mietteitä

Mietin edelleenkin mikä on tää juttu missä mennään ja tunnen hirveää syyllisyyttä vaikka rakkaani on varmaan miljoona kertaa sanonut ettei tapahtunut ollut minun syytäni ja että hän halusi sitä oikeasti ihan yhtä kovaa kuin minä.mutta tähän asti hän on painottamalla painottanut minulle ettei hän ole valmis seksiin vielä ainakaan ehkä ei ikinä.ja minä oikeasti halusin kunnioittaa hänen rajojaan ja tunteitaan.Mutta se olin minä joka ensin ehdotin että tule pois nukkumasta sieltä olohuoneesta patjalle mun sängyn viereen ja MINÄ olin se joka pyysin ett tuu mun viereen nukkumaan ja mä pyhästi vannoin ett hän saa olla rauhassa ja et mull ei oo taka ajatuksia tän asian suhteen ett haluan vain nukkua.Ja sitt meille kävi näin kun kävi.....hän ei varmaan ikinä enää usko sanaakaan mitä hänelle sanon vaikka väittääkin päin vastaista ja mä oikeasti pelkään et kun meillä tulee seuraava isompi riita niin hän heittää tän mulle vasten kasvoja periaatteella kato nyt suhun ei voi luottaa.voihan se olla ettei näin käy mut sitä mä pelkään ihan hysteerisesti.Ja tiedän et hän on hyvinkin mustasukkainen ja ok kerroin että tapaan viikonloppuna kaverin jonka kans meil on ollu iha viatonta säätöä ni hän piti mulle oikee kunnon saarnan ja tiukat ehdot ennen kun lupas et voin mennä hänen kaa baariin.....mutt olisin joka tapauksessa mennyt koska vaikka olenkin rakastunut niin kavereitani en aio missään nimessä jättää ja röyhkeästi otan heillekkin aikaa sopi se kullalleni tai ei....hänellä itsellään kaverit on ympäri suomen joten hän on muihin kavereihin yhteyksissä vain puhelimitse ja hän ei ole samalla tavalla sosiaalinen ett hän tarvisi ison kaveripiirin ympärilleen kuten minä.Mutta mä tarvin laajan tiiviin kaveri piirin ollakseni täysin onnellinen.toki isoin osa ajastani kuuluu rakkaalleni mutta en aio hänen kanssaan lukkiutua kotiin nysväämään vaan aion elää kuten tähänkin asti normaalia elämää.en tiedä olenko sitten jotenkin outo?