraa, suosittelen peiliin katsomista.

Hassua. Minä ja mieheni emme ole löytäneet yhtään ensimmäistäkään paria, jolla olisi mielessä parinvaihto tai ryhmäseksi. Emme tosin ole myöskään yrittäneet :-)

Meillä tuli kolme vuotta kesällä täyteen ja olemme myös alkaneet kaipailla muiden pariskuntien seuraa. Pääkaupunkiseudulla nyt on opiskeluikäisille järjestöjäkin, joten eiköhän sieltä löydy.

Lokille tiedoksi, ettei pariskuntien huhuilu todellakaan tarkoita sitä, että sinkuissa (homoissa tai heteroissa) olisi mitään vikaa tai että heidän seuransa ei kiinnostaisi vaan että olisi mukava tapailla MYÖS muita homopareja.

Ihmiset yleensä haluavat tavata suunnilleen samanlaisessa elämäntilanteessa olevia muita ihmisiä ja vaihtaa ajatuksia. Ilmiö näkyy heteropuolella selvästi esim. tuoreen lapsiperheen sosiaalisten piirien muutoksena eivätkä pariutuneet homot ole mikään poikkeus.

Moikka! Vai löytyy sieltä kiva pariskunta;) No laitapa sit meiliä, jos olet kiinnostunut mukavasta ja sosiaalisesta homppeliparista!

Enpä tiedä määritelläänkö meitä enää nuoriksi, toinen alta 25 ja toinen juuri ja juuri 25, joten ainakin omasta mielestä suht nuoria ollaan vielä.

Ollaan nyt oltu yhdessä reilut 3,5 vuotta siitä kolme asuttu saman katon alla. Meillä on ystäväpiiri muuttunut aika paljon sen jälkeen kun oma suhde on tasaantunut nykyään kaikki tuttavat ovat joko heteropariskuntia tai sitten sinkkulesboja tai homoja.

Homopariskuntia ei tuttuvapiiriin kuulu kuin yksi, ennen niitä oli paljon enemmän tutuissa silloin kuin ei itse vielä ollut niin vakiintunut.

Toisaalta luulen, että kun oma elämäntilanne muuttuu niin sen myötä tulee myös itse jonkin verran valittua omaa ystäväpiiriään...

Ei ole meilläkään homopareja kavereina. Viimeisetkin ovat tainneet kaikota. Mua ärsytti joissakin homopariskunnissa se "homoisuus". Mistään muusta ei voinut puhua kuin homoseksuaalisuudesta ja koko elämä tuntui liittyvän siihen. Ei ollut oikein mitään yhteistä, homous ei oikein riittänyt.

Lopulta emme oikein enää jaksaneet pitää yhteyttä. Suurin osa kaveripiirista on nykyään heteroja.

Zewor osui asian ytimeen!
Olemme samassa tilanteessa, samoista syistä...

Muita "tavallisia" homopareja olisi kyllä niin kiva tuntea. Siinä mielessä kadehdin ja haikeana muistelen heteropariskuntien elämää...

Tätä keskustelua olenkin odottanut. Takana toistakymmentä vuotta parisuhdetta, eikä oikeastaan yhtään hyvää pariskuntaystävää.

Voi olla, että syynä on oma erakkoluonteisuus tai sitten sellaiset harrastusten vähäisyys, joita voi harrastaa joukolla.

Mekin ollaan herättä jossain vaiheess siihen, että ystäväpiiri on aika suppea ja varsinkaan yhteiset ystäväpariskunnat tuntuu olevan jossain ulottumattomissa. Sinkkuystävät heiluu edelleen, kuin 10 vuotta sitten ja joillakin on omat "perversionsa", jotka tuntuu niin surullisilta. Sitä kaipaa jotain "tavallisempaa". Jo yhdessäolo toisten pariskuntien kanssa voisi tavallaan lujittaa omaakin parisuhdeidentiteettiä. Joitakin pelottaa vain olo, aina pitää olla jotain tekemistä...

Niin, mitä tehdä? Ei jaksa hillua baareissakaan eriyisesti... Sieniretket tai mökkeily voisi kiinnostaa...

Toisten homoparien etsimisessä on lopulta kyse omasta negatiivisesta asenteesta omaan homouteen. Parisuhteissa moni homo kokee itsensä ja kumppanin vähemmän homoiksi ja erilaiseksi sekä paremmaksi kuin kakki nuo rypevät sinkkuhomot.

Aiwan...ja sinkkuheterot ovat oikeasti kaappihomoja. He eivät halua parisuhteeseen, koska se saisi heidät tuntemaan olonsa liian heteroksi.
Oikeastihan kaikki homot olisivat sinkkuja, siis jos ei ympäristön paineiden vuoksi olisi pakko pariutua... Mitä vielä?

Homouden tragedia ei useinkaan ole siinä kun käsittää olevansa homo vaan siinä kun käsittää että täytyy viettää elämänsä toisten homojen kanssa. Itsensä pystyy hyväksymään vielä suhtkoht helpostikin mutta toisia homoja ei ja siitähän kaikessa tässä keskutelussakin on enimmäkseen kyse: "Ei noin saa tehdä! Eikä varsinkaan noin!" Kun lopulta ymmärtää ettei voi taistella tuulimyllyjä vastaan ja muokata maailman satoja miljoonia homoja itsensä tarpeiden mukaisiksi, silloin vasta sopeutuu kunnolla homolämään. Silloin myös on samantekevää kuuluuko tuttavapiiriin homopareja vai ei.

En oikein ymmärrä selityksiäsi, Kä-kä. Kuten jo aiemmin kirjoitin, ihmiset haluavat yleensä tapailla muita ihmisiä joilla on samanlainen elämäntilanne, samat kiinnostuksen kohteet jne. Se on koko ihmiskunnalle, ei vain homoille, yhteinen käyttäytymismalli, jolla ei ole mitään tekemistä "muiden homojen hyväksymisen" kanssa. Minua ei todellakaan kiinnosta väitellä siitä, millainen on "kunnon homo", koska en usko kenenkään voivan sitä edes määritellä. Sen sijaan minua kiinnostaisi nähdä miten muut saman elämis- ja/tai asumismuodon, kahden miehen parisuhteen, valinneet ovat elämänsä järjestäneet. Motivaationa ovat uteliaisuus ja sosiaalisuus eikä mikään keittiöpsykologinen tarve kauhistella yhdessä muita ryhmiä.

Olet oikeassa Kä-Kä, viime kädessä sillä ei todellakaan ole väliä, ovatko läheiset ystävät homoja vai heteroita vai jotain muita.

Mutta en todellakaan halunnut myöskään sanoa, että jotenkin arvostelisin toisten elämäntapaa (vaikkapa sitten "rypevä sinkku"), mikäli siinä ovat omasta tahdostaan. Toisaalta en jaksa kuunnella enää ainakaan kovin osaaottavasti nyyhkyttelyihin siitä, kun "ei löydy sitä oikeaa" ja "mua ei kukaan haluu" ja "miks kaikki on niin pinnallista"... Oikeastaan mua aivan ärsyttää ihmisten heikko sitoutumiskyky ja liian helpolla luovuttaminen sekä sitten liika omien tarpeiden ympärillä pyöriminen. Mutta se onkin sitten toinen juttu... ;-)

"Homouden tragedia ei useinkaan ole siinä kun käsittää olevansa homo vaan siinä kun käsittää että täytyy viettää elämänsä toisten homojen kanssa"

Miten niin täytyy?

Kyllähän sitä voi viettää elämäänsä vaikka miten. Jokainen ihminen on paljon enemmän kuin pelkkä seksuaalinen suuntautuminen. Jokainen kuuluu mitä erilaisimpiin "pienryhmiin" eikä sitä välttämättä tarvitse viettää elämäänsä ahtaasti pelkästään jonkunlaisten ihmisten parissa. Mulle seksuaalinen suuntautuminen on vain yksi juttu monien muiden ominaisuuksien seassa.