Kun sekä minä että tietokoneeni olemme unohtaneet Ranneliikkeen salasanani, avasin uuden blogin. En tiedä, tuleeko tänne tämän enempää tekstiä.
Aikaisempi blogini on nimeltään Kulissin takaa ja kirjoitin sitä reilut kuusi vuotta, aluksi ahkerammin, viime aikoina harvoin.
Halusin antaa uudelle blogilleni myös uuden nimen. Aloittaessani 2007 tunsin kovin olevani kulissin takana oman seksuaalisen identiteettini kanssa. Blogin pitäminen on ollut minulle hyvää kirjallisuusterapiaa, enkä enää tunne olevani kulissin takana.
Koska kuitenkin olen edelleen se sama snobbaileva pyrkyri ja konventionaalinen pikkuporvari kuin ennenkin, päädyin nimeämään uuden blogini Siniseksi. Sinistä pidetään viileänä, etäisenä, konservatiivisena värinä eli juuri minulle sopivana.
Olen neljän sosiaalisen median loukussa. Facebookissa profiilini on yhtä aikaa privaatti, työ ja muu elämä. Olen huomannut tulleeni varovaiseksi statusteni suhteen, en esimerkiksi julista siellä yhteiskunnallisia näkökantojani etten löytäisi edestäni taakse jättämääni. Qruiserissa minulla on kaksi profiilia. Toinen keskittyy seksiin, se on aikalailla koko seksielämäni. Toinen, uudempi, pyrkii olemaan asiallinen keski-ikäisen homomiehen kontaktifoorumi. Nyt sitten tulee vielä tämä blogi. Täällä kirjoittanen nimimerkin suojassa niitä asioita, joista vaikenen Facebookissa. Täällä kertonen elämästäni housut jalassa. Täällä lienen eniten oma itseni.
Jatkoa seuraa (tai sitten ei seuraa).