Eilen sain vihdoin tehtyä osan rästiin jääneistä töistä (paljon on vielä jäljelläkin…). Oli tarkoitus jo torstaina tosin… Luulisi siis että nyt on hyvä mieli, kun on saanut jotain aikaiseksi. Ei ole.
Kun oli hommat tekemättä, ajattelin että olen paha ja saamaton ihminen, mutta mulla oli kuitenkin käsittämättömän hyvä olo! Loogista ;)
Ja nyt, kun viimein sain jotain aikaiseksi, onkin huonompi olo. Ei mulla tosin juuri sen takia huono olo ole, mutta silti. Hieman epäjohdonmukainen taidan olla.
Toinen asia, jossa olen epäjohdonmukainen, on musiikki. Kun mulla on tosi huono olo, kuuntelen sellaista huippukevyttä ”elämä on ihanaa” -musiikkia, joka ei voisi paljon kauempana olla mun senhetkisistä ajatuksista ja tunteista. Ja silloin kun olen onnellinen, kuuntelen synkkää musiikkia. Ehkä siinä on kyse tunteiden tasoittamisesta, sen kultaisen keskitien hakemisesta? Siitä, etten siedä ääripäitä. Tai ehkä mä vaan oon täysin outo.
