Särkänniemellä oli tylsää. Tampere muuten on aina kivaa vaihtelua Helsingin maisemiin. Tosin palasimme jo illalla takaisin seuraamaan MM-kisojen avajaisshowta. Olisipa jotain parempaa kerrottavaa koko matkasta, mutta en jaksa nyt miettiä asiaa sen enempää, eikä aina onneksi tarvitse.
Ikkunaani ei ropise sade, mutta halusin kuunnella sadetta. Olisin toki voinut avata ikkunan ja kuunnella siitä, mutta pienen aukon kautta jää kokematta sateen koko vaikutus ympärillä. Lähdin siis kävelemään ja kastumaan läpimäräksi meren rannalle.
Kuin kliseitä välttäen ajatukseni eivät todellakaan selkeytyneet kyseisellä matkalla, vaan aiempaan sekamelskaan syntyi uusia pyörteitä. Joku ehkä sanoisi ideoiksi tai oivalluksiksi, mutta ei, niin suurta ajatusta ei syntynyt että se olisi ollut todellinen oivallus. Ennemminkin vanhojen tosiasioiden uudelleentodennuksia kaikki tyynni.
Tämän jälkeen oli hyvä tulla lämpimään kotiin, vaihtaa kuiviin vaatteisiin ja levätä hetki. Silloin vasta pystyi arvostamaan kokonaisuutta jonka koki, vaikka kokemus olikin arkipäiväinen.
PS. Jos odotit että tällä kirjoituksella oli jokin juoni tai opetus niin tässä: etsit juonta tahi opetuksia väärästä paikasta. Hyvää yötä