Useampi päivä taas vierähti serkun ja muksujen seurana. Tai en tiedä kuinka paljon musta loppujen lopuksi oli seuraa kun makasin sohvan pohjalla vatsataudin kourissa. Tosin en ollut ainoa, teinit valittelittelivat samaa ja toinen tuplista täytti vaippoja niin, että hyvä että perässä pysyi. Serkku tänään kuitenkin suri, että onko mun pakko mennä kotiin, kun sen suhteet aikuisiin ihmisiin on pitkälti mun varassa. Ymmärrän kyllä, että viiden pojan yksinhuoltajana ei ole helppoa, mutta täytyy munkin päästä välillä tuulettumaan ja mulla on kuitenkin omakin elämä. Olen ollut siellä erosta asti niin paljon apuna, että pelkään että vauvat ei kohta tiedä kumpi meista on äiti. En vieläkään ymmärrä kuinka joku(isä) voi jättää puolivuotiaat kaksospojat ja 3v.pojan ja hypätä täysillä uuteen suhteeseen. Tai sen vielä ymmärrän, mutta sitä en, ettei isä ole kertaakaan neljän kuukauden aikana kysynyt miten lapset voi. Vanhinta lastaan kyllä tapaa sovittuina aikoina ja hemmottelee piloille, mutta tuplia "ei ehdi" nähdä. Ehkä sitten kun ne on vanhempia.. Ei ole isä ollut kiinnostunut näkemään/kuulemaan, että lapsensa oppivat ryömimään, molemmilla on jo kaksi hammasta, molemmilla on ollut kaksi korvatulehdusta, toinen on jo kontannut ja toinen sanonut ensimmäisen sanansa. Ei tämän ihmisen ymmärrys riitä siihen, eikä etenkään siihen miten voi arvottaa lapsensa niin erilailla. Esikoinen kyllä kelpaa, mutta vauvoille ei mielenkiintoa riitä. Miksi tuplat joutuvat kärsimään isänsä idioottimaisuudesta? Miten joku voi arvottaa omat lapsensa? Miksi se on niin tyhmä? Miksi maailmassa asiat on näin hankalia?
- hilja79