Sain vihdoin aikaiseksi rekisteröityä tänne: jonkin aikaa jo olen täällä anonyymina hiippaillut ja jäänyt koukkuun toisten blogien lukemiseen:). Ja pitihän mun heti alkaa omaa blogiakin kirjoittaa... Mutta onkohan mulla mitään kirjoittamisen arvoista? Sen näkee sitten…
Tällä hetkellä päällimmäinen ajatus on, että miksi pitää aina ihastua/rakastua sellaiseen ihmiseen, jota ei ilmiselvistä syistä voi saada itseensä ihastumaan/rakastumaan?
Ihan epistä! ;)
6 kommenttia
Scherzo
29.9.2006 00:32
teretulemast joukkoon :-)
Kuule.. voin yhtyä vallan mainiosti päällimmäiseen ajatukseesi, kuinka totta!
Iinu
29.9.2006 06:44
mulla samat ajatukset.. voi meitä :)
millikan
29.9.2006 11:24
Been there, done that, no t-shirt yet.
Tervetuloa vain kirjoittamaan.
svar
29.9.2006 14:55
Voi meitä tosiaan :)
Kiitos!
Aboa
1.10.2006 20:40
Tervetuloa joukkoon!
Minä huomasin, että ylipäätään silloin, kun aikoi/yritti rakastua, törmäsi vain Vääriin Ihmisiin. Vasta sitten, kun päätti vain olla ja seniloitua ja kuolla ihan yksinäisenä, olikin valmis. Rakkaus tuli päälle kuin meri. Tommy Helstenkin kirjoitti taannoin, kuinka saat sen, mistä luovut. Oli oikeassa, se mies.
Splenetic
12.3.2007 20:35
Tämä sama kysymys kuulunee samaan kategoriaan sen kanssa, miksi kännykkä alkaa huutamaan juuri samaan aikaan kun pyykkien ollessa kuivumassa alkaa sataa ja kun ovikelloa rimputetaan ilmeisen kärsimättömänä ja kun keittöstä nenään alkaa kantautua savua sekunti sekunnilta mustenevalta ruoasta uunissa, etenkin kun koko kapine on ollut ihan hiljaa koko päivän.
Kaipa tällaiset France Preserenin kaltaiset mahdottomat rakkaudet ovat väistämättömiä kaikille tunteville ihmisille. Toiset onnistuvat saamaan niistä voimaa kirjoittaakseen kirjallisen mestariteoksen, toiset se saa laittamaan jotain todella surullista stereoihin ja makaamaan peiton alle viikoksi Fazerin sinisen kanssa.