Kesäloma alkoi.

Pari viikkoa ennen kesälomani alkua tuskailin jo valmiiksi odotettavissa olevan ongelman kanssa: tylsyys. Työelämässä kaikki on helppoa ja turvallisen kaavamaista. Aamulla herätään tarpeeksi aikaisin, että ollaan kahdeksalta työpisteellä kököttämässä ja neljän aikaan lähdetään kotia kohti, kotona syödään ja puuhaillaan satunnaisia askareita, joiden jälkeen katsotaan osa suosikkisarjaa ja nukahdetaan. Kesälomalla tämänlainen toiminta ei yksinkertaisesti onnistu.

Vietän nyt kesälomani toista varsinaista päivää. Tähän asti asiat ovat edenneet suhteellisen hyvin, en ole tylsistynyt kunnolla vielä kertaakaan, en ole tarttunut viinapulloon eikä vuorokausirytmini ole seonnut. Minulla on kuitenkin lomaa jäljellä vielä hieman vajaa neljä viikkoa ja minua pelottaa. Kaipaan jotain selkärankaa, rakennetta, aikataulua.

Näinä kahtena päivänä olen käynyt pelaamassa reilun tunnin verran koripalloa per päivä, pelannut GTA 4 huolestuttavan paljon (ryöstin juuri pankin ja avasin viimeisen saaren), hionut uuden musiikkijulkaisuni biisejä ja tietenkin mesettänyt aina kun kerkeän. Minulle tämä ei ole tarpeeksi. Aika matelee eteenpäin. Huomasin jopa mielenhäiriössä suunnittelevani mattojen piiskausta ja lattioiden pesua.

Onneksi ystäväni on lupautunut tukemaan minua henkisesti tässä vakavassa koitoksessa. Hänellä on jo useamman vuosikymmenen kokemus kotona istumisesta ja äärettömän tylsyyden sietämisestä. Tähän asti hän on onnistunut pitämään tylsyyteni kurissa kertomalla vertaistarinoita, mutta minua kammoksuttaa ajatus että jossain vaiheessa ne eivät enää tehoa.

Joten, olen kehittänyt itselleni uuden aktiviteetin: kirjoitan blogiin tietoa siitä miten lomani etenee. Ehkäpä kirjoittaessani tajuan jotain itsestäni ja lomastani.