on se vaan surkeeta.
erosin tyttöystävästä keskiviikkona lähes kahden vuoden seurustelun jälkeen. nyt olen yksisteni, ja elämä tuntuu todella tylsältä. olen sentään väleissä hänen kanssaan, mutta elämä on nykyään turhan yksinäistä! aivan liian yksinäistä, kun on tottunut olemaan kylki kyljessä hänen kanssaan koko ajan. perseestä.
haluaisin löytää seuraa, kaveria, ihastusta, seurustelukumppaniakin, mutta mistä helvetistä alaikäinen niitä löytää?
turha toivo.
ja kaikkea tätä elämää piristää vielä sekin, etten päässyt minnekään opiskelemaan! täydennyshakuun pitää tähdätä.