Hohhoijaa. Päätinpäs kehittää itsellenikin tällaisen blogin, vaikka aktiivisesti kirjoitankin toiseen nettipäiväkirjaan. Mutta ehkäpä tätäkin muistan päivitellä sitten..

Tuntuu hieman oudolta kirjoittaa kaikkien ihmisten luettavaksi jotain tällaista, kun muuten on tottunut kirjoittamaan pelkästään kavereiksi määritellyille henkilöille. No, ehkä jätän kaikkein suloisimmat synnit kertomatta.

Eilinen ilta oli mahtava. Istuttiin poikien kanssa vanhan koulumme pihalla, muisteltiin menneitä, ja humalluttiin. Pojat kyhäsivät nuotionkin koriskentälle, ja siinä sen loimutessa meillä oli oikein mukavat keskustelut. Antti käytti matemaattisia sivistyssanoja kuvaamaan kaapista tullutta homoa, harmi vaan etten muista kuin loppuosan siitä: ... homoseksuaalisesti introvertti. Tuohon eteen kuuluisi vielä joku sana, jota yritin opetella koko illan, mutta turhaan ilmeisesti.
Antin kanssa pohdittiin huvittuneina myös sitä, että olemme nykyään hyviä kavereita. Ala-asteella Antti sai koko luokan kiusaamaan minua, olin ihan romuna aina kahdeksanteen luokkaan asti sen takia. Antti pyysi anteeksi, ja sanoi että on hienoa että ollaan nyt tässä. Olin samaa mieltä.
Jode kertoi, että aluksi oli outoa, kun aloin viettämään aikaani heidän kanssaan. Kun oli joku _naispuolinen_ kuuntelemassa niiden juttuja. Mutta nyt kuulemma olin kuin yksi pojista. Niinhän siinä yleensä käykin.

Olen iloinen. Krapulakaan ei vaivaa. Kohta on Puntala-rock ja Ankkarock sen jälkeen. Rahareikiä, rahareikiä. Onneksi äiti lupasi maksaa tatuointini, synttärilahjaksi. Yksi rahareikä vähemmän. Nyt suihku kutsuu.