merkki maailmaa

Näytetään bloggaukset tammikuulta 2011.

mun vankila

Täs on teille tositarina mun henkisest vankilast.
pahoittelen kirjotusvirheitä, en tarkastanu kunnolla:) hope youll enjoy!

Hmhhm. Missä mä oon? Ainii Marialla. Joo paita päälle vaan, ei se yks oo taaskaan tullu. ”joo mä voisin tulla huomenna sinne kanssa ja hengaa teijän kaa”. No tottahan toi, kyllähän se tänne tuli, mutta siihen se sitten jäikin, Marian porukat oli nähny sen rautatieasemal joittenki kavereiden kanssa. Kiinnostuitko? Ootas vaan ku kerron tarkemmin.

Tää ”yks” on mun lapsuudenkaveri, Riku. tutustuttiin pienenä kun se muutti naapuritaloon. Ollaan siis tunnettu n. 4 vuotiaasta asti (tai no riku oli sillon jo 6). Muistan hyvin kun meillä oli naulakauppa. Viereisessä talossa oli remontti, ja siinä pihassa oli iso roskis, josta me sitten keräiltiin nauloja. Piilotettiin ne sitten parvekkeen alle, mutta aamulla ne oli viety pois. Mutta jatketaan: kolmosella ihastuin Rikuun, mutta lähetin sille rakkaudentunnustuksen siskon nimissä. Sisko oli sillon hieman pullea ja epähygieeninen, ja vastaukseks sieltä tulikin:” hyi vittu”. Sen jälkeen en uskaltanu tehä itte asialle mitään muuta kun pitää kaverisuhdetta yllä. Ja se sujuikin hyvin, nähtiin melkein joka päivä, kun Sakke (mun veli) ja se hengas aina samassa porukassa. Joskus se oli myös Marian ja mun kanssa. En missään vaiheessa kertonu tunteistani rikulle, vaikka siihen olisi ollut monia mahdollisuuksia. Vietettii me jonkun verran aikaa myös kahdestaan, joka teki mun tunteet vieläkin syvemmiks. Pakko myötää, että kuulostaa aika turhalta tällänen 3. luokkalaisen ihastuminen, Mut sä et ookkaan kuullu vielä kaikkee.

Myöhemmin Maria kerto, että sen äiti on lesbo. En ees tieny mitää se tarkotti, kunnes sitten kerran näin, kun sen äiti pussas toista naista. Sen naisen nimi on Salla. Sillon pienenä inhosin sitä, ja pelkäsin. Nykyään Salla on mukava, ja se kertoo hyviä elämänohjeita. Siinä vaiheessa, Marian iskä muutti pois, ja Riku muutti siinä samassa. Ei ne muuttanu ees kauas, mutta kuitenkin, aloin nähdä Rikua harvemmin. Myöhemmin sain vielä kuulla, että ne muuttaakin kauas, Orivedelle. No, ei sinne oo kun joku 60 kilsaa, mutta kaukana se on silti. Aikaa kulu, ja joskus Riku tuli käymään sen äitillä, joka siis asu vielä Tampereella. Tällön se oli paljon Saken kanssa ja sain siis nähdä sitä. Se oli tuskaa, aina kun olin unohtanu, se tuli takas ja muistutti mua kaikesta. Mariallekkaan en voinu kertoa, sehän on sen sisko. Sitten Maria pyysi mua mukaansa iskälleen. Tottakai mä lähin, sitten voisin kertoa Rikulle!
Siinä sitten Marian kanssa istuttiin bussissa, ja se kerto että Rikulla on tyttöystävä. Päätin kuitenkin, että en lannistu, vaan kerron tunteistani sitten joskus, kun se on eronnu siitä kullastaan. No meil oli kuitenkin hauskaa, ja Riku oli kokoajan meijän kanssa siinä. Viimesenä yönä, kun Riku oli jo nukahtanu, pussasin sitä salaa poskelle. Taas meni aikaa, ennen kun näin sen uudestaan. Samoinhin aikoihin sain kuulla, että me muutetaan Lahteen. Välimatka on vielä pitempi! Eniten mietin kuitenkin Mariaa, joka sekin puhui muuttamisesta muualle. Jotenkin kaikki, jotka oli leikkiny samassa pihassa, muutti eripuolille suomea. Ajattelin kuitenkin Rikua lähes joka päivä. Olin varma et se oli mun ensirakkaus.
Jotenkin siinä tuli sellanen katkos, ei kukaan pitäny oikein yhteyttä keneenkään, kunnes yks päivä Maria oli löytäny mut galleriasta. Siitä alko taas ystävyys, ja ei menny pitkääkään aikaa kun menin Marialle. Siellä oli myös Riku sillon käymässä, ja tunteet vahvistu, kun huomasin että se on vieläkin niin mulle sopiva. Hengattiin paljon porukassa, ja oon aika varmaa että pussasin sitä toisenkin kerran poskelle salaa. Juteltiin rikun kans mesessä ku olin jo himassa. Oltiin parempia kavereita ku ikinä aikasemmin, ja aina kun olin Marialla niin siel oli myös Riku. Myöhemmin kuvioihin tuli meijän yks vanha kaveri, Lumi, joka sotki kaiken. Se alko seurustella Rikun kanssa, ja mä ja Maria suututtiin. Maria ei tykänny kun kaveri seurusteli sen isoveljen kanssa.

No, mä ja riku ei sitten pidetty taas yhteyttä vähään aikaan, mutta kyl sitä tuli nähtyä, kun se tuli saken luokse Lahteen. Mietin sitä melkein joka päivä, vaikka elinkin elämääni muualla. Olin vielä ihan onnellinen ja ihastuin muihinki. Sitten meille tuli taas hyvä kausi, tultii tosi hyvin juttuun, ja juteltiin mesessä aina ku oltiin samaan aikaa paikalla. Vähitellen musta tuntu, että riku tykkää musta. Sitten yhtenä iltana laitoin sille viestin: ”Mua ahdistaa, kun joudun pitää tätä juttuu sisälläni, joten kerron sen nyt sulle. Mä tykkään susta, ihan älyttömästi. Sä oot niin täydellinen mulle. En odota sulta mitään, enkä ala stalkkaa sua:D” Sinä yönä en saanu unta, kun pelkäsin että meijän välit menee poikki.
Seuraavana aamuna, olin koulussa kemiantunnilla, kun mulle tuli viesti. Se oli Rikulta. Siinä viestissä se kerto, että se tykkää musta kanssa, ja ois valmis yrittään munkaa, vaikka asuttiinkin kaukana toisistamme. Mä muistan sen päivän, se oli 18 joulukuuta. Kun menin himaan, tekstailtiin vähän aikaa, mut sit rikulta loppu saldo. Elelin siinä muutaman päivän niiin onnellisena, kunnes sain yllättäen viestin Rikulta. Tiesin että se viesti erottais mut Rikusta. Se olikin siltä, ja se ei kuulemma pystyny enää oleen mun kanssa, koska mä asuin niin kaukana. Mun sydän särky, mutta vastasin sen viestiin vaan; ”joo, kyl tää oli munki mielestä vähän outoo.” Päätin kuitenki että en ruikuta jätkän perään. Siinä epäonnistuin täydellisesti.
Aloin masentua, ja otin koulustakin omaa lomaa. Aloin myös lihoo. Kun sitten tuli kevät, aloin taas nähdä kavereita, ja piristyin. Silti mietin rikua joka päivä. Ihan joka ikinen päivä. Yritin päästä yli, mutta ei. Aina kun se tuli kyseleen kuulumisia mesessä, tulin surulliseks. En vaan saanu sitä pois mun päästä. Aina kun olin Marialla, toivoin että Riku olis siellä, vaikka tiesinkin että mitään ei tapahtuis. Monta kertaa meillä oli yhessä, Marian ja Rikun kanssa, niin hauskaa, mutta taas tunsin vaan enemmän Rikua kohtaan. Se oli ihan helvetillistä, ku oikeesti tykkäs toisesta ja se ei tykänny susta. Aina välil me pidettii yhteyttä mesen kautta ja tällee, piti mennä kebabille, mut ei sit koskaa mentykkää. Tää kesä oli mulle aika tuskanen, yritin vaa päästä yli, mut ei siitä mitää tullu. Olin vihane Rikulle ku se oli pettäny mut näi pahasti. Se ei rakastanu mua takas.
Täs välis taas pidettii yhteyttä mesen kautta, ja nähtii kerran Marian rippijuhlissa. Tunteet syventy, mut jotenki oli outo meininki.
No sit myöhemmi, seuraavan kesän ku oltii kavereitten kans vähä rällästää, nii soitin Rikulle ihan tuubassa ja kysyin kuulumisia. No se oli just samana päivänä muuttanu omaa kämppää, Tampereelle. Sovittiin siin sit et meen sinne heti seuraavana päivänä ja tottakai mä meninki. En ollu vieläkää päässy yli.
Riku tuli mua dösäpysäkille vastaa, ja heti ku näin sen nii tunteet taas vahvistu. No käveltii sitte niillepäi ja juteltii kaikkee mukavii.
Sen kämppä oli ihana, just sellane miltä Rikun kämpän pitäs näyttääkki. Siel tuoksu suitsukkeilta ja seinät oli jo täynnä julisteita. Menin siin sit makoilee sen sängylle ja se tuli mun vieree. Jo täs vaihees ois tehny mieli pussaa sitä. Kuunneltii musaa (ah, sil on niin hyvä musamaku!) ja huomasin et sen katos on tähtii. Me sit nimettii yks tähti mun mukaa. Oi se oli niin sulosta, halusin niin vaan pussailla ja halailla mun ihanaa Rikumussua. Flirttailuu oli ilmas, ja kunnolla. Innostuin tietysti, olin aina halunnu sen omakseni. Sit yhtäkkii tuli hiljasta. Se jatku pitkää, me vaa makoiltii ja katottii toisiamme silmii. No, sit sen kämppis tuli koputtelee ovee ja pilas meijä herkän hetke. Sit ne rupes laittaa yhteisii paikkoi kuntoo ja säätään kaikkee muuta.ne pääty juttelee keittiöö ja mä menin peräs. Ne puhu jostai yhteisist tutuistaa, enkä voinu oikee liittyy keskusteluu. Siin vaihees mä lähin. Vitutti nii hemmetisti et ku pääsin ulos ja vähän kauemmas sen kämpästä huusin kovaa. Oli taas aika lähtee himaa, joka oli 120 km Rikusta.
Muutamaa päivää en pystyny ajattelee muuta ku Rikuu. Sit tein sen virheen et lähetin sille viestii:”Sää sait mut ihan sekasi, hölmö.” Ootin vastausta, ja parin tunnin pääst se vastaski: ”Sori, ei ollu tarkotus sekottaa sun päätä.” Siin vaihees tunsin itteni niiiin tyhmäks! Miks olin lähettäny tollasen viestin? Se flirttas mulle, ja jos olin tykänny siit jo monta vuotta nii menin heti tietty sekasi. Ei vittu, kusin tän pahasti. Lähetin sille sit viestii, et nähäänkö jossai vaihees, haluisin jutella. Tähä viestii se ei ees vastannu.
Parin viikon päästä olin taas Tampereella, ja soitin Rikulle, et hei jos sul on aikaa näkyillä viikonloppun nii soittele. Se ei soittanu. Mä olin niin vihanen, ja samalla onnellinen et en ollu sekaantunu tollasee kusipäähä. Silti aattelin sitä joka ikinen päivä. Puhuin Annan, mun hyvän frendin kans, ja me päätettii et en pidä siihe yhteyttä ennenku se tulee ite juttelee mulle. Sen mä teinki.
Yks päivä se oli kommentoinu mun tilaa facebookis. Tunsin taas vihaa. Miks se juttelee mulle, jos se ei tykkää musta? Tottakai se haluu olla mun kaveri, mut mä en tiiä pystynkö, ku kuitenki tykkään siitä, vieläkin.
Täs samas paskas tilantees oon edellee. Ajattelen sitä joka päivä, nytkin. Miksen mä pääse siitä yli? Mä niin vihaan sitä, mutta mä myös rakastan sitä. Kyl mä muihinki ihastun, mut keneenkää muuhu en oo ikinä rakastunu. Tää on tunteista paskin, en haluis enää tuntee näin. Se on mun päässä parempi ku se on oikeesti, mutta silti oon ihan hulluna siihen. Pakkomielle? Ei, en haluu olla mikää hullu psyko. Jokupäivä mä viä saan sen rakastuu muhun, ja sit tajuun et en oikeesti tykkääkkää siit enää. Sit se saa kärsiä.