Kävin tänään serkkuni kanssa mummon luona. Ei ollakaan oltu siellä kahdestaan kylässä noin 15 vuoteen. Mummolla on alzheimer, eikä hän asu kotona enää seuraavaa talvea. Tämän piti olla jo viimeinen, mutta kai asiat sitten vielä sujuivat niin hyvin, ettei kukaan rohjennut tehdä päätöstä palvelutaloon muuttamisesta. Huomasimme kummatkin, kuinka hän oikein korostaen mainosti, että löytää kaikesta huolimatta aina kotiin, eikä ole lähtenyt väärään suuntaan. Eli toisin sanoen hän on eksynyt kerran, tai useammankin.

Yllättäen alzheimer-mummoni muistaa puoliskoni ja pitää hänestä erittäin kovasti. Hän on kyllä muutenkin tainnut ymmärtää jutun juonen, mutta sairaudesta johtuen ei kuitenkaan ole ymmärtänyt. Ymmärrätteköhän?

On aina vähän sekaisin, kun tulee mummolasta. Ei oikein tiedä, mitä tuntee. Kai se harmittaa, kun mummo menee huonommaksi, eikä koskaan oikein oppinut tuntemaan häntä. Tuleva pelottaa. Vaikka tietää, mitä pitää odottaa, niin eihän sitä silti ymmärrä. Mummoa tulee ikävä..